Projekti: Omakuva miellyttäväksi.

On se kumma homma, että kropan pitää muuttua radikaalistikin, ennen kuin tajuaa, että se kroppa oli ihan hyvä just silloin, vaikkei siltä sillä hetkellä tuntunutkaan. Täällä meinaa painitaan kilojen kanssa. Paino kävi korkeimmillaan reilussa sadassa kilossa ja tämän aamun lukema oli 90,8kg. Masentavaa, varsinkin kun se ehti käymään jo 88 kilon puolella. Ja tavotehan on niinkin vaatimaton kuin 75 kiloa, joka tosin tällä hetkellä tuntuu olevan ihan mahdoton. Mä en sitten kuulunutkaan niihin, joilla paino olisi imetyksen aikana pudonnut ihan tuosta noin vain. Mutta enpä mä vielä ole kovin kauaa (oikeastaan en ollenkaan) ehtinyt laihduttamalla laihduttamaan. Koska mä aion päästä tuonne 75 kiloon asti, vaikka sitten väkisin.

Painosta huolimatta tyytyväisyys kroppaan on tällä hetkellä huomattavasti parempi kuin joku aika sitten. Ensinnäkin tissit ovat siellä missä kuuluvat, eivätkä roiku napaan asti. Jo pelkästään kunnon kaarituellisten liivien ostaminen laihdutti peilikuvaa ainakin viidella kilolla, vaikkei vaa'alla näykkään.

Viimeinen raskausmaha kuva ja tilanne n. vajaa 4vk synnytyksestä.

Toisekseen, kiinteytyminen on ollut ihan silmiin nähtävää nyt kun olen taas lähtenyt liikkumaan. Pilates on nimittäin juuri niin ihme liikuntamuoto kuin sen sanotaankin olevan, varsinkin kun käyn lämpöstudion pilatestunneilla. Tällä hetkellä tunteja on takana varmaan joku 6-7 kpl, mutta muutos on tällä hetkellä todella nopeaa. Pilateksen lisäksi olen käynyt ohjatussa vatsalihasrääkissä, eli 15 min vatsalihaksia. Kyllä se on ihan eri asia tehdä juttuja kun joku toinen kannustaa ja "vahtii" vieressä. Tai että kuinka moni voi sanoa rehellisesti tekevänsä kotona ihan yksin, tehokkaasti, vatsalihaksi 15 min. Käsi pystyyn, anyone?

Eihän tuo vatsa kovin nätti ole kaikkine arpineen, erityisesti tuossa housun rajassa on vielä kovastikin löysää, mutta onhan tuossa nyt jo ihan selkeä ero. Ja todellisuudessa muutos on tullut paljon lyhyemmässä ajassa kuin mitä kuvissa väliä.

Erityisesti tää sivuprofiili näyttää huomattavasti kiinteemmältä ja hoikemmalta. Jes :)

Vielä kun saisi tuota painoa putoamaan, niin olisin ihan tyytyväinen. Noh, ehkä se siitä kun vähän perehtyy mahdollisiin ruoka yms. ohjeisiin (vinkkejä laihdutukseen kellään? Muutakin kuin kuluta enemmän kuin syöt) ja alkaa pilateksen lisäksi harrastamaan kunnon hikirääkki liikuntaa (ihan kuin pilates ei olisi, mutta sellaista kunnon rasvanpoltto liikuntaa). Tällä viikolla ainakin liikuntaa kertyy, kun kokeilen ekaa kertaa ZumbaCircuitia, jonka jälkeen vatsavartti. Keskiviikkona joogaa ja pilatesta tunti ja torstaina sitten taas vatsavartti ja tunti pilatesta.

Vuosi

Vuosi sitten juhannusaattona menin ja tein raskaustestin. En todellakaan odottanut siltä mitään, ajattelin vain tehdä sen, kun testejä oli olemassa, jotta voisin sitten odotella menkkoja kaikessa rauhassa. Mahaa kun oli sillä viikolla juilinut oikein kunnolla ja ajattelin, että menkkoja ne juilimiset enteilee.

Punainen viiva kuitenkin testiin piirtyi. Eikä edes mikään haamu, vaan kirkkaan punainen, selkeä viiva. En meinannut tajuta millään. Ajatuksena oli, että tulee kun tulee, vaikka siltikin se eka normaali kierto pillereiden lopettamisen jälkeen oli harmistus kun ei onnistunut. Sitten kun se tuli, niin ei voinut tajuta millään, jotenkin se iski ihan yhtäkkiä, kun kuitenkin oli varautunut siihen, että jonkin aikaa yleensä yritellään ennen kuin onnistuu.

Mies oli nukkumassa vielä ja kävin kysymässä, että olisitko niin hereillä, että voisin näyttää yhden jutun. Sanoi olevansa ja menin näyttää viivan. Ei se tainnut mennä ihan heti jakeluun, ei ennen kuin vasta sunnuntaina kun sunnuntaina kun käytiin ostamassa digitesti, jossa sitten luki "raskaana, gravid 2-3".

Nyt se punainen viiva istuu sitterissä ja pitää meteliä itsestään. Juttelee takaisin, nauraa kun alan laulaa Pienet sammakot -laulua (meidän sammakonpoikanen :)), kääntyy lattialle laittaessa samantien mahalleen, tykkää jo nyt remuamisesta ja on ihan hirvittävän rakas. Niin rakas, että nousee kyyneleet silmiin kun tätä kirjoittaa.

Äitiys on ollut tähän mennessä kaikkea mitä on voinut kuvitella ja monta kertaa enemmän. Ne palkitsevat hetket on monin kerroin merkittävämpiä kuin pienet kräninät ja vastoinkäymiset. Tuskimpa niitä edes arvostaisi samallalailla, ellei välillä aina vastustaisi.

Ja mitä kaikkea vielä onkaan edessä päin meitä kaikkia odottamassa.

Valmistautumista

Tein A:lle ruokalapun, jotta sitten kohta puoliin (eli ensi viikon neuvolan jälkeen) kelpaa alkaa maistelemaan soseita, kun voi sitten roiskeet syöttää ruokalapun leppiksille. Vähän on tytön ilmekin sen mukainen, että aavistelee, että tästä ei hyvää seuraa :)

Iloa päivään

Eilen ei päättynyt päivä hyvin, kun kampaaja reissun jälkeen oli todettava, että kampaamo menee vaihtoon. Lopputulos oli jotain ihan kamalaa ja nyt en voi muuta kuin taas odotella, että vaivalla kasvattamani pituus saadaan takaisin. Ollut jo muutamaan kertaan mielessä vaihtaa, mutta jäänyt tekemättä, kun ei ole mitään hajua mistä pitäisi aloittaa uuden etsiminen. Nyt kun oli kuva ja kaikki mukana ja lopputulos oli mitä oli, niin saa riittää.

Onneksi illan pelasti tieto siitä, että voitin helmiäisen blogista itselleni Tarramaan sisustustarran! Saan vihdoin ja viimein vessan seinälle tarran, joka on ollut hankintalistalla muutosta alkaen. Nyt tulee hieman erilainen kuin alunperin, mutta hieno siitä tulee silti.

Tämän lisäksi tänään sattui olemaan hyvä postipäivä. Tai oikeastaan eilen, mutta postit olivat niin isoja, ettei postinkantaja saanut niitä luukusta alas, enkä eilen ollut kotona niitä vastaanottamassa. A:lle tuli Vaukirjan paketti, josta löyty pehmeä kuvakirja, jonka rapisevat sivut osottautuivat jo suureksi lemppariksi. Ainakin siitä päätellen millä tarmolla niitä koetettiin suuhun tunkea ja rutistella nyrkeissä. 

Tuli minullekin paketti, sinulle on postia -haasteen kakkospaketti nimittäin. Ja minkälainen paketti oikein olikaan! Odotan kyllä hetkeä että voin napsauttaa saunan päälle ja kokeilla noita naamioita. Mä oon aina niitä halunnut kokeilla, mutta ei oo tullut hankittua. Salainen blogiystävänihän oli Koo, joka pitää blogia Kohtauksia erään äidin elämästä. Suuret kiitokset siis Koo:lle, paketti oli aivan mahtava ja kyllä tuo pistaasin sävyinen lakka mieleen oli, pakko oli lakata kynnet tässä illan aikana.


Huomenna lähdetäänkin Ouluun "Maaliskuun murusten fb-ryhmän" pohjoisten mammojen tapaamiseen ja mahdollisesti myös A:n kummisetää katsahtamaan, jos sattuu kotona olemaan.

Parempaan päin

Tästäkö se "minä itse" nyt alkaa?

Meille on muuttanut vielä entistäkin aurinkoisempi tyttö nyt sen jälkeen kun siirryttiin kokonaan pulloon ja korvikkeeseen. Ei A ole koskaan ollut kovin kränäinen ja kinisevä muuta kuin syystä (nälkä, väsy...), mutta nyt se hymyilee ja nauraa vielä enemmän. Puhumattakaan sitten äidin kunnosta. On se kumma kuinka nopeasti omakin mieli valostuu. Ja nyt tällä hetkellä en oikeastaan odota muuta kuin sitä, että voisi marssia alusvaateliikkeeseen ja ostaa jotkut ihanat, värikkäät pitsiliivit. Mulla nimittäin itsetuntoon vaikuttaa paljon se, että alusvaatteet on itselleen mieluisat. Varsinkin tämän pitkän ajan jälkeen kun tissit tuntuu riippuvan navassa asti, kun imetysliivejä pitänyt jo raskausaikana kun mukavuus on ajanut muun edelle (puhumattakaan siitä, että ei muihin mahtunut :D)

EDIT: Vasta tässä myöhemmin tajusin, että vaihdoin A:lta eilen ihan äärimmäisen painavia pissavaippoja. Ja sen jälkeen tajusin, että ne oikeasti täynnä olevat pissavaipat olivat jonkin aikaa puuttuneet. Pissaa ollut kyllä siinä neljässä vaipassa/päivä, mutta todella paljon pienempiä määriä kuin alkuun ja taas nyt. Eli sekin kertoisi vähän siitä, ettei sitä maitoa oltu sitten kuitenkaan saatu ihan riittävästi. Eli, entistä parempi mieli on tästä päätöksestä.

Lopputulos

Tämä äiti on lievästi sanottuna pikkasen väsynyt. Vaikka kuinka vietettiin aikaa mun vanhempien luona aikaa, niin siitä huolimatta tää viikko on ollut tosi rankka. Tultiinkin jo torstaina kotiin, vaikka huomenna oli vasta alunperin tarkoitus tulla, mutta kun A:ta alkoi selkeästi vaivaamaan se, että isi puuttui ja vielä vieras paikkakin. Kyllä sitä itekin oli helpottunut kun kotiin tuli, on siitä vanhempien luota muuttamisesta sen verran pitkä aika, ettei se tunnu enää samallalailla kodilta. 

Mummolan pihalla.

Nyt loppu imetys. Ihan sen takia, että mun jaksamisen sen suhteen on tosi heikoilla kannattimilla ja mä koen olevani parempi äiti lapselleni, jos itse voin hyvin ja jaksan. Siitäkin huolimatta, vaikka mulla on jossain määrin huono-äiti-fiilis tästä koko jutusta. Hetken aikaa meni jo paremmin, mutta nyt taas on sellasta, että mä en yksinkertaisesti jaksa. Tissi ei kelpaa kuin makuultaan, eikä silloinkaan kovin hyvin. Viime yönä herättiin 02.30 alkaen tunnin välein ja veikkaan sen johtuneen siitä, ettei tyttö saanut tarpeeksi vatsan täytettä. Mä nimittäin nukahdin ite aina kesken imetyksen ja sitten ei oo varmaan enää tissi pysynyt suussa.

Pelkäsin vähän, että mitä mies tuumaa, kun sanon että nyt loppu, viimeksi nimittäin oli sitä mieltä että on jaksettava yrittää. Mutta ei siinä varmaan jää voimavarojen loppuminen epäselväksi jos mä tuherran itkua miehelle, että mä en imetä.

Nyt vaan kun se viimenen päätös siitä, että imettämisen lopettaminen on se paras ratkasu, on tehty, niin musta ei tunnukaan helpottuneelta. Väsymyksen takia tunteet on niin pinnassa, että mä en muuta mieti kuin että miten mä voin olla näin huono äiti. Ja tunne vaan korostu kun tyttö oli niin yliväsynyt, että vaan huusi ennen kuin lopulta nukahti. Mutta kai se helpotus jossain vaiheessa tulee kun tajuaa ite jaksavansa paremmin.

Valio PROFeel osa 2

Meillä ei tää tuotteiden kokeilu oikein mennyt niin putkeen kuin olisi voinut mennä. Mä en nimittäin löytänyt niitä proteiinijuomia mistään, vaikka kuinka tein töitä niiden löytämiseksi. Eli, joko Kokkolassa on kaupat vähän jäljessä uusien tuotteiden kohdalla (Prismassa ainakin tätä havaittavisssa) tai sitten proteiinijuomat on vaan niin suosittuja, ettei niitä ole mulle asti riittänyt. Eli ne jäi valitetavasti testaamatta, koska tänään on kampanjan loppuraportin jättämispäivä.

Jogurteista sekä minun että miehen lemppari oli ehdottomasti mansikka-mustikka versio. Mä tosin jäin edelleen kaipaamaan sitä lisämakeutta siihen, että kai mun elämän tapani sisältää liikaa sokeria. Mansikkarahka oli mielestäni parempi kuin vanilija ja ihan kiva oli syödä se nälkäisenä erään pilatestunnin jälkeen.

3kk

Meillä oli keskiviikkona kolmikuukautis neuvola, kun ensi viikko menee A:n kanssa eteläisemässä Suomessa, mummolassa, eli minun vanhempieni luona. H lähtee viikon työmatkalle Taiwaniin, niin en todellakaan halunnut olla viikkoa yksin. Saa sitten mummo, vaari ja täti nauttia A:sta vähän pidemmän aikaa. Vieraitakin on iso liuta luvassa, mm. minun pappani eli A:n isopappa, joka ei ristiäisiin pitkän matkan takia lähtenyt.

Ensinnäkin, A päätti keskiviikko aamuna näyttää, että oli yöllä tehty mielikuvaharjoituksia, onnistui meinaa mahalleen kääntyminen saman tien todella nopeasti, edellisenä iltana kun se vähän vielä takkusi. Hienosti oli neiti kasvanut, ihan turhaan olin pelännyt. 63,2 (60,5) cm, 6830 (5870)g ja 41,5 (40,5)cm olivat mitat. Paino oli siis tullut reilusti pituuteen nähden, mutta se ei haittaa lainkaan, sen suhteen kun mennään vain aavistuksen verran 0-käyrän yläpuolella. Pituuskäyrän korkeuksia en muista. Eli osin tissillä ja osin pullolla mennään varmasti eteenpäin tästäkin eteenpäin. Terkka meinaa sanoi, ettei missään nimessä kannata stressata sitä että joutuu pulloa käyttämään. Sitä velliä saatan harkita tässä iltapalaksi kokeillen, mutta soseita nyt oottelen sinne 4kk asti. Silloin saa torilta jo kaikkia hyviä vihanneksia joita voi tehdä soseeksi.

A ei tykkää neuvolan tädistä lainkaan, oven mentyä kiinni pääsi pieni parku, mutta sitten kun terkka otti A:n syliinsä niin alkoi ihan hirveä huuto. Jos menin näkökentän ulkopuolelle, niin parku oli kahta kauheampaa. Eli selkeästi pientä vierastusta havaittavissa. Veikkaan sen johtuvan siitä, että terkka on tosi vaalea blondi, joten ei ihan sitä väritystä johon A on tottunut. Oli siinä sitten tosi hienoa vakuuttaa sitä, miten hyvin meillä kaikinpuolin menee ja että A on oikein sosiaalinen ja iloinen tapaus.

A:n reisien ulkopuolella on ollut jonkin aikaa kuivat läikät ja niitä ja A:n naamaa katsellen terkka epäili vähän atooppista ihottumaa, mutta käski toistaiseksi vain perusrasvalla rasvailla. Mä en muutenkaan tuota atooppista ihottumaa vielä ihan itse allekirjoita (vaikka mieheltä taipumusta saattaakin tulla), koska muuten iho on tosi hyvässä kunnossa. Naaman punotus on pahimmillaan silloin kun neiti oikein kuolaa ja puklaa tai on kuumissaan. Mutta katsotaan sitä sitten 4kk neuvolassa, kun päästän lääkärin puheilla taas.

Muumit kiinnosti kovasti.