Parsaloona

Vähän tuli katkoa meidänkin normaali arkeen kun nelisen viikkoa sitten käytiin vähän ulkomailla.

Lähdettiin Barcelonaan, jossa yhdistettiin lomamatka miehen työkeikkaan. Tässä vähän kuvia ja fiilistelyä matkasta, täällä Kokkolassa kun kesäkelejä saanut odotella. Tänään oli jo sellainen päivä, ettei ollut ihan täydet tamineet päällä enää.

Lennettiin suorilla lennoilla Helsingistä Barceloonaan. Ensin oli kahdeksi yöksi hotelli Castelldefels -nimiseltä alueelta, ihana ranta-alue, jonkin matkan päästä keskustasta.

"Äiti, saanko minä koskea tätä?" Palmupuut herättivät ihmetystä

Hotellihuoneen parvekkeelta 

Tytöt nautiskelee näkymistä ja lämmöstä

Sunnutai, jonka rannalla kerkesimme viettää, oli oikein mukava. Lämpöä oli 23 astetta, joka oli lasten kanssa ihan sopivasti. Vesi oli vielä vähän kylmää tai tuntui kylmältä (oikeasti lämpö tais olla 19 astetta), mutta kyllä siihenkin tottui kun hetken aikaa siellä. Rantaan kävi aika hurjat aallot, joten A: ei uinut itsekseen, mun sylissä kävi kastelemassa kerran pari itsensä kokonaan. Muuten viihtyi hiekkaa penkoen ja simpukan kuoria etsien.

Reissun paras ateria: grillattua lammasta.

Kahden yön jälkeen jouduttiin vaihtamaan hotellia lähemmäs miehen konferessi paikkaa. Oli tuo kaupunki aluekin kiva kokea, tosin itse olisin ehkä tällä kertaa kuitenkin viihtynyt paremmin rantahotellissa.

Osittain siitä syystä, että olen matkustanut tosi vähän ja olen arka toimimaan ulkomailla, joten kun mies oli päivän poissa, oli meidän tekemiset aika olemattomia. Syömisetkin hoidettiin hotellilla kaupassa ostetuilla tarvikkeilla.

Näkymä toisen hotellin ikkunasta

Hyvin onnistu leikit vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan.

Vähän tehtiin myös ihan turistikiertelyä akvaariossa käynnin muodossa. A:han oli tietenkin kovin ihastuksissaan. Oli haita, rauskuja ja vaikka minkälaista kalaa ja niiden kaveria.

Onneksi pienempi keksii itsekin viihdykettä kun pitää odotella.

Ruoka oli todella hyvää joka paikassa, vaikka meiltä nyt jäi ihan kunnon ravintolat käymättä. Espanjassahan on hieman myöhäisempi tuo ruokailu, lounas oli 13-> ja päivällisravintolat aukesivat vasta aikaisintaan kahdeksalta. Vaikka lapsille muodostuikin myöhäisempi rytmi tuolla matkalla (nukkumaan lähempänä yhdeksää) niin siltikin piti ruokapaikat illalla valikoida sen mukaan mitä oli auki. Haaveilen parin kolmen vuoden päästä lähteväni tuonne uudestaan, joten silloin ei enää myöhäinenkään ruokailu ole lasten kanssa ongelmana.

Kotiinlähdön aika koitti aivan liian nopeasti. Ehdottomasti tahdon joskus Barcelonaan uudestaan. Onneksi ennen sitä on hyvinkin todennäköisesti minulla reissua tiedossa yksikseni (jollen saa kaveria mukaan) jonnekin ulkomaille. Suurella todennäköisyydellä joku äkkilähtö ratkaisu. Jo valmiiksi jännittää, mutta kun kerta mies tämän mahdollisuuden mulle heittänyt, niin aion kyllä se ottaa vastaan, vaikka jännittääkin.

Ps. Omat olot edelleen aika samanlaiset. Nyt tosin on lääkärilläkin käyty ja verikokein tutkittuna. Ei sieltä ihan puhtai paperein päästy, mutta kirjoittelen asiasta paremmalla ajalla, tämäkin kun jäi tälläiseksi pikapostaukseksi.

Tukkajumala

Meidän pikkuneidissä on yksi hallitseva piirre, josta kuulee kommenttia lähes tulkoon aina ensimmäisenä kun uusia ihmisiä tavataan. Eivätkä ne moneen kertaan tavatutkaan jaksa aina sitä päivittelyä asiasta lopettaa. Ai että mikä se on? No se tukka, jota laitokselta lähtien on ollut varmasti useammankin vauvan tarpeiksi, kun katsotaan keskiverto haivenia mitä vastasyntyneiltä löytyy.

Kaksi päivää vanha ja lähes musta tukka.

Isommallakin tytöllä oli aikanaan tukkaa, mutta R:llä sitä on ollut tuplaten. Ja isosiskon tapaan tukka ei oo lähetenyt minnekään vaan alkanut vain kasvaa pidemmäksi ja pidemmäksi, samalla kun uutta tukkaa puskee vanhan seuraksi. Nyt jo tukkaa alkaa olemaan niin paljon, että siitä on hyvin paljon ongelmia, jos sitä ei kiinnittele pannoilla, pinneillä ja ponnareilla. Pikkusisko on aikamoinen hikipää ja tukan hautoessa niskaa pipon kanssa on niska usein punaista hikinäppyä täynnä. Eikä tarvinne erikseen mainita sitä, kuinka usein tukasta voi tsekkailla päivän ruokalistan siinä vaiheessa kun päivä kääntyy iltaan ja iltapala on syötynä. Laiska kun olen, eikä käytäntökään tue tukan pesua päivittäin, niin useimmiten annan ruuan kuivahtaa, jotta se sitten kätevästi lähtee piikkikammalla kampaillessa ropisten pois.

Oon A:n tukkaa innostunut jo laittelemaan, tosin kovin paljon erilaisia ei vielä olla opeteltu, kun harmikseni toisen tukka on vielä kovin ohkainen, niinkuin lasten tukan monesti on. Sinänsä ei ihme, eihän sitä ole koskaan muuta kuin latvoista vähän tasattu. On kiva tehdä lettejä isommalle, mutta vielä söpömpiä ne on tolla kohta kahdeksankuisella, kun sitä ei vaan voi käsittää miten paljon tukkaa on ikään nähden. Oonkin alkanut oikein kuvata erikseen kuvan aina kun kokeilen jotain uutta. Vielä onnistuu ihan hyvin tekeminen, tietenkin vaatii kärsivällisyyttä, mutta kunhan on jotain tekemistä samalla kun äiti näpertää niin ei tuu vastustusta pientä päänkääntelyä enempää.

Tähän mennessä kokeiltuja. Enemmän tullut tehtyä lettejä, kun ne pitää 

vähän pidempään tukan siellä missä pitääkin.

Meillä ei vaatesamistella, 

vaan äiti tekeen samanlaiset kampaukset tytöille.

Yhtään nipsaisua ei pikkuneidin tukkaan olla vielä tehty, kun kasvaa otsatukkakin ihan nätisti pois silmiltä. Hiuksen kasvun näkee tosi hyvin tukassa, latvassa on edelleen sitä hyvin lähelle mustaa olevaa väriä, kun taas juuri kasvu on niin vaaleaa, että välillä valokusissa näyttää kun päässä olisi kaljuja läikkiä. 

Tuosta irronneesta suortuvasta näkyy vähän sävyn vaihtuminen

Aikamoinen peikonpoikanen tuo on välillä, mutta niinpä ne kai kaikki välillä. Ja A:lle koittaa hiusten kanssa jännä paikka kun perjantaina mennään ensi viikolla leikkaamaan kesätukka. Jos se ainainen väittely siitä tarviiko laittaa ponnari vai ei loppuisi sillä että nipsaistaan kiva polkkatukka. Jos se hius siitä vaikka vahvistuisikin.

Äiti ei ole ainut joka leikkii kampaajaa vauvan kanssa. :)

Pikkuinen prinsessa

Hävettävän hiljaista taas pitänyt. Tosin, eipä tässä ole mitään sen normaali arkea kummempaa ollut. Vähän taas sairastelua koko perheen voimin, mies jotain reissaillut (kotimaassa tosin vain) ja etelämmässä käyty minun vanhempien luona kyläilemässä.

Tuossa ensimmäinen päivä korostui taas se, että miten nopeaan aika menee. Esikoinen täytti kolme vuotta. Jo kolme! En pysty ymmärtämään, varsinkaan kun samaan aikaan tuntuu siltä että itselle ei ole tullut ikää ollenkaan, vaikka todellisuudessa minäkin täytän jo yhden neljännesvuosisadan kesällä.

Elämä kolmevuotiaan äitinä ei ole tylsää. Ei todellakaan. Välillä huudetaan toisillemme naama punaisina kiukusta ja hetken päästä halitaan ja nauretaan päälle. Uhma ei ole kovin paha tällä hetkellä, että tarvisisi tapella, mutta korvat tuolta tytöltä on hukkunut ihan täysin.

Synttäriaamuna odottelua pikkusiskon kanssa 

lastenohjelmia katsellen

A on ihan huikaiseva isosisko. Tosin nyt on vähän havaittavissa se, mitä muiden perusteella osasinkin odottaa, että pikkusisko ei ole ihan niin kiva silloin kun yrittää leikkiä. R rakastaa A:n huonetta ja erityisesti legoja, joilla isosisko pitkälti leikkiikin. Omat lelut ei oo yhtään niin hauskoja ja jos R saa päättää niin ryömii yleensä aina pois olkkarista isosiskon huoneeseen. Eli pientä tuuppimista ja pukkimista, mutta eipä sitä voi kokonaan kitkeä mitenkään. Siitä pidän tosin huolen että satuttaa ei saa. 

Synttäripöytä.

 Kiinnostuksen kohteet A:lla on hyvin tyypilliset ikäiselleen tytölle. Vaaleanpunainen. Prinsessa. Kaikki pienet jutut kuten Petshopit, sormukset, korut jne. Kaikki ne vaan on meille tullut, vaikka mä olen itse kaukana prinsessaäidistä :D

Juustokakku oli äidin päätös pöytään, mutta muista esitti tyttö

toiveen: lakuja, prinsessakeksejä, suolatikkuja,

salamipiirakkaa, nakkipiiloja ja tietenkin tärkein:

vaaleanpunainen kakku.

Ei mennyt kuin strömsössä, mutta kyllä se vieraille maistui

Taitojahan kolmevuotiaallamme on mielestäni ihan sopivasti ikäisekseen. Puhuu hyvin ja selkeästi, nyt tullut välillä jopa kirjakielimäisiä piirteitä. Osaa aakkoset ja tunnistaa kaikki kirjaimet. Laskee kahteenkymmeneen. Juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee ja mitä mieleen juolahtaakaan. Osaa pukeutua kunhan vaatteet on oikein päin. Osaa piirtää ihmisiä, mutta mielenkiinto ei jaksa pysyä kovin kauaa yllä asiaan. Laulaa paljon, todella paljon ja tanssii mielellään. Siinäpä kai niitä perinteisiä. Ensi viikolla mennään 3-vuotisneuvolaan, mitään ihan pikkuisia mittoja sieltä ei varmasti ole tulossa :)

Prinsessana tukkaa myöden. Pyysi kiharoita ekan kerran.

Mikäpä tässä on ollessa. Tuollaisen herttaisen ja sanavalmiin kolmevuotiaan äitinä. Tämä tosin on niin paljon helpompi muistaa näin illasta lasten nukkuessa, kuin silloin pahimpien uhmahetkien ja kiukkujen aikaan. Silloin sitä vain toivoo että voi kun olisi itse pitkäpinnaisempi...

Taitava tyttö.

Kukapa ei sitä omaa lastaan pitäisi kaikista taitavimpina ja etevimpänä? Yksi parhaimpia juttuja äitinä on se, kun pikkuinen taapero kasvaa leikki-ikäiseksi (eikös nää kohta kolmivuotiaat jo leikki-ikäsiä ole, vai mikä tuleekaan taaperon jälkeen?) ja alkaa oppimaan aina vaan vaikeampia asioita. Kysymyksiinkin tulee ihan uutta syvyyttä ja pitkänkin selostuksen jälkeen saattaa saada lisäkysymyksiä tai vähintään kysymyksen "Miksi?"

Tänään olin ihan täpinöissäni kun A piirsi ihka ensimmäiset ihmisensä. Kuulemma äiti ja A. Seuraavalle paperille piirustettiin samantien koko perhe.

Näitä olenkin odotellut, tähän asti piirustukset

ovat olleet pelkkää ympyräksi piirrettyä viivaa.

Aakkoset on olleet meidän syksyn kovin juttu. En yhtään muista olenko jo paljonkin asiasta kirjoitellut (enkä jaksanut/ehtinyt alkaa selailemaan tekstejäni :D). Aakkoset luetellaan sujuvasti alusta loppuun, mitä nyt vähän samankuuloiset peräkkäin olet (dee, gee) saattavat tulla samallalailla. J on sitkeästi aina vaan "lii" eikä R surise meillä muuta kuin satunnaisesti sanoissa. Mutta onpahan tässä aikaa niiden muotoutua. 

Kirjaimien tavaamista

Ensin opeteltiin tunnistamaan isot kirjaimet ja nyt tunnistellaan jo pieniäkin kirjaimia. Ne ovatkin hieman vaikeampia, varsinkin konekirjoitetut a ja ä.  Pyrinkin vielä käyttämään isoja kirjaimia jos A tahtoo jotain kirjoitella mallista. Joitakin helppoja sanoja A saa jo luettua, yleensä niitä tuttuja nimiä yms. Mutta muutamaan kertaan on ihan tuntemattoman sanan onnistunut kirjaimet tunnistamalla lukemaan. 

Pienellä avustuksella mallista kirjoitetut terveiset.

Välillä sitä miettii, että kuinka vaikeita asioita tollaiselle 2 vuotta 9 kuukatta vanhalle tytölle voi opettaa. Toisaalta, kaikki opettelu on tapahtunut A:n oman kiinnostuksen kautta eikä me vanhemmat olla tuputettu mitään, vaan sitten ollaan hankittu juttuja mitkä voisi tukea kiinnostusta. Uusimpana ollaan miettimässä jonkinlaista ruotsinkielistä sanakirjan hankkimista, siihenkin kun on välillä kiinnostusta. Ja eipä tuo haittaisi minuakaan, jos ruotsi pysyisi vähän paremmin mielessä, jos sitä joskus töihin täällä vielä pääsee.

Hyvät ja rentouttavat joulontoivotukset kaikille tässä samalla!

P.S. Kyllä tuo R:kin kasvaa ja kehittyy aivan huimaa vauhtia, viime viikolla on harjoitellut jo konttausasentoon nousua..

Tiptap tiptap

Tipetitiptap vaan, niin se alkaa vuosi hiipiä koko ajan kohti loppua, jotenkin ihan käsittämätöntä. Taitaa tuo meidän A olla innokkain joulun odottaja tällä hetkellä, vaikka eihän tässä voi itse olla innostumatta toisen odotuksesta ja jännityksestä. Joulupukin tuleminen tosin vielä on aika iso kysymysmerkki, kun A:lla on ilmeisesti ikään liittyvänä kovasti kaikenlaisen pelkääminen ja jännittäminen päällä. Ekalle kerralla joulunavauksessa ei ees karkkia uskaltanut pukilta hakea, eikä se reagointi ole siitä kovin paljon helpottanut. En viitsi sitten toista alkaa pakottaa ettei vahingossakaan jää mitään kunnon traumoja. Joulua ollaan laiteltu hiljaksiin, vähän valoja, koristeita yms. Kuusikin joudutaan varmasti tällä viikolla jo hakemaan ja koristelemaan, koska A odottaa sitä ihan mahdottomasti. Viime vuonna vielä tehtiin samaan tapaan kuin mitä mun kotona on aina tehty eli vasta aattona koristeltiin kuusi, mutta tänä vuonna tosiaan otetaan se koristeeksi aikaisemmin. Jouduttiin olkkaristakin vaihtamaan järjestys, jotta saatiin parempi paikka kuuselle :D Mutta kyllähän se vaihtelu muutenkin virkistää.

A:n joulukalenteri. Luukuista on löytynyt kaikkea mahdollista

 herkuista pikkuleluihin ja pieniin koristelu tms. toimiin.

Eipä meillä mitään ihmettä ole tässä ollut. Vähän molemmat lapset nuhaisia, mutta R:lläkin räkä on irtonaista tavaraa ja lähtee lapsen lattialla touhutessa hyvin liikkeelle. Pikkusisko on edelleen hyvin tyytyväinen, naurava ja liikkuvainen lapsi. Jo jonkin aikaa on ryömitty eteenpäin, nyt tyyli on jo perinteinen vedetään-käsillä-eteenpäin, sitä ennen tyyli oli hyvin huvittava. Kummasti kahden lapsen (helppojenkin) kanssa aika menee ihan niihin perustouhuihin päivän aikana ja ilta rötvätään (ainakin haaveissa, R on aikamoinen iltakukkuja) sohvalla. Tässä samalla availin lukemattomia postauksia uusiin välilehtiin, luulen että pelkkään silmäilyynkin menee se pari kolme päivää. Joulupukilta on toivottu jo parempaa tabletti, niin voisi sitä alkaa käyttämään enemmän, mutta saa nähdä olenko ollut kiltisti.

Itse olen jo jonkin aikaa ollut terve ja salilla päässyt vetämään treeniä ihan kunnolla. Lauantaina sain vedettyä itselleni sellasen treeniin puntilla, että sykkeet hyppi kattoon ja kun lopulta pääsin pukukoppiin ja istuin alas niin tuli huono olo. Nytkin on sen mukainen olo, että treeni potkii vähän takasin.

Viikonloppuna hoidettiin kaikki lahjat pakettiin.

 Mä en ole yhtään paketoinnin ystävä, en koskaan saa tehtyä

 hienoja ja siistejä paketteja

Keittiön ikkunaan paristokotelolla varustettu valosarja Clas Olhsonilta.

Odottelen joulua myös siitä syystä, että mies on aatosta loppiaiseen asti kotona. Otti viikon isyyslomia tuohon välipäiville. Lähdetäänkin sitten ennen uutta vuotta sunnuntaina kahdeksi yöksi käymään Oulun Edeniin. Oltiin toukokuussa siellä A:n kanssa kun mies juoksi Terwamaratonin ja tyttöhän tykkäsi ihan hulluna. Pääsee R:kin ensimmäistä kertaa uiskentelemaan, kun ei olla vauvauintiin menty tällä kertaa. Oulussas siis uiskentelua, shoppailua jonkin verran ja sukulaisilla varmaan käydään pyörähtämässä jos aikataulut osuu yksiin. Oulussa taitaa myös Hoplop olla, joten saa nähdä pitäisikö se käydä katsastamassa.

Joka kuinen yhteiskuva, jotta nähdään miten R kasvaa. 

Se on niin ihanaa, kun tytöistä on jo tosi paljon seuraa toisilleen