Kroppa ja liikunta raskauden jälkeen.

Aiheesta on pitänyt jo pidmmän aikaa kirjoittaa, mutta ei vaan ehdi millään, vaikka yrittää.
Palautuminen tästä synnytyksestä on ollut ihan huiman nopeaa verrattuna ensimmäiseen kertaan. Suurin osa kiitoksesta varmaan kuuluu mun pt:lle, jonka kanssa aloitin kaksi vuotta sitten treenaamaan ja treenasin n. 1,5 vuotta eli raskausaikanakin alkuvaiheessa oli vielä traineri apuna löytämään oikeat ylläpitoliikunnat.

Elokuun lopussa aloitin kerran viikossa pilateksen. Kyseessä on entisen pt:ni pienryhmäpilates, jossa on erityisesti selkäongelmaisia. Ryhmä on ollut ihan just eikä melkein oikea mulle: lapaongelmia on yhä (tai sanotaanko että ne on palannut raskauden jälkeen) ja raskauden jälkeen ei ole hyvä tehdä liian kovaa. Saa yksityiskohtaista neuvontaa sekä kiitosta silloin kun homma toimii.

Syyskuun eka päivä mä sitten otin lähtömitat, josta lähdettiin liikkeeseen. Ajatuksena oli aloittaa kevyt salitreeni eli käytännössä sillä ohjelmalla hakea taas tuntumaa mikä mulla oli raskausaikanakin käytössä. Lisäksi ruokavaliota taas vähän korjatumpaan suuntaan pikkuhiljaa. No, ruokavalion korjailun kanssa mentiin vähän metsään, kun pari kolme päivää oli ollut kaikki ylimääräset pikkuherkut poissa syömisistä alkoi tuntua, että maitoa ei riitä yhtään. Neljäntenä päivänä söin mintunmakuisia Susupaloja ja tadaaa, johan oli taas tissit niin täynnä että melkein kiristi. Tätä heilaamista mä pari kolme kertaa ihmettelin ja sit totesin että saa ruokailujen kanssa tiukkapipoisuus jäädä. Ei siis mitään joka viikkoisia mäkkäri tms. käyntejä, mutta ruokailujen yhteydessä sallin itselleni vähän makeaa (en tietenkään sitä viittä kertaa päivässä).

Aika samaan aikaan tossa sokeri-maidon tuottoyhteyden löytäessä kävin illalla yksikseni kävelylenkillä ja intoudun ottamaan juoksuaskelia. Siinä pikkupätkiä välillä hölkätessäni tulin siihen tulokseen, että en taida jaksaa alkaa laihduttamaan enää, kun kiloje ei kuitenkaan ole kuin se 5-7 kiloa ylimääräistä verratessa viimeiseen punnitukseen pt:n kanssa. Näin kirjoittelin silloin facebookkiin:

"Tuli käytyä kävelylenkillä ja intouduttua ottamaan juoksuaskeliakin useampaan otteeseen. Siinä tuli ajateltua kaikenlaista ja päätettyä, että ei mitään raskauskilot pois-projekteja (ei sillä että sellaista olisi päällä, mutta en edes alota) vaan tavotteena ens kesänä/syksynä kymppi jossain juoksutapahtumassa  Kattoo sit mihin kroppa muokkaantuu matkan varrella.

 — päättäväinen."

Tosiaan haaveena olisi opetella juoksemaan pitkää matkaa ja päästä sellaiseen kuntoon, että olen kykenevä juoksemaan vähintään sen 10 kilometriä.

Samalla viikolla kävin ekan kerran 1 h 15 min pituisessa spinningissä ja fiilikset oli ihan huikeat. Muutenkin tässä koko ajan hämmästellyt kropan voimavaroja, että kuinka hyvässä kunnossa sitä oikeasti on ja kuinka nopeasti palautuu: leposyke tippui 10 yksikköä ihan parin spinningin jälkeen ja painoja sai palautella raskausajan ohjelmassa sille tasolle millä tein niitä loppuraskaudessa (synnytyksen jälkeen kun niitä oli joutunut vähentämään). 

Kuukaudessa voin sanoa saaneeni tuloksia aikaseksi, vaikka paino oli +400g, niin senttejä lähti kaikenkaikkiaan kymmenen. Kovin rasvainenhan kroppa on yhä, mutta toivon sen muuttuvan tässä hiljaksiin. Paino todennäköisesti ei tule liikkumaan mihinkään niin kauan kuin imetän (ja tällä kertaa haaveilen pidemmästä imetyksestä kuin A:n kanssa), mutta kunhan pysyy alle 80 kilon niin en sitä jaksa murehtia.

Kuusi viikkoa mentiin vähän palauttevammin tuon punttitreenin suhteen ja tänään sitten sinkaisin salille kunnon saliohjelman kanssa. Oli hauska huomata miten paljon parempi lähtötilanne on kahdenvuoden takaiseen kun kaivoin ensimmäisen saliohejlman esiin, jolla olen pt:n kanssa aloittanut. Totta kai kyykyissä oli huomattavissa lihaskato jaloista (mä en huomenna varmaan istu pytylle ollenkaan :D), mutta lantion asento on vakaa ja selkä ei notkoile, varmasti kiitos pitkälti pilateksen.

Tuli napattua sumea kuva salilta jäähdytellessä, kun oli musiikit tällä kertaa puhelimella.

Nyt tässä seuraavat 8-12 viikkoa mennään tuolla kerta viikossa ohjelmalla punttien osalta. Sit on juoksutreeni matolla, spinning ja pilates. Eiköhän siinä ole ihan riittävästi kunnon kohottamiseksi hetkeksi aikaa.

Ne ristiäiset.

Johan meidän ristiäisistäkin viikko vierähti, ihan yhtäkkiä. Mihin lie kiireeseen, mielestäni viikko on ollut ihan normi, mutta siltikin tänään on taas jo sunnuntai ilta. Tässäpä muutama kuva ja se nimikin :)

Isosisko parkkeerasi kahvipöydän ääreen jo ennen ennen kuin vieraat saapuivat

Mukavat pikkumuistamiset tuli kaikilta

Tarjoilut oli yksinkertaiset: kahvi&tee, kinkkupiirakka, lohirieskarullia ja suklaajuustokakku. Suklaakeksejäkin olisi ollut, mutta ne jäivät kotiin keittiön kaappiin.

Toinen nimi oli varma jo ennen syntymää, koska tahdoin hieman samankaltaisuutta tyttöjen nimiin toien nimen kautta. Etunimiä oli kolme loppuvaiheessa, joista jokainen tuntui yhtä hyvältä (alkuun vastustin tosin miehen ehdottamaa, koska mielestäni R alkuinen etunimi R alkuiseen sukunimeen on liian kova): Ronja, Peppi ja Pipsa. 

Eipä tuossa syntymän jälkeen ollut epäselvää enää mikä etunimeksi tulee, tyttö ei näyttänyt muulta kuin Ronjalta.

Meillä on sitten kovin tasapuolisesti nimetyt tytöt. Vanhemman kohdalta oli etunimi selvä jo pitkään ja se oli minun. Mies sitten löysi toisen nimen Hesarista joku kerta. Pikkusiskon nimestä puolestaan toinen nimi on minun keksimä ja etunimi puolestaan miehen ehdotus. Lisäksi molempien nimiin on löytynyt sukukytkennät, vaikkei niitä ole mietittykään. A(ino)n etunimi minun äitini mummon nimestä ja nyt sitten R:n toinen nimi miehen papan äidin nimestä. Ja vieläpä hauskasti niin, että nimet ovat olleet juurikin etu- ja toisena nimenä, niinkuin meillä nyt.