Röyh.

Plääh, että kroppa tottuu nopeasti ajatuksella laitettuun ja syötyyn ruokaan. Tänään oli Seinäjoella koulua elintarvikepuolella ja lähdettiin sitten koko perheen voimin liikkeelle ajatuksella, että mies ja A kärräilevät vähän kaupungilla sekä käyvät Pomppulassa (näitä Hoplop tyylisiä paikkoja) leikkimässä sillä aikaa kun minä opiskelen. No ennen tunteja, jotka alkoivat 12.15, piti tietenkin ruokailla ja päädyttiin helppoon Rossoon, jossa A sai syödä salaattipöydän antimia. Sallin itselleni valita mitä haluan, vähän vapaasyöntipäivä meiningillä (vaikkei tarkkaa ruokailuohjetta vielä olekaan), miettimättä mikä olisi terveellisintä, päätyen broileripastaan. Se meni melkein heittämällä alas, sen verran hyvää oli. Niin meni heittämällä alas myös yksi pannini tuntien jälkeen, ennen kotiin ajelua. Siitä jäi jäljelle jotain, ei ollut kovin kummoisia "talon pannineja".

Mutta nyt. Voi öyh. Vatsa tuntuu olevan ihan tukossa (ihan juuri siinä mielessä minkä voi ymmärtääkin), vatsa ihan järkyttävä pallo ja olo muutenkin väsynyt ja löysä. Tämä vielä yhdistettynä siihen, etten ole juonut normaaliksi muodostunutta 2-3 litraa vettä. Yöks, ei kiitos taas hetkeen tälläisiä höttöhiilari päiviä, mä en nimittäin jaksa tätä ahdistus-pulla-oloa.

Kulutellaan sitten huomenna kuntopiiriä tehdessä kaloreita. Voisin jotenkin kuvitella, että treeni kulkisi vielä paremmin kun tänään vähän tankkaillut reilummin kaikenlaista.

Jahkasin ja jahkasin, että laitanko vai enkö laita ja päätin sitten lopulta kuitenkin laittaa. Eli tässäpä olisi vähän vertailua siitä mistä lähettiin ja missä nyt ollaan, että kyllä mä ihan oikeesti siellä salillakin jotain teen, enkä vaan asiasta kirjoittele :D

Eipä sitä vielä tyytyväisiä olla, mutta on suunta ainakin oikea, jos ei muuta.