Vuoden viimeinen.

Ei mitään suuria juhlia tänäkään uutena vuotena. Eikä edes rakettejen katselua, neitokainen meni nukkumaan jo seitsemän aikaan, joten menee sitten ensi vuodelle paukutuksen ihmettely.

Itse vietin siinä mielessä poikkeuksellisen uuden vuoden illan, koska kävin vielä salilla hikoilemassa kunnon treenin pt:n johdolla. Siitä on hyvä jatkaa ensi vuoteen ja pinnistää vielä suurempaa rutistukseen. Kyllä se on makea kuulla kehuja pt:ltä miten painot kasvaa ja liikkeet jämäköityy (esim. kyykky). Muutos alkaa myös näkyä jo ulospäin, vaikka kiloissa ei puhuta kuin vajaan kolmen kilon pudotuksesta tähän mennessä. Mutta kyllä saadaan varmasti tulostakin vauhdikkaammin, kunhan saadaan nää kaikki juhlat ja pyhät pidettyä ja päästään normiarkeen pidemmäksi aikaa.

Huomenna vähän vielä herkutellaan, kun A:n kummitäti tulee pariksi päiväksi kyläilemään, mutta siltikin terveellisemmin kuin hetki sitten, otin itselleni nimittäin kasviksia dipattavaksi kun muut saavat mutustaa sipsejä. Pitsaakin aiotaan tehdä, mutta siitäkin tulee keveämpi ja terveellisempi versio, jotta A saa samaa ruokaa kuin muutkin :)

Tämä vuosi on ollut käsittämättömän mieleen painuva A:n syntymisen ja kasvamisen kautta. Olen elämääni äärimmäisen onnellinen, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois, vaikka välillä mennäänkin heikommalla jäällä. Odotan ensi vuodesta vähintään yhtä hyvää kuin tästä, kenties vielä parempaakin kun on yksi ilopilleri elämässä vauhtia tuomassa.

Joulun purkua

Joulu oli ja meni. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun ei missään vaiheessa oikein tullut joulufiilistä, mutta kyllä sekin sitten löytyi aattona vanhempieni luona. Oli kiva useamman vuoden tauon jälkeen maistella leivinuunissa paistettua kinkkua, se kun on ihan jotain omaa luokkaansa.

Vähän jotain vilaukselta joulun saldosta kuvina.

A:n ensimmäinen pulkkailu. Ihana pikkuahkio, josta ei todellakaan tarvinnut pelätä lapsen putoamista. Aloin miettimään ihan, että pitäisikö hankkia ihan pulkaksi tuollainen.

Pulkkaretkellä naapurin hevonen alkoi kovasti esittelemään itseään ja pitihän sitä hetkeksi jäädä ihmettelemään.

Olikin kovin seurankipeä hevonen ja A sai pitkät pätkät taputella ja ihmetellä. Ihmettelen jos neidistä ei eläinrakasta tule, vielä ei olla kohdattu eläintä joka olis yhtään aiheuttanut hätkähdystä. Jalassa A:lla netistä tilaamani huopikkaat. Ovat ainakin toistaiseksi olleet juurikin passelit jalkineet täksi talveksi.

Joulun suurin lahja taitaakin olla tässä, melkein parimetrinen tuhatjalkainen. A tykkää paijata kovasti sitä ja myös Bubbla on sitä mieltä, että aika ajoin noin pitkä selkä tarvitsee hierontaa :D Muutenkin A on ihan hulluna pehmoihin ja olikin mahtava, kun kummisetä toi Pentikistä pehmosammakon, jollainen yksi on jo, pienempänä vain. Tämä sammakko ja eräs ankkapehmo on sellaisia, että A monesti käy pinnasängystä hakemassa päivällä ne ja kuljettaa niitä sitten mukanaan.

 Lahjoja odottaa vielä jonkin verran anopin luona, niitä saadaan sitten vielä viikonloppuna aukoa. Itse sain yhden toivomani kirjan, huivin ja kivan travel kit kokoisen meikkipaletin mieheltä. Ainoa toive lopuilta lahjoilta on se, ettei siellä olisi suklaata.

p.s. Olipa mahtava käydä tänään taas hikoilemassa pt:n ohjauksessa joulun jäljiltä. Painoja laitettiin aika reippaastikin lisää ja taas tuntuu ihan erilailla! Joulusta huolimatta tähdätään ensi perjantain punnituksessa edes pikku pudotukseen :)

Se on aika pikkuhiljaa rauhottua taas joulua varten. Lahjat onneksi on ollut jo pitkään selvillä ja miehen puolen suvulle toimitettukin. Aattona lähetään nimittäin mun vanhempien luokse tuonne Hämeenlinnan suuntaan viettämään A:n ensimmäinen joulu.

Tänään vielä ostostellaan vähän A:n huoneeseen tarvikkeita (jos vaan löytyy sitä mitä etitään), kissoille joululahjoja (ei me normaalisti hankita niille lahjoja, mutta tarvitsevat uusia juttuja niin olkoon joululahjoja :)) uusi raapimapuu ja jonkinlainen peti. Myös kuusi olisi tarkotus ostaa, muovinen ainakin toistaiseksi, katsotaan sitten kun vietetään joulu joskus kotona että miten tehdään.

Punnitus oli eilen ja oli taas alaspäin, vaikkei ehkä ihan niin kuin olisin itse toivonut, mutta eipä sitä kovin hyvää tulosta olisi voinutkaan syödä kaiken mahdollisen sukuloinnin ja synttäreiden vieton jälkeen. Joulun otan vähän vapaammin, mutta en aio syödä itseäni ähkyyn. Suklailta olen toistaiseksi välttynyt kokonaan, niitä ei ole ollut yhtään vielä kotona. Ei ole tullut hankittua sitä normaalia kolmen laatikon tarjousta ja laitettua aaltomaljakkoon tarjolle. Ehkä hyvä niin, koska mieskin koki eilen Juoksija -lehteään lukiessa jonkun ihme herätyksen ja alkoi miettiä miksi hänen tulee syötyä niin paljon makeaa :)

Syömisen yllättävä helppous

Voisin alottaa tän tekstin sanolla muutaman hyvin huolella valitun sanan tuosta miehestä, mutta onneksi pahimmat höyryt on jo päästetty ilmoille, niin ei tarvitse.

Tarkoituksena oli kirjotella taas vähän mitä meillä on meneillään täällä. Itse olin eilen muutaman äitikaverin kanssa vähän pikkujouluilemassa, käytiin Pedrinaksessa syömässä ja siitä jälkkärille Amarilloon, jossa sitten istuttiin puoleen yöhön asti jutustellen. Tuli siinä yks drinkki ja lonkero juotua, mutta yhtään enempää ei kyllä kaivannut.

Oli eilenkin jotenkin jännä huomata, miten äkkiä kroppa tottuu siihen hieman ajatuksella koottuun ruokalautaseen. Otin pariloidun broilerinfileen maalaislohkoperunoilla ja bernaisekastikkeella Pedrinaksessa ja kylläpä sitä alko peruna äkkiä tökkimään. Ihan selkeesti tuli sellanen "äh, ei tippaakaan enempää", kun aikaisemmin olisin ihan huoletta voinut kiskoa koko annoksen ja tuntea ehkä jälkikäteen huonoa omaatuntoa, "että oliko pakko?" Myös Amarillon brownies tuntui vaan tirskuvan rasvaa hampaiden välissä. Yöh, ei tarvi toisten kokeilla. Toisen esimerkin ajatusmaailman pikkuhiljaisesta muuttumisesta on myös eiliseltä, lounaalta. Kaapissa ei edellisen päivän tähteitä, niinkuin normaalisti eikä pahemmin mitään muutakaan. Noh, heittelin sitten aamukaurapuuron jämien joukkoon auringonkukan siemeniä, paistelin pannulla oliiviöljyssä ja tein yhden munan munakkaan kalkkunaleikkeleillä. Ripaus suolaa päälle ja avot. Oli hyvää :p Alkaa myös näyttää siltä, että omasta mielestä noi syömiset ei kuullosta mitenkään terveyshifistelyltä, mutta niin vaan mammakaverit nyrpisteli nenäänsä mun lounaalle, kun tuli puhetta että miten oli porukka syönyt ennen Pedrinakseen menoa :D


Päivittelin tonne muutossivulle vähän mittoja, ja yllätyin itsekin, että miten paljon niitä senttejä olikaan lähtenyt. Olin kyllä erityisesti mahan pienenemisen havainnut itsekin, mutta silti kun ne konkreettiset sentit saa eteensä niin voi sitä tsempin määrää. Tänään toivon ehtiväni salille kerrankin ennen iltaa, mutta saapas nähdä. Tämän päivän operaationa kun on A:n sängyn siirto omaan huoneeseen yms. puuhailuja (mm. yks tehtävä ens viikolle kouluun). Voisi sitä asuntopostaustakin taas miettiä paremmin, kun saa makkarit kuosiin ja eteisestä kaiken roinan pois.

Eilisen lounas.

Kaikista parasta ehdottomasti tässä pt-hommassa on ollut se, että mä olen saanut sen stressitilan purettua. Vaikka mä katson mitä lautaselle laitan ja kuinka paljon, laihdutus ei ole se päällimäinen ajatus mielessä. Oli on niin paljon energisempi kuin ajatusmaailmakin on kohillaan ja sieltä on saatu yksi negatiivinen tekijä kitkettyä pois. Mä pääsen vielä omiin  huipputuloksiin, aivan varmasti!

Superia

Viime viikko oli kyllä kiireinen. Tiistaista torstaihin oli koulua ja nyt viikonloppuna on ollut kaikenlaista menoa vanhan sängyn hakijoista (pikkumakkarin pintaremontti pääsee alkamaan viimein) A:n mummun luona kyläilyyn ja tietenkin Kärkkäisillä shoppailuun.

Tämän postauksen pääaiheena oli kuitenkin tarkoitus olla  lisäravinteet, joiden käyttöä pt ehdotti viime ravintopalaverissa. Tämän hetkisessä ruokavaliossa kun hiven- ja kivennäisaineiden saanti on kovin niukkaa. Ajattelin ensin, että ei, mä en montaa kymmentä tablettia rupea päivässä syömään. Mutta niistä ei puhuttukaan vaan pt käski laittamaan ajatuksen hautumaan luonnollisista lisäravinteista, jotka minun tapauksessa olisivat: vehnänorasjauhe, nokkosjauhe, spiruliina, chlorella ja chia -siemenet. Spiruliina oli jossain määrin tuttu, olisiko siitä tullut luettua jostain terveyslehdestä smoothie ohjeissa, mutta muut oli ihan outoja.

Tutkailin sitten netin syövereistä vähän tarkemmin, että mitä kaikkea näistä aineista oikein sanotaan. Loppujen lopuksi päädyin ottamaan chlorellan, nokkosjauheen ja chia-siemeniin.
-Chlorellahan on yksisoluinen makean veden levä, jossa on paljon tarpeellisia mineraaleja, vitamiineja ja muita hyviä aineita. Chlorella mm. auttaa kehoa poistamaan haitallisia myrkkyjä, on avuksi painonpudotuksessa ja parantaa immuunijärjestelmää. Täältä voi käydä lukemassa tarkemmin  jos kiinnostaa.
-Nokkosjauhe sisältää runsaasti C-vitamiinia, beetakaroteenia, foolihappoa, rautaa, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja aminohappoja. Lisätietoja vaikkapa täältä.
-Chia-siemenet mm. sisältää runsaasti vitamiineja ja auttaa painonhallinnassa. Parhaimman hyödyn siemenistä saa, kun tekee siitä hyytelöä, eli liottaa siemeniä runsaassa vedessä. Lopputulos on kuin pienenpientä sammakon kutua. Chia-siemenistä vaikka täällä.

Kärkkäisiltä ostinkin sitten CoCoVin tuotteita luontaistuotehyllystä. Chlorellaa aion nauttia aamuisin heti heräämisen jälkeen kylmän vihreän teen joukossa ja siemenet ja nokkonen tulee sekottumaan iltapalan joukkoon silloin kun syön smoothien. Vaikka nää onkin tosi kiinnostavia, niin silti on pieni epäilyksen poikanen, että näinköhän nää oikeesti voi olla näin hyviä aineita, siitäkin huolimatta että esim. chlorellasta löytyy useitakin tutkimuksia.

Chlorellaa otin jo eilen illalla ja tänä aamuna ja täytyy kyllä todeta, että ainakin wc:ssä on saanut käydä erilailla kuin kuluneina päivinä. Jäädään odottelemaan muita tuloksia..

Kipua ja kolotusta.

Otsikon mukaiset olot on, mutta ei kyllä haittaa mitään, päinvastoin, tätä mä olen odottanut. Eilen käytiin siis se kakkos ohjelma pt:n kanssa läpi ja tykkäsin kyllä siitäkin kovin. Kyllä toi vapailla painoilla treenaaminen on paljon intensiivisempää kuin pelkillä laittella, mulla on ihan kummallisissa paikoissa lihakset kipeinä. Tsemppi on tällä hetkellä ihan sadassa, varsinkin kuin sai kuulla kehuja joistakin osa alueissa. Ja on jännä miten paljon omasta kropastaan on jo oppinut, mä nimittäin edelleen jaksan hämmästyä, kun pt puhuu mulle hyvästä liikkuvuudesta, kun oon aina ajatellut, että jos ei taivu ja on kankea (en esim. saa sormia varpaisiin) niin ei ole liikkuvuutta. :)

Nyt sitten vaan ruvetaan tekemään noita ohjelmia ja jos sen yhden juoksupäivänkin sinne väliin upottaisi. Huomenna ja sunnuntaina meinaan mennä tälle viikolle vielä salille ja sit maanantaista alotan saliI, keskiviikkona juoksu ja perjantaina saliII. Helpompi miehenkin sovitella menemisiään jos mulla on vakkaripäivät, sillä salille lähtö ajalla sitten joustetaan miehen töiden venyessä jos sellaista sattuu.

Ens viikolla tosin onkin sitten koulupäiviä tiistaista torstaihin ja toivon saavani ti-ke yöksi yösijan Ilmajoelta, ettei tarvisi ajella. Ihan sen takia, että koulu loppuu tiistaina vasta 16 jälkeen ja alkaa seuraavana aamuna jo 08 aikaan. Torstaina onneksi alkaa sen verran myöhemmin, että ehdin hyvin ajamaan, eikä tarvi edes niin mahdottoman aikaisin herätä. Saapa nähdä mitä neiti tuumaa, kun joutuu torstaina kaverille hoitoon 6-7 tunniksi.

Nyt treenataan

Tänään oli sitten päivä jota ollaan jo jonkin aikaa odoteltu: treenausta T:n ohjauksessa ja toisen salipäivän ohjelman läpikäynti. Käytiin läpi se hikisempi treeni ja vaikutti kyllä oikein näpsäkältä. Sellaselta että kehityksen varmastikin huomaa nopeasti.

Ohjelmaan tuli:

Kyykky

Punnerrus

Kulmasoutu käsipainolla

Sykepyrähdys

Askelkyykky

Pystysoutu taljalla

Vatsarutistus

Sykepyrähdys

Hauiskääntö

Vino vatsarutistus

Vatsapito

Liikkeet tehään kolme kertaa läpi laskevilla sarjoilla. Tänään ei tehty täyttä treeniä, mutta käytiin liikeet läpi. Kyllä toi vapaapaino puolella treenaaminen varmasti tuntuu ihan erilailla kuin laitteilla oleminen, jo kyykyissä tuli sellanen hiki että silmiin asti valui. Eli ei se kunto kovin hyvä ole, mutta tästä lähtee suunta vain ylöspäin. Into tehdä on ihan huima, onneksi huomenna pääsee läpikäymään sen kakkospäivän ohjelman.

Syömispuolta käydään ensi viikon maanantaina taas läpi, viime viikon ruokapäiväkirjan perusteella. Se ei kyllä taaskaan ole paras mahdollinen, koska mies oli työmatkalla, joka tarkoittaa useampaan kertaan samaa syötyä ruokaa ja turhan paljon niitä ikävöinti herkkuja (joskaan ei niin paljon mitä ennen olisi ollut). Mutta ensi viikon perjantaihin asti tsempataan oikein kunnolla, silloin on seuraava punnitus, jonka jälkeen voi suoda itselleen muutaman mansikkalakun lauantaina. Edellyttäen tietenkin että pudotusta on tapahtunut ja reilusti.
Nyt on jo energiatasoissa huomanut parannusta ja todella paljon, en tarvitse enää päikkäreitä A:n nukkuessa päivällä. Saatan lepäillä ja lueskella kirjaa, mutta nukkunut en ole hetkeen päivällä lainkaan. Aamulla väsyttää, mutta ketäpä ei tässä pimeydessä?

Surautettu

Joskus sitä kiireen keskellä ehtii silti hieman jotain ylimääräistä. Käytiin viime viikon perjantaina Oulussa, kun mies kävi työjuttuja tekemässä ja pois lähtiessä pysähdyttiin Zeppeliiniin syömään. Piti sitten käydä vilkaisemassa Metsolan liike, josta olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa päälle puettavaa lapselle (lapsikin oli väreistä ihan täpinöissään), mutta budjetti ei todellakaan anna periksi yli 20 euron bodya. Onneksi vilkaisin kangaspuolenkin ja sain äärimmäisen hyvänmielen löytäessäni kuvassa näkyvän kankaan josta sitten sain aikaiseksi yhdet housut ja niihin sointuvan rusetin. Kangasta jäi vielä ylikin, joten katsotaan mitä siitä lopusta saisi jossain välissä mahdollisesti tehtyä. 

Talon molemmat naiset olivat äärimmäisen tyytyväisiä kun mies tuli viimein perjantai illalla kotiin, vieläpä oikein mukavien tuliaisten kanssa. Tuliaiskarkkien kanssa sain pidettyä itseni aisoissa, kiitos säännöllisen ruokarytmin ja korviini sain laittaa hauskat eriparia olevat kissakorut.

Tällä hetkellä iloitsen ensimmäisetä sähköhammasharjastani, jolle jäi asiakasomistaja alennuksen ja voittamieni lahjakorttien jälkeen n. 3 e hintaa, myös ylihuomiselle sovitut treenit pt:n kanssa ilahduttavat jo valmiiksi. Pari paremmin  nukuttua yötäkin tekee taas ihmeitä.  Jaksan myös ihmetellä, että miten lapsi aiheuttaa kokeilemaan ruokia, joita ei ole koskaan ennen tehnyt. Tosin tähän kyseiseen ruokaan on innostanut myös tuo elämäntapamuutos, mutta silti olisi edessä kikhernepihvien valmistaminen, ensimmäistä kertaa ikinä mitään kokonaan kasvispihviä kehittelen.

Nam nam?

Ensimmäinen erikoisempi iltapala: 1prk 1%-viiliä, 1dl Valio mansikkamehukeittoa, 1 kananmuna ja vehnäleseitä. Ihan järjettömän kokonen satsi, eikä näytä sotkettuna erityisen hyvältä, mutta kaipa se alas menee :D Eli iltapalan ydin ajatus: proteiinia rakennusaineeksi rasvoja unohtamatta ja helposti sulavaakin vielä.

Ja menihän se. Yllättävän täyttävää kyseinen kombo ja todellisuudessa satsissa olisi ollut vielä lisääkin kamaa jos kaapissa olisi ollut. Huh, en olisi kyllä yhtään enempää jaksanut, ei olisi uskonut olevan noin täyttävää kuin mitä oli.

Multahan kiellettiin muulla kuin T:n vaa'alla käynti, mutta tänään piti ihan sen verran vilkasta, että onko mitään tapahtunut. No, onhan siellä: tuli alin lukema kotivaa'alla synnytyksen jälkeen. Todellinen tiputus selvii vasta ensi viikolla. Ihan kivan sysäyksen tuo anto, että pienellä muutoksella jo pudonnut paino (okei, varmaan nesteitä, mutta aina voi toivoa että hitunen muutakin), salille kun en ole ehtinyt oikean punnituksen jälkeen kuin kahdesti.

Isille.

Huolimatta siitä, että olen itse lievästi katkera ensimmäisestä äitienpäivästä (mies kysyi mm. että pitääkö suakin muistaa?) Niin tein miehelle kakun isänpäivän kunniaksi. Pääsin samalla kokeilemaan Kinuskikissan sivuilta fudgesta tehtyä päällistä. Ai että on hyvää (ja voi apua ensi viikkoa ja ruokapäiväkirjaa, mies kun lähtee työreissulle Saksaan ja vaikka kakku oli pieni, niin sitä jää ja reilusti), sopii tosi kivasti tumma suklaa ja sitruunarahka täytteiden kanssa. Ensi vuonna sitten A onkin sen ikäinen jo, että saa askarrella pienellä avustuksella jotain kivaa.

Ei sitä voi kuin olla onnellinen, että on löytänyt tuollaisen miehen. On ihan mahdottoman ihanaa katsella toista touhuamassa A:n kanssa ja nauttivan siitä, saada katsella sitä miten heille kehittyy oma suhde toisiinsa. Isi on A:lle aivan yhtä tärkeä kuin minäkin ja se on todella hienoa :)

Ruokapalaute

En saanutkaan ensimmäisestä ruokapäiväkirjasta niin pahaa satikutia kuin ajattelin. Siellä on kuulemma aika hyvä runko, jota lähetään sitten hiljalleen muokkaamaan. Ateriarytmi on hyvä, sitä vähän vielä viilaillaan ja pidetään huolta, että se syöntiväli on ihan koko ajan sen kolme tuntia. Rasvasta kevennetään ja muutetaan paremmaksi. Tuli esim. juustoon yläraja rasvapitoisuudelle ja suositus vaihtaa rasvattomaan maitoon. En tykkää siitä kyllä yhtään, mutta jos nyt joksikin aikaa ainakin. Koska sitten kun saadaan kilot liikkeelle ja päästään ylläpitopainoon jne. niin ruokavalio kestää kuulemma ne rasvaisemmatkin tuotteet.

Tuli tosi hyvä fiilis tosta ruokakeskustelusta. Ei vaikuttanut liian vaikealta, vaan sitä tietoa mulle lähetään hakemaan pienten muutosten kautta. Yhdellä kerralla, jos laitettaisiin kaikki asiat uusiksi, niin alkaisi äkkiä tuntua siltä, että ruvettiin jollekin dieetille, ja siitähän tässä nimenomaa ei ole kysymys. Tänään kun käydään kaupassa, niin otetaan sitä rasvatonta maitoa ja jotain siemeniä aamupuuron joukkoon sekä oliiviöljyä ruuanlaittoon. Muuten ostellaan ihan perusruoka tarpeet, hedelmät, kasvikset jne.

Ensi viikko onkin taas ruokapäiväkirjan pitoa (saa nähä kuin onnistuu herkkujen pois pitäminen, kun mies lähtee työreissulle Saksaan ja meillä on meneillään ihan mahdottomat hammaskitinät) ja puretaan taas seuraavassa tapaamisessa ja opetellaan lisää :)

Pikainen

Astetta isompi "hammasharja"

Kiirettä piisaa taas. Neiti ei oikein päikkäreille ole suostunut nukahtamaan, vaikka väsynyt on ollut. Ei ilmeisesti sitten kuitenkaan tarpeeksi väsy ole ollut, kun iltaan asti jaksettu ihan suhteellisen hyvällä tuulella. Tiedä sitten onko nyt viikonloppuna läpi tulleen hampaan kaveriksi tulossa samantien muitakin hampaita. Sattuneesta syystä sitten kaikki aikaa vielä puuha jää tekemättä, kun neitiä pitää viihdyttää ja leikittää. Ei siinä mitään, A on jotenkin niin ihanassa iässä tällä hetkellä (ja onneksi liikkumiskiireetkin on jääneet pystyyn pääsemisen jälkeen, eli ei ainakaan toistaiseksi kävelemään ole lähdössä, saati seisomaan tuetta), mutta siitä huolimatta välillä kaipaa sitä hetken hengähdystä päivän aikana. Varsinkin jos olisi jotain asioita hoidettavana, mitkä tarvitsevat keskittymistä.

Tänään sain ihme kyllä tytön nukahtamaan parvekkeelle kaupungilta tulon jälkeen. Pitääkin kokeilla, että maistuisivatko ne päikkärit muinakin päivinä paremmin parvekkeella, autojen huminaa kuunnellessa. Kuitenkin nukkuu jo kolmatta tuntia, muutamalla 10-20 hereillä ololla. Olenkin tässä sitten puuhannut yhden projektin parissa, josta tarkemmin kun saan vaan homman valmiiksi asti :)

Sneak peek

Eikä ehtinyt julkaisuun asti päivällä, mutta nyt sitten.

Nyt se alkaa

Mulla oli viime perjantaina PT:n tapaamisen jälkeen ihan älyttömän hyvä fiilis. Ennen sitä oli ihan vetelä fiilis ja kirosin miestä alinpaan kiirastuleen sen takia, että autoon ei oltu (eikä ole vieläkään) vaihdettu talvirenkaita, joka tarkoitti sitä, että pitää kävellä salille ja takaisin.


Keskustelussa kävi heti alussa ilmi se, että toi paino on tällä hetkellä aikamoinen stressitekijä. Ihan sillä perusteella, etten pystynyt puhumaan painosta ja siihen liittyvistä asioista itkemättä. Onhan se näkynyt jo muutenkin elämässä, että asia pyörii ihan liikaa mielessä.
Mutta keskustelun jälkeen tuli niin sellainen fiilis, että tää on just ihan oikea liike tehdä. Ja vielä just nyt. Tapaamisen jälkeen ajattelin että näin nuorena (22 v.) on vielä helpompi tehä kunnon elämäntapa remontti, josta saa varmasti apuja myöhempäänkin elämään. Ja jo tällä toisella tapaamiskerralla (kuntotestit) paljastui, että asia on juuri niin. Kotiin kävellessä oli muutenkin aikaa ajatella ja sanoinkin kotiin tultua miehelle, että vaikka summana ehkä äkkiseltään tuntuu hurjalta tuo mitä kk-maksu on, niin voisin toisentyyppisenä naisena käyttää saman summan kauneudenhoitoonkin.

Nyt oli tänään sitten kuntotestien vuoro, joiden perusteella tiedetään millä tasolla lähdetään liikkeelle. Enkä kyllä muista koska olisi kuntotesteistä jäänyt näin hyvä mieli. Oletetusti tulokset eivät olleet päätähuimaavia, mutta oli siellä muutama jota T sanoi tosi hyväksikin, siihen nähden mikä lähtökohta on. Testit olivat: maksimaalinen hapenottokyky (very poor), kyykkytesti (keskinkertainen), liikkuvuustestit (normaalit), vatsatesti (välttävä), punnerrustesti (heikko) ja lapatesti.
Lyhyessä ajassa tuli opittua myös itsestään uutta. Mulla on nimittäin kuulemma yliliikkuvat nivelet, joihin kiinnitetään myös huomiota tulevaisuutta ajatellen kiristävillä harjoituksilla, ettei tule sitten turhia ongelmia vanhemmalla iällä. Tämä tosin varmaan selittääkin lonkkien kramppaamisen tietyissä tilanteissa.

Salille tulossa puheiden perusteella kaksijakoinen ohjelma, toisena päivänä isot lihakset ja toisena päivänä sitten syvät lihakset ja enemmän hallinta harjotteita. Myös aerobista juoksun muodossa tulee ohjelmaan ja jotain ryhmäliikunta tunneista. Mutta se selviää vielä lisää kun saan ohjelmat käsiin. Torstaina aamusta onkin edessä punnitus ja käsky kävi heittää oma vaaka jokeen, T:n vaaka on ainut tästä lähin, jolla kahden viikon välein käyn. Perjantaina puolestaan on ravintopalaute, josta jo valmiiksi tiedän, että ei noista syömisistä mitään hyvää sanottavaa ole. Mutta onpahan ainakin kirjattu taas pahin mahdollinen vaihtoehto (tänään mokkapaloja, suklaakeksejä, tuceja, ei kunnon lounasta jne).

Eipä ole ihan hetkeen ollut näin hyvä fiilis kropan suhteen, mieskin on huomauttanut jo hyvästä mielestäni tapaamisten jälkeen :)

8kk

A on viikkoa vaille 8kk ja tänään käytiin jo neuvolassa ottamassa uudet mitat. 74 (70)cm, 9750 (8850)g.  Iso tyttö jo, kaikin puolin. Itse olen ollut noissa pituuksissa vasta 1v neuvolassa, taidettu periä isältä sentti jos toinenkin.

A osaa  kontata, istua, nousta seisomaan tukea vasten ja kävelläkin tukea pitkin ja vilkuttaa pyydettäessä. A vihaa vaatteiden, erityisesti ulkovaatteiden päälle pukemista ylitse kaiken. A tykkää nauraa ja hassutella ja on sitä mieltä, että äiti on keksinyt uuden leikin: housuvaipan vaihdon. Eli siis nostan tytön seisomaan sohvaa tai itseäni vasten ja vaihdan seisovalle tytölle vaipan ja on muka niin hassua kun pyydän nostamaan jalkaa (tietenkin itse vielä nostaen) aina moneen kertaan, että saadaan housut pois ja takaisin jalkaan.

A tapailee sanojen alkuja pa (pallo) ja pu (puuro), maito on mämmää ja kissat on khiss ja hyvin moneen asiaan vastataan häh. Aamupuuroa myös puhalletaan mun perässä, se tosin aika usein menee pärinäksi. A:n lempilaulu tuntuu olevan Sutsisatsi, mutta Pienet sammakot on edelleen myös kiva. Uinti ja sukeltaminen on tosi kivaa, kotona vannassa kylpeminen ei niinkään (ei ainakaan samaan aikaan saunan kanssa, pelkäsi ihan hulluna kun saunan puolella heitti löylyä samaan aikaan). Lempiruokaa tuntuu olevan silakkapihvit, tai niistä ei ainakaan murentakaan mene hukkaan kun neiti itse ne pistelee poskeen.

p.s. Mulla on huomenna suunnittelutapaaminen personal trainerin kanssa :)

Lastenhuone haaveita ja vähän kuulumisia.

Tuli positiivisia yllätyksiä postissa reilu viikko sitten, kun tuli uudet verotiedot. Itseni pääsi yllättämään kotitalousvähennyksestä saatu hyöty, en todellakaan noin paljon ajatellut saavamme takaisin. Mutta hyvä niin, nyt voi laittaa tuon pikkumakkarin kuntoon A:ta varten ja loput säästää vielä tulevaisuudessa häämöttävään keittiö- ja vessaremonttiin (jota aloin sitäkin heti suunnitella mielessäni kun oli asiasta miehen kanssa puhetta).

Mä ajattelin, että nyt on hyvä keräillä ajatuksia ja miettiä mitä haluaa, mutta se selkenikin yllättävän äkkiä, kai se ajatus oli jossain takaraivossa jo piilenyt. Nyt pitäisi vaan myydä miehelle ajatus, että makkari olisi tyhjättävä, jotta voisin sitten ensi kuussa pikkuhiljaa rapsutella tapetteja irti ja maalata hyvän pohjan seiniin.
Tarkotus olis siis maalata seinät kokonaan, sen sijaan että olisi yksi seinä tapetoitu. Onpahan sitten parempi pestä mahdollisen liitupiirrustukset seinistä tai jos on niin tiukassa ettei pesu auta, niin maalata päälle.

Värimaailmaksi olen ajatellut violettia ja vihreää, niin että seiniin puolet ja puolet. Violetti alle ja vihreä päälle. Vihreä sävy on aika varma, violetista tällä hetkellä kaksi lempparia, lempeämpi ja sitten tummempi vaihtoehto. Pitäisi kipaista kauppaan hakemaan värilastuja, jos sieltä vielä löytäisi jotain lisävaihtoehtoja.
Huoneeseen sopivan matonkin jo löysin, mutta kukkaron onneksi (a 240e) kyseinen firma ei kuljeta UK:ta pidemmälle. Nyt vaan pitää päästä kyseisestä ajatuksesta eroon, että voi avoimesti miettiä toisenlaista mattoa

Ensimmäinen pakkasaamu oli maanantaina 10 aikaan oli vielä melkein -3 astetta.

Tytön kanssa kiirettä piisaa, kulkee jo jossain määrin sujuvasti tasoja vasten ja tykkää kovasti kun käsistä kävelytetään. Ensi viikolla on neuvola, jossa näkee onko miten taas tullut mittaa, A kun veteli hetken aikaa ihan järisyttävän isoja ruoka-annoksia. Nyt ei taas ihan samaan tapaan ruoka maita ja miljoonatta kertaa mietin, että jokohan ne olis ne hampaat. Kärttyisyyttä illalla, väsymystä, kiinteät ei ihan maita, mutta maitoa menisi

Mummolassa oltiin viime viikolla ja tälläisiä harjoiteltiin. Myös rahin ympäri tepsuttaminen oli huippujuttu.

Maisteltiin myös vähän luontoa.

A:n jutustelu on alkanut myös kuulostaa enemmän puhemaiselta, pelkän murinan, kiljumisen ja yleisen möykkäämisen sijaan. Välillä tuntuu siltä kuin tyttö sanoisi "hei" esim. vieraita saattaessa tai jostain lähtiessä kun vilkutetaan (avustuksen jälkeen joskus osaa heiluttaa), babababab on kovassa hoennassa, ja joskus tulee khii kun kissat tulee tarpeeksi lähelle pyörimään.

Tavoitteellisuutta.

Tulipahan tuuletuttua oikein kunnolla, kun olin lauantai-sunnuntain Tampereella A:n kummitädin luona. Harrastettiin vähän kulttuuria (Pyynikki, Lenin-museo, Muumilaakso), shoppailua ja ennen lähtöä vielä ihan yltiöpäiset ruokaöverit. Mies pärjäsi tytön kanssa oikein hienosti ja jaksoi laittaa mulle kumpanakin päivänä kahteen kertaan kuvia päivän puuhailuista. Ei ehtinyt niin kovasti huolestua.

Reissu tuli ihan hyvään saumaan siinäkin mielessä, että musta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, ettei mulla oikein ole motivaatiota liikuntaan enkä saa tunneista irti mitään. Osittain syynä on varmaan tämä syksy, mua väsyttää aina syksyllä ihan hirveesti jos on yhtään sateisempaa tai pilvisempää. No, valitin kuitenkin asiasta miehelle perjantai iltana ja sanoin, että lopetan koko liikkumisen kohta, kun mikään ei oikein tunnu missään. No, H sitten ehdotti, että ottaisin toisenlaisen tavotteen laihduttamisen sijaan tai siihen rinnalle ja kyseli, että oonko koskaan ajatellut esim. mihkään juoksutapahtumaan osallistua. NO EN! Oli ensimmäinen reaktio, koska en oo ees kouluaikoina 1500 metrin matkaa jaksanut juosta kuntotesteissä kokonaan. Sitten alettiin vähän pyörittelemään ajatusta ja jutustelemaan noista eri juoksutapahtumista ja loppujen lopuksi aloin lämpenemään sille, että juoksisin ensi toukokuussa Kokkolan Cityrunin, joka on 7 km matka. Ajalla ei ole tavotteita, mutta koko matka olisi tarkoitus juosta (alun ryysiksestä päästyä). Nyt toi ajatus tuntuu jotenkin tosi tsemppaavalta ja tarkotus onkin katsoa joku juoksukoulu juttu, jonka mukaan alan treenailemaan. Ensin vielä ulkona kun kelit sallii ja sitten salilla matolla.

Sunnuntaina tuli myös laihdutusryhmän ruokailu ohjeet ja suosituksia liikuntaan. Onkin tarkoitus keventää aika reilusti tuota liikkumista, keskittyä hetkeksi aikaa kävelyyn ja juoksutreenehin ja kaksi kertaa viikossa salilla painojen nosteluun. Sitten sunnuntaisin zumba ja viikolla jotain kehonhuolto tunteja, jos vain paikkoja on.  Ehkä tällä tavalla saisi taas enemmän jaksamista ja liikunnan iloa.

Uusi vaihde

Musta tuntui, että A oli pitkän aikaa tyytyväinen sen hetkisiin taitoihin. Oli hyvä kun pääsi eteenpäin ja välillä sai lattialla istua, kunhan istumaan laitettiin. Nyt tuntuu, että on laittu uusi vaihde päälle. Konttaus onnistuu aina välillä 4-5 konttausaskelta ja sitten todetaan ettei vielä ole tarpeeksi kova vauhti, jolloin pudottaudutaan mahalleen ja ampastaan eteenpäin. Jo nyt meidän keittiö "saarekkeen" (ei siis oikea saareke, vaan pieni väliseinä) kiertäminen on tosi hauskaa, varmaan vielä hauskempaa se on sitten kun joku juoksee

Nyt on tosi kova juttu se, että kaikkea mahdollista vasten pyritään seisomaan. Useimmiten se tarkoittaa mua ja mun jalkojani, kun istun A:n seurana lattialla. Pikkasen hirvittää, mutta ainakin toistaiseksi on ihan maltillisesti harjoitellut asiaa ja onnistuu pyllähtämään useimmiten pepulleen, jos on pystyyn asti kerennyt. Myös istumaan alkaa neiti itsekin päästä, tosin tekniikka taitaa olla vielä toistaiseksi silleen peruuttamalla :)

Tälläinen löytyi yksi ilta sängystä, kun olisi pitänyt nukkua

Mä en oikein vieläkään pysty käsittämään, että mistä ihmeestä A on saanut tän hirveän kiireen liikkua ja mennä :) Onhan se kiva, että toinen on tyytyväinen, mutta kyllä mä olisin vauvaakin voinut vähän pidemmän aikaa katsella.

A on onneksi hienosti parantunut ja syö maitoakin taas normaalisti (oltiin jo vähän huolestuneita nesteytyksestä). Antibioottikuuria on vielä keskiviikkoon asti ja sen jälkeen ajattelin soitella terveyskeskukseen, jotta saisi tarkistettua varmasti sen, että korvat on puhtaat.

Arpojana toimi A, joka hyvin tehokkaasti poimii kaikki roskat lattialta. Joutuikin pitämään kiirettä, että lapun sai napattua ennen kastumista. Joten ammibammi lähtee messuille :).

P.s. Saatiin eilen illalla korvatulehdus diagnoosi. Toivon että jää tähän yhteen eikä aloittaisi mitään kierrettä

Raasu

Meillä on nyt ensimmäinen kunnon sairastaminen tytöllä. Lauantai-sunnuntai välinen yö meni ihan harakoille ja sunnuntaina sitten A:lla olikin korkeimmillaan 39,3 asteen kuume. Nenä oli myös raukalla tukossa, mutta ihan hriveä huuto tuli kun Nenä-Fridalla kahteen kertaan päivän aikana nenää tyhjättiin. Onneksi tänään ei ole rohissut yhtään niin paljon, niin ei ainakaan vielä ole tarvinnut nenää tyhjäillä. Pitää illalla katsoa miltä vaikuttaa.

Pikkuraasu

Kuumetta on tänäänkin riittänyt yli 38,5 astetta koko ajan. Soittelin jo neuvolaankin ja kyselin, että koska pitäisi lääkäriin lähteä, kun aika kovasta kuumeesta kuitenkin kyse näin pienellä. Jos huomennakin vielä jatkuu, niin sitten lääkäriin. Tosin saatetaan lähteä käymään näytillä päivystyksessä miehen tultua töistä, tyttö kun ei ole oikein jaksanut leikkiä samallalailla kuin eilen ja maitoakin oon saanut menemään vaan joku 4dl koko päivän aikana. Vettä ei neitokainen oikein osaa vielä juoda.

Itselläkin veto heti pois kun vettä sataa ja koko päivä ollaan sisällä oltu ja oon seurana pötkätellyt sängyssä. Pitää varmaan illalla ottaa niskasta kiinni ja käydä salilla joko pumpissa tai sitten ihan muuten vaan.

Arvonta

Sain sähköpostia Väestöliitolta tälläisesta tapahtumasta ja kysyttiin tahtoisinko itselleni ja avecille liput. Kiinnostuin ilman muuta, vaikkei osallistumisvarmuudesta tietoa ollutkaan. Nyt on aikataulut ja menot selvinneet, joten nämä liput jää meiltä käyttämättä erinäisten menojen vuoksi.

Siksi laitankin arvonnan pystyyn, jos lukijoissa olisi joku, jota kiinnostaa ja jolla olisi paremmat mahdollisuudet paikalle menoon.

Joten, jätä kommenttiosioon jonkinlainen viesti ja sähköposti osoite. Arvontaan on aikaa osallistu keskiviikkoon 19.9.2012 klo 21:00 asti.
Tapahtuman sivut löytyy täältä.

P.s. Postaus tehty kokeilu mielessä kännykän sovelluksella, joten jos kuva on väärinpäin johtunee asia siitä.

Ruokapäiväkirja I

Tässä on nyt sitten tätä ruokapäiväkirjaa. Painohan tosiaan oli -1,6kg sunnuntain 9.9. verrattuna edelliseen. Joten ehkä mun kroppa lähtee vaan hitaasti pudotukseen mukaan. Nyt tosiaan tää on sit jo kolmatta viikkoa kun kiloklubiin merkkailen syömisiä. Myös muutenkin piti ruokapäiväkirjaa pitää, kun sain salin just4you3or5 -pudotusryhmästä sähköpostia ja sieltä sitten pitäisi jonkinlainen ruokavalio ohjelma tulla, joka hyväksi käyttää mun (toivon mukaan olemassa olevia) syömisen hyviä puolia hyväkseen.

Su 9.9.
AAMUPALA: All Bran regular+maitoa, turkkilaista jogurttia 150g + teelusikallinen hunajaa
LOUNAS: Jauheliha-kesäkurpitsavuoka, lasillinen kevytmaitoa, paprikaa
VÄLIPALA: Raejuustoa, pieni siivu pullaa
PÄIVÄLLINEN: Kaali-avokadosalaatti (ei tarvi avokadoa ainakaan pelkältään enää syödä. Oli siis kokeilu, kun monessa paikkassa sitä hehkutetaan)
ILTAPALA:  Appelsiini, yksi ruislimpun viipale maksamakkaralla
Kiloklubin mukaan: 38% hiilihydraatteja, 44% rasvaa, 18% proteiinia. Syöty 1615kcl ja päivän kalorivaje -715 kcl.

Ma 10.9.
AAMUPALA: Tuorepuuro turkkilaisesta ja neljän viljan hiutaleista, tl hunajaa, raejuustoa
Aamupäivä välipala: Kaksi kuppia teetä (ilman sokeria), pieni korvapuusti (oltiin käymässä mammakaverin luona)
LOUNAS: Eilistä jauheliha-kesäkurpitsavuokaa, kanan ohuen ohut filettä, kesäkurpitsaa sellaisenaan
PÄIVÄLLINEN: Pekoni-tomaattikeitto (vähän varioitu), raejuustoa, lasillinen maitoa
ILTAPALA: VAlio ProFeel kaakaopalautusjuoma, rahkaherkku miehen kanssa puoliksi (prk maitorahkaa ja  prk kinuski jackya)
Kiloklubin mukaan: 33% hiilohydraatteja, 35% rasvaa, 32% proteiinia. Syöty 1370 kcl ja päivän kalorivaje -873kcl.
Liikunnalla kulutettu: 3 km kävely A Manducassa, Functional training 1h n. 600 kcl.

Ti 11.9.
AAMUPALA: All Bran regular+maitoa, hiivaton ruisleipä viipale, päällä keitetty kananmuna
Aamupäivävälipala: Kuppi teetä maidolla (ilman sokeria), yksi dominokeksi
LOUNAS: Eilistä pekoni-tomaattikeittoa, yksi keitetty kananmuna
PÄIVÄLLINEN: Kanasalaatti, lasillinen maitoa, rivi Fazerin sinistä (tämä perusteltakoon järkyttävän huonosti nukuttulla yöllä ja miehen ylipitkällä työpäivällä)
ILTAPALA: Päärynä, ruisleipää, 2kpl kananmunaa, teetä
Kiloklubin mukaan: 36% hiilihydraatteja, 39% rasvaa, 25% proteiinia. Syöty 1235 kcl ja päivän kalorivaje -994kcl

Loput päivät menköön toiseen postaukseen, kun näistä tuntuu tulevan niin hirvittävän pitkiä. Heti kyllä näkyy miten unen vähyys vaikuttaa väsymyksen muodossa syömiseen, sokerinhimo tuntuu olevan täysin käsittämätön, enkä usko helpotusta olevan tulossa hetkeen. Lapsi nimittäin herää 3-4 kertaa yössä ihan hirvittävästi itkien. Tiedä sitten mikä kausi meillä on menossa, mutta jo nyt väsyttää.

Eilisen puolivuotis neuvolan mitat oli 70cm ja 8850g. Eli ei suurta muutosta edelliseen, mutta eipä tuo ole ihme kun tyttö liikkuu niin mahdottomasti joka paikkaan. Mikään paikka ei tunnu enää olevan liian kaukana.

Vaaka ketutus.

Paino aiheuttaa edelleen pään vaivaa. Viime viikko merkkailtiin syömiset kiloklubiin ja tippumista tapahtui 200g. Tällä viikolla jatketaan, mutta ei varmaan tule kovin kummoista tulosta tältäkään viikolta, mies toi töistä flunssan, joka teki pientä tuhoa jo viime viikolla, mutta tänä aamuna herätessä kurkkua karhistaa, ääni painuksissa, nenä täynnä räkää ja päätä jomottelee. Eli se siitä tämän päivän pilatas+fitball muokkaus tuplatunnista.

Nyt sit viimeseltä toivolta tuon painon kanssa alkaa tuntumaan salilla oleva Just4you3or5 -painonpudotus ryhmä. Mä en vielä tiedä ihan miten homma toimii, koska eilen vasta laittelin sähköpostia asiasta, mutta kaipa sieltä tulee jotain lisäinfoa tässä lähipäivinä. Saisi edes sen viisi kiloa pois ja sitten kun näkisi, että millä se oikein lähtee, jatkaisi sitä. 75 kiloon kun pitäisi vähintään päästä, jotta BMI olisi normaalipainoisen puolella, tosin silloinkin ylärajalla. Alle 70 kilon on mulle aivan absurdi ajatus, ihan siitä syystä, että mä en ole mikään siro ja hoikka pitkä -ihminen, vaan iso ja romuluinen pitkä :D Mutta jos siihen 75 kiloon pääsisi, niin sen jälkeen voisi alkaa keskittyä sen jälkeen enemmän rasvaprosentin pienentämiseen ja lihasmassan kasvattamiseen. Tai sitten ihan vaan keskittyä pitämään painon siinä missä se on.

Mua on tää paino jo niin paljon ahdistanut, että olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa, että seuraavassa raskaudessa en anna itselleni lupaa asettua sohvalle. Tosin eihän se samalla tavalla olekaan mahdollista, kun on se yksi lapsi jo jonka kanssa joutuu puuhaamaan, mutta sen lisäksi pitäisi paremmin huolta ettei niitä ylimääräisiä kiloja pääsisi kroppaan kertymään.

kuva

Siitä personal trainerista mä haaveilen tasasin väliajoin, hinnasta huolimatta. Vähän harkinnassa, että jos tämän vuoden puolella en pääse lähemmäs 80 kilon painoa, niin sitten tammikuussa pitää kaivaa rahat traineriin. Ohjauksessa olisi se hyvä puoli, että homma ei olisi pelkkää laihduttamista, vaan myös kiinteytystä ja rasvanpolttamista. Ohjatusti ja selkein ohjein. Kun enää ei mieskään oikein ymmärrä, miksi paino ei putoa.  Okei, kasvisten määrässä olisi edelleen petrattavaa, mutta joka päiväisellä n. 600 kcl vajeella luulisi viikossa putoavan enemmän kuin tuon menneen viikon 200g.

Ei auta muu kuin jatkaa yrittämistä. Ehkä sitä tulostakin joskus vielä syntyy.

Pian puolivuotias.

On käsittämätöntä miten paljon nopeammin aika menee lapsen kanssa kuin ilman, vaikka aina ennenkin sitä on saanut ihmetellä, että mihin se vuosi oikein hukkui.

Lapsen kehitys on oikeasti ihan huimaa ensimmäisenä vuotena ja välillä sitä toivoo että itselläänkin olisi se tarmo ja halu, puhumattakaan kyvystä oppia uutta tai luonteen myönteisyydestä.

A on niin aurinkoinen luonne, että välillä ihmetyttää. Päiväunien lyhyys tai niiden puuttuminen ei juurikaan näy, en tiedä mistä tuo tyttö vetää energiaa puuhata tuohon malliin. Ja A:han touhottaa. Tasan niin kauan kunnes nukahtaa. Lattialta on pakko nostaa välillä sitteriin (vielä kun mahtuu) lepäämään, muuten puuhaa ja jumppaa jatkuvasti. Tyttö on todella sosiaalinen, rakastaa kaikenlaista hulluttelua ja hyppyyttämistä (joka tosin on vähenemään päin kun painoa on sen verran reilusti) ja nauraa mielellään. Mä tällä hetkellä tykkään tämän hetkisestä kehitysvaiheesta todella paljon, kun vielä suurimmaksi osaksi äidin seura riittää, niin että on hauskaa.

A osaa:
-Istua tukea vasten oikein mallikkaasti ja melkein itsekin, tai ainakin treeni on kova
-Illistää ja näyttää kieltä oikein mallikkaasti
-nauraa kun kutitetaan
-melkein lähes jo kontata. Liikkuu siis aika ajoin silleen matelemalla, eli heittää kädet kauemmaksi ja polvet nostelee lähemmäs ja sitten heittäytyy mahalleen.

A tykkää:

-laululeikeistä (joita olen omiakin versioita kehitellyt) ja lauluista Pienet sammakot on ehdoton lemppari

-mannapuurosta ja tällä hetkellä muutenkin soseiden syömisestä

-Bubblasta ja siitä kun Bubbla tulee uniseuraksi. Erityisesti Bubblan häntä olisi kiva juttu

-keinumisesta ja ulkona kärräilystä

-uimisesta

-kaikenlaisista palloista

-päivistä kun tulee vieraita tai mennään jonnekin kylään

-muut lapset on myös tosi kiva juttu

Tietotekniikan insinöörin lapsi :)

Ruoka on kovin hauska juttu

Puolivuotias hassuvauva on rakkaampi kuin koskaan olisi voinut kuvitellakaan ja yllättää päivä toisensa jälkeen.

Hampaita

Nyt alkaa merkit jo aika vahvasti viittaamaan siihen suuntaan, hampaita saattettaisiin olla tekemässä. Jos tää sitä on, niin se tietenkin on ihan oma asiansa, koska hampaat läpi asti suvaitsevat puskea. Mitään muuta ongelmaa lapsen kanssa kun ei ole ollut, niin mun tuurilla nää hampaat on se kiukkuraivo juttu sitten.

Ruoka ei ole tosiaan jo pidempään aikaan oikein maittanut, tosin nyt viime päivinä ollaan ihan hyökätty soselusikan kimppuun, kun syöty lounasta. Tosin tässä kohtaa pitää huomauttaa, että ruoka on ollut suhteellisen viileää, lämmin ei maistu. Kylmää kurkkua kun kokeilin antaa, niin johan maistu ja oli tyttö hetken aikaa tyytyväinen. Myös sellaisen kumisen Ainun purulelun hankaaminen alaikeniin tuo hymyn huulille. Ja tänään sitten laitoin jääkaappiin sen äitiyspakkauksessa tulleen purulelun, niin johan oli tyttö tyytyväinen kun sen jonkin ajan päästä annoin pureskeltavaksi. Eli kyllä nää nyt vähän hampailta noin oireiden perusteella vaikuttaisi.

Olen muutaman kerran antanut pikkaisen nestemmäistä Panadolia, kun on pahin kärttyisyys ollut päällä ja se onkin yleensä johtanut siihen, että viimein nukahdettu päikkäreille joksikin aikaa. Pitää varmaan tänään kauppareissulla hankkia Ykkösrinkeleitä (kovia vehnärinkeleitä) joita äitini on meille syöttänyt hampaiden teon aikaan erityisesti (mä tykkään niistä yhä).

Onneksi tuo kitinä tuntuu vielä tällä hetkellä olevan sen verran laimeaa, että jos tekemistä piisaa, niin tyttö unohtaa kitinän. Tänään käveltiin reilu tunti kaupungilla niin, että A oli Manducassa ja hienosti meni reissu, vaikka unohdin tutinkin ottaa mukaan. Osasyy taisi olla siinä, että tajusin laittaa etupaneelista vetoketjun kiinni, niin että repusta näki ympärilleen.

Sormin ja soseita

Meillä on päädytty lapsen ruokailussa soseiden syöttämisen ja sormiruokailun yhdistelmään. Tyttö tykkää imeskellä kaikenlaisia vihannestikkuja. Itsekin syödessä kasvikset on ehdoton pop-juttu. Oli nimittäin yhdessä vaiheessa omenaa muiden vaihtoehtojen lisäksi ja neiti kyllä maistoi lohkoa, mutta paiskasi sitten mokoman lattialle. Porkkana, parprika ja parsakaali on sellasia että ne imeskellään ihan löysiksi tai niin kauan kunnes lattialle putoavat. Myös kana oli ilmeisen hyvää kun sai kokonaisesta kanasta suikaleen imeskeltäväski. Sotku on itse syödessä melkoinen, mutta sekin on suhteellista, sotkussa ollaan soseenkin jälkeen (varsinkin, kun aina on pakko aivastaa kun on lusikallinen laitettu suuhun). Hankin syöttötuolin alle vahakangas palan (sen verran sisustettu koti kuitenkin, että olisi häirinnyt se musta muovipussi lattialla) johon on helppo pyyhkiä kaikki palaset syöttötuolista ja pyödästä ja ravistaa sitten roskiin.

Paprikaa imeskelemässä

Vähän hirvittää ne määrät mitä joillakin noin saman ikäisillä vauvoilla menee ruokaa kerralla tuolla meidän FB-ryhmässä. Meillä kun päivän aikana saadaan yleensä syötyä lounaaksi 3 jääpalaa vihannesta ja iltapuuroa joku vähän reilu puoli desiä. En viitsi väkisin alkaa tuputtamaan jos selkeästi on sellainen päivä ettei maistu. Seuraavana päivänä kun saattaa mennä ihan ilman ongelmia noiden lisäksi hedelmäsosettakin. En tiedä pitäisikö jo tässä vaiheessa olla huolissaan syödyistä määristä. Toisaalta, itse olen ajatellut, ettei sitä korviketta kaikesta huolimatta mitenkään älyttömiä määriä mene, joten miksi tosiaan tuputtamaan jos ei maistu? Usein niinä päivinä kun on todennut että sose ei maistu, olen sitten antanut jotain sormin syötävää, vaikkei siitäkään vielä ihan älyttömiä määriä mahaan asti mene.  Näkeehän sen tuossa parin viikon päästä sitten, että miten on paino ja pituus noussut, että pitääkö sitä ruokaa alkaa enemmän syöttämään. Ihan tyytyväiseltä tuo tyttö kuitenkin kokonaisvaltaisesti vaikuttaa.

Nyt tuntuu, että maidonkin syöminen on vähentynyt (oon kirjottanut tätä postausta varmaan jo kolme, neljä päivää :D), mutta toisaalta eipä ole erityisen kiukkuinen tai väsynytkään A ollut, joten olisiko vain joku vaihe. Hampaita ei meillä ole ollut näkyvissä vilaustakaan, ei edes ikenien pullotuksen muodossa.

Auts.

Ei ollutkaan pelkkä lihasjumi vasemmassa hartiassa niinkuin kuvittelin. Mies meni ja varasi mulle Terveystalolta lääkäri ajan, ilmeisesti sen jälkeen kun aamulla en ollut nukkunut kovin hyvin ja olin aika kärttyinen herätessäni.

Lääkärisetä oli joku erikoiskirurgi, jonka osaamisalaan kuului selkä ja niska-hartia alueet mm. Eli juuri oikeanlainen lääkäri. Eipä sillä kauaa nokka tuhissut, kun se löysi ongelma kohdan (joka oli aivan eri kohdassa kuin missä kuvittelin kivun olevan). Joku hermo on pahassa pinteessä (ilmeisesti ei ihan hirveän yleistä, kun kommentoi "näitä näkee aina silloin tällöin") ja sen lisäksi ilmeisesti lihakset ovat ympäriltä tulehtuneet pinteen seurauksena. Lääkärisetä sitten iski sellaisen 135 euron hintaisen kortisonikipupiikin lavan yläosaan ja sanoi tervetuloa uudelleen jos ei kahdessa viikossa parane. Nyt en sitten muuta toivo kuin että lähtisi tuolla yhdellä piikillä paranemaan, vähän tuo hinta nimittäin jo kertaalleen kirpasi, niin toinen kerta kirpaisisi vielä enemmän. Tosin nyt kun tietää mikä siellä on, niin luulisi että voisi mennä terveyskeskuksessa käymään kun tietää mitä vaatia, ettei saa ja tyydy "ota buranaa, käytä lämmintä, käy hierojalla" -vastakseen.

Korjausta ja vähän kasvuakin.

Vasemman puolen lavan seutu oli pitkään kipeä. Kävin hieronnassa useampaankin kertaan touko-kesäkuussa ja minkäänlaisia tuloksia ei ollut. Liikunta auttoi aikansa, mutta lopulta siitäkään ei ollut apua.

Eilen kävin sitten vihdoin ja viimein jäsenkorjaajalla. Kaustisella on Jäsenkorjauskeskus , josta mies varasi mulle 45 minuutin jäsenkorjaushieronnan. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, joten ihan en ole vielä varma auttoiko kyseinen käynti, muttei ainakaan yöllä käynnyt nukkuminen enää niin kipeää. Ryhdinkin saan jo seisoessa suoraksi. Jumitus oli aika kokonaisvaltaista, vaikka kipukeskus onkin vasemmalla puolella ollut. Rintalihaksen hermot olivat kuulemma tosi jumissa, josta seuraa yläselän köyryyntyminen ja siitä sitten taas lisää ongelmia. No, josko ne nyt hetkeksi olisi taas selätetty.

A:n 5kk neuvolakin ehti olla jo viime viikolla, eikä täällä ole merkintää asiasta lainkaan. Iso tyttö jo, todellakin, kun pituutta oli 69cm ja painoa 8400g. Tänään siihen kasvuun heräsi ihan todella kun 74cm kokoiset housut meni ihan heittämällä päälle. Tähän asti kun yläosa on ollut kokoa isompaa, niin kuvittelin, ettei ne 74 kokoiset housut vielä päälle mene kun kerta vasta siirryttiin bodeista siihen kokoon. Olinpas väärässä ja siivouksen jälkeen hyllyyn ei jäänyt kuin kahdet 68 kokoa olevat housut jotka vielä menee. Onneksi tuli niitä haalarihousuja hankittu.
A liikkuu jo eteen ja taakse oikein sujuvasti. Eteenpäin ryömiminen on ihan mielenkiintoista, kun nousee polvilleen aina ennen eteenpäin menoa. Että taitaa konttaukseksi muuttua aika pian. Istumaankin kokeilee aina aika ajoin päästä, peruuttaa pepulleen ja saakin aika ajoin toisen kankun maahan. Siihen se tosin vielä jääkin.

Äidin iso tyttö :)

Kovasti on tytön kasvun myötä olleet myös tehtävät hankinnat mielessä. Kokeilin nimittäin äitiyspakkauksen toppapukua ja siinä ei ihan mahdottomasti varaa ole. Toiveena olisi, että menisi sinne tammikuun alennusmyynteihin asti, niin että sieltä voisi sitten ostaa reilun kokoisen toppahaalarin joka menisi seuraavanakin talvena. Lopputalvesta kun ei haittaa vaikka reilusti iso oliskin, kun vaunuissa istutaan ulkona kuitenkin. Välikausihaalaria en vielä koe tarpeelliseksi, ensi keväänä hankittu menisi varmasti sitten seuraavana syksynä, joten nyt välikausi mennään fleece ja vanuasuilla (vaikka se äpakkauksen vanupukukin on nyt just eikä melkein).

Sitten on niitä pienempiä vaatehankintoja: sukkiksia, kypärämyssyjä, villahaalari jne...

Eilisen toppahaalari sovituksen jälkeen alkoi turvaistuimenkin hankkiminen tuntumaan tarpeelliselta. Kaukalo menisi vielä, koska A:n pää ei ole tulossa yli sieltä, mutta tuo Primo on sen verran kapeaa mallia, että aika ahtaaksi käy toppavermeiden kanssa. Vähän tällä hetkellä tuntuisi siltä, että Brion Zento olisi hyvä seuraaja, mutta pitää vielä vähän tutustua tuohon istuin asiaan. Sen verran mulle on selvää, että haluan selkämenosuuntaan asennettavan istuimen. Mä en itse oikein tykkää palkki-istuimista ainakaan näin äkkiseltään..

 Eli kokemuksia aiheesta turvaistuimet saa jakaa :)

Ohi

Nyt se olisi miehen kesäloma purkissa. Samalla tuntuu myös koko kesä loppuneen kun on oikein harmaata ja sateista, vaikka lämpötilat ei ihan hirvittävän matalia olekaan. Kävin tänään vesisateessa poimimassa pakkaseen mansikoita. Onneksi oli vielä makoisia ja oikein muutenkin mallikkaita yksilöitä pensaissa.

Loppulomasta ollaan:

Käyty puistossa keinumassa ja mäkeä laskemassa.

Minigolffaamassa. 

(A ei ollut koko aikaa kaukalossa vaan Manducassa myös)

Rannalla, jossa sain itse uitua sen verran että pystyi sanomaan talviturkin heittäneensä.

Maisteltu ruislimppu (torilta ostettu, pelkkää ruista ja vettä)

Ostettu syksyä ja talvea ajatellen vaatteita. Pikkasen joutu etsimään näitä terättömiä potkareita muusta materiaalista kuin velourista tehtyä. Reiman verkkokaupasta sitten löytyi hyvällä alella (tosin yhet velourversiotkin lähti matkaan)

Vaikka on ollut kiva, kun mies on ollut kotosalla ja ollaan voitu tehdä kaikenlaista (kuten eilen, kun Ylivieskassa autonkatsomisreissu piteni Ouluunkin asti, kun sielläkin oli yksi varteenotettava vaihtoehto), niin silti on kiva, että arki alkaa. Saa alkaa kuntoon pääsemisen ihan tosissaan. Sovittiin miehen kanssa, että elokuun vielä yritän itsekseni, mutta jos paino ei lähde putoamaan, niin sitten otetaan ravintovalmennus ja saliohjelma. PT:stäkin oli puhetta, mutta siihen ei tule rahat riittämään. Jos olisin itse töissä olisin jo tehnyt sopimuksen..

Syksyä kohti

Ukkosmaisen kosteasta hellesäästä huolimatta syksy alkaa olla jo mielessä. Osittain siitä syystä, että mies on jo monta viikkoa hokenut, että kohta se syksy tulee ja osittain siitä syystä että eilen ajelulla käydessä tajusin viljapeltoihin hiipineen haalean, jo kellertävän sävyn. Itselle se viljan kypsyminen on aina ollut merkki siitä että syksy tulee ihan pian. 

Tästä johtuen onkin alkanut pikkuhiljaa mietintä sen suhteen miten tuota pikkuneitiä syksyllä ja talvella puetaan. Reiman verkkokaupasta lähti tilaukseen Tuttan housuhaalareita (terättömiä potkareita vai mikä se oikea termi todellisuudessaan onkaan), tänään tuli mieleen miten ostoslistalle täytyy lisätä sukkahousujen lisäksi vielä yksi setti H&M:n hihattomia bodeja seuraavassa koossa alustopeiksi, kun niitä toivon mukaan vielä liikkeissä on. On nimittäin enemmän ihan rehellisiä paitoja nyt 74 koossa tulossa käyttöön, enkä halua neidin navan vilkkuvan. Lisäksi on mietitty jo jonkin verran talven haalaria, pipoja ja muita asusteita ja vaikka mitä, vaikkei kiire vielä olekaan.

Myös oma vaatekaappi on ollut mietinnässä, mutta ne itselle tarkoitetut vaatteet saa jäädä nyt joksikin aikaan vielä haaveeksi. Tämän hetken unelma olisi pudottaa se 15 kiloa jouluun/tammikuuhun mennessä, jolloin saisi veronpalautus rahat ihan hyvillä mielin laittaa ihan omaan hyvinvointiin ja mielihyvään. Kattoo nyt, ens viikolla alkaa todellinen projekti, kun saadaan mies laitettua takaisin töihin.

Tein jo viileämpiä kelejä varten tälläisen neliöpipon, kun ei se kesän lipallinen lätsä enää päähän mahdu. Hengittävää puuvillatrikoota kun on, niin sopii kyllä tähän loppukesäänkin aurinkolasien kaveriksi vallan hyvin.

Retuperällä

Tuntuu, että ollaan koko perhe ihan retuperällä. Kyllä siis perusrutiinit on, mutta silti kyllä huomaa että lomalla ollaan. Miehellä vielä ens viikko lomaa ja jo nyt mietityttää miten tuon tytön kanssa menee kun arkeen palataan. On nimittäin isänsä kanssa peuhannut erityisen paljon päivisin :).

Taidan minä olla se, joka eniten retuperä elämästä kärsii, hirvittää taas tällä viikolla hypätä vaa'alle. Olen nyt sentään saanut tämän viikon tehtyä joka ilta Suurimman pudottajan aikaan vatsalihastreenin, josko tuo löllö tuosta saisi kyytiä...

Motoriikkaa

Voiskohan tää meidän vauvan motorinen kehitys mitenkään vähän hidastua? Mä haluan, että mulla olis vauva vähän pidempään. Nyt A on kaksi päivää nostellut itseään lankkuasentoon. Myös kunnon konttausasentoon nousee, vaikkakin leuan parkettiin kopsahtamisen jälkeen vähän varovaisemmin. Liikkumisen suunta on edelleen taaksepäin ja nyt ei neiti meinaa enää tuossa mattojen päällä pysyä ollenkaan, vaan A:ta saa olla nostelemassa takaisin, kun eksyy parketille.

Vähän hirvittää, että kuinka aikaisin meillä sitten lähdetään kävelemään kun ei tää vauhti hidastu millään. Päinvastoin, tuntuu että yön aikana saadaa virtapiirit kohdilleen ja seuraavana aamuna tehdään taas jotain mitä edellisenä päivänä ei. Ei auta muuta toivoa kuin että ryömimis ja konttausaika olisi vähän pidempi, ettei hirveän paljon alle vuoden ikäisenä kävelemään lähdettäisi.

Viisi vuotta

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, että nähtiin miehen kanssa ekaa kertaa naamatusten. Enpä olisi silloin Hämeenlinnan juna-asemalla odottaessani voinut aavistaa että mihin suuntaan juttu lähtee menemään.

Viidessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Enpä vaihtaisi hetkeäkään pois, varsinkin kun omalle kohdalle sattui niin hyvä tuuri että se ensimmäinen jäi myös ainoaksi ♥

Kesäloma

Minullakin, kelistä huolimatta, eräällä tapaa ainakin. Mies on elokuun kolmanteen päivään asti kotona, joten auttavia käsiä on enemmänkin kuin minun parini. Ja niille käsille on tasaisin väliajoin jo tarvetta, tuntuu että A on nyt ihan parissa viikossa aktivoitunut vielä ihan huimasti.

Lomailusta johtuen siis voi olla asteen hiljaisempaa taas täällä. Tosin koetan kuvailla vähän asuntopostaukseen kuvia ja mahdollisesti ehkä yrittää ehtiä naputtaakin niitä nyt kun eteinenkin on siinä kuosissa, että sitä kehtaa esitellä. Tosin siihenkin olisi vielä haaveena hankkia eräs useamman valokuvan valokuvakehys, mutta kun se pirulainen maksaa 130 euroa, enkä tiedä raaskinko investoida. Vaikka se näyttäisi kyllä tosi makealta tuossa eteisessä.

Ulos lähtöä odotellessa.

Aikomuksena tässä lähiaikoina on leipoa mansikkaherkkukakku mulle synttäreiden kunniaksi, kestittää pikkusiskoani ja sään salliessa käydä hänen kanssa JukuParkissa, piipahtaa meillä kotopuolessa ja sitten tietenkin ihan vaan olla ilman suunnitelmia.

Bloggaaminen on muuten hirveen kivaa jne. mut mä en oo vieläkään päässyt tän ulkoasun muokkaamisen kanssa kovin pitkälle. Koitin tehä uutta banneria, mutta ei se nyt ihan vielä oikein miellytä, täytyy jatkaa kokeiluja sit kun mies tulee kotiin, jos se osais neuvoa. Teksti osa on nyt aivan liian levee, tosin omalla näytöllä se ei haittaa, kun meillä on leveä näyttö tässä olohuoneen koneessa, mutta veikkaan että ei näytä normi näytöllä yhtään niin kivalta.
Noh, ei auta muuta kuin yrittää. Voin muuten kertoa että mä vihaan Picasaa :D Mä en koskaan saa sitä toimimaan niinkuin haluaisin.

EDIT. Onnistuinpas. Nyt tykkään. Ainakin sen hetken aikaa...
Ja onpa muuten bloggerin kautta lukevien määrä lisääntynyt ihan huimasti tässä viime aikoina :)

Senttejä.

Järkytyin eilen ja kovasti. Mulla on ollut mittanauhat hukassa, vaikka niitä on kaksikin kappaletta. Oli sitten mitoista puhetta meidän "laihdutusryhmässä", joten kaivoin sitten narua ja rullamitan ja päätin, että otan niillä ne mitat sitten vihdoin ja viimein.

kuva

7.5. rinnan ympärys: 114cm, rinnan alta: 93cm, vyötärö: 91cm, lantio: 110cm ja maha: 113cm. 
Eilen vastaavat mitat oli: 107cm (-7cm), 82cm (-11cm), 89cm (-2cm), 100cm (-10cm) ja 106cm (-7cm). Yht 37cm!! Huh, jotenkin vielä konkreettisemmaksi tekee tuon kiinteytymisen. Eiköhän se painokin hiljalleen ala alapäin taas hilautua, oli viime viikkoon eroa -200g ja tältä viikolta toivon pikkasen suurempaa lukemaa syömisten auttamana. 

4kk

Niin se tyttö vaan jatkaa huimaa kasvuaan, vaikka tuo psyykkinen kasvu alkaa olemaan hurjempaa kuin fyysinen. Torstaina kävimme 4kk lääkärineuvolassa ja oli kyllä todella nopea käynti. Taas. Mitat oli 65,2cm ja 7560g. Olin kuvitellut, että käynnillä menisi jonkin verran enemmän aikaa ja saisimme lippulappusia aiheesta kiinteät, mutta ketun kikkarat. Ei niistä mainittu yhtään mitään. Sitten kun asiasta kysyin oli "ihan maltillisesti alotellaan, että ei heti puolta purkkia kerralla" ainut mitä sain vastaukseksi. Ahaa, no kaipa me ihan maalaisjärjellä pärjätään. Ainoa mikä mietityttää enemmän on se, että millä tahdilla niiden soseiden yms määrää tulisi lisätä? Millaisia määriä A:n tulisi syödä esim. kuukauden päästä? Eli fiksummat voi mua tässä asiassa vähän opastaa.

Tällä hetkellä syödään hedelmäsosetta aamu- ja iltapäivällä, joku 5-6 lusikallista. Siinä välillä menee yksi pakastekuutio vihannessosetta, joka tällä hetkellä on kukka- tai parsakaalta. Välillä tuntuu että suuremmatkin määrät maistuisi, joten olenkin miettinyt, että antaisin kaksi kuutiota, niin että sekoittelen eri makuja toisiinsa. 

Yksi A:n lempileluista Fisu, jonka evät sopii hyvin suuhun.

Kovasti on havaittavissa jo minä-itse -tahtoa. Pullo pysyy käsissä jo lähes joka kerta, vain loppumaitojen kallistukseen tarvitaan apua. Tänään piti saada tarttua lusikkaan itse ennen kuin äiti sai työntää päärynäsatsin suuhun asti. 

Kokeiltiin ponnarin laittoa :)

Meillä myös liikutaan. Hitaasti, mutta tasaisen varmasti kuitenkin edestään johonkin suuntaan. Napansa ympäri pyörii jo oikein näppärästi, saa lelut levitellä leikki alustan päälle jo ympyrään, että joka suunnasta löytyisi jotain. A myös peruuttaa jo, mutta tuo pyöriminen on tällä hetkellä tyypillisempi liikkumismuoto.

Projekti: Omakuva miellyttäväksi.

On se kumma homma, että kropan pitää muuttua radikaalistikin, ennen kuin tajuaa, että se kroppa oli ihan hyvä just silloin, vaikkei siltä sillä hetkellä tuntunutkaan. Täällä meinaa painitaan kilojen kanssa. Paino kävi korkeimmillaan reilussa sadassa kilossa ja tämän aamun lukema oli 90,8kg. Masentavaa, varsinkin kun se ehti käymään jo 88 kilon puolella. Ja tavotehan on niinkin vaatimaton kuin 75 kiloa, joka tosin tällä hetkellä tuntuu olevan ihan mahdoton. Mä en sitten kuulunutkaan niihin, joilla paino olisi imetyksen aikana pudonnut ihan tuosta noin vain. Mutta enpä mä vielä ole kovin kauaa (oikeastaan en ollenkaan) ehtinyt laihduttamalla laihduttamaan. Koska mä aion päästä tuonne 75 kiloon asti, vaikka sitten väkisin.

Painosta huolimatta tyytyväisyys kroppaan on tällä hetkellä huomattavasti parempi kuin joku aika sitten. Ensinnäkin tissit ovat siellä missä kuuluvat, eivätkä roiku napaan asti. Jo pelkästään kunnon kaarituellisten liivien ostaminen laihdutti peilikuvaa ainakin viidella kilolla, vaikkei vaa'alla näykkään.

Viimeinen raskausmaha kuva ja tilanne n. vajaa 4vk synnytyksestä.

Toisekseen, kiinteytyminen on ollut ihan silmiin nähtävää nyt kun olen taas lähtenyt liikkumaan. Pilates on nimittäin juuri niin ihme liikuntamuoto kuin sen sanotaankin olevan, varsinkin kun käyn lämpöstudion pilatestunneilla. Tällä hetkellä tunteja on takana varmaan joku 6-7 kpl, mutta muutos on tällä hetkellä todella nopeaa. Pilateksen lisäksi olen käynyt ohjatussa vatsalihasrääkissä, eli 15 min vatsalihaksia. Kyllä se on ihan eri asia tehdä juttuja kun joku toinen kannustaa ja "vahtii" vieressä. Tai että kuinka moni voi sanoa rehellisesti tekevänsä kotona ihan yksin, tehokkaasti, vatsalihaksi 15 min. Käsi pystyyn, anyone?

Eihän tuo vatsa kovin nätti ole kaikkine arpineen, erityisesti tuossa housun rajassa on vielä kovastikin löysää, mutta onhan tuossa nyt jo ihan selkeä ero. Ja todellisuudessa muutos on tullut paljon lyhyemmässä ajassa kuin mitä kuvissa väliä.

Erityisesti tää sivuprofiili näyttää huomattavasti kiinteemmältä ja hoikemmalta. Jes :)

Vielä kun saisi tuota painoa putoamaan, niin olisin ihan tyytyväinen. Noh, ehkä se siitä kun vähän perehtyy mahdollisiin ruoka yms. ohjeisiin (vinkkejä laihdutukseen kellään? Muutakin kuin kuluta enemmän kuin syöt) ja alkaa pilateksen lisäksi harrastamaan kunnon hikirääkki liikuntaa (ihan kuin pilates ei olisi, mutta sellaista kunnon rasvanpoltto liikuntaa). Tällä viikolla ainakin liikuntaa kertyy, kun kokeilen ekaa kertaa ZumbaCircuitia, jonka jälkeen vatsavartti. Keskiviikkona joogaa ja pilatesta tunti ja torstaina sitten taas vatsavartti ja tunti pilatesta.