Näytää tämä kevät hieman vielä rankemmalta kuin tuo syksy opiskelujen suhteen. Tai ainakin tämä tulee olemaan kunhan kaikki asiat selkenee. Erikoistumisopinnoista alkaa tällä viikolla mikrobiologia ja sitä onkin sitten ensi viikolla kunnon rykäsy, torstaina ja perjantaina 14-19.45. Eli sellaset 12 tuntia opintoja just ennen hiihtolomaa. Noh, on ainakin aikaa pureskella asiaa sitten hetken aikaa. Perusopinnoissa on tällä hetkellä päällä kaikkea, mikä menee kyllä aika ajoin ihan yli hilseen: maatalous- ja metsäverotusta, kahdenkertaista kirjanpitoa ja edelleen sitä saakelin koneteknologiaa.
Muutenkin noi koulu yms kuviot on tällä hetkellä aika mielenkiintoisia. Viikonloppuna hain muutamiin kesätyöpaikkoihin, vaikkakin erittäin epäillen. Meillä nimittäin on kesällä 10 op:n kasvukausi jakso, joka tarkoittaa viikoilla 22-24 intensiivi opiskelua ja samanlaista pätkää sitten elokuussa kaksiviikkoa. Ei noi kesätyönantajat oikein tykkää mahdollisista kesätyöntekijöistä, jotka sanoo ettei voi tulla töihin silloin, silloin ja silloin. Näistä huolimatta hain kuitenkin. Nyt kuitenkin paljastui noista erikoistumisopinnoista että ne jatkuu toukokuulle asti, lauantaisin. Ei kesätyöntekijällä, varsinkaan kaupan alalla jonne hain, ole hirveästi varaa sanoa mitä työvuoroja voisi tehdä. Joten saa nähdä saako sanoa hyvästit koko kesätöille.
Olisi kesällä ollut myös luokan kesken opintomatka Eurooppaan, mutta taitaa sekin jäädä tekemättä sen takia, että ei multa varmaan löydy rahaa. Tosin, tästäkään en ole vielä varma. Kun jos lähden, silloin ainakin jää kesätyöt tekemättä. Olisi vain kiva saada pikkuhiljaa tietää mikä tulee olemaan matkan hinta, että onko mahdollista lähteä. Koska jos lähtee, pitäisi tehdä erilaisia urakkahommia että saisi tehtyä hintaa pienemmäksi. Tosin, tähän tulee taas esteeksi erikoistumisopinnot. Että tää on aikamoinen kehä.
Oppinnot ei ole tällä hetkellä stressaavimmillaan, vaan se on se raha mikä stressaa. Ahdistaa, kun opintotuki ei riitä mihinkään. Opintolainaa pitää säästää kesän vuokria varten (jo valmiiksi hirvittää se lainanmäärä, mikä on päällä kun valmistun). Tällä hetkellä päiväbudjetti seuraavaan opintotukeen asti on 0,882 euroa. Revippä siitä sitten huumoria. En ole syönyt koulussa lounasta varmaan kuukauteen, vaan sinnittellyt päivän läpi jollain porkkanoilla ja syönyt sitten kotona iltaisin viikon verran makaroonilaatikkoa. Kaikista ahdistavinta on se ETTEI OLE MISTÄÄN MISTÄ KARSIA MENOJA! Ei ole mitään sellaista mistä voisi enää tinkiä. Laskut on pakko maksaa ja syödäkin pitää edes sen kerran päivässä.
Kaikista eniten tää ahdistaa, koska oon ollut aina niin tarkka rahasta. Miten nyt muka voi olla niin että kaikki se raha mitä saa, liukuu samantien sormien läpi kankkulan kaivoon? Stressiä ei yhtään vähennä se, että totta kai ollaan miehen kanssa puhuttu tulevaisuudesta. Talosta ja siihen säästämisestä. Jotenkin sitä tuntee jatkuvaa häpeää kun ei voi säästää samaan tapaan rahaa kuin toinen, kun ei ole mistä säästää. Ei mies todellakaan missään vaiheessa ole vaatinut multa samaa kuin itseltään, onhan miehellä kuitenkin säännölliset tulot. Tuntee olevansa jotenkin se heikompi osapuoli suhteessa kun ei pysty panostamaan samalla lailla.
Koetetaan kuitenkin yhteisesti löytää säästömahdollisuuksia. Keskusteltiin pidemmän aikaan molempien autojen vaihdosta, mutta nyt kun toinen on vaihdettu hyvään, tuoreeseen autoon, on mies alkanut mietiskelemään jos sitä sittenkin pärjäisi yhdellä autolla. Joka siis suomeksi tarkottaisi sitä, että ainoa auto olisi minulla. Totta kai siistä säästyisi rahaa ihan hirvittävästi kun minun ei tarvitsisi enää maksaa vakuutusmaksuja ja muita juttuja vanhasta Volvosta. Katsellaan jos joku sen huolisi vielä kesä/peltoautoksi, niin että siitä saisi vähän omiaan takaisinkin.
