Lopputulos

Tämä äiti on lievästi sanottuna pikkasen väsynyt. Vaikka kuinka vietettiin aikaa mun vanhempien luona aikaa, niin siitä huolimatta tää viikko on ollut tosi rankka. Tultiinkin jo torstaina kotiin, vaikka huomenna oli vasta alunperin tarkoitus tulla, mutta kun A:ta alkoi selkeästi vaivaamaan se, että isi puuttui ja vielä vieras paikkakin. Kyllä sitä itekin oli helpottunut kun kotiin tuli, on siitä vanhempien luota muuttamisesta sen verran pitkä aika, ettei se tunnu enää samallalailla kodilta. 

Mummolan pihalla.

Nyt loppu imetys. Ihan sen takia, että mun jaksamisen sen suhteen on tosi heikoilla kannattimilla ja mä koen olevani parempi äiti lapselleni, jos itse voin hyvin ja jaksan. Siitäkin huolimatta, vaikka mulla on jossain määrin huono-äiti-fiilis tästä koko jutusta. Hetken aikaa meni jo paremmin, mutta nyt taas on sellasta, että mä en yksinkertaisesti jaksa. Tissi ei kelpaa kuin makuultaan, eikä silloinkaan kovin hyvin. Viime yönä herättiin 02.30 alkaen tunnin välein ja veikkaan sen johtuneen siitä, ettei tyttö saanut tarpeeksi vatsan täytettä. Mä nimittäin nukahdin ite aina kesken imetyksen ja sitten ei oo varmaan enää tissi pysynyt suussa.

Pelkäsin vähän, että mitä mies tuumaa, kun sanon että nyt loppu, viimeksi nimittäin oli sitä mieltä että on jaksettava yrittää. Mutta ei siinä varmaan jää voimavarojen loppuminen epäselväksi jos mä tuherran itkua miehelle, että mä en imetä.

Nyt vaan kun se viimenen päätös siitä, että imettämisen lopettaminen on se paras ratkasu, on tehty, niin musta ei tunnukaan helpottuneelta. Väsymyksen takia tunteet on niin pinnassa, että mä en muuta mieti kuin että miten mä voin olla näin huono äiti. Ja tunne vaan korostu kun tyttö oli niin yliväsynyt, että vaan huusi ennen kuin lopulta nukahti. Mutta kai se helpotus jossain vaiheessa tulee kun tajuaa ite jaksavansa paremmin.