Syksyä ilmassa

Ei voi olla huomaamatta miten töistä kotiin ajettaessa päivä päivän jälkeen pellot näyttävät keltaisimmilta (ja juu, niiden katseluun pystyy keskittymään vasta töistä päästessä, ei mennessä). Puut ravistelee jo pikkuhiljaa lehtiä alas ja ilmakin tuoksuu aika ajoin jo ihan syksyltä.

Tämä syksy tulee olemaan erilaisempi kuin mikään aikaisemmista, ihan jokaiselle perheessä. Työpäivät kun eivät lopukaan 75 harjoittelupäivän jälkeen, vaan jatkuvat vuoden työsopimuksen muodossa ensi vuoden elokuuhun asti. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että A jatkaa tarhassa kesäloman jälkeen (on isänsä kanssa ollut kotona reilu kuukauden) ja mies joutuu toimimaan tarhaanviejänä läpi talven. Omalta osalta jo pelkästään tuo työelämässä pidempään pysyminen on kokemus, mutta sen yhdistäminen opintoihin on vielä ihan toinen juttu. Onneksi ei kursseja ole kovin montaa ja asiaa lukujärjestyksistä tutkailtuani ei vielä elokuussa tarvitse koulua miettiä. Lauseen loppu tosin on hienoista liiottelua, viikko 33 on loma viikko ja silloin olisi tarkoitus rutistaa pois muutamat keväältä jäänet (osa ihan luvallisesti, kun palautusaika vasta elokuun lopussa, osa ei niin) tekemättömän koulutehtävät.

Kesäkuulta jo eli vanha (tai pitkälti se on tukka vaan joka on muuttunut),
mutta antaa vähän viitteitä miltä nykyään näytetään

Vaikka koin paikkaa hakiessani olevani vahvoilla, niin siitä huolimatta en mahdollisuuteen uskonut ennen kuin pomo ilmoitti, että tervetuloa porukkaan pidemmäksi aikaa. Työ tässä vaiheessa on niin napakymppi ihan jokaisella mahdollisella saralla. Ensimmäisenä tulee tietenkin taloudellinen puoli: ei meillä tiukkaa ole oikestaan ollut, mutta on se silti kivaa kun on ylimääräistä rahaa, jota voi laittaa vähän parempaan ruokaan eikä jokaista ostosta tarvitse punnita, että voinko nyt ottaa vai en, vaikka tarve olisikin. Toisena puolena on työkokemus: vähän päälle vuosi. Haaveena kun on jossain välissä saada sisaruksia A:lle, niin jos sellainen olisi heti tähän perään alettu yrittämään, olisi jossian vaiheessa alkanut stressi siitä, että kuinka kauan voi olla kotona valmistumisen jälkeen ennen kuin on pakko hakea töihin. Nyt saa ihan kivan pätkän oman alan töistä CV:hen kirjoitettavaksi ja koen, että voin paremmin sitten miettiä mitä haluan tehdä ja miten kauan olla lasten kanssa kotona.

Plussaksi luen myös sen, että A viihtyy tarhassa ihan mahdottoman hyvin, vaikka onhan siinä tietysti kääntöpuolensakin vähäisen yhteisen ajan muodossa. Nyt on ollut mukava tulla kotiin kun mieheltä on saanut yksityiskohtaisesti kuulla mitä uusia sanoja tytöltä on tullut jne. Tarhassa on kuitenkin aina niin monta lasta, ettei päivän kuulumiset kovin yksityiskohtaisia ole.

Saa nähä miten päivät tästä nyt taas muuttuvat kun kukin aloittaa oman arkensa.

Monta rautaa tulessa

Kaikkien lankojen pitely käsissä käy edelleen työstä. Siksi niistä ensimmäisenä karsiutuukin ne vähäpätöisimmät, kuten kodin tarkka siivous ja blogin kaltaiset harrastukset. Paljon olisi kirjoitettavaa, niin itsestäni kuin A:stakin.

Alotetaan kuitenkin itsekeskeisesti. Projekti sujuu ihan kivasti ja juoksu kiinnostaa itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tässä olisi vähän vajaa pari kuukautta ennen Venetsialaismaratonia, josssa olisi kymppiin osallistumisen mahdollisuus. Syy siihen miksi olen sitä vihan vakavissaan alkanut harkita, on se että viime perjantaina juoksin toistaiseksi pisimmän yhtenäisen matkan 3,9 kilometriä. Eihän se monelle paljon ole, mutta mä aloitan aikalailla tyhjästä. Alunperin ajattelin ensi KCR:n osallistumista ja tämän vuoden ajan parantamista, mutta kun näistä kuvioista ja tilanteista ei koskaan tiedä. Tekisi mieli haastaa itsensä jo nyt syksyllä.

Tällä hetkellä viikko ohjelmaan olisi tarkoitus saada puristettua: funktionaalinen treenaus, yksi kerta punttisalilla (ylläpitävä treeni, vaikka mulla se kuulemma kehittääkin), mäkitreeni, jossa on mäkijuoksuja ja tekniikkaharjotteita sekä yksi hölkkälenkki. Aika paljolta tuo tuntuu, mutta viime viikolla ainakin onnistuin puristamaan kaikki +yhden ekstra bootcamp treenin mäessä. Paino hiissautuu tasaisen hidasta vauhtiaan alaspäin, tosin nyt kun aletaan ekassa painotavoitteessa olla, se löysä läski alkaa ahdistaa enemmän. Sitä sitten tuolla juoksemisella koetetaan kurittaa. Syksystäkin on ollut jo puhetta pt:n kanssa elisissä treeneissä. Sitten kun siirryn kelien puolesta taas enemmän sisälle ja puntti kiinnostaa taas erilailla, lähdetään salitreeniä jakamaan 2-3 jakoiseksi. Nyt ollaan menty koko kropan treeneillä, mutta turhan paljon jää jo paukkuja varastoon näiden treenien päälle, joten nyt tulee sitten jako eteen. Oli kiva olla salilla pitkästä aikaa pt:n kanssa ja kuulla omia ajatuksia tukevia juttuja ja niitä kehujakin oli ihan tarpeellista taas välillä kuulla.

Huomaavaisempi bloggari olisi siistinyt eteisen ennen kuvaamista :D

Tänään on kehonhuolto päivä. Fyssarikäynniltä sain tuliaisiksi ekat kinesioteippaukset, toinen rentouttava ja toinen asentoa korjaava (lapojen siirrottaminen vähentynyt, mutta vielä on töitä tehtävä). Salille meinaan painella vähän infrapunasaunaan joogailemaan ja siitä vielä sen jälkeen tunniksi aktiivivenyttelyyn. Luulisi unen tulevan hyvin ja kropan kiittelevän taas huoltopäivästä :)