Sillisalaattia=kuulumisia

Jotenkin tää aika on päässyt liukumaan ohi sormien ihan hillitöntä vauhtia. Tuntuu, ettei tänne puolelle ole oikein tällä hetkellä mitään kirjoitettavaa, vaan ne kirjoitukset mitä syntyy, menee ihan suoraan tuonne vauvapuolelle. Noh, eiköhän sekin tästä korjaannu, jos ei muuta niin aikakin remonttijuttuja (ja kuvia, varsinkin nyt kun on hyvä kamera) tulee varmasti kirjoiteltua, koska suunnitelmat makuuhuoneen ja vessan suhteen alkaa olemaan vain toteuttamista vaille valmiita. Tämä viikko on mennyt syyslomaillessa ja laitetaan paino todellakin sanalle lomailu, koska tuhannet koulutehtävät ovat äärimmäisen tehokkaasti vielä edes aloittamatta. Mutta stressaan niitä sitten myöhemmin (jos jaksan stressata lainkaan, koska raskaus vie suhteellisen hyvin kaikki jaksamiset pois, eli en jaksa edes stressata, vaikka ehkä pitäisi)

Mutta tarkoituksena oli laitella kuvia siitä miten kissat on osallistuneet remonttihommiin ja kodinlaittoon (tosin, muutakin sillisalaattia mukaan tulee)

Ostettiin paikkallisen nettimyynnin kautta olohuoneeseen tv-taso, ja totta kai kissojen piti päästä myös kokoamaan.

Pojat on jo kotiutuneet oikein mukavasti ja Neko on niin tyytyväinen tähän kaikkeen tilaan mitä täällä on, että sitä on vaikea välillä uskoa enää samaksi kissaksi

Tiskikoneen päällinen oli kovassa käytössä siihen asti kunnes se laitettiin paikoilleen.

Viikko sitten haimme ja kokosimme tilaamamme kiipeilypuun parvekkeelle. Kovasti on ollut tähän mennessä poikien mieleen, erityisesti silloin kun leikitään herkkujen piilotusleikkiä

Parvekkeella on myös ikivanha tuoli, joka edellisessä kämpässä oli olohuoneessa. Viilenneistä keleistä huolimatta kissat viihtyvät parvekkeella loikoillen.

Tuossa vielä viimeiseksi hieman viitteitä siitä mitä makuuhuoneeseen on luvassa...

Kissoja ylimäärin

Nyt tuleekin oikein kunnon pläjäys kuvia meidän pojista, kun niitä on päässyt kertymään. Ja valitettavasti olen läppärini armoilla, joten kollaaseja en päässyt tekemään, kun siihen tarvittavat ohjelmat ovat pöytäkoneen uumenissa, joka on Kokkolassa tällä hetkellä (huoh, tänä nörttitaloutta). Kysymykseen miksi en lataa, on se, että mokkula on taas ihan möksötuulella, joten jo näidenkin kuvien lataaminen tulee kestämään. Joten ihan pötkönä vaan joudun laittelemaan.

Neko rakastaa kaikenlaisia kasseja ja pusseja yli aiken.

Myös pahvilaatikot kelpaa molemmille kissoille leikkiin koska tahansa. Neko yleensä laatikossa ja Bubbla härkkii toista ulkopuolelta :D

Neko on myös kova auttamaan taloustöissä. Aina kun keittiössä tapahtuu jotain niin pöydälle on kuroteltava. Ei muuten uskoisi kuinka pitkä kissa on ennen kuin se nousee ylöspäin venyen

Mieheni väitti tämän nähdessään, ettei kissa minua auta vaan ripustaa itse itsensä kuivumaan.

Tänä viikonloppuna oli jännää oikein urakalla. Tuli nimittäin uusia kivoja leluja.

Kissanminttu painilelusta molemmat sekosivat täysin. Pötkö näyttää jo siltä, että

olisi useamman vuoden vanha, eikä päiviä.

Lisäksi ostettiin uusi, vähän erilainen raapimapuu pojille

Ylläoleva yks mun lemppareista :)

Sisällä siis on tuollaiset tasot, ja tasoissa on vielä reijät, joten pojat pääsevät matoilemaan oikein kunnolla

Ja kelpaahan siinä pötkötelläkin

Hurjien leikkien jälkeen täytyy levätä lempinukkuma paikoissa.

Ja kyllä ne pojat osaa poseeratakin tarvittaessa (tai silloin tällöin ihan vahingossa)

Kissarakkautta.

Ajattelin jakaa teillä vähän meidän kissojen rakkautta. Sitä kun varsinkin tällä nuoremmalla riittää, joka roikkuu mun olkapäillä tällä hetkellä kuin röyhtäytettävä vauva ja kehrää niin että koko talo raikaa, unohtamatta puskea päällään kaikkia karvoja mun suuhun. Ja arvatkaapa huviksenne  miltä mun musta huppari näyttää?

 

Ps. Pitäs opetella tekemään jollainlailla kollaaseja...Millä ihmeellä kaikki muut ne tekee?

Kawaii!!

Tälläinen on ihan ensimmäinen itse (kuvasta tosin) kehittämäni amigurumi. Näistä on luokkakavereiden kesken tullut jo monta tilausta, sen verran ihastuneita huokauksia on aiheutunut tyttöjen kesken. Ja kyllähän tuo nyt aikasta aidolta näyttää. Vai mitä mieltä siellä ollaan?

Voi ollakin, että näitä tulee tehtyä useampia, hieman eri variaatioilla, itselleni olen mm. ajatellut sellaista ruskean väristä länsisuomalaista (alla oikea versio).

Ja eräälle kaverilleni ajattelin karvalangasta tehtä highlanderin, eli ylämaankarjan lehmän. Kyseinen henkilö kun tykkää rodusta todella paljon. Teen ylämaalaisen kiitokseksi siitä, että hän piirsi mulle maailman hienoimman tatuoinnin minusta ja H:sta. Odotan jo innolla sitä, että saan sen nakutettua ihooni. Kunhan vain löydän jostain tatuoijan :). Ylämaalainenhan näyttää tältä, ei tuollaisia voi kun katsoa ja sanoa: Kawaii!!!

Karvajalka osa II

Täytyypä hieman päivitellä kuulumisia tässä, kun ensimmäinen työviikko koulun tilallakin on jo puoli välissä.

Eli kivaa on ollut. Porukka on ihan hulvatonta, ei minkäänlaista stressiä, itseasiassa välillä tuntuu, ettei töissä olisi ollenkaan. Olen päässyt puimaan viljaa ja kytkemään sekä ajelemaan ja peruuttamaan erilaisten koneiden kanssa. Ylitöitä tälle viikolle on jo kertynyt 3,5 tuntia, joten tätä vauhtia ehdin ehkä jopa pitää lomaa ennen koulun alkua. Ja se loma olisi ihan tervetullutta ja hyödyllistä.

Ai miksi, kun kerta jo viime viikon lomailin. No siksi, että meille tulee taas uusi karvaturri. Otamme viimein Nekolle kaverin. Alkuperäinen aikomus oli, että otetaan se myöhemmin, mutta rinnakkaisluokallani opiskelevan tytön harjoittelutilalla on kolme kuukautta vanha pentukissa, jolla ei ollut ottajia ja tilalaiset eivät voi kisua pitää. Kun sain kuulla tästä, aloimme heti miehen kanssa miettiä, onnistuuko toisen kissan otto, ja päätimme että jos kissa voi olla tilalla häiden jälkeiseen viikkoon asti otamme kissan.

Kuvassa näkyvä oranssi ruipelo tulee ilahduttamaan arkeamme. Kissa on kolli, mutta ei se harmita (olin alunperin suunnitellut että haluan tyttökissan), jolle nimikin on jo valmiina. Bubbla. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki henkilölle joka tunnistaa mistä nimi tulee. :)

Lisää eläimistä.

Anonyymi (blogini ensimmäinen :)) esitti minulle kysymyksen: Voisitko hieman selventää, miksi possuja ei satu, kun ne kastroidaan ilman kivunlievitystä? Eikö viillon tekeminen ja kivesten vetäminen lantio-ontelosta satu? Onko teille opetettu koulussanne näin? 

Ei, meille ei ole koulussa opetettu etteivätkö possut tuntisi mitään kastroinnin aikana. Kirjoitin lähinnä siitä näkökulmasta, jonka sain tilanteesta kokonaisuudessaan. Tarkoitin lähinnä sitä, että minulle tuli mielikuva, ettei niitä possuja oikeasti sattumalla sattunut, niin kuin voisi sattua. Kun vertaan possujen kuohintaa esim. Apilan tilanteeseen ja sen oloon, niin Apilalla oli selkeästi kovemmat kivut kuin mitä possut tuntivat. Possuthan saa kuohita aina seitsemän päivän ikäisiksi asti ilman kivunlievitystä. En suoraan sanottuna tiedä, mistä tämä johtuu, että se on sallittu tiettyyn aikaan asti, opiskeluni ovat aivan liian alussa jotta tietoa löytyisi. 

          En myöskään osaa sanoa, mitä mieltä porsaiden kastroinnista tällä leikkausmenetelmällä olisin. Kuluttajat, jotka nostavat asiasta metelin, eivät varmaankaan tajua, että kastroinnin tekeminen johtuu osittain heistä itsestään kuluttajina. Karju alkaa tuottamaan tiettyjä hormoneja, joista jää lihaan hajua. Lisäksi ongelmana on se, ettei teurastamossa voida eritellä haisevaa lihaa "ns. puhtaasta lihasta", koska haju tulee esiin vasta kuumennettaessa. Hormoneissa on se ongelma, että osa ihmisistä, erityisesti naisista, haistaa ne jo pienempinä pitoisuuksina ja osa vasta suurempina. Lisäksi karjujen kastrointi helpottaa sikojen pitämistä, koska karjuillakin on valtataisteluita, ja lihakasvattamoissa tarvittaisiin huomattavasti isompia tiloja koska karjuja jouduttaiisiin pitämään enemmän erillään.

         Nyt Eurooppaan on ollut tuloillaan rokotteella tapahtuva kastrointi, jota on käytetty Australiassa useampia vuosia. Rokote vie karjuilta seksihalut ja vähentää hormoonien eritystä ja hedelmällisyyttä. Pistoksia annetaan yksi tietyn ikäiselle possulle ja toinen ennen teurastamista. Toisaalta tämä rokote voi herättää ihmisissä keskustelua, kuinka turvallista se on ja miten se kertyy lihaan jne. Koska tuossa rokotteessa on se, että jos itse pistät itseäsi, vaikutus on sama.

Netistä löytyy paljon kaikenmoista tietoa, mutta painottaisin tässä asiassa erityisesti lähdekritiikkiä. On eläinasioissa varsinkin kovin kyseenalaista alkaa pitämään faktatietona juttuja keskustelupalstoilta ja erilaisilta seurojen sivuilta.


Viime yönä olikin syntynyt yksi uusi vasikka lisää, ja päästiin kaverin kanssa sitä tänään juottelemaan. Voi että toinen oli kyllä niin herttainen. Ja voi sitä maidon juomisen vaikeutta. Kun ei se tuttiämpäristä juominen vissiin ole ihan niin helppoa noin alussa. Vieläkin niitä karitsoja odotellessa...

Kommentteja sika asiaan?