Tunnustus

Tunnustuksen säännöt tulevat tässä:

1. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen

2. Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi.

3. Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.

4. Nimeä 15 bloggaajaa.

5. Ja kerro heille tunnustuksesta!

Mirkalta mulle napsahti tälläinen, kiitos siis siitä. Joskus näitä faktoja oon ittestäni kertillutkin, katotaan mitä tähän tulee mieleen.

1. Mä en pysty nukahtamaan varpaat tai päälimmäinen korva paljaana

2. Haluaisin olla kiinnostuneempi ulkonäöstä ja sen laitosta, mutta laiskuus tulee aina tielle

3. En oo mikään himoliikkuja, mut silti ootan pääsyä kaikille salin tappotunneille

4. Haluaisin joskus käydä Uudessa-Seelannissa

5. Olen hieman katkera miehelle kun se painaa minua vähemmän eikä liho vaikka söisi mitä

6. En vieläkään miellä itseäni aikuiseksi, vaikka on lapsi, mies ja omistusasunto

7. Haluaisin koiran, mutta se joutuu odottamaan omakotitalon ostoon asti.

Ja laitetaan tämä ainakin (kun on jo kovin monessa blogissa näkynyt):

helmiäiselle

Veronalle

Mammamarianille

Ristiäiset

Ristiäiset oli siis eilen ja hienosti meni kaikki. Nyt on neidin nimi paperillakin: Aino Matleena. Meillä tuo nimi oli jo pitkän aikaa ihan selkeä, tosin löytyi sitten varasuunnitelma pojankin nimeksi, jos olisi ylläri päässyt synnytyksessä käymään.

Vieraita meillä ei ollut kuin parisenkymmentä, ihan perhe ja muutamat kaverit. Ja oli kyllä ihan tosi hyvä paikka tuolle porukalle. Ristiäisethän pidettiin seurakunnan tiloissa Lähetyssopessa, jota voin suositella ehdottomasti kaikille, jotka Kokkolassa järjestävät ristiäiset muualla kuin kotona. Kokonaisuudessaan tila vetää nelisenkymmentä henkeä, mutta tykkäsin siitä väljyydestä mikä tilaan jäi tuolla meidän porukalla

Neiti lepäili hetken ennen juhlakoitosta.

Tyttö vaikutti olevan kypsä kuvailuun jo ennen toimituksen alkua. Tai itelle tuli ainakin sellainen "voi ei, taas ne kuvaa" olo tästä tilanteesta.

Oman asuni kanssa kävin vääntöä pitkään, että onko riittävän juhlava vai ei, kun miehelläkin oli ihan puku. Mutta suorat mustat housut ja tuollainen hieman juhlavammalla kauluksella oleva imetyspaita oli oikeastaan ainoa vaihtoehto joka todella sopi päälle. Kävin hakemassa perjantaina vielä tuohon alle sellaisen vyötärökorsetin kun itseäni ärsytti ne jenkka kahvat mitkä housut puristi esiin. Tosin, kuvia eilen katsellessa totesin, että ei ne jenkkakahvat oliskaan ongelma ollut vaan se kaksoisleuka. Että pikkasen pitäs vielä kiloja tiputella. 

Tarjoilut oli kohtuullisen yksin kertaiset. Makeina oli kuvassa näkyvä Marianne-juustokakku ja Pätkis-kuivakakku sekä Jaffa-keksejä. Suolaisia oli coctailpiirakat, kalaleivät (savukirjolohta, paprika-chilituorejuusto ja creme fraich) ja sitten tietenkin se voileipäkakku. Kyllä muuten onnistu hyvin ja oli oikein maukasta. Myös muiden kuin itseni mielestä :). Tarjoltavia oli juuri sopivasti, juustokakuista toinen jäi melkein kokonaan vielä meille kotiin syötäväksi, mutta muuten kaikki meni. 

Perhepotretti.

.

Ja kai se vaan on todettava, että kyllä tässä äidistä ja tyttärestä jotain samaa näköä löytyy.

Hemmottelua äideille.

Ipanaisen Anni alkoi järkkäämään ihan mahdottoman kivan kuulloista juttua ja heti kun olin postauksen lukenut tuli fiilis "minä, minä, haluan mukaan", vaikken nyt vielä kovin kauaa ole ehtinyt äitinä ollakaan ja vähän ehkä mietitytti että voiko näin "pienellä" blogilla osallistua (varsinkin kun tuntuu ettei blogi tällä hetkellä ole vielä löytänyt ulkomuotoa ja sisältöään elämänmuutoksen jälkeen) vaikka jutussa kutsuttiin myös pienten blogien kirjoittajat mukaan.  Muistin tänään vihdoin ja viimein käydä tarkistamassa sähköpostini ja sinne oli tullut maili, jossa oli yhteytiedot salaiselle ystävälleni. Ideanahan on siis lähettää n. 20 euron arvoinen hemmottelupaketti äidille toukokuussa ja toinen kesäkuussa. Oon jo katsellut ja miettinyt että mistähän liikkeistä sitä kävisi jotain 

erikoisempaa hankkimassa.

 

Homma on kiva sen takia tietenkin, että saa tuottaa hyvän mielen (ainakin toivottavasti) jollekin, saa itse jotain kivaa ja löytää mahdollisesti uusia blogeja luettavaksi. Vaikka ihan kuin niitä ei olisi jo nyt tarpeeksi.

Meillä ollaan täällä pidetty hieman hiljaisuutta, osittain sen takia että ristiäiset on lauantaina ja niitä varten on ollut kaikenmoista puuhaa. Eilen kävi pappi juttelemassa, tänään käytiin katsastamassa juhlapaikka ja tässä illalla pitäisi myös tehdä juustokakut kaappiin tekeytymään, maku kun paranee odottaessaan. Huomenna puolestaan on edessä elämäni ensimmäisen voileipäkakun teko. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee.

Työmatkaleskiä

Ollaan A:n kanssa taas työmatkaleskinä :). Mutta jotenkin tällä kertaa on tähän mennessä mennyt todella paljon helpommin kuin viimeksi. Eli kaikkeen tottuu. Mies lähti keskiviikko aamuna ja tulee lauantaina joskus illalla, mutta meillä on onneksi lauantaille ohjelmaa, kun ajellaan Ilmajoella katsomaan vähän Nuijaturnausta ja tapaamaan tuttuja. Tänään ja eilen ollaan nähty taas kavereita ja huomenna laittelen ompelukonetta taas lisää surisemaan ja nukun A:n kanssa päiväunia.

Kun mies on poissa saa A:kin nauttia meidän 180cm leveästä sängystä.

Nää oli jo pidemmän aikaa leikattuina, mutta tänään vasta sain ommeltua, johon sitten meni ehkä 5 min.

Vähän huomaa, ettei housuja ole tullut hetkeen tehtyä, menin ja saumuroin jalkaosan resorin sauma ulospäin. Noh, tein sitten saman toisellekin ja ihan kivalta se noinkin näyttää, onhan niissä kaupastakin ostetuissa saumoja ulospäin koristeena. Malliltaan ovat meidän neidille vähän pussimaiset, mutta se ei haittaa lainkaan kun tuo jalan resori on sen verran napakka. 62 cm kaavoilla tein eli kasvun varaa on, kun housuissa näyttää toistaiseksi menevät kokoa pienemmän jalkaan kuin bodeissa. Meillä onkin noiden alaosien kanssa sitä vikaa esim. äitiyspakkauksen 60cm kokoisten potkuhousujen, että kaula-haaroväli mitta on napakka, mutta sitten jalkaosissa on ylimääräistä. Siksi onkin aika paljon tullut ihan housuja ja puolipotkareita pidettyä. Jalkateristä avoimet potkuhousut sitten taas menevätkin, kun resorit ovat pitämässä lahkeita ylhäällä. 

1kk neuvola

Maito taitaa riittää enemmän kuin hyvin, ainakin kasvun määrästä päätellen. Pituus oli 60cm eli edellisestä tullut nelisen senttiä, paino oli hypännyt kilon ylöspäin 5700 grammaan ja pipokin oli kasvanut reilu sentin 39,5 cm. Neuvolakorttiin lääkäri kirjoitti: "Tyytyväinen lapsi, kasvaa hyvin rintamaidolla. Sydän, keuhkot, vatsa, nivuspussit, lonkat, kallo ja ranka  normaalit. Iho, suu sekä silmät kunnossa. Liikkeet, jäntevyys ja varhaisheijasteet kunnossa". Kaikin puolin siis normaali ja terve tyttö :). Katselin omaa neuvolakorttiani ja itse olen yltänyt tuohon 60cm vasta kahden kuukauden iässä. Miehen vauva ajan mitoista ei ole tietoa :/

Meillä on tämä nuorempi kissoista alkanut tekemään lähempää tuttavuutta A:n kanssa. Kovasti käy puskemassa ja vähän nuollakin yrittää, mutta se ollaan kielletty kokonaan. Vasta sitten kun lähdetään liikkeelle niin ei haittaa jos käsiä välillä tulee nuolastua. Bubbla kun on tosi kova pesemään, tosin ei onneksi niin kova mitä alkuaikoina meille tullessa. Myös A seurailee selkeästi jo kissoja ja tykkää siitä kun käydään "silittämässä" (eli pyyhitään nyrkillä turkkia) välillä kissoja. Tämä kuva on tältä illalta, vaihdon neidin kainalon kautta syömään kun kiukutteli sylissä syödessään ja Bubbla oli sitä mieltä, että siinä tehtiin hänelle paikka. Siinä sitten A syöpötteli kissaan nojaten.

Kaikenlaista

On kyllä ihana katsoa miten oma pikkuinen lapsi oivaltaa. Tuntuu että ulkoinen muutos ei ole enää niin silmiin nähtävää kuin ensimmäisen kolmen viikon aikana, mutta sen sijaan selkeästi siellä pääkopassa kehittyy jatkuvasti uusia yhteyksiä. Hymyt löytyivät hiljalleen tuon miehen Pariisin matkan aikana ja nyt pääsiäisen aikana niistä ei enää voinut olla erehtymättä. Kameralle niitä saatiin hakea vähän pidemmän aikaa, vaikka vanhemmille ne helposti irtosivatkin. Mies sitten sai puhelimensa kameralle niitä napattua, kai se hämäsi sen verran. Minun nimittäin tarttuessa kunnon kameraan lakkaa yleensä kaikki toiminta mitä tarkoitus on tallentaa. Eli eipä eroa lapsi kissoista tässä asiassa.

Mahallaanhan meidän neitiä on pidetty lähes heti kun kotiin päästiin, asiaani googleteltua ja tämän artikkelin luettuani. Alusta alkaen on pää pysynyt äärimmäisen hyvin pystyssä, mutta koko ajan vain pidempään ja pidempään ja nyt käsillä pungerretaan jo aika pystyyn. Uusin leikki tällä hetkellä on se, että isi tai äiti laittaa masulleen, jossa ollaan hetken aikaa ja sitten kierrähdetään selälleen. Tätä jaksetaan niin kauan kuin joku vain jaksaa kääntää takaisin masulleen, eikä yhtään haitta vaikka välillä pää vähän mattoon kupsahtaisikin, vaikka äitiä se luonnollisesti hirvittää. Myös selällään ollessa vääntelyn määrä on valtava ja mahalleen yritetään itsekin päästä. Kyljelle asti välillä jo päästään, mutta sitten tulee stoppi. Kiire liikkeelle tuntuu siis olevan kova ja mummo (äitini) täällä käydessään toimintaa katsellessaan komentoikin, että jos vaan neitiä lattialla pidetään, niin lähtee äkkiä liikenteeseen. Yritystä ei ainakaan uuvu.

Tänään reippailtiin ei niin keväisessä loskasateessa postiin hakemaan Vaukirjan tutustumispaketti, jossa oli kaikenlaista kivaa (pehmokirjaa, pehmeitä rakennuspalikoita, pikkuinen kuvakirja), mikä varmasti tulee kiinnostamaan, jos ei ihan vielä, niin sitten hetken päästä. Samalla reissulla tuli käytyä myös piipahtamassa H&M:n kautta josta löytyikin sitten itselle mekko, joka on varasuunnitelma ristiäisvaatteiden suhteen, jos en mahdukaan niihin mihin suunnittelen tällä hetkellä mahtuvani. Ja jos ei tule ristäiskäyttöön, niin onpahan sitten kesäksi kiva mekko jossa on helppo imettää. Mä oon meinaa niin onnellinen, että kesän voi pärjätä pääasiassa mekoilla ja sitten vasta syksyllä hieman kevyempänä ja kiinteämpänä (toivottavasti ainakin) suunnitella mm. niitä farkkujen ostoa. 

Tälläistä siis tänne. Tällä hetkellä odotellaan isäntää kotiin, jotta itse pääsen saksituttamaan kuontalon hieman ihmismäisempään kuntoon. Edellisestä kerrasta onkin hetki, tammikuun lopussa taisin käydä kampaajalla viimeksi.

Ompelukärpänen

On ainakin toistaiseksi puraissut. Vauvan vaatteiden ompelu on siitä kivaa, että se on todella nopeaa hommaa. Siitäkin huolimatta että joutuu vähän soveltamaan, kun päättää että haluaa tehdä juuri tuon vaatteen, vaikkei kangaskappaleet olisi sitä mitä ohjeessa lukee. Mutta hyvin on tähän asti sujunut. Pahoin vain pelkään, että kun nuo äitini varastoista kaivetut kangastilkut loppuu, niin tie vie kangaskauppaan. Tosin ompeluun tulee vaikuttamaan se, että mitä kirjaston Ottobre lehdistä löytyy kaavoiksi, kun ilman minkäänlaisia kaavoja ei musta ainakaan vielä ole ompelemaan.

Eilisen aikaansaannos oli 68cm kokoinen kietaisupaita, joka kelpaa pukea päälle vaikka sitten kesällä lyhyt hihaisten bodien päälle aurinkosuojaksi. Malli ei ollut parhaimmalla tuulella, oli nälkä ja iski kiukku kun äiti ei tajunnut että ruokaa on saatava nyt ja heti eikä kuvailla mitään tyhmiä paitoja. 

Edit. Laittaisiko Heinä mulle osoitteensa laretzki(at)hotmail.com osoitteessen, niin saan viimein palkintoa tulemaan. :)

Selvittiinpäs.

Kolme päivää oltiin A:n kanssa keskenämme, kun mies lähti maanantaina Pariisiin työreissuun. Päivät ollaan pärjätty hyvin, kun on ollut seuraa: maanantaina käytiin kylässä ja eilen ja tänään meillä kyläiltiin. Illat on ne jotka vähän on meinannut tämän äidin päätä hajottaa. Eilen illalla varsinkin, huudettiin ensimmäisiä kertoja naama ihan punaisena, mikään ei ollut hyvä. Ei siinä mitään, jos itse olisi ollut kaikissa ruumiin ja sielun voimissa, mutta kun huuto alkoi juuri kun sain tehtyä itselleni ruuan. Joten ei ollut ihan kaikista hauskinta hyssytellä toista. Lopulta vain söin, jotta ite jaksaisin ja syömisen jälkeen sain tytön rauhottumaan liinaan kun imuroin. 17. päivä mies lähtee taas ulkomaille reissuun, joten silloinkin on edessä yksikseen selviämistä. En ihan mahdottomalla riemulla odota sitä.

Meillä opittiin isin poissaollessa hirvittävästi kaikkea. Tajuttiin maanantai aamuna, että kun sitterissä oikein potkii ja heiluu, se alkaa keinumaan kivasti. Myös hymyt alkaa löytymään. Mietin jo eilen, että alkaiskohan ne olemaan ihan tietoisia hymyjä pikkuhiljaa, niin tänään vierailulla käynyt äitikaveri vahvisti, että en mä kuvittele, vaan kyllä A hymyilee. Vielä kun niitä saisi jo kuviinkin vangittua.

Tänään otin vihdoin kaavapaperin ja ompelukoneen kauniisti kätösiini ja aloitin ompelun. Kävin eilen hakemassa Ottobren lehtiä kirjastosta ja niistä olisi nyt iso pino vaatteita jonossa odottamassa tekemistä.

Tälläistä saatiin tänään aikaiseksi, tosin helma on vielä kääntämättä ja olat ovat kuvassa nuppineuloilla kiinni silkkinauhan sijaan, mutta mielestäni näyttää oikein kivalta :). Eli nyt täällä alkaa näkymään ompelutöitäkin lankatöiden ohella.

1kk

En ehtinyt enää eilisen puolella tänne postailla kuvaa meidän 1 kuukautta vanhasta neidistä. Ei olla tälläydytty pelkästään kuvaa varten, vaan käytiin juhlimassa A:n serkkutytön 10-vuotissynttärit.

Tänään koettiin myös selkeä oivaltamisen hetki, kun neiti makoilee sitterissä ja tajuaa että kun oikein potkii ja heiluu, niin se sitteri alkaa keinua kivasti. Siitä sitten innostuttiin niin, että unohdettiin tuttikin kokonaan. Normaalisti kun sitä aletaan känisemään takaisin suuhun hetken päästä jos se putoaa :)