Vähän tuli katkoa meidänkin normaali arkeen kun nelisen viikkoa sitten käytiin vähän ulkomailla.
Lähdettiin Barcelonaan, jossa yhdistettiin lomamatka miehen työkeikkaan. Tässä vähän kuvia ja fiilistelyä matkasta, täällä Kokkolassa kun kesäkelejä saanut odotella. Tänään oli jo sellainen päivä, ettei ollut ihan täydet tamineet päällä enää.
Lennettiin suorilla lennoilla Helsingistä Barceloonaan. Ensin oli kahdeksi yöksi hotelli Castelldefels -nimiseltä alueelta, ihana ranta-alue, jonkin matkan päästä keskustasta.
"Äiti, saanko minä koskea tätä?" Palmupuut herättivät ihmetystä
Hotellihuoneen parvekkeelta
Tytöt nautiskelee näkymistä ja lämmöstä
Sunnutai, jonka rannalla kerkesimme viettää, oli oikein mukava. Lämpöä oli 23 astetta, joka oli lasten kanssa ihan sopivasti. Vesi oli vielä vähän kylmää tai tuntui kylmältä (oikeasti lämpö tais olla 19 astetta), mutta kyllä siihenkin tottui kun hetken aikaa siellä. Rantaan kävi aika hurjat aallot, joten A: ei uinut itsekseen, mun sylissä kävi kastelemassa kerran pari itsensä kokonaan. Muuten viihtyi hiekkaa penkoen ja simpukan kuoria etsien.
Reissun paras ateria: grillattua lammasta.
Kahden yön jälkeen jouduttiin vaihtamaan hotellia lähemmäs miehen konferessi paikkaa. Oli tuo kaupunki aluekin kiva kokea, tosin itse olisin ehkä tällä kertaa kuitenkin viihtynyt paremmin rantahotellissa.
Osittain siitä syystä, että olen matkustanut tosi vähän ja olen arka toimimaan ulkomailla, joten kun mies oli päivän poissa, oli meidän tekemiset aika olemattomia. Syömisetkin hoidettiin hotellilla kaupassa ostetuilla tarvikkeilla.
Näkymä toisen hotellin ikkunasta
Hyvin onnistu leikit vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan.
Vähän tehtiin myös ihan turistikiertelyä akvaariossa käynnin muodossa. A:han oli tietenkin kovin ihastuksissaan. Oli haita, rauskuja ja vaikka minkälaista kalaa ja niiden kaveria.
Ruoka oli todella hyvää joka paikassa, vaikka meiltä nyt jäi ihan kunnon ravintolat käymättä. Espanjassahan on hieman myöhäisempi tuo ruokailu, lounas oli 13-> ja päivällisravintolat aukesivat vasta aikaisintaan kahdeksalta. Vaikka lapsille muodostuikin myöhäisempi rytmi tuolla matkalla (nukkumaan lähempänä yhdeksää) niin siltikin piti ruokapaikat illalla valikoida sen mukaan mitä oli auki. Haaveilen parin kolmen vuoden päästä lähteväni tuonne uudestaan, joten silloin ei enää myöhäinenkään ruokailu ole lasten kanssa ongelmana.
Ps. Omat olot edelleen aika samanlaiset. Nyt tosin on lääkärilläkin käyty ja verikokein tutkittuna. Ei sieltä ihan puhtai paperein päästy, mutta kirjoittelen asiasta paremmalla ajalla, tämäkin kun jäi tälläiseksi pikapostaukseksi.
