Häät 2: Juhlapaikalla

No, niin. Näitä kesäisen näköisiä kuvia on hyvä fiilistellä tässä kun ulkona on kadut kuin kiitorata, ja tammikuukin on kohta jo loppunut. Eli kevättä kohti vain.

 Toinen kaasoistani teki meille tälläiset ihanat kuohuviinilasit, kun halusin että niissä on jotain erikoista.

         

Tarjoilusta on ollut puhetta mm. täällä . Lämpimästi voin suositella kaikille Kokkolan seudulla häitään pitäville ravintola Peltopyyn pitopalvelua. Pieniä muutoksia meille tuli tuohon alkuperäseen listaan, ei esim. ollut kalaa kun ei ollut pyydykseen sitä tarttunut. 

  

  

Koristeluhan meillä hoidettiin ihan yksinkertaisesti. Paljon kyllä tuli silloin kehuja. Eipä se paljon tarvitse jos kaikki natsaa yhteen.

Nämä rannalla otetut kuvat on mun ehdottomia lemppareita, vaikka studiokuviinkin olin todella tyytyväinen. Mutta eihän niitä voi verrata keskenään, onko ne otettu luonnonhelmassa vai studiossa.

Juhlapaikka, Palmahovi, siis sijaitsi tuollaisen rantakallion päällä. Tämä on otettu ihan alhaalta rannalta ylöspäin

 Kahvipöytä meillä pidettiin yksinkertaisena. Hääkakku, joka oli erittäin maukas, Kokkolan Ke-Le:stä ostettu, H:n äidin leipomia pullia, siskoni ja äitini leipomaa kuivakakkua ja pikkuleipiä. Mitään ei ollut liian vähän.

  

  

 Häävalssi sujui niin hyvin kuin kolmella harjoittelukerralla saattoi uskoakin. Häävalssinahan meillä oli ei niin perinteinen Yume no sekai e. 

Eipä oltaisi voitu kauniimpaa säätä saada tuolle päivälle, saati kauniimpaa paikkaa.

Totta kai sitten oli kaikenlaisia perinteisiä leikkejä. Niistäkin on kuvamateriaalia, sekä valokuvia että videoversiota, mutta koska en jaksa ruveta sumentamaan vieraiden naamoja, niin mennään tälläisellä kevyemmällä kuvavalikoimalla. Sitä paitsi leikeistä yms. ohjelmasta olisi saanut vielä yhden kokonaisen postauksen lisää, ja alkaa pikkuhiljaa olla aika laittaa nää häät kokonaan pakettiin. Sen budjetin mä vielä päivitän ja laittelen tänne jos jotakuta kiinnostaa, kuinka köyhä opiskelija maksaa omat häänsä :D

 

Uutta kuvaa kehiin.

Tajusin tosiaan vasta vähän aika sitten, että Kokkolastakin saattaisi löytyä jonkinlaisia tatuointipaikkoja, Seinäjoen paikat kun keskustelu palstojen perusteella osottautuivat täydeksi hudiksi. No, kaksi paikkaa löytyi netin ihmemaailmasta, ja tänään kävinkin piipahtamassa sitten siitä joka keskustelupalstojen perusteella vaikutti paremmalta. Täytyy sanoa, että meinasi pyllähtää selälleni kun kuulin hinta arvion! 50-70 euroa n. 25x5 cm kuvasta, kun aikaisemmin tehty n. 7x5 cm maksoi 130 euroa. Tosin, se sisälsi kuvan suunnittelun, kun nyt mulla on kuva valmiina mutta siitä huolimatta. Lisäksi hämmästystä herätti se, että sinne ei tarvinnut varata aikaa. Olisin voinut marssia sinne vaikka heti huomenna ja kuva olisi nakutettu ihoon. Sanoin kuitenkin tulevani vasta hiihtolomalla, eli viikolla 9. Siihen mennessä saan päätettyä sen haluanko kuvan mustavalkoisena, vai laitetaanko siihen vähän väriäkin. Lisäksi kuvaa pitää aavistuksen verran pienentää skannaamalla.

Tuli myös mieleen kun hääpostaukseen oli tullut uusi kommentti, etten missään vaiheessa tehnyt toista osaa kuvien suhteen enkä budjetin yhteenvetoa jota joku joskus kyseli. Voisikin olla niin aktiivinen että tekisi sen tänään, kun mies kutenkin naputtelee graduansa illan koneella. (Ihan niinkuin ei olisi tärkeämpiäkin tehtäviä, kuten koulutehtviä, mutta mitäpäs pienistä). Lisäksi päätin että rupean noita lehmiä tekemään myyntiin, niistä kun on tullut luokkakavereilta sen verran kyselyjä. Niitä on meinaa sen veran nopea tehdä, että mulla on kohta kaikki kaapit täynnä niitä :D. Yksi asia mua kuitenkin mietityttää, ja siinä te voisittekin auttaa. 

Minkä verran olisit valmis maksamaan tuollaisista virkatuista hahmoista?
Kuvia löytyy käsityöt -tagin alta, tai tämän postauksen alta.

Pikapostaus.

Ylämaankarjan sonni, Ilmarinen. Syntynyt 26.01.2011. :D

Kawaii!!

Tälläinen on ihan ensimmäinen itse (kuvasta tosin) kehittämäni amigurumi. Näistä on luokkakavereiden kesken tullut jo monta tilausta, sen verran ihastuneita huokauksia on aiheutunut tyttöjen kesken. Ja kyllähän tuo nyt aikasta aidolta näyttää. Vai mitä mieltä siellä ollaan?

Voi ollakin, että näitä tulee tehtyä useampia, hieman eri variaatioilla, itselleni olen mm. ajatellut sellaista ruskean väristä länsisuomalaista (alla oikea versio).

Ja eräälle kaverilleni ajattelin karvalangasta tehtä highlanderin, eli ylämaankarjan lehmän. Kyseinen henkilö kun tykkää rodusta todella paljon. Teen ylämaalaisen kiitokseksi siitä, että hän piirsi mulle maailman hienoimman tatuoinnin minusta ja H:sta. Odotan jo innolla sitä, että saan sen nakutettua ihooni. Kunhan vain löydän jostain tatuoijan :). Ylämaalainenhan näyttää tältä, ei tuollaisia voi kun katsoa ja sanoa: Kawaii!!!

Ihan kuin kaupasta ostettu

Tänään käytiin Ylivieskassa miehen äidin luona pyörähtämässä, kun kuultiin että H:n sisko ja hänen tyttönsä olisi käymässä siellä. H:n siskontyttöllä kun on ensi viikon lauantaina kolmevuotissynttärit, ja jälleen kerran kävi niin, että olen varattu silloin kun kutsu kakkukahveille Ouluun tulisi. Alkaa nimittäin erikoistumisopinnot elintarvikepuolelta jo tänä keväänä. Tämänpä takia otimme mukaan M:lle tarkoitetun synttärilahjan. 

Tälläinen amigurimi pupu lähti paketissa eteenpäin. Olen tähän tosi tyytyväinen, onnistui paremmin kuin ensimmäisen pupun tekeminen, josta jäi kuvat ottamatta, kun se piti saada niin kiireessä joululahjapakettiin. Muuten pupu on tehty ohjeen mukaan, mutta kukan tein ihan omasta päästäni. Tein sen kiinni hakaneulaan, jotta sen voi tarvittaessa ottaa pois. Pupun mukana lähti myös virkattu porkkana, joka melkein oli M:lle kovempi hitti kuin itse pupu. Oli myös hienoa kun anopilla ja kälyllä meni hetken aikaa tajuta, että olin tehnyt pupun ja porkkanan ihan todella itse. Anoppi ihastui niin, että sanoi haluavansa itselleen samanlaisen :). Katsotaan mitä tulee tässä kevään aikana tehtyä. Seuraavaksi ajattelin kehitellä eräästä ohjeesta holstain lehmää, eli valkoista mustilla täplillä, katsotaan mitä tulee.

Ja, koska osallistuin FB:ssa seuraavanlaiseen haasteeseen: Osallistun luovuuteen kannustavaan käsityöhaasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Sitten teidän täytyy luvata kopioida tämä omaan päivitykseenne ja luvata samoin. Siis tavara/lahja tehdään itse & toimitetaan vuoden 2011 aikana, myös postitse. Lähdetkö mukaan? Sain vain kaksi kommentia, joka tarkoittaa sitä, että kolme paikkaa jäi viidestä auki. 

Siksi ajattelinkin, että laitan paikat jakoon täällä blogin puolella. 

Elikkä, homman nimi on se, että kolme ensimmäistä kommentoijaa, jotka jättävät nimimerkin ja sähköposti osoitteen saavat tämän vuoden aikana postia.

Laitan spostilla viestiä sitten kun jutut on tehty ja sitten laitan ne postiin. Ja en edellytä osallistujia itse laittamaan haastetta eteenpäin, saa tietenkin jos haluaa. Ei tarvitse kovin kummoista päättelykykyä minkä genren käsitöitä on lähdössä eteenpäin :).

"Puhelimen kohina, ei yhteistä kotia. Ikäviä päiviä kun tuntuu epäreilulta, et me ei voida asua yhdessä. Aamulla on ikävä. Päivä siinä välissä menee joten kuten. Mutta sitten illan tullen, se on rumaa et me ei nukuta yhdessä"

Koot kot kot.

Tuli tänään sitten nähtyä kanoja oikein kunnolla. Kukkoja myös. Vaatimattomasti sellaiset melkein 7000 kanaa ja joku 1500 kukkoa. Oltiin urakoimassa luokan ensi kesän Euroopan matkan matkakassaan rahaa yhdeksän hengen porukalla kanalassa. Kyseessä oli ns. emokanala, eli täällä kukot saavat painaa vapaasti kanoja (ja kanat ovat rotua joilla hyvät emo-ominaisuudet, ei samoja kuin kananmunan tuotannossa), joiden hedelmöittyneet munat kerätään ja lähetätään hautomolle. Hautomolta kuoriutuneet untuvikot lähetetään kasvattamoihin, joissa kanoja kasvatetaan tiettyyn ikään asti ja sitten kanat päätyvät teurastomon ja kaupan kautta lautaselle.

Tilalle siis tuli uusi emoaines. Kanat vaihdetaan lihabroiler tuotannon tässä vaiheessa aina kerran vuodesessa. En muista enää minkä ikäisiä kanat olivat, mutta tässä menee joku pari kuukautta ennen kuin kanat alkavat munia, ja sitten ne munivat sen loput kymmenen kuukautta. Oli tosi mielenkiintoista päästä talkooporukkaan, koska vaikka periaatteessa kanat kuuluvat opintoihin, on niistä opiskeltavat asiat vain pintapyyhkäisyjä. Tuolla tuli opittua mm. että sen jälkeen kun emolinnut on purettu laatikoista, niin tunnin jälkeen kukot ovat jo valikoineet kanat laumaansa. Kukon laumassa on joku kymmenkunta kanaa.

Eli mitä me siis tehtiin? Noh, purettiin kanoja laatikoista, näin yksinkertaisesti selitettynä. Kanat saapuivat isoissa konteissa, joissa oli 3x3 laatikkoa. Jokainen kana nostettiin vuorollaan laatikossa pois (yhdellä kädellä siipien takaa eli kaksi kerralla), jonka jälkeen linnuille annettiin rokotuspyssyllä kaksi rokotetta. Tämän jälkeen linnut nakattiin (joo, kuulostaa ehkä hurjalta, mutta ne osaa kuitenkin lentää, ja matka oli lyhyt) ritilälle, jonka yllä kulki juomalinjasto.

Huomenna olisi edessä vielä samanlainen urakka, veikkaan että periaatteessa sujuu nopeammin kuin tänään (5h), mutta toisaalta olen varma että paikat on kipeenä. Oon nimitäin jo ihan valmis kaatumaan sänkyyn. Ja yks juttu on ihan varma kanssa. Kanaa en huomisen jälkeen halua vähään aikaan nähdäkään.

Tulevaa seurantaa

Lisäsin tuonne reunaan kaksi listaa. Päätin ihan huvikseni laittaa ylös kerrankin vuoden ajalta näkemäni leffat ja pitkästä aikaa taas seurata luettuja kirjoja. Kirjojen seurantaa on tullut tehtyä siis sekä ala-asteella sekä yläasteella. Yläasteella seurasin lukemiani kirjoja 2,5 vuotta :D. Tuli muutama tuhat täyteen sinä aikana.

Leffoihin en usko tulevan sellaisia joita olen nähnyt ennen, mutta jos näin käy tulee leffan nimen perään *. Leffojen listalle tulee varmasti runsaasti klassikoita ja "klassikoita", sellaisia jotka periaatteessa olisi jo pitänyt nähdä. En esimerkiksi ole katsonut juuri mitään kauhuleffoja, enkä ikinä ole katsonut yhtäkään Bondia alusta loppuun. Onneksi siihenkin tulee tänä iltana muutos.
Kirjoihin uskon tulevan enemmän sellaisia joita olen lukenut ennenkin, joko kerran tai useamman kerran. Siksi ajattelinkin merkkailla yhdellä * tähdellä sellaiset kirjat, jotka olen lukenut vain kerran aikaisemmin ja kahdella ** tähdellä sellaiset jotka olen lukenut kahdesti tai useammin. Veikkaan, että näitä kirjoja tulee runsaasti listalle vuoden aikana, koska mulla on tapana turvautua luottokirjoihin silloin kun haluan "levätä". Mutta, pyrin myös lukemaan jotain uutta, ehkä jotain klassikoita joita jokaisen olisi jossain vaiheessa luettava. Ainakin noin periaatteessa. Sitten jos näyttää siltä, että listoista tulee ihan mahdottoman pitkiä, niin sitten nappaillaan alkupään kirjoja/leffoja talteen muualle.

Toivottavasti niistä ehkä löytyy, ainakin kirjojen puolelta muillekin ideoita.

Ne lupaukset, ne lupaukset.

En tehnyt mitään lupauksia uutena vuotena. Mä olen ehdottomasti niitä ihmisiä, että jos jotain päättää tai kieltää on varmasti homma menossa penkin alle. Esimerkiksi karkkilakko ei sovi mulle sitten yhtään. Normaalisti saattaa mennä pitkiäkin aikoja kun ei tule ostettua karkkia tai muutakaan herkkua, mutta autapa armias jos päättää ryhtyä karkkilakkoon. Se on tuhoon tuomittu yritys heti ensimmäisestä sekunnista alkaen. Karkkilakossa kaikki karkit huutaa mun nimeä ja tulee ostettua ja syötyä karkkia huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Siksipä ei minkäänlaisia lupauksi täältä päin.

Paitsi periaatteessa :D. Syksyllä meillä oli hyvä meno päällä kun luokkakaverin kanssa käytiin joka maanantai vesijuoksemassa tai salilla. Sitten alkoi armoton tehtävien palautusputki ja se jäi. Tämä liikunnan puute lisättynä hieman ykösvuotta reilumpaa opiskelija meininkiin toi totta kai pari kiloa lisää. Ei mitenkään häiritsevästi ei todellakaan, mutta mieli alkoi kuitenkin tehdä taas vähän muutosta tuohon liikkumiseen.

Siksi tilaukseen lähtikin sykemittari, jollaisesta olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Mies tosin sanoo, etten tarvitse saliharjoitteluun sykemittaria, mutta olen sen verran välineurheilija ja hifistelijä että kyllähän tuollainen kannustaa. Varsinkin kun sykemittariin on mahdollista asettaa erikseen rasvanpoltto-, kunnon parannus- ja tehokkaan kuntoilun sykealueet. Näin mä ainakin ymmärsin, mies saa opastaa sitten tarvittaessa kunhan mittari saapuu.

Eli lupauksia ei ole, mutta aikomuksia kyllä. Silloin ei tarvitse ottaa stressiä siitä, jos ei onnistukaan. Aloitetaan uudestaan vuoroviikkoiset sali ja vesijuoksu kerrat, ja lisätään ohjelmaan kotijumppaa mikä viime keväänä oli erittäin tehokasta. Hyviä treeni ohjeita otan täältä: Bodyrock. Tuollaisen kropan tai edes vähän sinne päin kun saisi niin olisin tyytyväinen. Jos joku liikuntaväline vielä pitäisi saada, haluaisin tuolla sivuistoilla intervalharjoituksissa käytettävän Gymbossin. Mutta kyllä mä olen noita intervalharjoituksia tehnyt ihan normiharjoituksina. Tänä keväänä voisi panostaa siihen että tekee muutamia ohjelmia ja sitten katsoo saako tuloksiaan parannettua lainkaan. Note to self: Osta huomenna itselle treenivihko.

Voisi myös pitää jonkinlaista kirjaa tänne viikon liikunnoista yms. Jos harrastaisi timmiytymistä tonne noin elokuulle asti ja siitä sitten katsoisi että mitä siitä eteenpäin ;).

Miten te houkuttelette liikkumaan itsenne? Vai onko se ihan luonnostaan tuleva juttu?