Häät 2: Juhlapaikalla

No, niin. Näitä kesäisen näköisiä kuvia on hyvä fiilistellä tässä kun ulkona on kadut kuin kiitorata, ja tammikuukin on kohta jo loppunut. Eli kevättä kohti vain.

 Toinen kaasoistani teki meille tälläiset ihanat kuohuviinilasit, kun halusin että niissä on jotain erikoista.

         

Tarjoilusta on ollut puhetta mm. täällä . Lämpimästi voin suositella kaikille Kokkolan seudulla häitään pitäville ravintola Peltopyyn pitopalvelua. Pieniä muutoksia meille tuli tuohon alkuperäseen listaan, ei esim. ollut kalaa kun ei ollut pyydykseen sitä tarttunut. 

  

  

Koristeluhan meillä hoidettiin ihan yksinkertaisesti. Paljon kyllä tuli silloin kehuja. Eipä se paljon tarvitse jos kaikki natsaa yhteen.

Nämä rannalla otetut kuvat on mun ehdottomia lemppareita, vaikka studiokuviinkin olin todella tyytyväinen. Mutta eihän niitä voi verrata keskenään, onko ne otettu luonnonhelmassa vai studiossa.

Juhlapaikka, Palmahovi, siis sijaitsi tuollaisen rantakallion päällä. Tämä on otettu ihan alhaalta rannalta ylöspäin

 Kahvipöytä meillä pidettiin yksinkertaisena. Hääkakku, joka oli erittäin maukas, Kokkolan Ke-Le:stä ostettu, H:n äidin leipomia pullia, siskoni ja äitini leipomaa kuivakakkua ja pikkuleipiä. Mitään ei ollut liian vähän.

  

  

 Häävalssi sujui niin hyvin kuin kolmella harjoittelukerralla saattoi uskoakin. Häävalssinahan meillä oli ei niin perinteinen Yume no sekai e. 

Eipä oltaisi voitu kauniimpaa säätä saada tuolle päivälle, saati kauniimpaa paikkaa.

Totta kai sitten oli kaikenlaisia perinteisiä leikkejä. Niistäkin on kuvamateriaalia, sekä valokuvia että videoversiota, mutta koska en jaksa ruveta sumentamaan vieraiden naamoja, niin mennään tälläisellä kevyemmällä kuvavalikoimalla. Sitä paitsi leikeistä yms. ohjelmasta olisi saanut vielä yhden kokonaisen postauksen lisää, ja alkaa pikkuhiljaa olla aika laittaa nää häät kokonaan pakettiin. Sen budjetin mä vielä päivitän ja laittelen tänne jos jotakuta kiinnostaa, kuinka köyhä opiskelija maksaa omat häänsä :D

 

Häät 1: Kirkossa

Kuvia on niin mahdottoman paljon, että ajattelin, että olisi kivempi kun teen muutamassa osassa nämä hääpostaukset, nyt vihdoin ja viimein. Lisäksi saan kuvat laitettua hieman suurempina ja postauksesta ei kuitenkaan tule monen kilometrin mittaista :D. Sellaset kollaasit olisi olleet parhaita, mutta mä en osaa tehä niitä ollenkaan. Kaikki kuvat ovat pikkusiskoni kamerasta, koska muiden kuvaamat kuvat ovat vähän sikin sokin eri koneilla (niin, siis meidän taloudessa on 2x pöytäkone ja läppäri, muttei onneksi sentään samassa kämpässä tällä hetkellä)

Kokkolan Kaarlelan kirkko

Vähän evästä suuhun valokuvaamisen jälkeen, ettei pyörry alttarille

Tyylikkäästi koristeltu Mondeo :)

Meillä mentiin ihan perinteisesti, että isäni oli luovuttamassa minut. 

Pitihän sulhanen laittaa edes hieman hikoilemaan alttarilla.

Meidän vihkipappi oli ihan mahtava tyyppi. Sellainen,

joka osaa ottaa juuri oikeanlaisen asenteen vihkiparin mukaan.

Puhe joka meille pidettiin oli hauska ja rento ja loi hääjuhlaan todella hyvän pohjan.

Ihanat kaasot :)

Kyllä se vähän vakavaksi veti, kun kuunteli kaason Raamatun lukua.

Ei huonolla tavalla vaan mietteliäästi.

Hääkimppuuni olin äärettömän tyytyväinen, aivan ihana. 

Samoin kampaukseen ja meikkiin, olivat todellakin minun näköisiä

Luettiin sormusvalat.

Tuore aviopari.

Kuva-sekamelska-teksti-pläjäys.

Kuten otsikosta voi päätellä, tähän tulee taas vähän kaikkea mahdollista, kun pitää saada taas vähän purkaa ajatuksia. On vain ollut niin kiire, ettei ole kerennyt tekemään mitään erityisiä kuulumispostauksia ja tässä on loppuviikostakin niin kiire, että ei ole aikaa jakaa juttuja moneen postaukseen.

Eli, maatilaharjoittelusta kommenttia sen verran, että koulun tilalla on ollut niin ihanan rentoa. :) Ei yhtään tunnu siltä että olisi töissä. Konehommiinkin on saanut ihan uuden näkemyksen kun on itse joutunut tekemään. Kaikista parasta on, että tunteja on enää 36 jäljellä!! Eli jos en olisi tullut tänne Kokkolaan valmistutumaa lauantaihin, olisin melkein saanut tunnit täyteen tällä viikolla. Mutta ensi viikolla ainakin.

Ja sitten se kiireen aiheuttajista tärkein. Eli häät! Enää pari päivää (tää on jo melkein illassa joten ei lasketa) ja sitten on itse koitos edessä. Tällä hetkellä lauantai näyttää aikataulullisesti tältä:

viim. 7.00 herätys

klo 8.00 bestman ja hänen tyttöystävänsä + kaasot tulee

8.30 meikki

9.30 kampaus ja sulhasen ehostus

viim. 11.00 pukeutumaan 

11.30 valokuvaus

n. klo 13.00 kirkolla

14.00 vihkiminen

15.00--> juhlat juhlapaikalla

joskus 20.00 kieppeillä laitetaan sauna päälle ja sitten saunotaan

kavereiden kesken ja vietetään aikaa rennommin.

01.00 pitää muistaakseni viimeistään poistua juhlapaikalta.

Ja tuonne väliin sitten kaikki kukkien hakemiset yms. mutta niihin voi nakittaa muita ihmisiä :)

Kaikkea pikkutilpehööriä on vielä tekemättä mm. pöytiin ohjelmakortit ja ruokalistat. Tänään kävimme juttelemassa valokuvaajan kanssa ja papin kanssa olisi myös tarkoitus käydä jutustelemassa sitten illalla viiden aikoihin. Huomenna juostaankin sitten miehen kanssa kaupungilla haalimassa viimeisiä asioita, kuten joitakin askartelutarvikkeita, ruokaviinejä ja saunajuomia yms.

Olen myös tässä tällä viikolla tullut siihen tulokseen etten enää ikinä, tai ainakaan pitkään aikaan askartele yhtään mitään. Siihen nähden kuinka yksinkertaisia olen kaikista asioista halunnut tehdä, olen joutunut näpertelemään ihan suhteettoman paljon. Kuten esim. hääkarkkien kanssa kävi.

Päädyimme siis hiukan erilaisempaan ratkaisuun hääkarkeissa. Aikuisille on tarkoitettu tulppaaninsipulit, jotka saa istuttaa, ja lapsille on ajateltua noi keltaiset muumitikkarit. Tosin, jos lapset haluavat istuttaa oman tulppaanin niin kyllä niitä riittää. Sama tikkareissa, että jos joku lapsenmielinen aikuinen ehdottomasti haluaa tikkarin niin kyllä on varaa ottaa. Viehätyin tulppaani ideaan muutamasta syystä: nyt on niiden istutusaika, ja siitä jää häävieraille jotain oikeasti konkreettista muistoksi. Ennenhän on ollut enemmän sitä, että hääkarkit on säästetty, mutta  nykyään ne menee aika hyvin samantien suuhun. Eikä yleensä edes mietelauseita säästetä vaan ne menee roskiin (itse tosin olen aina hamstrannut niitä joka häissä missä olen ollut, siitä huolimatta en nykyään löydä yhtäkään). Toivon, että ihmiset jaksaisivat lukea noista mun väkerryksistä noi tekstit, ne sisältää suomalaisten artistien laulunpätkiä mitkä on mun mielestä sopinut tilanteeseen.

Myös sukkanauhan väsäilin itse tultuani siihen tulokseen että on ihan törkeän hintaista tilata sellainen netistä, varsinkin kun se heitetään miehille..:p Netissä hinnat lähti n. 9 eurosta (+postikulut) ylöspäin, itse maksoin 1,15 ja 10 min aikaa kun kävin kaverilla lainaamassa ompelukonetta kun omaa ei vielä ole. 

Eilen illalla jynssäsin ja puunasin itseäni oikein kunnolla, osittain siitä syystä että olin kaksi päivää ajanut kusta pellolle, osittain siitä syystä että halusin valmistaa itseäni. Voi että olin unohtanut kuinka hyvältä tuntuu öljytä iho suihkun jälkeen. Siitä tulee niin erilainen fiilis kuin pelkästä rasvaamisesta, että suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Kuulostaa ehkä oudommalta ajatukselta, mutta oma ihoni ainakin pitää kyseisestä toimenpiteestä kovasti. Käytän itse The Body shopin kasviperäisiä hierontaöljyjä, mutta löytyyhän noita öljyvaihtoehtoja vaikka kuinka. 

Tämäkin sarjassa sovelletaan ihan itse (ei kannata pelästyä vaikka ei kauniilta näytäkään). Sain koemeikin yhteydessä näytteitä Thalcon (tai jotain sinne päin) tuotteita ja yksi niistä oli kuorinta-aine ja kosteuttava naamio. Naamio suositeltiin pidettäväksi yön yli, joten minä sitten värkkäilin tuollaisen tyylikkään naamiosuojan elmokelmusta..:D Ei näytä nätiltä, mutta nyt on iho kyllä pehmeä.

P.s. Budjetti näyttää tällä hetkellä pelottavan hyvältä. Ollaan arvoitu menoiksi n. 3500 euroa ja tähän mennessä rahaa mennyt joku 700 euroa...eikä siitä puutu kuin suurimpia menoeriä esim. pitopalvelun lasku, kakku, juomat ja kukat...

Meikki -check, Tukka -check.

Tänään tulikin istuttua sitten oikein kunnolla laitettavana. Varasin nimittäin tälle päivälle koemeikin, värin, leikkauksen sekä koekampaus. Yhdeksältä me aloitettiin meikillä, jonka tekemiseen meni tunti. Aika sama aika tulee menemään kahden(!!) viikon päästä, ehkä hitusen kauemmin, koska tehdään meikki vielä huolellisemmin. Meikkiin olin erittäin tyytyväinen, vaikka kosmetologi hermoilikin sen näyttämistä mulle. Kyllähän se nyt varmaan on aika vaativaa tehdä täysin tuntemattomalle ihmiselle meikki kun ei ole mitään tietoa minkä näköinen tyyppi sinne meikkiin on oikein tulossa. Ihoni sai kovasti kehuja, on kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Samoin kulmakarvani saivat paljon kiittelyä kosmetologilta.

Pari kuvaa vähän eri valaistuksessa minun, ah niin hyvällä, digikamerallani :D

Kuvat ei näytä niin hyviltä, mutta eiköhän nekin sitten kun on kunnon kamerakäytössä ja juhlatamineet yllä.

Tukasta tuli värjäyksen jälkeen hitusen tummempi kuin olisin halunnut, onneksi tässä on aikaa antaa sen hieman tasaantua. Kampaaja laittoi tukkaan varmaan 3-5 eri ruskean sävyä, eräänlaisina raitoina, kun sanoin haluavani eloisuutta tukkaan. Ja kyllä siinä ihan selkeästi on värieroja. Kampaus tehtiin kahteen kertaan, koska en ensimmäisellä kerralla ollut ulkonäköön tyytyväinen. Selitin ja näytin uudestaan ja sitten sain sitä mitä ajoin takaa. Tuli kyllä niin vaativa olo kun selitin että haluan tätä ja tätä ja sitten en kuitenkaan osannut kunnolla selittää. :D Mutta lopputulos oli todella omannäköinen ja mieluisa. Mieskin tykkäsi :)

Kampauskin tulee sitten varsinaisena päivänä olemaan hieman huolitellumpi, mutta ei mitenkään erikoisemmin. Tykkään tuosta pienestä sotkuisuudesta ja kampauksen luonnollisuudesta.

P.s. Tänään oli eka kerta meikissä istuessa kun pieni jännitys iski. Kun ei ole enää kuin kaksi viikkoa aikaa! Ja niin paljon kuitenkin tekemättä!!!

Lopputuloksia.

Nyt on saatu hääaskartelut valmiiksi, ainakin hetkeksi aikaa. Karkit pitää vielä tehdä, mutta ne on vähän vielä hakusessa. Tällä hetkellä ajatuksena olisi sydän tikkarit, nätisti sellofaania ympärille ja suomalainen onnesta, rakkaudesta yms. kertova kappaleen pätkä punaisella lahjanarulla kiinni. Mutta tätä vähän vielä pyöritellään. Onko siellä puolen ruutua ideoita tai ajatuksia?!

Tässäpä on sitten kuva saldoa vähän askarteluistani.

Ensinnäkin, minulla on koko ajan ollut erittäin utelias apulainen. Herrallahan ei ole lupaa kiivetä keittiön pöydälle, mutta pakkohan sinne on tulla katsomaan mitä tapahtuu kun ei muuten huomiota saa. Mutta siinä vaiheessa kun pöytä on täynnä pieniä nimilappuja, pöytäkorttien tukijalkoja ja irtokirjaimia, ei se ole niin kiva että tuollainen karvakasa tulee ja iskee joka paikkaan tassunsa. Ihme kyllä yksikään pikkuisista paperinpaloista ei hukkunut.

Yllä on vähän kuvia tuikkupurkkien muodostumisesta. Itse olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Hintaakan ei näille tullut kuin 3,30 euroa, tuon juuttikankaan ja juuttinarun hinnan verran. Joten jos tuon vielä jakaa 10 joka on lopullisten tuikkujen määrä ei hinnaksi tule kuin 0,33 euroa. Ei paha. 

Paikkakortteihinkin olen valtavan tyytyväinen, vaikka niiden piirtäminen ja leikkaaminen ei ollut maailman nopeinta puuhaa. Eilen tein 6 tuntia niitä, enkä saanut kaikkia siitäkään huolimatta valmiiksi. Paikkakortitkin ovat erittäin meidän budjettiin sopivat. Neljä kappaletta pahveja kustansi 1,6 euroa, ja sen kun jakaa korttien määrällä tulee kappalehinnaksi n. 5 senttiä.

Innostuin loppujen lopuksi askartelusta niin, että päätin tehdä vähän erilaisen vieraskirjan meille. Tai lähinnä nyt vain ulkonöältään uniikin. Vieraskirjaksi soveltuvat (sellaiset jotka olisin voinut kelpuuttaa) kirjat maksoivat Infossa reilusti yli 10 euroa ja totesin että ei onnistu. Löysin sitten Suomalaisesta kirjakaupasta suhteellisen neutraalilla kannella olevan yksilön, jota päätin koristaa aivan ihanalla kortilla. Saman sarjan kortteja olen seurustelumme alkuaikoina lähetellyt miehelle joten se on oikein sopiva.

Tuohon etusivulle vielä yritän keksiä hyvin muotoillun tekstin pätkän joka kehoittaa vieraita jakamaan ajatuksia, neuvoja tai muistoja kanssamme.

Tälläisiä siis tällä hetkellä. Tulevana lauantaina onkin enää kolme viikkoa hääpäivään, joten aika alkaa todela käymään pikkuhiljaa vähiin.