Koko ajan, pikkuhiljaa

Kuten kuvan päivämäärästä näkyy, on kuva ollut jo jonkin aikaa valmiina, ei ole vain tänne asti ehtinyt ennen kuin nyt. Koulutehtävät taas vaihteeksi tuottavat päänvaivaa, A:n päikkärit on jääneet 30-60 minuuttisiksi, osittain johtuen siitä, että viime viikonloppuna tutti meni rikki (eli ilkeä äiti leikkasi tuttiosan katki) ja osin taas siitä että molemmille puolille pukkaa poskihampaita oikein urakalla. Tutista luopumiseen päädyttiin siksi, että pitkään oli jo niin, ettei se ollut muuta kuin unilla, mutta sitten alkoi taas näyttää siltä, että tutista olisi tulossa tärkeämpi. Jos olisin hoksannut poskihampaiden aihiot ensin, niin oltaisiin varmaan pääsiäisen yli lykättyä vierottamista. Mutta menivätpähän samoilla huudoilla.

Tuli siis otettua taas vähän vertailukuvia, peilikuvalle kun sokeutuu niin täydellisesti, muiden positiivisista kommenteista huolimatta. Sivuprofiiliin olen jo vähän tyytyväisempi, vaikka töitä pitää vielä tehdä ennen kuin päästään edes vähän timmimpään kuosiin. Edestä taas en voi muuta kuin huokailla. Ne jenkkikset. No, enpä mä tuota aerobista puolta olen niin paljon harrastanutkaan kun hurahdin tuohon puntin nostoon. Nyt sulavien katujen myötä on yksi intervallityyppinen juoksulenkki tullut viikko-ohjelmaan, jossa siis on 3krt puntti, joista yksi funktionaalinen harjoittelu ja sitten tuo juoksu. Pt:nkin kanssa oli tänään treeneissä puhetta vähän aerobiseen panostamisesta, ensi viikolla aerobinen treeni ja sitten kesäkuussa juoksua, juoksua, juoksua.

Kyllä se peilikuva siitä siis pikkuhiljaa tiivistyy. Seuraavassa punnituksessa ensi viikolla toivoisin olevani jo uudessa kymmenluvussa, mutta saa nähdä mitä tämä pienimuotoinen pääsiäisen vapaasyönti tuo tullessaan. Näissä kuvissa ei kuitenkaan näy sitä, mitä en voi olla ihmettelemättä ja miehelle hehkuttamatta pullistelun muodossa. Hauikset saa jo ihan nätisti muotoa pullistellessa, vaikka rasvaa päällä vielä onkin. Myös reisissä on lihaa rasvan alla ihan selkeästi. Eikä ole pelkästään omaa mielipidettä, vaan kyllä pt:kin jo muutamaan kertaan on kehaissut, että voimantuotto on jo ihan eriluokkaa kuin aloittaessa. No kyllähän se -10 kiloa kohta paukkuukin jo :)

Nyt vaan mukavaa pääsiäistä kaikille, meillä on edessä huomenna anivarhainen auton starttaus, että päästään kohti etelää.

Oral-B buzzador

Tässä koulun lounaan alkamista odotellessa, on pikaisesti aikaa kirjoitella viimeisimmästä Buzzador kampanjasta, kotona kun sitä aikaa tai rauhaa varsinkaan ei oikein löydy.
Pääsin tosiaan mukaan Oral-B:n uutta Pro-Expert hammastahnaa kokeilemaan ja kerrankin sattui niin hyvin, että oli tahnat juuri loppuneet, kun paketti saapui. Paketista löytyi
1 Oral-B Pro-Expert All-Around Protection -hammastahna
1 Oral-B Pro-Expert Hammaskiille -hammastahna
1 Oral-B Pro-Expert -hammasharja
 Ensimmäinen reaktio oli paketin avattuani, että apua, tää haisee ihan lastentahnalta. Hajusta tuli niin tuttu olo, että samantien tuli mieleen sellainen vihreä litteähkö hammastahna purkki, jota joskus lapsena on ollut. Maku oli ihan samanlainen kuin tämän tahnan haju. Tästä johtuen alku odotukset ei ollut kovin suuret, mulle kun on ehdottoman tärkeetä, että hammastahna on raikasta ja siitä jää raikas fiilis. Lastentahna mielikuvan takia oli ennen kokeilua ajatus, että mahtaakohan puhdistaa kunnolla.

Mutta ihan turhaan. Jo nyt tää on ehdottomasti mun lempparia ja varmasti tulee ostettua toistekin, kovemmasta  (suositushinta 3,49e) hinnasta huolimatta. All-Around Protectionin maku Clean mint on oikein raikas, vaikka hajusta puuttuukin raikkaus. Tahna on sinistä ja siinä on sellaisia pieniä kiteitä, jotka hajoavat sitten harjatessa. Hammaskiille -tahna puolestaan on maultaan pelkkä mint, eikä suutuntuma olekaan niin raikas ja tahna on perinteistä valkoista tavaraa.

kuva täältä, valitettavasti tylsästi googlen kautta näin koulussa olemisen vuoksi

Koska kyse on buzzauksesta, niin tietenkin mukaan tuli mukaan 15ml näytteitäkin (taisivat kaikki olla tuota All-Around versiota jos en taas väärin muista). Siispä voisin niitä vaikka viidelle tähän kommentoineelle (muistathan laittaa spostiosoitteen) laittaa kuoreen ja kokeiluun.

Vuoden ikäinen

Mä tunnen hukkuvani hommiin ja tehtäviin, vaikkei niitä edes ole kovin montaa, joten syyllinen taitaa olla organisointikyvyn puutetta vain. Onneksi tällä viikolla loppuu yksi kurssi ja ensi viikolla toinen, niin ei koulu haittaa sitten muuta elämää :D

Ja olihan tuossa sunnuntaina aikaa vievää hommaa, kun vieteltiin A:n yksvuotissynttärit. Mä olen jo useampaan kertaan kliseisesti ihmetellyt, että mihin aika on kadonnut, mutta ei sitä vaan pysty käsittämään.

Aikaisemmin viikolla mun äitini, A:n mummi, kävi  maanantaista keskiviikkoon ihmettelemässä kasvanutta tyttöä ja keskiviikkona pari koulukaveria Ilmajoelta pyörähti myös. Loppuviikko menikin sitten leipoessa ja siivotessa, vaikkei meillä suuret synttärit olleetkaan, vain A:n kummit ja miehen sisarukset lapsineen.

Kahvipöydän antimet

Kävi juuri niinkuin epäilinkin, ettei tästä kakusta tullut sellainen kuin oli mielikuvissa, mutta lienee aika yleistä näin amatöörileipojalle. Maku oli oikein hyvä, vaikkei ulkomuoto ollutkaan ihan sitä mitä hain. Perus sokerikakkupohja tummana, välissä sitruunarahkatäyte ja valkosuklaatäyte.

Suolasiksi tein kanttarellikinkkupiirakkaa, johon kanttarellit sain äidin kätköistä sekä savulohiruisnappeja.

Sitten oli tietenkin pakko tehdä ihania vaaleanpunaisia cupcakeja, joihin yhdistin muutamaa eri reseptiä. Ovat kyllä ihan mahdottoman herkkuja ja aivan varmasti tulee cupcakeja tehtyä toistekin eri versioina. Tulppaanimaljakon vieressä näkyy syy kakun malliin. Tuo sammakkopehmo on siis A:n yksi lempipehmo ja halusin tehdä kakusta edes jollain tavalla sammakkoa muistuttavan.

Viikkoa ennen synttäreitä A aloitti kovasti seisomisharjoittelut ja ehtikin mummillensakin näyttää alkuviikosta miten onnistuu. Keskiviikkona pysyi seisomassa jo sen verran, että kerkesin nappaamaan kuvan ja nyt nousee ilman tukea jo ihan nätisti seisomaan.

Näin se sujuu.

Eilispäivä mentiinkin sitten suurimmaksi osaksi karhukävelyllä pitkin kämppää, joten selkeästi nyt on jonkinlainen lamppu synttynyt päässä, että pystympään on päästävä. Jäämme siis seurailemaan koska uskaltaa ottaa ensimmäiset askeleet ilman tukea :)

Treeneistäkin olisi juttua vaikka kuinka, mutta katsotaan jos niihin ehdin palailemaan vaikka torstaina junamatkojen aikana, jos ei muuten, niin saisi puhelimella aihion ainakin naputeltua.