Hullu viikko

Kulunut viiko on ollut kovin vauhdikas. Kelien ollessa näin hyvät ollaan aika paljon vietetty aikaa ulkona puistoissa ja rannalla. Varsinkin lämpötilat alkaa olemaan ihan himpun verran liikaa, jolloin sisällä saa hikoilla tämän mahan kanssa kuin pieni porsas. Yöt on ehkä kamalinta mahdollista aikaa.

Tiistaina oli tosiaan vyöhyketerapia käynti ja kylläpä se teki hyvää. Vielä tällä kertaa ei käsitelty symnytykseen liittyviä pisteitä, vaan keskityttiin rentouttamaan kroppaa ja sitä kautta valmistautumaan synnytykseen. Käsittelyhän tarkoitti periaatteessa 1,5 tunnin jalkahierontaa, koska pisteet ovat siellä. Oli jännä huomata miten pisteet olivat selkeästi yhteydessä muualle kehoon, koska joitakin tiettyjä kohtia käsiteltäessä vauva aktivoitui liikkumaan vaikka muuten oli hyvin rentona johtuen omasta rentoudestani. Myös supistuksia tuli muutamia napakampia tiettyjen pisteiden käsittelyssä. Varasin vielä ensi viikolle yhden käynnin eli keskiviikkona olisi tarkoitus sitten niitä käynnistyspisteitä käsitellä, jollei vauva lähde tulemaan maailmaan ennen sitä.

Keskiviikko puolestaan oli illan osalta hieman onneton. Olin läjdössä yksikseni iltatorille ostamaan herneitä ja vähän käyskentelemään, mutta meninkin portaissa äärimmäisen huolellisesti vasemman jalkapöydän kautta ympäri  ja ennen kuin tajusinkaan, olin kontillani ensimmäisellä porrastasanteella. Ei muuta kuin klenkkaamaan portaat takaisin ylös ja sohvalle ensiapua antamaan kylmänä, kohona ja kompressiona. Kyllä pisti ärsyttämään, kun mies oli juuri ennen oven sulkeutumista huikannut otathan varavaisesti. Olen varma, että ilman tätä en olisi nurin menyt. Torstai aamuna jalka oli sitten ihan yhtä kipeä, joten soitto tk:hon ka sotä kautta päivystykseen. Jonkun diagnoosin asiasta sain, mutta mitä lie lääkärikieltä, kun en siitä sanaakaan ymmärtänyt. Kuitenkin jonkinlaisen tuen kanssa sieltä lähdin pihalle. Jos ei viikossa oo terve, niin sit uusiksi ja kuvaamaan ilmeisesti onko tullut isompaa vahinkoa, toistaiseksi kuitenkin parempaan päin mennään.

Tälläisen kanssa nyt kävellään. Jotenkin tuntui että tuli hassuun kohtaan tuo tuki, kun jalkapöytä on kipeä, mutta kyllä tämän kanssa on selkeästi tukevampi kävellä, eikä jalkaa särje samallalailla.

Perjantaina oli 39+0 neuvola ja se meni suoraan turhien käyntien kategoriaan, siis siinä mielessä etten kostautunut reissusta muuta kuin sen, että kaikki luvut priimaa. Painokin jäänyt aika hyvin pyörimään samoihin lukuihin eli sellaiset 12 kiloa tällä kertaa kerty elopainoa, turvotuksista huolimatta. Painan nelisen kiloa enemmän nyt loppuvaiheessa kuin A:n odotuksen alussa.

Iltapäivästä saimme A:n kummisedän kyläilemään ja päätimme lähteä päivälliselle Pedrinakseen, joka on paikallinen texmex ravintola. Kovin siinäkävellessä alkoi tutun oloisia jomotuksia alavatsassa ja -selässä tuntumaan, ja muutenkin oli koko ravintolakeikan ajan kovin dejavumainen fiilis oloista ja syömisestä. Hämärästi muistelisin,että oltaisiin miehen kanssa käyty tuolla syömässä myös silloin kunA:sta alkoivat sitten illan/yön mittaa supistukset. Ja kyllähän siinä illalla supistuksia tulikin vähän tiheämmin ja säryt sekä jomotukset pysyivät päällä. Vielä ei kuitenkaan ole lähtöä tullut, vaikka nyt aamustakin erityisesti selän puolelle särkee ja supistikin muutamaan kertaan kipeästi aamulla (herätty tänään ennen kuutta, niin tuntuu ettei enää ole aamu ollenkaan :D) mutta kaipa se lopulta tulee joku päivä.

Kuuluisan sairaalakassinkin pakkaamisen aloitin vihdoin ja viimein. Vauvan kotiutumisvaatteet ja äidin karkkipussi, eikös siinä ne tärkeimmät? Okei, pitää sinne vielä jotain nakkailla, mutta kerkeehän tässä eiks niin?

Pitkä aika ja toisaalta niin lyhyt.

Hiljaista on ollut, yli kuukausi taas vaihteeksi vierähtänyt edellisestä tekstistä. No, sille on mielestäni ihan hyvä syy, viime kuu meni lähes täysin opparia viimeistellessä ja pääsiäisen aikaan sen laitoin arvioitavaksi. Uudestaan lähetin viikon jälkeen, kun oltiin käyty pomon kanssa läpi hänen huomaamansa virheet ja epäkohdat, lähinnä kielelllisiä ja merkinnällisiä. Moni oli sellainen, että olin jossain vaiheessa pohtinut asiaa ja luvannut tarkistaa asian myöhemmin, mutta sitten en sitä ollutkaan tehnyt. Tänään tarkistelin opintosihteeriltä, että kurssit ovat ihan todella kasassa yhtä merkintää lukuunottamatta ja laitoin opparista tiivistelmät kielten opettajille tarkistukseen ja koko opparin äidinkielen tarkistukseen. Tulosseminaarin olettaisin tulevan toukokuun viimeiselle viikolle, koska ilmeisesti ei ohjaajilla ollut sen kummempaa sanomista oppariini, kun ainoa vastaus tähän mennessä oli kysymys onko tiivistelmien ja koko työn kielioppi jo tarkistettu.

Tämän kuun puolella aikaa sinänsä olisi ollut, jäin nimittäin viime viikon tiistaina sairaslomalle. Tai vielä pitää viikolla 21 käydä kolme päivää töissä, mutta se onkin vain paikkojen siivoamista ja tuon opparin esittäminen sielläkin. Jäin töistä puhtaasti kipujen vuoksi pois, kävelystä ei tullut enää mitään ja supistuksia oli turhan reippaasti. Tiistai meni aika koomassa, koska kävin poskiontelopunktiossa (maineeltaan kamalampi toimenpide kuin mitä todellisuus, ainakin näin spesialistilla käyneen mielestä), mutta kyllä tuli keskiviikkona ja torstaina pohdittua, että miten ihmessä jaksoin töissä tähän asti, millä energialla? Pyykkejäkään en jaksanut telineeltä viikata kerralla vaan viikkasin pari vaatetta, kävin koneella istumassa ja taas uudestaan pyykkitelineelle.

Perjantailta 30+0

Tänään kävin taas neuvolassa pyörähtämässä. Paino on tällä hetkellä samaa kuin A:sta alkupainona, että ei huono. 7 kiloa tähän mennessä kertynyt ja kyllä huomaa, että tuollaisen laihdutusprojektin jälkeen tuo painon kertyminen on paljon vaikeampi hyväksyä kuin ensimmäisellä kerralla. Silloin en muista olleeni niin ahdistunut painonnoususta vaikka sitä tuli paljon reippaampaa tahtia.

Vauva majaili jo raivotarjonnassa ihan kuin epäilinkin. Oli sen verran kipeä mylläys eilen mahassa että varmasti teki kuperkeikan. Pää oli myös kovin alhaalla ja sekin on kyllä ikävästi tuntunut eilisen ja tämän päivän aikana. Alan jo nyt olemaan pikkuhiljaa kypsä tähän raskaana olemiseen

A:kin tahtoi että hänen mahansa kuvataan

Paljon enemmän hirvittää tällä kertaa se, että miten arki alkaa sujumaan sitten kotiinpääsyn jälkeen kahden kanssa. A yhä suhtautuu tosi hienosti ja uteliaasti asiaan ja tuntuu ymmärtävän asian aivan käsittämättömän hyvin. Silti mietityttää paljon, että miten käy kun vauva on oikeasti olemassa. Toivon että tarpeeksi hoitopuuhiin osallistuminen ei aiheuttaisi pahaa mustasukkaisuutta. Kovasti nyt pinnalla kaikenlaiset nukkeleikit ja kirjastosta on haalittu Vallatonta vauvaa (Valtaa vatsa & tulee kotiin -versiot) ja Puppe saa pikkusiskon kirjoja, joita sitten luetaankin lähes repeatilla.

Hyvin alkaa.

Me ollaan taas hetki menty ja oikein vauhdilla, A:n kummitäti tuli tiistaina tänne muutamaksi päiväksi kyläilemään. Keskiviikkona meillä olikin 10 kk neuvola, jossa neitokainen näytti kaikki mahdolliset temput ja päivitetyt mitat oli 77cm ja 10,5 kiloa. Ei ollut vielä metrin pituinen niinkuin mies ihan varmana väitti.

Tänään kävin aamulla punnituksessa ja ai että teki makeaa nähdä tulis. -700g kahessa viikossa, eli tosi hyvin kun huomioidaan kuitenkin että välissä oli joulu ja uusi vuosi. Puhumattakaan siitä, että luustolihasprosentti oli kivunnut ylöspäin ja rasva alaspäin eli jotain läskiä ainakin muutettu kiinteämpään muotoon.

Aamusta käytiin myös uiskentelemassa, kun on siihen päässyt hetken tauko tulemaan. Olikin pisin uimareissu vielä koskaan A:n kanssa, mutta hyvin meni ja jaksoi. Nyt ottikin sitten 3h päikkärit lounaan päälle. Ittelläni on tälle päivälle vielä 18-21 koulua Seinäjoella, joten aika pitkäksi menee päivä. Toivon että pääsisi vähän aikasemmin tunneilta kuin vasta tuolloin yheksän aikaan, siihen kun pitää lisätä vielä reilu 2h ajomatkakin.

Meillä hymyillään ihan tosi kauniisti. A sai tiistaina ekan kerran pitsaa (jauheliha-ananas) ja oli vissiin hyvää kun tälläset reaktiot synty.

8kk

A on viikkoa vaille 8kk ja tänään käytiin jo neuvolassa ottamassa uudet mitat. 74 (70)cm, 9750 (8850)g.  Iso tyttö jo, kaikin puolin. Itse olen ollut noissa pituuksissa vasta 1v neuvolassa, taidettu periä isältä sentti jos toinenkin.

A osaa  kontata, istua, nousta seisomaan tukea vasten ja kävelläkin tukea pitkin ja vilkuttaa pyydettäessä. A vihaa vaatteiden, erityisesti ulkovaatteiden päälle pukemista ylitse kaiken. A tykkää nauraa ja hassutella ja on sitä mieltä, että äiti on keksinyt uuden leikin: housuvaipan vaihdon. Eli siis nostan tytön seisomaan sohvaa tai itseäni vasten ja vaihdan seisovalle tytölle vaipan ja on muka niin hassua kun pyydän nostamaan jalkaa (tietenkin itse vielä nostaen) aina moneen kertaan, että saadaan housut pois ja takaisin jalkaan.

A tapailee sanojen alkuja pa (pallo) ja pu (puuro), maito on mämmää ja kissat on khiss ja hyvin moneen asiaan vastataan häh. Aamupuuroa myös puhalletaan mun perässä, se tosin aika usein menee pärinäksi. A:n lempilaulu tuntuu olevan Sutsisatsi, mutta Pienet sammakot on edelleen myös kiva. Uinti ja sukeltaminen on tosi kivaa, kotona vannassa kylpeminen ei niinkään (ei ainakaan samaan aikaan saunan kanssa, pelkäsi ihan hulluna kun saunan puolella heitti löylyä samaan aikaan). Lempiruokaa tuntuu olevan silakkapihvit, tai niistä ei ainakaan murentakaan mene hukkaan kun neiti itse ne pistelee poskeen.

p.s. Mulla on huomenna suunnittelutapaaminen personal trainerin kanssa :)

Eilisen puolivuotis neuvolan mitat oli 70cm ja 8850g. Eli ei suurta muutosta edelliseen, mutta eipä tuo ole ihme kun tyttö liikkuu niin mahdottomasti joka paikkaan. Mikään paikka ei tunnu enää olevan liian kaukana.

Korjausta ja vähän kasvuakin.

Vasemman puolen lavan seutu oli pitkään kipeä. Kävin hieronnassa useampaankin kertaan touko-kesäkuussa ja minkäänlaisia tuloksia ei ollut. Liikunta auttoi aikansa, mutta lopulta siitäkään ei ollut apua.

Eilen kävin sitten vihdoin ja viimein jäsenkorjaajalla. Kaustisella on Jäsenkorjauskeskus , josta mies varasi mulle 45 minuutin jäsenkorjaushieronnan. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, joten ihan en ole vielä varma auttoiko kyseinen käynti, muttei ainakaan yöllä käynnyt nukkuminen enää niin kipeää. Ryhdinkin saan jo seisoessa suoraksi. Jumitus oli aika kokonaisvaltaista, vaikka kipukeskus onkin vasemmalla puolella ollut. Rintalihaksen hermot olivat kuulemma tosi jumissa, josta seuraa yläselän köyryyntyminen ja siitä sitten taas lisää ongelmia. No, josko ne nyt hetkeksi olisi taas selätetty.

A:n 5kk neuvolakin ehti olla jo viime viikolla, eikä täällä ole merkintää asiasta lainkaan. Iso tyttö jo, todellakin, kun pituutta oli 69cm ja painoa 8400g. Tänään siihen kasvuun heräsi ihan todella kun 74cm kokoiset housut meni ihan heittämällä päälle. Tähän asti kun yläosa on ollut kokoa isompaa, niin kuvittelin, ettei ne 74 kokoiset housut vielä päälle mene kun kerta vasta siirryttiin bodeista siihen kokoon. Olinpas väärässä ja siivouksen jälkeen hyllyyn ei jäänyt kuin kahdet 68 kokoa olevat housut jotka vielä menee. Onneksi tuli niitä haalarihousuja hankittu.
A liikkuu jo eteen ja taakse oikein sujuvasti. Eteenpäin ryömiminen on ihan mielenkiintoista, kun nousee polvilleen aina ennen eteenpäin menoa. Että taitaa konttaukseksi muuttua aika pian. Istumaankin kokeilee aina aika ajoin päästä, peruuttaa pepulleen ja saakin aika ajoin toisen kankun maahan. Siihen se tosin vielä jääkin.

Äidin iso tyttö :)

Kovasti on tytön kasvun myötä olleet myös tehtävät hankinnat mielessä. Kokeilin nimittäin äitiyspakkauksen toppapukua ja siinä ei ihan mahdottomasti varaa ole. Toiveena olisi, että menisi sinne tammikuun alennusmyynteihin asti, niin että sieltä voisi sitten ostaa reilun kokoisen toppahaalarin joka menisi seuraavanakin talvena. Lopputalvesta kun ei haittaa vaikka reilusti iso oliskin, kun vaunuissa istutaan ulkona kuitenkin. Välikausihaalaria en vielä koe tarpeelliseksi, ensi keväänä hankittu menisi varmasti sitten seuraavana syksynä, joten nyt välikausi mennään fleece ja vanuasuilla (vaikka se äpakkauksen vanupukukin on nyt just eikä melkein).

Sitten on niitä pienempiä vaatehankintoja: sukkiksia, kypärämyssyjä, villahaalari jne...

Eilisen toppahaalari sovituksen jälkeen alkoi turvaistuimenkin hankkiminen tuntumaan tarpeelliselta. Kaukalo menisi vielä, koska A:n pää ei ole tulossa yli sieltä, mutta tuo Primo on sen verran kapeaa mallia, että aika ahtaaksi käy toppavermeiden kanssa. Vähän tällä hetkellä tuntuisi siltä, että Brion Zento olisi hyvä seuraaja, mutta pitää vielä vähän tutustua tuohon istuin asiaan. Sen verran mulle on selvää, että haluan selkämenosuuntaan asennettavan istuimen. Mä en itse oikein tykkää palkki-istuimista ainakaan näin äkkiseltään..

 Eli kokemuksia aiheesta turvaistuimet saa jakaa :)

3kk

Meillä oli keskiviikkona kolmikuukautis neuvola, kun ensi viikko menee A:n kanssa eteläisemässä Suomessa, mummolassa, eli minun vanhempieni luona. H lähtee viikon työmatkalle Taiwaniin, niin en todellakaan halunnut olla viikkoa yksin. Saa sitten mummo, vaari ja täti nauttia A:sta vähän pidemmän aikaa. Vieraitakin on iso liuta luvassa, mm. minun pappani eli A:n isopappa, joka ei ristiäisiin pitkän matkan takia lähtenyt.

Ensinnäkin, A päätti keskiviikko aamuna näyttää, että oli yöllä tehty mielikuvaharjoituksia, onnistui meinaa mahalleen kääntyminen saman tien todella nopeasti, edellisenä iltana kun se vähän vielä takkusi. Hienosti oli neiti kasvanut, ihan turhaan olin pelännyt. 63,2 (60,5) cm, 6830 (5870)g ja 41,5 (40,5)cm olivat mitat. Paino oli siis tullut reilusti pituuteen nähden, mutta se ei haittaa lainkaan, sen suhteen kun mennään vain aavistuksen verran 0-käyrän yläpuolella. Pituuskäyrän korkeuksia en muista. Eli osin tissillä ja osin pullolla mennään varmasti eteenpäin tästäkin eteenpäin. Terkka meinaa sanoi, ettei missään nimessä kannata stressata sitä että joutuu pulloa käyttämään. Sitä velliä saatan harkita tässä iltapalaksi kokeillen, mutta soseita nyt oottelen sinne 4kk asti. Silloin saa torilta jo kaikkia hyviä vihanneksia joita voi tehdä soseeksi.

A ei tykkää neuvolan tädistä lainkaan, oven mentyä kiinni pääsi pieni parku, mutta sitten kun terkka otti A:n syliinsä niin alkoi ihan hirveä huuto. Jos menin näkökentän ulkopuolelle, niin parku oli kahta kauheampaa. Eli selkeästi pientä vierastusta havaittavissa. Veikkaan sen johtuvan siitä, että terkka on tosi vaalea blondi, joten ei ihan sitä väritystä johon A on tottunut. Oli siinä sitten tosi hienoa vakuuttaa sitä, miten hyvin meillä kaikinpuolin menee ja että A on oikein sosiaalinen ja iloinen tapaus.

A:n reisien ulkopuolella on ollut jonkin aikaa kuivat läikät ja niitä ja A:n naamaa katsellen terkka epäili vähän atooppista ihottumaa, mutta käski toistaiseksi vain perusrasvalla rasvailla. Mä en muutenkaan tuota atooppista ihottumaa vielä ihan itse allekirjoita (vaikka mieheltä taipumusta saattaakin tulla), koska muuten iho on tosi hyvässä kunnossa. Naaman punotus on pahimmillaan silloin kun neiti oikein kuolaa ja puklaa tai on kuumissaan. Mutta katsotaan sitä sitten 4kk neuvolassa, kun päästän lääkärin puheilla taas.

Muumit kiinnosti kovasti.

2kk

Me käytiin viime torstaina 2kk neuvolassa jossa saatiin neidin tämän hetkiset mitat. Pituutta oli 60,5 (60) cm ja painoa 5860 (5700)g. Ihan oli sopivasti kasvua ja varsinkin tuo pituus kasvu on hyvin tasaantumassa. Yheksässä viikossa kokonaisuudessaan tullut 9,5 cm pituutta ja painoa 1740g.

Ei ollut kyllä yhtään tyypillistä käytöstä neuvolassa A:lla, kun parku oli aivan mahdotonta. Neuvolan täti kommentoi kun mun syliin päästyä hiljeni huuto saman tien, että joko meinaat alkaa vierastamaan. Saman tyyppinen kommentti kuultiin keskiviikkona rokotusklinikalla, mutta itse en vierastukseen jaksa vielä uskoa. Lauantaina ristiäisissä kun ei muuta tehty kuin hymyilty kun kuljettiin sylistä syliin. Eli veikkaan rokotteita pienen kärttyisyyden syyksi. Päästiinkin todella pienellä rokotusten kanssa väsymystä ja hieman itkuisuutta ja ärsyisyyttä, ei sen suurempaa.

On hurjaa miten paljon kahdessa kuukaudessa tapahtuu. A on koko ajan sosiaalisempi ja sosiaalisempi ja illat melkein vaatiikiin täysin huomiota ja seurustelua. Hymyt tulevat kovin herkästi ja tuntui eilenkin hyvältä tulla kotiin venyttelystä kun tyttö selkeästi ilahtui minun näkemisestä. Nyrkit ovat löytyneet ja niitä lussataankin oikein kunnon antaumuksella välillä. Ittelläni tekee ihan melkein pahaa kun aika ajoin kuuluu hirvittävää kakomista. Kuolan määrä alkaa olemaan ihan kiitettävä, vaikka se lisääntyy varmasti vielä sitten kun hampaita aletaan tekemään. Tai toivon ainakin ettei vielä hampaita tehtäisi. Tuon kuolaamisen ja nyrkin suuhun tukemisesta johtuvan lisääntyneen puklaamisen takia neidin kaula on mennyt leuan alta aika punaiseksi siitä hankalimmin putsattavasta poimusta, joten tänään kun kaupungille menen ostamaan takin (että muuten sai tehdä töitä että löysin siistin takin, joka olisi suht halpa ja nytkin pelkään sitä että se ainut L koko on mennyt jo), niin käyn henkkamaukan puolelta hakemassa kuolalapun, jos siitä olisi apua. Sen lisäksi tietenkin tehopesut ja perunajauhotukset kaulaan, ettei rikki asti iho menisi.

Ennakkoilmoitin A:n myös jo vauvauintiin, täällä kun ei kesäksi onneksi uinti lopu. Eli heti kun se 3kk tulee täyteen olisi tarkoitus alottaa, niin että ehditään harrastaankin sitä. Kun vaikka mä hyvin epätodennäköisenä pidän kouluun paluuta vielä tässä syksyllä, niin pidän kuitenkin sille pientä varausta...

1kk neuvola

Maito taitaa riittää enemmän kuin hyvin, ainakin kasvun määrästä päätellen. Pituus oli 60cm eli edellisestä tullut nelisen senttiä, paino oli hypännyt kilon ylöspäin 5700 grammaan ja pipokin oli kasvanut reilu sentin 39,5 cm. Neuvolakorttiin lääkäri kirjoitti: "Tyytyväinen lapsi, kasvaa hyvin rintamaidolla. Sydän, keuhkot, vatsa, nivuspussit, lonkat, kallo ja ranka  normaalit. Iho, suu sekä silmät kunnossa. Liikkeet, jäntevyys ja varhaisheijasteet kunnossa". Kaikin puolin siis normaali ja terve tyttö :). Katselin omaa neuvolakorttiani ja itse olen yltänyt tuohon 60cm vasta kahden kuukauden iässä. Miehen vauva ajan mitoista ei ole tietoa :/

Meillä on tämä nuorempi kissoista alkanut tekemään lähempää tuttavuutta A:n kanssa. Kovasti käy puskemassa ja vähän nuollakin yrittää, mutta se ollaan kielletty kokonaan. Vasta sitten kun lähdetään liikkeelle niin ei haittaa jos käsiä välillä tulee nuolastua. Bubbla kun on tosi kova pesemään, tosin ei onneksi niin kova mitä alkuaikoina meille tullessa. Myös A seurailee selkeästi jo kissoja ja tykkää siitä kun käydään "silittämässä" (eli pyyhitään nyrkillä turkkia) välillä kissoja. Tämä kuva on tältä illalta, vaihdon neidin kainalon kautta syömään kun kiukutteli sylissä syödessään ja Bubbla oli sitä mieltä, että siinä tehtiin hänelle paikka. Siinä sitten A syöpötteli kissaan nojaten.