Nyt se alkaa

Mulla oli viime perjantaina PT:n tapaamisen jälkeen ihan älyttömän hyvä fiilis. Ennen sitä oli ihan vetelä fiilis ja kirosin miestä alinpaan kiirastuleen sen takia, että autoon ei oltu (eikä ole vieläkään) vaihdettu talvirenkaita, joka tarkoitti sitä, että pitää kävellä salille ja takaisin.


Keskustelussa kävi heti alussa ilmi se, että toi paino on tällä hetkellä aikamoinen stressitekijä. Ihan sillä perusteella, etten pystynyt puhumaan painosta ja siihen liittyvistä asioista itkemättä. Onhan se näkynyt jo muutenkin elämässä, että asia pyörii ihan liikaa mielessä.
Mutta keskustelun jälkeen tuli niin sellainen fiilis, että tää on just ihan oikea liike tehdä. Ja vielä just nyt. Tapaamisen jälkeen ajattelin että näin nuorena (22 v.) on vielä helpompi tehä kunnon elämäntapa remontti, josta saa varmasti apuja myöhempäänkin elämään. Ja jo tällä toisella tapaamiskerralla (kuntotestit) paljastui, että asia on juuri niin. Kotiin kävellessä oli muutenkin aikaa ajatella ja sanoinkin kotiin tultua miehelle, että vaikka summana ehkä äkkiseltään tuntuu hurjalta tuo mitä kk-maksu on, niin voisin toisentyyppisenä naisena käyttää saman summan kauneudenhoitoonkin.

Nyt oli tänään sitten kuntotestien vuoro, joiden perusteella tiedetään millä tasolla lähdetään liikkeelle. Enkä kyllä muista koska olisi kuntotesteistä jäänyt näin hyvä mieli. Oletetusti tulokset eivät olleet päätähuimaavia, mutta oli siellä muutama jota T sanoi tosi hyväksikin, siihen nähden mikä lähtökohta on. Testit olivat: maksimaalinen hapenottokyky (very poor), kyykkytesti (keskinkertainen), liikkuvuustestit (normaalit), vatsatesti (välttävä), punnerrustesti (heikko) ja lapatesti.
Lyhyessä ajassa tuli opittua myös itsestään uutta. Mulla on nimittäin kuulemma yliliikkuvat nivelet, joihin kiinnitetään myös huomiota tulevaisuutta ajatellen kiristävillä harjoituksilla, ettei tule sitten turhia ongelmia vanhemmalla iällä. Tämä tosin varmaan selittääkin lonkkien kramppaamisen tietyissä tilanteissa.

Salille tulossa puheiden perusteella kaksijakoinen ohjelma, toisena päivänä isot lihakset ja toisena päivänä sitten syvät lihakset ja enemmän hallinta harjotteita. Myös aerobista juoksun muodossa tulee ohjelmaan ja jotain ryhmäliikunta tunneista. Mutta se selviää vielä lisää kun saan ohjelmat käsiin. Torstaina aamusta onkin edessä punnitus ja käsky kävi heittää oma vaaka jokeen, T:n vaaka on ainut tästä lähin, jolla kahden viikon välein käyn. Perjantaina puolestaan on ravintopalaute, josta jo valmiiksi tiedän, että ei noista syömisistä mitään hyvää sanottavaa ole. Mutta onpahan ainakin kirjattu taas pahin mahdollinen vaihtoehto (tänään mokkapaloja, suklaakeksejä, tuceja, ei kunnon lounasta jne).

Eipä ole ihan hetkeen ollut näin hyvä fiilis kropan suhteen, mieskin on huomauttanut jo hyvästä mielestäni tapaamisten jälkeen :)

8kk

A on viikkoa vaille 8kk ja tänään käytiin jo neuvolassa ottamassa uudet mitat. 74 (70)cm, 9750 (8850)g.  Iso tyttö jo, kaikin puolin. Itse olen ollut noissa pituuksissa vasta 1v neuvolassa, taidettu periä isältä sentti jos toinenkin.

A osaa  kontata, istua, nousta seisomaan tukea vasten ja kävelläkin tukea pitkin ja vilkuttaa pyydettäessä. A vihaa vaatteiden, erityisesti ulkovaatteiden päälle pukemista ylitse kaiken. A tykkää nauraa ja hassutella ja on sitä mieltä, että äiti on keksinyt uuden leikin: housuvaipan vaihdon. Eli siis nostan tytön seisomaan sohvaa tai itseäni vasten ja vaihdan seisovalle tytölle vaipan ja on muka niin hassua kun pyydän nostamaan jalkaa (tietenkin itse vielä nostaen) aina moneen kertaan, että saadaan housut pois ja takaisin jalkaan.

A tapailee sanojen alkuja pa (pallo) ja pu (puuro), maito on mämmää ja kissat on khiss ja hyvin moneen asiaan vastataan häh. Aamupuuroa myös puhalletaan mun perässä, se tosin aika usein menee pärinäksi. A:n lempilaulu tuntuu olevan Sutsisatsi, mutta Pienet sammakot on edelleen myös kiva. Uinti ja sukeltaminen on tosi kivaa, kotona vannassa kylpeminen ei niinkään (ei ainakaan samaan aikaan saunan kanssa, pelkäsi ihan hulluna kun saunan puolella heitti löylyä samaan aikaan). Lempiruokaa tuntuu olevan silakkapihvit, tai niistä ei ainakaan murentakaan mene hukkaan kun neiti itse ne pistelee poskeen.

p.s. Mulla on huomenna suunnittelutapaaminen personal trainerin kanssa :)

Lastenhuone haaveita ja vähän kuulumisia.

Tuli positiivisia yllätyksiä postissa reilu viikko sitten, kun tuli uudet verotiedot. Itseni pääsi yllättämään kotitalousvähennyksestä saatu hyöty, en todellakaan noin paljon ajatellut saavamme takaisin. Mutta hyvä niin, nyt voi laittaa tuon pikkumakkarin kuntoon A:ta varten ja loput säästää vielä tulevaisuudessa häämöttävään keittiö- ja vessaremonttiin (jota aloin sitäkin heti suunnitella mielessäni kun oli asiasta miehen kanssa puhetta).

Mä ajattelin, että nyt on hyvä keräillä ajatuksia ja miettiä mitä haluaa, mutta se selkenikin yllättävän äkkiä, kai se ajatus oli jossain takaraivossa jo piilenyt. Nyt pitäisi vaan myydä miehelle ajatus, että makkari olisi tyhjättävä, jotta voisin sitten ensi kuussa pikkuhiljaa rapsutella tapetteja irti ja maalata hyvän pohjan seiniin.
Tarkotus olis siis maalata seinät kokonaan, sen sijaan että olisi yksi seinä tapetoitu. Onpahan sitten parempi pestä mahdollisen liitupiirrustukset seinistä tai jos on niin tiukassa ettei pesu auta, niin maalata päälle.

Värimaailmaksi olen ajatellut violettia ja vihreää, niin että seiniin puolet ja puolet. Violetti alle ja vihreä päälle. Vihreä sävy on aika varma, violetista tällä hetkellä kaksi lempparia, lempeämpi ja sitten tummempi vaihtoehto. Pitäisi kipaista kauppaan hakemaan värilastuja, jos sieltä vielä löytäisi jotain lisävaihtoehtoja.
Huoneeseen sopivan matonkin jo löysin, mutta kukkaron onneksi (a 240e) kyseinen firma ei kuljeta UK:ta pidemmälle. Nyt vaan pitää päästä kyseisestä ajatuksesta eroon, että voi avoimesti miettiä toisenlaista mattoa

Ensimmäinen pakkasaamu oli maanantaina 10 aikaan oli vielä melkein -3 astetta.

Tytön kanssa kiirettä piisaa, kulkee jo jossain määrin sujuvasti tasoja vasten ja tykkää kovasti kun käsistä kävelytetään. Ensi viikolla on neuvola, jossa näkee onko miten taas tullut mittaa, A kun veteli hetken aikaa ihan järisyttävän isoja ruoka-annoksia. Nyt ei taas ihan samaan tapaan ruoka maita ja miljoonatta kertaa mietin, että jokohan ne olis ne hampaat. Kärttyisyyttä illalla, väsymystä, kiinteät ei ihan maita, mutta maitoa menisi

Mummolassa oltiin viime viikolla ja tälläisiä harjoiteltiin. Myös rahin ympäri tepsuttaminen oli huippujuttu.

Maisteltiin myös vähän luontoa.

A:n jutustelu on alkanut myös kuulostaa enemmän puhemaiselta, pelkän murinan, kiljumisen ja yleisen möykkäämisen sijaan. Välillä tuntuu siltä kuin tyttö sanoisi "hei" esim. vieraita saattaessa tai jostain lähtiessä kun vilkutetaan (avustuksen jälkeen joskus osaa heiluttaa), babababab on kovassa hoennassa, ja joskus tulee khii kun kissat tulee tarpeeksi lähelle pyörimään.

Tavoitteellisuutta.

Tulipahan tuuletuttua oikein kunnolla, kun olin lauantai-sunnuntain Tampereella A:n kummitädin luona. Harrastettiin vähän kulttuuria (Pyynikki, Lenin-museo, Muumilaakso), shoppailua ja ennen lähtöä vielä ihan yltiöpäiset ruokaöverit. Mies pärjäsi tytön kanssa oikein hienosti ja jaksoi laittaa mulle kumpanakin päivänä kahteen kertaan kuvia päivän puuhailuista. Ei ehtinyt niin kovasti huolestua.

Reissu tuli ihan hyvään saumaan siinäkin mielessä, että musta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, ettei mulla oikein ole motivaatiota liikuntaan enkä saa tunneista irti mitään. Osittain syynä on varmaan tämä syksy, mua väsyttää aina syksyllä ihan hirveesti jos on yhtään sateisempaa tai pilvisempää. No, valitin kuitenkin asiasta miehelle perjantai iltana ja sanoin, että lopetan koko liikkumisen kohta, kun mikään ei oikein tunnu missään. No, H sitten ehdotti, että ottaisin toisenlaisen tavotteen laihduttamisen sijaan tai siihen rinnalle ja kyseli, että oonko koskaan ajatellut esim. mihkään juoksutapahtumaan osallistua. NO EN! Oli ensimmäinen reaktio, koska en oo ees kouluaikoina 1500 metrin matkaa jaksanut juosta kuntotesteissä kokonaan. Sitten alettiin vähän pyörittelemään ajatusta ja jutustelemaan noista eri juoksutapahtumista ja loppujen lopuksi aloin lämpenemään sille, että juoksisin ensi toukokuussa Kokkolan Cityrunin, joka on 7 km matka. Ajalla ei ole tavotteita, mutta koko matka olisi tarkoitus juosta (alun ryysiksestä päästyä). Nyt toi ajatus tuntuu jotenkin tosi tsemppaavalta ja tarkotus onkin katsoa joku juoksukoulu juttu, jonka mukaan alan treenailemaan. Ensin vielä ulkona kun kelit sallii ja sitten salilla matolla.

Sunnuntaina tuli myös laihdutusryhmän ruokailu ohjeet ja suosituksia liikuntaan. Onkin tarkoitus keventää aika reilusti tuota liikkumista, keskittyä hetkeksi aikaa kävelyyn ja juoksutreenehin ja kaksi kertaa viikossa salilla painojen nosteluun. Sitten sunnuntaisin zumba ja viikolla jotain kehonhuolto tunteja, jos vain paikkoja on.  Ehkä tällä tavalla saisi taas enemmän jaksamista ja liikunnan iloa.