Parsaloona

Vähän tuli katkoa meidänkin normaali arkeen kun nelisen viikkoa sitten käytiin vähän ulkomailla.

Lähdettiin Barcelonaan, jossa yhdistettiin lomamatka miehen työkeikkaan. Tässä vähän kuvia ja fiilistelyä matkasta, täällä Kokkolassa kun kesäkelejä saanut odotella. Tänään oli jo sellainen päivä, ettei ollut ihan täydet tamineet päällä enää.

Lennettiin suorilla lennoilla Helsingistä Barceloonaan. Ensin oli kahdeksi yöksi hotelli Castelldefels -nimiseltä alueelta, ihana ranta-alue, jonkin matkan päästä keskustasta.

"Äiti, saanko minä koskea tätä?" Palmupuut herättivät ihmetystä

Hotellihuoneen parvekkeelta 

Tytöt nautiskelee näkymistä ja lämmöstä

Sunnutai, jonka rannalla kerkesimme viettää, oli oikein mukava. Lämpöä oli 23 astetta, joka oli lasten kanssa ihan sopivasti. Vesi oli vielä vähän kylmää tai tuntui kylmältä (oikeasti lämpö tais olla 19 astetta), mutta kyllä siihenkin tottui kun hetken aikaa siellä. Rantaan kävi aika hurjat aallot, joten A: ei uinut itsekseen, mun sylissä kävi kastelemassa kerran pari itsensä kokonaan. Muuten viihtyi hiekkaa penkoen ja simpukan kuoria etsien.

Reissun paras ateria: grillattua lammasta.

Kahden yön jälkeen jouduttiin vaihtamaan hotellia lähemmäs miehen konferessi paikkaa. Oli tuo kaupunki aluekin kiva kokea, tosin itse olisin ehkä tällä kertaa kuitenkin viihtynyt paremmin rantahotellissa.

Osittain siitä syystä, että olen matkustanut tosi vähän ja olen arka toimimaan ulkomailla, joten kun mies oli päivän poissa, oli meidän tekemiset aika olemattomia. Syömisetkin hoidettiin hotellilla kaupassa ostetuilla tarvikkeilla.

Näkymä toisen hotellin ikkunasta

Hyvin onnistu leikit vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan.

Vähän tehtiin myös ihan turistikiertelyä akvaariossa käynnin muodossa. A:han oli tietenkin kovin ihastuksissaan. Oli haita, rauskuja ja vaikka minkälaista kalaa ja niiden kaveria.

Onneksi pienempi keksii itsekin viihdykettä kun pitää odotella.

Ruoka oli todella hyvää joka paikassa, vaikka meiltä nyt jäi ihan kunnon ravintolat käymättä. Espanjassahan on hieman myöhäisempi tuo ruokailu, lounas oli 13-> ja päivällisravintolat aukesivat vasta aikaisintaan kahdeksalta. Vaikka lapsille muodostuikin myöhäisempi rytmi tuolla matkalla (nukkumaan lähempänä yhdeksää) niin siltikin piti ruokapaikat illalla valikoida sen mukaan mitä oli auki. Haaveilen parin kolmen vuoden päästä lähteväni tuonne uudestaan, joten silloin ei enää myöhäinenkään ruokailu ole lasten kanssa ongelmana.

Kotiinlähdön aika koitti aivan liian nopeasti. Ehdottomasti tahdon joskus Barcelonaan uudestaan. Onneksi ennen sitä on hyvinkin todennäköisesti minulla reissua tiedossa yksikseni (jollen saa kaveria mukaan) jonnekin ulkomaille. Suurella todennäköisyydellä joku äkkilähtö ratkaisu. Jo valmiiksi jännittää, mutta kun kerta mies tämän mahdollisuuden mulle heittänyt, niin aion kyllä se ottaa vastaan, vaikka jännittääkin.

Ps. Omat olot edelleen aika samanlaiset. Nyt tosin on lääkärilläkin käyty ja verikokein tutkittuna. Ei sieltä ihan puhtai paperein päästy, mutta kirjoittelen asiasta paremmalla ajalla, tämäkin kun jäi tälläiseksi pikapostaukseksi.

Pikkuinen prinsessa

Hävettävän hiljaista taas pitänyt. Tosin, eipä tässä ole mitään sen normaali arkea kummempaa ollut. Vähän taas sairastelua koko perheen voimin, mies jotain reissaillut (kotimaassa tosin vain) ja etelämmässä käyty minun vanhempien luona kyläilemässä.

Tuossa ensimmäinen päivä korostui taas se, että miten nopeaan aika menee. Esikoinen täytti kolme vuotta. Jo kolme! En pysty ymmärtämään, varsinkaan kun samaan aikaan tuntuu siltä että itselle ei ole tullut ikää ollenkaan, vaikka todellisuudessa minäkin täytän jo yhden neljännesvuosisadan kesällä.

Elämä kolmevuotiaan äitinä ei ole tylsää. Ei todellakaan. Välillä huudetaan toisillemme naama punaisina kiukusta ja hetken päästä halitaan ja nauretaan päälle. Uhma ei ole kovin paha tällä hetkellä, että tarvisisi tapella, mutta korvat tuolta tytöltä on hukkunut ihan täysin.

Synttäriaamuna odottelua pikkusiskon kanssa 

lastenohjelmia katsellen

A on ihan huikaiseva isosisko. Tosin nyt on vähän havaittavissa se, mitä muiden perusteella osasinkin odottaa, että pikkusisko ei ole ihan niin kiva silloin kun yrittää leikkiä. R rakastaa A:n huonetta ja erityisesti legoja, joilla isosisko pitkälti leikkiikin. Omat lelut ei oo yhtään niin hauskoja ja jos R saa päättää niin ryömii yleensä aina pois olkkarista isosiskon huoneeseen. Eli pientä tuuppimista ja pukkimista, mutta eipä sitä voi kokonaan kitkeä mitenkään. Siitä pidän tosin huolen että satuttaa ei saa. 

Synttäripöytä.

 Kiinnostuksen kohteet A:lla on hyvin tyypilliset ikäiselleen tytölle. Vaaleanpunainen. Prinsessa. Kaikki pienet jutut kuten Petshopit, sormukset, korut jne. Kaikki ne vaan on meille tullut, vaikka mä olen itse kaukana prinsessaäidistä :D

Juustokakku oli äidin päätös pöytään, mutta muista esitti tyttö

toiveen: lakuja, prinsessakeksejä, suolatikkuja,

salamipiirakkaa, nakkipiiloja ja tietenkin tärkein:

vaaleanpunainen kakku.

Ei mennyt kuin strömsössä, mutta kyllä se vieraille maistui

Taitojahan kolmevuotiaallamme on mielestäni ihan sopivasti ikäisekseen. Puhuu hyvin ja selkeästi, nyt tullut välillä jopa kirjakielimäisiä piirteitä. Osaa aakkoset ja tunnistaa kaikki kirjaimet. Laskee kahteenkymmeneen. Juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee ja mitä mieleen juolahtaakaan. Osaa pukeutua kunhan vaatteet on oikein päin. Osaa piirtää ihmisiä, mutta mielenkiinto ei jaksa pysyä kovin kauaa yllä asiaan. Laulaa paljon, todella paljon ja tanssii mielellään. Siinäpä kai niitä perinteisiä. Ensi viikolla mennään 3-vuotisneuvolaan, mitään ihan pikkuisia mittoja sieltä ei varmasti ole tulossa :)

Prinsessana tukkaa myöden. Pyysi kiharoita ekan kerran.

Mikäpä tässä on ollessa. Tuollaisen herttaisen ja sanavalmiin kolmevuotiaan äitinä. Tämä tosin on niin paljon helpompi muistaa näin illasta lasten nukkuessa, kuin silloin pahimpien uhmahetkien ja kiukkujen aikaan. Silloin sitä vain toivoo että voi kun olisi itse pitkäpinnaisempi...

Ne ristiäiset.

Johan meidän ristiäisistäkin viikko vierähti, ihan yhtäkkiä. Mihin lie kiireeseen, mielestäni viikko on ollut ihan normi, mutta siltikin tänään on taas jo sunnuntai ilta. Tässäpä muutama kuva ja se nimikin :)

Isosisko parkkeerasi kahvipöydän ääreen jo ennen ennen kuin vieraat saapuivat

Mukavat pikkumuistamiset tuli kaikilta

Tarjoilut oli yksinkertaiset: kahvi&tee, kinkkupiirakka, lohirieskarullia ja suklaajuustokakku. Suklaakeksejäkin olisi ollut, mutta ne jäivät kotiin keittiön kaappiin.

Toinen nimi oli varma jo ennen syntymää, koska tahdoin hieman samankaltaisuutta tyttöjen nimiin toien nimen kautta. Etunimiä oli kolme loppuvaiheessa, joista jokainen tuntui yhtä hyvältä (alkuun vastustin tosin miehen ehdottamaa, koska mielestäni R alkuinen etunimi R alkuiseen sukunimeen on liian kova): Ronja, Peppi ja Pipsa. 

Eipä tuossa syntymän jälkeen ollut epäselvää enää mikä etunimeksi tulee, tyttö ei näyttänyt muulta kuin Ronjalta.

Meillä on sitten kovin tasapuolisesti nimetyt tytöt. Vanhemman kohdalta oli etunimi selvä jo pitkään ja se oli minun. Mies sitten löysi toisen nimen Hesarista joku kerta. Pikkusiskon nimestä puolestaan toinen nimi on minun keksimä ja etunimi puolestaan miehen ehdotus. Lisäksi molempien nimiin on löytynyt sukukytkennät, vaikkei niitä ole mietittykään. A(ino)n etunimi minun äitini mummon nimestä ja nyt sitten R:n toinen nimi miehen papan äidin nimestä. Ja vieläpä hauskasti niin, että nimet ovat olleet juurikin etu- ja toisena nimenä, niinkuin meillä nyt.

Hullu viikko

Kulunut viiko on ollut kovin vauhdikas. Kelien ollessa näin hyvät ollaan aika paljon vietetty aikaa ulkona puistoissa ja rannalla. Varsinkin lämpötilat alkaa olemaan ihan himpun verran liikaa, jolloin sisällä saa hikoilla tämän mahan kanssa kuin pieni porsas. Yöt on ehkä kamalinta mahdollista aikaa.

Tiistaina oli tosiaan vyöhyketerapia käynti ja kylläpä se teki hyvää. Vielä tällä kertaa ei käsitelty symnytykseen liittyviä pisteitä, vaan keskityttiin rentouttamaan kroppaa ja sitä kautta valmistautumaan synnytykseen. Käsittelyhän tarkoitti periaatteessa 1,5 tunnin jalkahierontaa, koska pisteet ovat siellä. Oli jännä huomata miten pisteet olivat selkeästi yhteydessä muualle kehoon, koska joitakin tiettyjä kohtia käsiteltäessä vauva aktivoitui liikkumaan vaikka muuten oli hyvin rentona johtuen omasta rentoudestani. Myös supistuksia tuli muutamia napakampia tiettyjen pisteiden käsittelyssä. Varasin vielä ensi viikolle yhden käynnin eli keskiviikkona olisi tarkoitus sitten niitä käynnistyspisteitä käsitellä, jollei vauva lähde tulemaan maailmaan ennen sitä.

Keskiviikko puolestaan oli illan osalta hieman onneton. Olin läjdössä yksikseni iltatorille ostamaan herneitä ja vähän käyskentelemään, mutta meninkin portaissa äärimmäisen huolellisesti vasemman jalkapöydän kautta ympäri  ja ennen kuin tajusinkaan, olin kontillani ensimmäisellä porrastasanteella. Ei muuta kuin klenkkaamaan portaat takaisin ylös ja sohvalle ensiapua antamaan kylmänä, kohona ja kompressiona. Kyllä pisti ärsyttämään, kun mies oli juuri ennen oven sulkeutumista huikannut otathan varavaisesti. Olen varma, että ilman tätä en olisi nurin menyt. Torstai aamuna jalka oli sitten ihan yhtä kipeä, joten soitto tk:hon ka sotä kautta päivystykseen. Jonkun diagnoosin asiasta sain, mutta mitä lie lääkärikieltä, kun en siitä sanaakaan ymmärtänyt. Kuitenkin jonkinlaisen tuen kanssa sieltä lähdin pihalle. Jos ei viikossa oo terve, niin sit uusiksi ja kuvaamaan ilmeisesti onko tullut isompaa vahinkoa, toistaiseksi kuitenkin parempaan päin mennään.

Tälläisen kanssa nyt kävellään. Jotenkin tuntui että tuli hassuun kohtaan tuo tuki, kun jalkapöytä on kipeä, mutta kyllä tämän kanssa on selkeästi tukevampi kävellä, eikä jalkaa särje samallalailla.

Perjantaina oli 39+0 neuvola ja se meni suoraan turhien käyntien kategoriaan, siis siinä mielessä etten kostautunut reissusta muuta kuin sen, että kaikki luvut priimaa. Painokin jäänyt aika hyvin pyörimään samoihin lukuihin eli sellaiset 12 kiloa tällä kertaa kerty elopainoa, turvotuksista huolimatta. Painan nelisen kiloa enemmän nyt loppuvaiheessa kuin A:n odotuksen alussa.

Iltapäivästä saimme A:n kummisedän kyläilemään ja päätimme lähteä päivälliselle Pedrinakseen, joka on paikallinen texmex ravintola. Kovin siinäkävellessä alkoi tutun oloisia jomotuksia alavatsassa ja -selässä tuntumaan, ja muutenkin oli koko ravintolakeikan ajan kovin dejavumainen fiilis oloista ja syömisestä. Hämärästi muistelisin,että oltaisiin miehen kanssa käyty tuolla syömässä myös silloin kunA:sta alkoivat sitten illan/yön mittaa supistukset. Ja kyllähän siinä illalla supistuksia tulikin vähän tiheämmin ja säryt sekä jomotukset pysyivät päällä. Vielä ei kuitenkaan ole lähtöä tullut, vaikka nyt aamustakin erityisesti selän puolelle särkee ja supistikin muutamaan kertaan kipeästi aamulla (herätty tänään ennen kuutta, niin tuntuu ettei enää ole aamu ollenkaan :D) mutta kaipa se lopulta tulee joku päivä.

Kuuluisan sairaalakassinkin pakkaamisen aloitin vihdoin ja viimein. Vauvan kotiutumisvaatteet ja äidin karkkipussi, eikös siinä ne tärkeimmät? Okei, pitää sinne vielä jotain nakkailla, mutta kerkeehän tässä eiks niin?

Agrologi (AMK)

Eiköhän sitä voi sanoa ihan oikeasti tässä jo valmistuneensa, kun opparin numero oli tänään kirjattu opintosuorituksiin ja laitoin tutkintotodistus hakemuksen menemään. Eli konkreettinen paperi vielä puuttuu, mutta muuten sitä pitäisi olla valmis agrologi (AMK). Elintarvikkeethan mulla oli suuntautumisvaihtoehtona, että voisikohan sitä itseään elintarvikeagrologiksi kutsua? :D

Ei tämä kiire tunnu hellittävän kesälomallakaan. Kyllä tuo neiti 2 vuotta 3 kuukautta pitää siitä hyvin huolen. Otettiin siis tyttökin tarhasta kesälomalle, jotta säästetään hoitomaksuissa. Rankaksi kuukausi tulee kyllä kropalle käymään, on liitoskivut (en ainakaan tiedä mitä muuta ne olisivat) on sitä luokkaa että kävely tekee kipeää joka ikisellä askeleella. Että tämän hetken oloilla ja tämän kesäkuun ohjelmalla ihmettelen jos mennään laskettuun aikaan asti, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Ei näihin oloihin auta liikaa luottaa, kun käy pian niin että ollaan sitten käynnistykseen varailemassa aikaa.

Tälläinen pallo tällä hetkellä mukana roikkumassa.

Huomenna suunnataan A:n kanssa mun vanhempien luokse sunnuntaihin asti. Pääsevät mummi ja vaari pitkästä aikaa näkemään neitokaista ja mulle ei käy aika pitkäksi. Mies kun lähtee huomenna myös to-la työreissulle. Suunniteltiin perjantaille Korkeasaari reissu, saapa nähdä miten jaksaa taapertaa. Onneksi vanhempi pikkusiskoistani poikaystävänsä kanssa lähtevät mukaan, niin on A:lle täysissä voimissa ja juoksukunnossa oleva peräänkatsoja. Olen tarhareppuun jo viritellyt yhden kissojen talutushihnoista kiinni, meidän elohopea kun ei varmasti tule pysymään rattaissa koko reissua, eikä tarvitsekaan. Tuo vaan tuo omatekoinen talutusreppu sitten siihen isossa kaupungissa liikkumiseen vähän turvallisuutta.

Kesä ja loma

Viime viikon torstaina oli sitten ensimmäinen kesälomapäivä. Oli koko päivän ihan mahdottoman hyvä fiilis. Keskiviikkona sain esitettyä opparini töissä ja meni sitten kaikesta jännityksestä huolimatta ihan hyvin. Itse sitä kuvittelee aina pälpättävänsä kaiken naama punaisena ihan liian nopeasti, mutta niin siinä vain meni se puoli tuntia, joka meillä suosituspituus on tulosesityksille ja kuulemma olin hyvin selkeä ja rauhalllinen esiintyjä. Sain aivan mahtavia juttuja työpaikan ja työporukan puolesta valmistumisen johdosta.

Kuvassa näkyy osa saaduista, tuohon oli vielä lisäksi tuotepaketti ja työporukalta amppelimansikka. Onkin kiva kun A jää helatorstaista eteenpäin kesälomalle mun kanssa, niin voidaan tehdä oikein kunnon letturetki jonnekin nuotiopaikalle minimuurikan kanssa. Ja kylmälaukku tulee varmasti olemaan käytössä, se on juuri sopivan kokoinen kesälounaiden mukana kuljettamiseen. 

Ensi tiistaina on koululla sitten tuo tulosseminaari, ja sitten se on siinä. Yksi kurssinumero ja numero tuosta opparista, niin sitten ei tartte muuta kuin tehdä valmistumishakemus. Eli eiköhän se virallinen valmistumispaperi ole käsissäni viimeistään ensi kuun lopussa.

Katsotaan millainen sato saadaan.

Viikonloppuna vietettiin aikaa Oulussa. Mies osallistui lauantaina Terwamaratonille ja me sillä välin A:n kanssa käytiin kälyn luona kylässä. Ei tällä mahalla olisi jaksanut neljää tuntia kaupungilla pyöriä odottelemassa. Juoksujen jälkeen mentiin Edeniin yöksi ja voi että A nauttikin tästä kylpylähotelli yöstä. Lauantaina käytiin vähän polskimassa ja syötiin hyvin päivällisbuffassa. Voin sanoa, että lapsi simahti aika pian sen jälkeen kun laitettiin pinnasänkyyn. Sama eilen kotimatkalla, ei mennyt autossa nukahtamiseen kauaa, kun ensin oltiin syöty aamiainen (A veti mm. kolme vohvelia, voileivän, kanamunan, nakkeja jne) ja käyty 1,5 h uimassa ja pyörähdetty kaupungilla hakemassa yhdet kesäkengät A:lle.

Nyt olisikin tarkoitus koettaa puuhailla vähän ekstrareissuja A:n kanssa kaksin, ollaan menossa Hämeenlinnaan mummilaan ja mietittiin myös samalle kerralle Korkeasaaren reissua. Sitten olisi tarkoitus ulkoilla puistoissa paljon, käydä makkaraa paistamassa ja toivottavasti vähän uimassakin.

Melkein 1,5 v.

Meikäläisellä on lomaviikkoa ja koulutehtävien pähkäilyn lomassa on hyvä aika vähän tehdä kaikkea muutakin (jotenkin ei nuo kustannuslaskelmat meinaa luonnistua millään). Varailin A:lle ensi kuun alkuun 1,5 v neuvolan ja tulipa mieleen, että voisihan sitä tännekin laittaa välillä muutaman kuvan siitä mitä neiti on kesän aikana puuhaillut. Niitä on jo nyt kertynyt ihan mahdoton määrä, joten kauhulla odotan sitä kun pitää alkaa 1-vuotiskirjaa kasailemaan. En missään nimessä halua että kuvat jäävät pelkästään koneelle, vaikka katsellaankin niitä aina välillä, koska se on A:n mielestä todella hauskaa. 

Puistossa hullutellaan.

A tuntuu kuluneen kesän aikana kasvaneen ihan todella paljon. Sanoja tulee päivittäin useita uusia ja keskustelukin onnistuu jo. Osataan ei, joo, kiitos, myös kato on kovassa käytössä. Kirjoja luettaessa A osaa kuvista näyttää lähes kaiken mitä keksii pyytää, eli sanojen merkityksiä tiedetään vielä enemmän kuin mitä sanotaan. Muunmuassa ruumiinosat on todella hyvin hallussa ja osataan näyttää niin kulmakarvat, kantapäät kuin kainalo ja niskakin. Isi on jostain syystä loman aikana hukkunut käytöstä (liekö siksi ettei ole H:n kanssa aikaisemmin ollut kotona kahdestaan yhtä pitkää jaksoa), joten äiti on kovassa käytössä. Bubblallekin on löytynyt jo nimi: Bubba, Neko sen sijaan on vain mau.

Voin suositella kuvassa näkyvää uimarengasta ihan kaikille.

 Tuossa pääsee siis lähemmäs oikeaa uintiasentoa kuin perus uimarenkaassa ja 

tämän kanssa uskaltaa antaa taaperonkin päästä hitusen kauemmaksi
Swintrainer

Rannalla ehdittiin pariin kertaan käymään.

"Ruoka-aika"

Omatoimisuus on ihan hämmentävää. Pytylle mennessä availlaan itse vessan kannet ja koetetaan laittaa supistaja paikoilleen. Käsiä pestessä koroke asetetaan itse lavuaarin alta ja kädet pestään hanan avaus avustuksella. Kovin juttu tällä hetkellä tuntuu olevan vaatteiden päälle pukeminen ja voi sitä huudon määrää kun ei kaikki vielä ihan omille paikoilleen mene. Kissojen ruokkiminen herkkupaloilla on ihan mahdottoman hauskaa. Muutenkin on kiva ollut nähdä miten kissat koko ajan suhtautuu suopeammin A:han.

Eilen kysyin A:lta, että pitäisikö Bubblaa käyttää pihalla ulkoilemassa ja totta kai piti lähteä.
A:n Mimmi kisukin sitten lähti mukaan.

Näin sujuu ulkoiluttaminen.

Niin se vaan aika menee eikä tuota pienen ihmisen oppimista voi pysäyttää mikään. Vaikka töiden, harrastusten ja kodin yhdistäminen meinaakin vähän rankaksi käydä tässä välillä, niin silti tuosta lapsesta saa niin paljon voimaa jaksaa. Sitä kun ehdottomasti haluaisi kaiken parhaan mahdollisen lapselle, tosin pitää se parisuhteen toinenkin osapuoli muistaa. Ensi viikonloppuna A pääsekin taas mummulle yökylään ja me miehen kanssa käydään "treffeillä": salille spinningiin pitkästä aikaa yhdessä ja vähän jotain ulkona syömistä.

Monta rautaa tulessa

Kaikkien lankojen pitely käsissä käy edelleen työstä. Siksi niistä ensimmäisenä karsiutuukin ne vähäpätöisimmät, kuten kodin tarkka siivous ja blogin kaltaiset harrastukset. Paljon olisi kirjoitettavaa, niin itsestäni kuin A:stakin.

Alotetaan kuitenkin itsekeskeisesti. Projekti sujuu ihan kivasti ja juoksu kiinnostaa itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tässä olisi vähän vajaa pari kuukautta ennen Venetsialaismaratonia, josssa olisi kymppiin osallistumisen mahdollisuus. Syy siihen miksi olen sitä vihan vakavissaan alkanut harkita, on se että viime perjantaina juoksin toistaiseksi pisimmän yhtenäisen matkan 3,9 kilometriä. Eihän se monelle paljon ole, mutta mä aloitan aikalailla tyhjästä. Alunperin ajattelin ensi KCR:n osallistumista ja tämän vuoden ajan parantamista, mutta kun näistä kuvioista ja tilanteista ei koskaan tiedä. Tekisi mieli haastaa itsensä jo nyt syksyllä.

Tällä hetkellä viikko ohjelmaan olisi tarkoitus saada puristettua: funktionaalinen treenaus, yksi kerta punttisalilla (ylläpitävä treeni, vaikka mulla se kuulemma kehittääkin), mäkitreeni, jossa on mäkijuoksuja ja tekniikkaharjotteita sekä yksi hölkkälenkki. Aika paljolta tuo tuntuu, mutta viime viikolla ainakin onnistuin puristamaan kaikki +yhden ekstra bootcamp treenin mäessä. Paino hiissautuu tasaisen hidasta vauhtiaan alaspäin, tosin nyt kun aletaan ekassa painotavoitteessa olla, se löysä läski alkaa ahdistaa enemmän. Sitä sitten tuolla juoksemisella koetetaan kurittaa. Syksystäkin on ollut jo puhetta pt:n kanssa elisissä treeneissä. Sitten kun siirryn kelien puolesta taas enemmän sisälle ja puntti kiinnostaa taas erilailla, lähdetään salitreeniä jakamaan 2-3 jakoiseksi. Nyt ollaan menty koko kropan treeneillä, mutta turhan paljon jää jo paukkuja varastoon näiden treenien päälle, joten nyt tulee sitten jako eteen. Oli kiva olla salilla pitkästä aikaa pt:n kanssa ja kuulla omia ajatuksia tukevia juttuja ja niitä kehujakin oli ihan tarpeellista taas välillä kuulla.

Huomaavaisempi bloggari olisi siistinyt eteisen ennen kuvaamista :D

Tänään on kehonhuolto päivä. Fyssarikäynniltä sain tuliaisiksi ekat kinesioteippaukset, toinen rentouttava ja toinen asentoa korjaava (lapojen siirrottaminen vähentynyt, mutta vielä on töitä tehtävä). Salille meinaan painella vähän infrapunasaunaan joogailemaan ja siitä vielä sen jälkeen tunniksi aktiivivenyttelyyn. Luulisi unen tulevan hyvin ja kropan kiittelevän taas huoltopäivästä :) 

Melkein 15 kk

Ei ole tullut A:sta kirjoitettua ihan hetkeen, silloin kun on kerennyt kirjoittamaan niin se on ollut mun liikkumisista pääasiassa. Kovasti koko ajan taidot karttuu ja puhetta tulee jo tosi paljon, yksittäisiä sanoja tosin vielä, ei useamman sanan yhdistelyjä. Kävelyä ollaan odotettu pitkään ja tällä viikolla nyt sitten ollaankin vauhdilla kehitytty siinä: alkuviikosta alkoi kävely sujumaan pelkästään yhdestä kädestä tuettuna ja nyt tänään ollaan saatu todistaa useamman kerran 1-2 metrin mittaisia kävelymatkoja sisällä. Eli kyllä se siitä pikku hiljaa ja ihan justiinsa parahiksi. Pari viikkoa sitten nimittäin kyselin A:lta, että koska lähdet kävelemään ja miehellä oli siihen vastaus: "kolmen viikon päästä tai minä lähden konttaamaan". Kolme viikkoa tulee täyteen ensi viikonloppuna, mutta ei mies joudukaan lähteä töihin maratonmatkan jälkeen konttaamalla :D

Tarhassa on kohta oltu kuukauden päivät ja kylläpä tuo tyttö viihtyy. Yhdet itkut on toistaiseksi tullut ja nekin oli aiheesta, kun joku oli vähän mätkimässä. On jotenkin niin ihanaa väsyttävän työpäivän jälkeen hakea tyttö tarhasta, aina niin hyväntuulinen ja leveä hymyinen lapsi vastaanottamassa :)

Tässä vähän kuvitusta välillä meidän touhuista:

Uloslähteminen ei ole aina kovin helppoa kun kissat on niin seurankipeitä. Varsinkin Bubbla on ottanut aika raskaasti mun työhön menon (kuten näkyy), siitä huolimatta että ne nukkui päivisin aina vaikka oltaisiinkin kotona oltu.

Torstaina käytiin A:n tarharyhmän kevätjuhlassa :) Olivat tehneet auringonkukkahatut päähän laitettavaksi.

Tänään käytiin kalamarkkinoilla. Saa nähdä millanen pärinämimmi tosta tytöstä tulee, autot ja moottoripyörät yms. on tosi kova juttu tytölle. Että kyllä oli tyytyväinen kun pääsi hienon vanhan traktorin kyytiin.

Imuri on edelleen kaveri. Nyt A on hoksannut miten kiva sillä on hulmuttaa tukkaa.

Äidin töistä huolimatta etsitään aikaa piknikille ja muille kesäisille puuhille.

Pinnasänky alkoi hajoamaan pikkuhiljaa (ollut kolmella lapsella ennen meille tuloa), joten todettiin että aika hankkia uusi sänky. Sotkasta löytyi sitten hyvällä hinnalla sänky ja hyvimpä tuo uni tuntuu siellä maistuvan.

Nukkekoti projektini on jäänyt vähän viimeistelemättä,mutta eikös ne oikeatkin talot viimeistellä vasta sitten kun asukkaat ovat muuttaneet sisään. Kovasti tuli hupia kun legoukkoja ja -eläimiä pudoteltiin rappusia pitkin alakertaan.

Tämmöistä siis ainakin meidän kohta 15 kk ikäiselle kuuluu :)

Tulipahan todettua

Vielä yksi päivä, niin sitten huomenna aamusta saadaan mies kotiin viikon reissulta. Onneksi viikko ei käynyt ihan niin rankaksi, A kun oli ensimmäistä kertaa yökylässä yhden yön mummulassa, sillä välin kun minä kävin vähän Ilmajoella Nuijaturnaukseen osallistumassa.

Oli ihan jees tuollainen irtiotta (viimeksi ollut noin tukevasti humalassa kesällä 2011), mutta toisaalta samaan aikaan kävi mielessä, että mitä siellä oikein tekee. Vuosi poissa koulusta tekee kuitenkin aika paljon ja vaikka kuinka koettanut pitää ihmisiin yhteyttä niin ei se ole enää samaa ja olo oli aika ajoin ulkopuolinen. Kyllä sitä baarissa yksikseen istuessa tuli useampaan kertaan mietittyä, että tulipahan sitten nähtyä se, ettei opiskelijaelämällä ole enää mulle mitään tarjottavaa enkä mä oikeasti kaipaa mitään (ehkä joitakin ihmisiä lukuunottamatta) opiskelija-arjesta. Totta kai koulu loppuun käydään, mutta yhtään pidempään siellä ei tarvitse aikaa enää kuluttaa kuin on pakko. Koti ja elämä on nykyään tiukasti Kokkolassa, vaikka välillä sitä arjen pyörityksessä miettii että en jaksa ja mitä jos kaikki olisikin jotenkin muuten. Nyt tuli sellainen varmistus että sitä miettii ihan turhaan, ei sitä enää edes osaa olla muualla.

Kokkailu leikit hoksattu.

Isin matkustellessa mekin kokeillaan jotain uutta. Saippuakuplat oli kummia.

Tällä viikolla sitten toivottavasti saadaan tietoa A:n tulevasta tarhapaikasta. Mullahan siis pitäisi alkaa kesätyöt (opintojen erikoistumisharjoittelu) tässä kohtapuoliin, kun vaan saa jotain tarkempaa infoa asiasta. Pikkasen jännittää, varsinkin kun edelliset työkokemukset opintojen kautta eivät olleet mitenkään erityisen hyviä, mutta eiköhän se tee ihan hyvää käydä vähän kokeilemassa ihan oikeaa aikuisten elämää työssä käynnin merkeissä. 

Röyh.

Plääh, että kroppa tottuu nopeasti ajatuksella laitettuun ja syötyyn ruokaan. Tänään oli Seinäjoella koulua elintarvikepuolella ja lähdettiin sitten koko perheen voimin liikkeelle ajatuksella, että mies ja A kärräilevät vähän kaupungilla sekä käyvät Pomppulassa (näitä Hoplop tyylisiä paikkoja) leikkimässä sillä aikaa kun minä opiskelen. No ennen tunteja, jotka alkoivat 12.15, piti tietenkin ruokailla ja päädyttiin helppoon Rossoon, jossa A sai syödä salaattipöydän antimia. Sallin itselleni valita mitä haluan, vähän vapaasyöntipäivä meiningillä (vaikkei tarkkaa ruokailuohjetta vielä olekaan), miettimättä mikä olisi terveellisintä, päätyen broileripastaan. Se meni melkein heittämällä alas, sen verran hyvää oli. Niin meni heittämällä alas myös yksi pannini tuntien jälkeen, ennen kotiin ajelua. Siitä jäi jäljelle jotain, ei ollut kovin kummoisia "talon pannineja".

Mutta nyt. Voi öyh. Vatsa tuntuu olevan ihan tukossa (ihan juuri siinä mielessä minkä voi ymmärtääkin), vatsa ihan järkyttävä pallo ja olo muutenkin väsynyt ja löysä. Tämä vielä yhdistettynä siihen, etten ole juonut normaaliksi muodostunutta 2-3 litraa vettä. Yöks, ei kiitos taas hetkeen tälläisiä höttöhiilari päiviä, mä en nimittäin jaksa tätä ahdistus-pulla-oloa.

Kulutellaan sitten huomenna kuntopiiriä tehdessä kaloreita. Voisin jotenkin kuvitella, että treeni kulkisi vielä paremmin kun tänään vähän tankkaillut reilummin kaikenlaista.

Jahkasin ja jahkasin, että laitanko vai enkö laita ja päätin sitten lopulta kuitenkin laittaa. Eli tässäpä olisi vähän vertailua siitä mistä lähettiin ja missä nyt ollaan, että kyllä mä ihan oikeesti siellä salillakin jotain teen, enkä vaan asiasta kirjoittele :D

Eipä sitä vielä tyytyväisiä olla, mutta on suunta ainakin oikea, jos ei muuta.

Vuoden viimeinen.

Ei mitään suuria juhlia tänäkään uutena vuotena. Eikä edes rakettejen katselua, neitokainen meni nukkumaan jo seitsemän aikaan, joten menee sitten ensi vuodelle paukutuksen ihmettely.

Itse vietin siinä mielessä poikkeuksellisen uuden vuoden illan, koska kävin vielä salilla hikoilemassa kunnon treenin pt:n johdolla. Siitä on hyvä jatkaa ensi vuoteen ja pinnistää vielä suurempaa rutistukseen. Kyllä se on makea kuulla kehuja pt:ltä miten painot kasvaa ja liikkeet jämäköityy (esim. kyykky). Muutos alkaa myös näkyä jo ulospäin, vaikka kiloissa ei puhuta kuin vajaan kolmen kilon pudotuksesta tähän mennessä. Mutta kyllä saadaan varmasti tulostakin vauhdikkaammin, kunhan saadaan nää kaikki juhlat ja pyhät pidettyä ja päästään normiarkeen pidemmäksi aikaa.

Huomenna vähän vielä herkutellaan, kun A:n kummitäti tulee pariksi päiväksi kyläilemään, mutta siltikin terveellisemmin kuin hetki sitten, otin itselleni nimittäin kasviksia dipattavaksi kun muut saavat mutustaa sipsejä. Pitsaakin aiotaan tehdä, mutta siitäkin tulee keveämpi ja terveellisempi versio, jotta A saa samaa ruokaa kuin muutkin :)

Tämä vuosi on ollut käsittämättömän mieleen painuva A:n syntymisen ja kasvamisen kautta. Olen elämääni äärimmäisen onnellinen, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois, vaikka välillä mennäänkin heikommalla jäällä. Odotan ensi vuodesta vähintään yhtä hyvää kuin tästä, kenties vielä parempaakin kun on yksi ilopilleri elämässä vauhtia tuomassa.

Joulun purkua

Joulu oli ja meni. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun ei missään vaiheessa oikein tullut joulufiilistä, mutta kyllä sekin sitten löytyi aattona vanhempieni luona. Oli kiva useamman vuoden tauon jälkeen maistella leivinuunissa paistettua kinkkua, se kun on ihan jotain omaa luokkaansa.

Vähän jotain vilaukselta joulun saldosta kuvina.

A:n ensimmäinen pulkkailu. Ihana pikkuahkio, josta ei todellakaan tarvinnut pelätä lapsen putoamista. Aloin miettimään ihan, että pitäisikö hankkia ihan pulkaksi tuollainen.

Pulkkaretkellä naapurin hevonen alkoi kovasti esittelemään itseään ja pitihän sitä hetkeksi jäädä ihmettelemään.

Olikin kovin seurankipeä hevonen ja A sai pitkät pätkät taputella ja ihmetellä. Ihmettelen jos neidistä ei eläinrakasta tule, vielä ei olla kohdattu eläintä joka olis yhtään aiheuttanut hätkähdystä. Jalassa A:lla netistä tilaamani huopikkaat. Ovat ainakin toistaiseksi olleet juurikin passelit jalkineet täksi talveksi.

Joulun suurin lahja taitaakin olla tässä, melkein parimetrinen tuhatjalkainen. A tykkää paijata kovasti sitä ja myös Bubbla on sitä mieltä, että aika ajoin noin pitkä selkä tarvitsee hierontaa :D Muutenkin A on ihan hulluna pehmoihin ja olikin mahtava, kun kummisetä toi Pentikistä pehmosammakon, jollainen yksi on jo, pienempänä vain. Tämä sammakko ja eräs ankkapehmo on sellaisia, että A monesti käy pinnasängystä hakemassa päivällä ne ja kuljettaa niitä sitten mukanaan.

 Lahjoja odottaa vielä jonkin verran anopin luona, niitä saadaan sitten vielä viikonloppuna aukoa. Itse sain yhden toivomani kirjan, huivin ja kivan travel kit kokoisen meikkipaletin mieheltä. Ainoa toive lopuilta lahjoilta on se, ettei siellä olisi suklaata.

p.s. Olipa mahtava käydä tänään taas hikoilemassa pt:n ohjauksessa joulun jäljiltä. Painoja laitettiin aika reippaastikin lisää ja taas tuntuu ihan erilailla! Joulusta huolimatta tähdätään ensi perjantain punnituksessa edes pikku pudotukseen :)

Uusi vaihde

Musta tuntui, että A oli pitkän aikaa tyytyväinen sen hetkisiin taitoihin. Oli hyvä kun pääsi eteenpäin ja välillä sai lattialla istua, kunhan istumaan laitettiin. Nyt tuntuu, että on laittu uusi vaihde päälle. Konttaus onnistuu aina välillä 4-5 konttausaskelta ja sitten todetaan ettei vielä ole tarpeeksi kova vauhti, jolloin pudottaudutaan mahalleen ja ampastaan eteenpäin. Jo nyt meidän keittiö "saarekkeen" (ei siis oikea saareke, vaan pieni väliseinä) kiertäminen on tosi hauskaa, varmaan vielä hauskempaa se on sitten kun joku juoksee

Nyt on tosi kova juttu se, että kaikkea mahdollista vasten pyritään seisomaan. Useimmiten se tarkoittaa mua ja mun jalkojani, kun istun A:n seurana lattialla. Pikkasen hirvittää, mutta ainakin toistaiseksi on ihan maltillisesti harjoitellut asiaa ja onnistuu pyllähtämään useimmiten pepulleen, jos on pystyyn asti kerennyt. Myös istumaan alkaa neiti itsekin päästä, tosin tekniikka taitaa olla vielä toistaiseksi silleen peruuttamalla :)

Tälläinen löytyi yksi ilta sängystä, kun olisi pitänyt nukkua

Mä en oikein vieläkään pysty käsittämään, että mistä ihmeestä A on saanut tän hirveän kiireen liikkua ja mennä :) Onhan se kiva, että toinen on tyytyväinen, mutta kyllä mä olisin vauvaakin voinut vähän pidemmän aikaa katsella.

A on onneksi hienosti parantunut ja syö maitoakin taas normaalisti (oltiin jo vähän huolestuneita nesteytyksestä). Antibioottikuuria on vielä keskiviikkoon asti ja sen jälkeen ajattelin soitella terveyskeskukseen, jotta saisi tarkistettua varmasti sen, että korvat on puhtaat.