lauantai 15. marraskuuta 2014

Arjen harmaudessa.

En voi muuta tehdä kuin huokaista onnesta kun huomenna on sunnuntai. Yleensä sunnuntai ei varmaankaan ihmisissä kyseisenlaista reaktiota, sunnuntai kun tarkoittaa aina uutta alkavaa arkea, mutta meillä on perheen isi ollut taas koko viikon Saksan maalla messuhommissa. Voin sanoa ettei viikko ole taas ollut siitä kevyimmästä päästä koska sen lisäksi että olen lapset hoitanut täysin yksin (avaa taas silmiä arvostamaan sitä toisen läsnäoloa) olen tällä viikolla ollut jo kolmatta viikkoa enemmän tai vähemmän jonkinlaisessa flunssassa. Nyt ollaan pelkästä niellessä tuntuvasta kurkkukivusta päästy jo siihen asteelle että yskittää ja räkää löytyy. Nieluviljelyssäkin kävin, mutta ei mitään. Ilmeisesti löytyy vaan harvinaisen sitkeitä flunssia nyt.

Voin sanoo että fiilikset ei oo kovin hyvät. Oon väsynyt kun en saa nukkua, koska tietenkään kumpikaan lapsista ei voi nukkua niin kuin normaalisti nukkuu. Pikkusiskoltakin päikkärit jääneet pariin hassuun tuntiin joka päivältä eli se siitä lepäämisajasta edes tarhapäivinä. Kaikista eniten ketuttaa se, että kolme viikkoa kulunut, enkä oo päässyt salille. Pilateksessa kävin viime ja edellisviikolla, tällä viikolla sattuneesta syystä en sielläkään. Yhtään en oo viittinyt lähteä salille puolikuntoisena vaikka aikasemmin ollut ja vähän oloa että voisi lähteä. Ja hyvä niin etten ole mennyt, johan tää on ihan perus kotielämän rasituksilla kestänyt jo näin kauan. Kun jostain kumman syystä mies kyllä sai sairastaa sen pari päivää ihan rauhassa (nukkua päivät jne), mutta kun mun pitäis niin ketun kikkarat. No jos nyt sit ens viikolla alkuviikosta ennen seuraavaa ulkomaan työreissua. 

Salille kyllä kaipaa ihan mahdottomasti. Kun ei käy salilla on vaikea syödä terveellisesti ja kipeänä tekee muutenkin kaikkea ei terveellistä mieli, niin johan siinä on itse itseään ruokkiva ympyrä valmis. Nyt pitää huomisesta eteenpäin ottaa taas niska-perseote ittestään kiinni ja vähän ravistella, jotta saisi ruokavalioon taas ne terveelliset ja hyvät valinnat kohdilleen, jos sitten vaikka olisi paremmat mahdollisuudet tervehtyäkin.

Lapsistakin voisi välillä koettaa sanoa sanasen ainaisen valittamisen joukossa. A 2 vuotta ja 8 kuukautta opiskelee tällä hetkellä kovasti kirjaimia. Isot kirjaimet tunnistetaan kaikki nimeltä ja aakkosen osataan luetelle, joskin osa saman kuuloisista kirjaimista (kuten dee ja ee) menee kaikki samalla tavalla sanoen, mutta on tuo silti mun mielestä aika hienosti. Nyt ollaan alettu opiskelemaan myös pikkukirjaimia, että mitenkäs ne oikein menikään.

Kirjaimien tavaamista.

Pikkusisko puolestaan kasvaa huimaa vauhtia. 3kk neuvola oli viime kuun lopussa ja kokoa oli silloin 5760 g ja 62,5 cm. Kilo vähemmän ja puolisen senttiä lyhyempi kuin isosiskonsa saman ikäisenä. Kovin on hoikkeliini edelleen, vaikka on ne reidet makkaroita kerryttäneet. Kasvu on kuitenkin hyvää ja tasaista, joten meillä ei soseita tai muuta kiinteää olla aloittelemassa ennen tammikuuta. Silloin tulee se puoli vuotta täyteen, niin olisi mahtavaa päästä siihen ikään täysimetyksellä ja aloittaa kiinteät suoraan enemmän sormiruokaillen.
Tukka ei ole hukkunut minnekään, päin vastoin kasvaa hyvin ja on entistä kurittomampi. Päälaellahan menee oikein kunnon pyörre, joka ei vieläkään kaadu mihinkään suuntaan, otsatukka puolestaan on jo asettunut vähän siistimmäksi. Saa nähdä kuinka pienenä saa ensimmäiset ponnarit laitettua. Tai kyllä ne nytkin saisi jo laitettua, lopputulos on vain kovin hullunkurinen kun päälaki törröttää pystyssä :D

Kova on yritys liikkeelle lähtöön. Jalat menee mahan alle tosi
 hyvin jo, mutta kädet leviävät minne sattuu.

torstai 6. marraskuuta 2014

Vauvalle.

Jos sitä kokoisi taas hieman ompeluksia yhteen postaukseen. Tosiaan, kuvailen kaiken mitä tulee tehtyä, kun säilyttää ei mitenkään kaikkia ihanuuksia, joten ainakin on kuvat kaikista sitten tallessa. Vaikka kaikki A:n vanhat bodyt on tallessa, on maku muuttunut sen verran että paljon on tullut tehtyä Pikkusiskolle vaatetta. Ja varmasti teenkin pitkälti, koska en edelleenkään löydä muka vauvanvaateliikkeistä R:n näköisiä vaatteita. Plus meidän vauva on ruumiinrakenteeltaan täysin isänsä (pitkä ja todella hoikka), joten suurin osa valmiista pyörii päällä. Saa paremmin istuvia kun itse tekee.


Kangas: Hurmuri ja mummo
Tämä oli ihan ensimmäinen tekemäni body. Pohjana toimi H&M:n vanha ja lopputulos oli kohtalainen, ehkä hieman niukka. 

En viitsi hankkia neppipihtejä, kun bodien käyttöaika on loppujen lopuksi niin lyhyt, joten ompelen käsin nepparit kiinni. Siksipä en niitä kovin montaa tahdo, joten valekietasu-. ja kirjekuorimallit ovat tähän ratkaisu. Nyt löysin valmiskaavan tuolle kirjekuorikauluksellekin, joten sen mallisia sitten voisikin tehtailla vähän isommassa koossa.


Kaava: OB 1/12
Kankaat: Velour kirpparilta, kissakangas FB:n Kangashamstereista

Kaava: OB 1/12
Kankaat: FB:n Kangashamstereista (Paapiin bambia)

Kaavat: Omat
Tumpuissa merinovilla vuori, samoin pipossa trikoiden välissä

Kankaita alkaa pikkuhiljaa kertyä. Osa on niin ihania kuosiltaa, ettei millään raaskisi käyttää, vaikka hölmöähän niitä on alkaa säilöä, kun käytettäväksi ne on hankittu. Pääasiassa olen kankaita tosiaan hankkinut Facebookin kautta, joitakin olen uutena tilannut netistä. Mutta hyvin maltillisesti toistaiseksi, kun tila on kuitenkin rajallista. Jos meillä olisi yksi ylimääräinen työhuone, niin sitten voisi olla jo pahempi varasto kertynyt. No, onneksi tässä on joulu tulossa, meinasin ihan rauhassa tehdä pari lahjaa ainakin itse. Jos ei kelpaa niin menköön kiertoon. Nyt olisi kova into ommella, mutta laitoin SoMinelle tilauksen omista ompelumerkeistä, joten niitä olisi kiva ommella valmistuviin vaatteisiin, joten nyt hieman odotellaan, että lappuset postista tipahtaisivat aikanaan.


Varastot täydentyivät arpajaisvoitolla.