Mies tosiaan joskus viime syksyllä ilmottautui Tukholma maratonille. Meidän matka oli Kaleva Travelsin kautta eli yhdistettiin samaan syssyyn risteilykin. Olisihan tuosta Kokkolan kentältä päässyt lentämälläkin, mutta tuo oli kyllä ihan sopiva ratkaisu, saatiin koko viikonloppu yhteistä aikaa.
Perjantaina siis herättiin todella aikaisin aamusta, A kun piti viedä ensin Ylivieskaan mummulle, josta mies hyppäisi junaan. Mä jäin itse vielä kotiin, koska oli sovittu pt:n kanssa punnitus (joka ei toteutunutkaan) ja oli tarkoitus että laittelen vielä kissoille murkinat, vedet ja muut tykötarpeet viikonlopusta selviytymistä varten.
Helsingissä lähtöä odottelemassa.
Tukholman päässä.
Tunnelma oli ihan järjettömän mahtava ihan pelkkänä sivustaseuraajanakin ja kyllä sitä vähän taisi itseänikin maraton kärpänen puraista. Mutta, kuten mieheni (joka juoksi ensimmäisensä siis) niin mulla on kyllä aikaa vielä paljon, sen verran vähän tuota ikää on. Vähän aikatauluttelin itsekseni, että joska parin-kolmen vuode päästä kokeilisi puolikkaan ja viimeistään sitten kun täyttää 30, juoksisi kokonaisen. Vaikken ole kovin kilpailuhenkinen, niin totta kai siinä vähän kutkuttaisi lyödä miehen ensimmäisen maratonin aika sitten aikanaan omallaan.
Tavarasäilytys on mun mielestä tosi hauskan näköinen kun identtisiä pusseja jonoissa ja riveissä.
Ennen juoksua urheilukentän vilinästä tunnelmaa
Garminin jäniksiä siirtymässä kohti lähtöpaikkaa
Aika-autot valmiina
Nyt starttasi.
Ensimmäisenä juosseen aika n. 30 kilometrin kohdalla
Ensimmäiset pinkoivat ihan järjettömän kovaa vauhtia. Kyllähän siinä ihan reipasta tuntivauhtia saa juosta, kun 42,2km juoksee 2h 18 min aikaan.
Joukkoon mahtui myös paljon pukeutuneita juoksijoita. Yhellä juoksijalla oli mm. asu joka näytti ihan mehiläistarhurin suojapuvulta :D
Sain kuin sainkin miehen muutamaan kuvaan napattua. Suhteellisen hyvin aikalaskelmani pitivät etenemisestä paikaansa. Mutta kyllä siinä silmissä keinui jonkin aikaa kun totta kai silmä tarkkana tuijotin juoksijoita, ettei vahingossakaan menisi ohi. Näytti kyllä jonkin verran kummalta kun katseen käänsi sivuun ja katu aaltoili.
Maaliintulo oli Olympia stadionilla. Vähän harmittaa kun missasin miehen maaliin tulon, olin siellä vähän liian aikaisin kun miehellä oli tullut vähän hidasteita matkalle. Paikka oli jo niin tupaten täynnä ja vettä tuli kaatamalla, etten kovin kauaa siellä viitsinyt olla kastumassa.
Kyllä sitä vähän mietti, että kuinka hitosti sitä saa vielä tehdä töitä ennen kuin olisi lähelläkään maratonkuntoa. Ensinnäkin en vieläkään osaa juosta, joten se pitäisi opetella. Toisekseen suurin osa juoksevista naisista oli tosi pieniä (siis lyhyitä) tai sitten jos olivat pidempiä, niin sellaisia tosi "kuivia". Itellä on rasvaa aivan liikaa, jotta juokseminen olisi lähellekään taloudellista :D Mutta, onneksi otan sellaisen pidemmän ajantavoitteeksi tuon, sen sijaan että heti ensi vuonna osallistuisin maratonille.
Oli kyllä mukavaa tuollainen kokonainen viikonloppu ihan kahden keskeistä aikaa ja A:kin oli kovasti viihtynyt mummulla puuhailemassa.
Oli kyllä mukavaa tuollainen kokonainen viikonloppu ihan kahden keskeistä aikaa ja A:kin oli kovasti viihtynyt mummulla puuhailemassa.
