Agrologi (AMK)

Eiköhän sitä voi sanoa ihan oikeasti tässä jo valmistuneensa, kun opparin numero oli tänään kirjattu opintosuorituksiin ja laitoin tutkintotodistus hakemuksen menemään. Eli konkreettinen paperi vielä puuttuu, mutta muuten sitä pitäisi olla valmis agrologi (AMK). Elintarvikkeethan mulla oli suuntautumisvaihtoehtona, että voisikohan sitä itseään elintarvikeagrologiksi kutsua? :D

Ei tämä kiire tunnu hellittävän kesälomallakaan. Kyllä tuo neiti 2 vuotta 3 kuukautta pitää siitä hyvin huolen. Otettiin siis tyttökin tarhasta kesälomalle, jotta säästetään hoitomaksuissa. Rankaksi kuukausi tulee kyllä kropalle käymään, on liitoskivut (en ainakaan tiedä mitä muuta ne olisivat) on sitä luokkaa että kävely tekee kipeää joka ikisellä askeleella. Että tämän hetken oloilla ja tämän kesäkuun ohjelmalla ihmettelen jos mennään laskettuun aikaan asti, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Ei näihin oloihin auta liikaa luottaa, kun käy pian niin että ollaan sitten käynnistykseen varailemassa aikaa.

Tälläinen pallo tällä hetkellä mukana roikkumassa.

Huomenna suunnataan A:n kanssa mun vanhempien luokse sunnuntaihin asti. Pääsevät mummi ja vaari pitkästä aikaa näkemään neitokaista ja mulle ei käy aika pitkäksi. Mies kun lähtee huomenna myös to-la työreissulle. Suunniteltiin perjantaille Korkeasaari reissu, saapa nähdä miten jaksaa taapertaa. Onneksi vanhempi pikkusiskoistani poikaystävänsä kanssa lähtevät mukaan, niin on A:lle täysissä voimissa ja juoksukunnossa oleva peräänkatsoja. Olen tarhareppuun jo viritellyt yhden kissojen talutushihnoista kiinni, meidän elohopea kun ei varmasti tule pysymään rattaissa koko reissua, eikä tarvitsekaan. Tuo vaan tuo omatekoinen talutusreppu sitten siihen isossa kaupungissa liikkumiseen vähän turvallisuutta.

Hullunmyllyä.

Turha edes enää selitellä miksi ei ole tullut kirjoitettua. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Mun pyhä kolminaisuuteni on tällä hetkellä työ, koti ja treeni, muulle juurikaan ei ole jaksamista. Kavereita ei tule nähtyä, mitään kivaa ei tule tehtyä: mulla on Game of thronesin kakkoskirjakin ollut työn alla varmaan reilun kuukauden, normaalisti tuo sivumäärä ei veisi paria viikkoa pidempään.

Kuvitukseksi ruokakuvia kesän ajalta. Nyt kun ei hirveesti oo mitään kummepia tullut kuvailtua.

Minttuperunasalaattia ja lohta.

Treenit sujuu ihan suhteellisen hyvin tuolla kaksijakoisella mikä nyt on. Ainoa mikä treeniä haittaa, on oman kropan ongelmat. Lapaväli meni lukkoon, sain sen fyssarilla auki ja selkä ehti olla 1,5 viikkoa ongelmaton ja sitten sunnuntaina nasahti taas. Ihan vain uimaaltaan reunalla istuessa, kun vähän liikahti. Onneksi on ihana pt, joka lupasi viikoksi lainaan oman fysiokiilansa, jolla itse on saanut lapaväliä auottua. Tällä hetkellä kun ei taloudellinen puoli anna yhtään periksi ylimäärästä fyssarikäyntiä, on noita yllätyksellisiä menoeriä piisannut (kuten mm. uudet kesärenkaat, lukkojen vaihtoa jne) ja en edes halua kuvitella sitä skenaariota että olisin kotona kodinhoidontuella.

Tää on miehen taidonnäyte mun synttäreiden kunniaksi. 

Voisipa kysäistä suostuisiko tekemään hääpäiväateriaksi uudestaan.

En ollut koskaan tajunnut kuinka hektistä elämä voi olla. Vaikka en elämääni muuhun vaihtaisi, silti välillä kaipaan rauhallisempaa aikaa. Tuntuu ettei mitään muuta ehdi tehdä kuin juosta koko ajan jonnekin tai tehdä koko ajan jotain. Kaikki mikä rikkoo viikon normaalirutiinin on tervetullutta, mutta itse sitä ei jaksa alkaa erikseen värkkäämään, joten eipä ole juurikaan tullut kyläiltyä tai nähtyä ketään. Onneksi A:n kummitäti vieraili edellisenä viikonloppuna ja eilen sain amk-kaverin käymään kylässä kun oli lähialueella.

Koulutehtäviäkin alkaa olemaan jo aikamoinen pino. Vielä kun sen keksisi, että missä välissä ne saisi raapustettua pois, sillä edellytyksellä tietenkin että ne edes osaisi.

Tuorepuuro omaan herukkamehuun chiasiemenistä, kaurahiutaleista ja vehnäleseistä. 

Vähän pensasmustikoita kaveriksi.

Tämmöistä siis tänne eli pitkälti hiljaisuutta tulee olemaan blogin puolella edelleen. Tätäkin postausta olen kirjoittanut viime sunnuntaista asti, vaikkei tämän kummoisempi ole.

Hyvin alkaa.

Me ollaan taas hetki menty ja oikein vauhdilla, A:n kummitäti tuli tiistaina tänne muutamaksi päiväksi kyläilemään. Keskiviikkona meillä olikin 10 kk neuvola, jossa neitokainen näytti kaikki mahdolliset temput ja päivitetyt mitat oli 77cm ja 10,5 kiloa. Ei ollut vielä metrin pituinen niinkuin mies ihan varmana väitti.

Tänään kävin aamulla punnituksessa ja ai että teki makeaa nähdä tulis. -700g kahessa viikossa, eli tosi hyvin kun huomioidaan kuitenkin että välissä oli joulu ja uusi vuosi. Puhumattakaan siitä, että luustolihasprosentti oli kivunnut ylöspäin ja rasva alaspäin eli jotain läskiä ainakin muutettu kiinteämpään muotoon.

Aamusta käytiin myös uiskentelemassa, kun on siihen päässyt hetken tauko tulemaan. Olikin pisin uimareissu vielä koskaan A:n kanssa, mutta hyvin meni ja jaksoi. Nyt ottikin sitten 3h päikkärit lounaan päälle. Ittelläni on tälle päivälle vielä 18-21 koulua Seinäjoella, joten aika pitkäksi menee päivä. Toivon että pääsisi vähän aikasemmin tunneilta kuin vasta tuolloin yheksän aikaan, siihen kun pitää lisätä vielä reilu 2h ajomatkakin.

Meillä hymyillään ihan tosi kauniisti. A sai tiistaina ekan kerran pitsaa (jauheliha-ananas) ja oli vissiin hyvää kun tälläset reaktiot synty.

Syksyn tuloa

Syksy on ehdottomasti alkanut. Meillä kesä on perinteisesti päättynyt Hartolan markkinoilla käymiseen, joka on aina syyskuun ensimmäinen lauantai. Kahden vuoden tauon jälkeen pääsinkin käymään siellä, ja kyllä siinä on aina se oma perinteinen fiilis aivan ehdottomasti. Pian saa sytytellä kynttilöitä hämärtyvään iltaa ja käpertyä sohvalle hyvän kirjan kera, nauttia vaahteroiden punertumisesta ja haistella kirpeää ja viilenevää syysilmaa. Oon aina tykännyt syksystä. Tai no, jos rehellisiä ollaan, jokaisessa vuoden ajassa on ehdottomasti puolensa joista on ihana nauttia aina sen kerran vuodessa.

kuva

Nyt syksyn tullen olisi aika aloitella uusia projekteja. Tältä tytöltä jää kyllä sen suuremmat elämäntapa remontit ja liikuntaähkyt väliin, koska näin raskauden aikana pitää mennä sen mukaan mitä keho sanoo. Mutta muunlaisia projekteja kyllä on tarkoitus saada tehtyä tässä, erityisesti syyskuun aikana.

Ollaan nimittäin miehen kanssa sitten viimein asuntovelallisia asunnonomistajia :D. Ostamaamme kämppään pitää tehdä pikkuista pintaremonttia ja sitten laittaa kylppäri ja sauna ihan uusiksia. Tulevani viikonloppuna aloitetaan seinien maalauksella sekä keittiön ja vaatekaappien ovien ripojen vaihdolla, niin saadaan jo sillä paljon ilmettä aikaiseksi. Nyt kun on oma koti, niin sitä viitsii vähän laittaa ja sisustaakin kunnolla, joten todella odotan sitä, että aletaan tehdä kalustehankintoja yms. Ja unohtamatta tietenkään lastenhuoneen kalustusta ja sisustusta.

kuva

Ja luonnollisestikin koulu haukkaa syksystä ison osan, vaikka erikoistumisopintoja ei viikolla ole päiväaikaan kuin yhden kurssin verran sellaisia, jotka ovat pakollisia, muutama vapaaehtoinen on kylläkin valittuna. Iltaopintoina sitten senkin edestä eli kolmen kurssin verran.

Vk 20

Viikon 20 liikunnat
Ma: Kuntosali 30 min, keskisyke 132, 253 kcl
Ke: Spirals lämpö, 1 h, keskisyke 131, 491 kcl
       Syvävenyttely 1 hTo: Pilates 1 h, keskisyke 113, 356 kcl
Pe: Tehokiinteytys 1 h, keskisyke 158, 908 kcl
        Spinning 1h, keskisyke 126, 453 kcl

Paino: 82,8 ja rasva 39,5 %. Paino tullut taas reilu kilon verran lisää, mutta rasvapsosentti on pienentynyt aika kivasti
Senttimitat: Vyötärö 81 cm,  Rinnanympärys: 106 cm, Rintojen alta 86 cm, Lantio 102 cm, Peppu 105 cm. Edelleen täysin samat.

kuva

Viikko hujahti ohi nopeammin taas kuin kuvittelin, en ehtinyt siirtää kuvia tai muutenkaan keskittyä tänne kovin paljoa. Viimeistelyn alla on nimittäin ollut viime kesän harjoittelurapotti, joka viimein alkaa näyttää valmiiksi. Enää muutama laskutoimitus ja allekirjoitus. Sen jälkeen pitäisi tilille napsahtaa 30 opintopistettä. Huomenna joudunkin taas tekemään keikan Ilmajoelle kemian labrojen takia. Samalla tuon raportin palautus. Turhauttaa tälläiset yhden yön keikat Ilmajoelle, varsinkin kun sitten ensi viikon sunnuntaina pitää taas palata sinne kolmeksi viikoksi kasvukausi jaksolle. Parit tehtävät olisi vielä tekemättä, mutta ne joutuu odottamaan ensi viikonloppuun, jotta piipahdetaan miehen veljen luona, heillä kun on maatila. Ärsyttää suunnattomasti noi tehtävät, joissa oletetaan automaattisesti, että kaikilta löytyy jotain kautta tila josta tehdä. Ja toinen tehtävä oli vielä sellainen, että koulutilastakaan ei voi tehdä, koska opettaja ei halua siitä montaa versiota, joku kun sen jo varasi. Hirveästi joutuu vaivaamaan ihmisiä että saa tehtävät tehtyä, ihan vain sen takia, että opettajat tuntuu unohtavan sen ettei kaikki tule tonne kouluun maalta. Toivon todella että alkaa nää pikkuhiljaa loppuu niin ei tarvisi enää: "Voidaanko tulla kylään, olis pari tehtävää?"

Lomalle, lomps.

Se alkaa kesäloma tässä ihan näillä näppäimillä. Tai no, jos ihan virallisia ollaan, niin oikeasti se loppuisi vasta huomenna, mutta en todellakaan ole huomenna menossa kouluun, kun on vappu aatto. Saa tämän päivän kuuten asti kestävät tunnit riittää. Muutenkin voisi asettaa tuon kesäloma termin kyseenalaiseksi tässä meidän koulussa. Viime vuonna sitä ei ollut lainkaan, eli 12 kk vuodesta jotain kouluun liittyvää. Nyt se on sitten 11 kk. Eli ensi kuussa joudun muutamina päivinä ravailemaan koululle erikoistumisopintojen takia, kesäkuussa ja elokuussa on kolme ja kaksi viikkoa kasvukausi opintoja. Että silleen. Tästä syystä olen iloinen, etten saanut kesätöitä, vaikka raha olisi tullut ensi vuodelle tarpeeseen. Onhan se opintolaina kuitenkin keksitty.

kuva

Vapuksi ei ole mitään sen erikoisempia ohjemia tiedossa, tai ainakaan itse en niistä vielä ole tietoinen jos on. Kaveri tulee käymään Kokkolassa lauantainan ja sunnuntain, joten en tiedä millaisia suunnitelmia hänellä olisi. Lauantai aamuna täytyy käydä anopin luona pyörähtämässä niin saadaa vapuksi tarvittavat simat ja munkit :) kun ei ole itsellä ollut aikaa tehdä.

Aurinkoista, pian alkavaa toukokuuta kaikille!

Hurry hurry

Kiire kiire ja vielä kerran kiire, ettei vain kenellekään jää epäselväksi. Oli tuo mennyt viikonloppu viimeinen kokonaan vapaa. Nyt alkaa ensi kuussa sellainen rutistus, että hirvittää jo valmiiksi. Koulua 8-17, torstaisin ja perjantaisin voi olla vaatimattomasti yheksään, ja tietty sit vielä lauantait päälle. Että kiitti hirveästi koulu, taas oli löysä syksy ja nyt kaatuu niskaan kaikki sonta. Ja joo, pitäisi olla tälläkin hetkellä tekemässä jotain muuta, mutta kun yritin teknologian tunnilla hyödyntää aikaani postaamalla kännykällä, niin eihän se onnistunut. Tai todennäköisempää on se, etten minä osannut. Kai näistä blogeistakin saa jonkun mobiiliversion niin että olisivat kevyempiä? (että jos joku tietää kertokaa ihmeessä)

weheartit

Viikonloppu oli muuten jees, mutta mies toi rasvaprosentti vaan kokoaikaisesti kotiin. Painoa oli tullut melkein viisi kiloa ja rasvaprosentti noussut melkein 10%-yksikköä viime tammikuun mittauksiin verrattuna. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, mies lupasi sponssata salikortin mulle kesäksi, saan H:n työpaikan kautta puolisoalennuksella puoleen hintaan sen, joten ei tule olemaan kallis kk-hinta. Sitten kun saan koulun pulkkaan kuun lopussa, alkaa liikkuminen. Nyt ei jaksa muuta kuin sen välttämättömän jotta jaksaa viikot läpi, eli periaattessa mun kohalla se on 2xviikossa koululentopalloa.

weheartit

Keskiviikkona on sitten haalaribileet, jossa tavotteena on vetää perseet, seuraavista ei meinaa ole tietoa ;). Nuijaturnaus  tosin on parin viikon päässä, mutta toivoisin pääseväni sinne ehkä pelaamaan, niin ei viitsi kamalasta ottaa. Sen näkee sitten. Eli kaikenlaista on, joten musta todennäköisesti ei tule kuulumaan vähään aikaan mitään. Paitsi siinä vaiheessa kun olis joku kriittinen homma hoidettavana ja meikä tulee tänne roikkumaan. :D

Vaatimatonta urakkaa

Näytää tämä kevät hieman vielä rankemmalta kuin tuo syksy opiskelujen suhteen. Tai ainakin tämä tulee olemaan kunhan kaikki asiat selkenee. Erikoistumisopinnoista alkaa tällä viikolla mikrobiologia ja sitä onkin sitten ensi viikolla kunnon rykäsy, torstaina ja perjantaina 14-19.45. Eli sellaset 12 tuntia opintoja just ennen hiihtolomaa. Noh, on ainakin aikaa pureskella asiaa sitten hetken aikaa. Perusopinnoissa on tällä hetkellä päällä kaikkea, mikä menee kyllä aika ajoin ihan yli hilseen: maatalous- ja metsäverotusta, kahdenkertaista kirjanpitoa ja edelleen sitä saakelin koneteknologiaa.

Muutenkin noi koulu yms kuviot on tällä hetkellä aika mielenkiintoisia. Viikonloppuna hain muutamiin kesätyöpaikkoihin, vaikkakin erittäin epäillen. Meillä nimittäin on kesällä 10 op:n kasvukausi jakso, joka tarkoittaa viikoilla 22-24 intensiivi opiskelua ja samanlaista pätkää sitten elokuussa kaksiviikkoa. Ei noi kesätyönantajat oikein tykkää mahdollisista kesätyöntekijöistä, jotka sanoo ettei voi tulla töihin silloin, silloin ja silloin. Näistä huolimatta hain kuitenkin. Nyt kuitenkin paljastui noista erikoistumisopinnoista että ne jatkuu toukokuulle asti, lauantaisin. Ei kesätyöntekijällä, varsinkaan kaupan alalla jonne hain, ole hirveästi varaa sanoa mitä työvuoroja voisi tehdä. Joten saa nähdä saako sanoa hyvästit koko kesätöille.

Olisi kesällä ollut myös luokan kesken opintomatka Eurooppaan, mutta taitaa sekin jäädä tekemättä sen takia, että ei multa varmaan löydy rahaa. Tosin, tästäkään en ole vielä varma. Kun jos lähden, silloin ainakin jää kesätyöt tekemättä. Olisi vain kiva saada pikkuhiljaa tietää mikä tulee olemaan matkan hinta, että onko mahdollista lähteä. Koska jos lähtee, pitäisi tehdä erilaisia urakkahommia että saisi tehtyä hintaa pienemmäksi. Tosin, tähän tulee taas esteeksi erikoistumisopinnot. Että tää on aikamoinen kehä.

google

Oppinnot ei ole tällä hetkellä stressaavimmillaan, vaan se on se raha mikä stressaa. Ahdistaa, kun opintotuki ei riitä mihinkään. Opintolainaa pitää säästää kesän vuokria varten (jo valmiiksi hirvittää se lainanmäärä, mikä on päällä kun valmistun). Tällä hetkellä päiväbudjetti seuraavaan opintotukeen asti on 0,882 euroa. Revippä siitä sitten huumoria. En ole syönyt koulussa lounasta varmaan kuukauteen, vaan sinnittellyt päivän läpi jollain porkkanoilla ja syönyt sitten kotona iltaisin viikon verran makaroonilaatikkoa. Kaikista ahdistavinta on se ETTEI OLE MISTÄÄN MISTÄ KARSIA MENOJA! Ei ole mitään sellaista mistä voisi enää tinkiä. Laskut on pakko maksaa ja syödäkin pitää edes sen kerran päivässä.

Kaikista eniten tää ahdistaa, koska oon ollut aina niin tarkka rahasta. Miten nyt muka voi olla niin että kaikki se raha mitä saa, liukuu samantien sormien läpi kankkulan kaivoon? Stressiä ei yhtään vähennä se, että totta kai ollaan miehen kanssa puhuttu tulevaisuudesta. Talosta ja siihen säästämisestä. Jotenkin sitä tuntee jatkuvaa häpeää kun ei voi säästää samaan tapaan rahaa kuin toinen, kun ei ole mistä säästää. Ei mies todellakaan missään vaiheessa ole vaatinut multa samaa kuin itseltään, onhan miehellä kuitenkin säännölliset tulot. Tuntee olevansa jotenkin se heikompi osapuoli suhteessa kun ei pysty panostamaan samalla lailla.

Koetetaan kuitenkin yhteisesti löytää säästömahdollisuuksia. Keskusteltiin pidemmän aikaan molempien autojen vaihdosta, mutta nyt kun toinen on vaihdettu hyvään, tuoreeseen autoon, on mies alkanut mietiskelemään jos sitä sittenkin pärjäisi yhdellä autolla. Joka siis suomeksi tarkottaisi sitä, että ainoa auto olisi minulla. Totta kai siistä säästyisi rahaa ihan hirvittävästi kun minun ei tarvitsisi enää maksaa vakuutusmaksuja ja muita juttuja vanhasta Volvosta. Katsellaan jos joku sen huolisi vielä kesä/peltoautoksi, niin että siitä saisi vähän omiaan takaisinkin.

weheartit



Koot kot kot.

Tuli tänään sitten nähtyä kanoja oikein kunnolla. Kukkoja myös. Vaatimattomasti sellaiset melkein 7000 kanaa ja joku 1500 kukkoa. Oltiin urakoimassa luokan ensi kesän Euroopan matkan matkakassaan rahaa yhdeksän hengen porukalla kanalassa. Kyseessä oli ns. emokanala, eli täällä kukot saavat painaa vapaasti kanoja (ja kanat ovat rotua joilla hyvät emo-ominaisuudet, ei samoja kuin kananmunan tuotannossa), joiden hedelmöittyneet munat kerätään ja lähetätään hautomolle. Hautomolta kuoriutuneet untuvikot lähetetään kasvattamoihin, joissa kanoja kasvatetaan tiettyyn ikään asti ja sitten kanat päätyvät teurastomon ja kaupan kautta lautaselle.

Tilalle siis tuli uusi emoaines. Kanat vaihdetaan lihabroiler tuotannon tässä vaiheessa aina kerran vuodesessa. En muista enää minkä ikäisiä kanat olivat, mutta tässä menee joku pari kuukautta ennen kuin kanat alkavat munia, ja sitten ne munivat sen loput kymmenen kuukautta. Oli tosi mielenkiintoista päästä talkooporukkaan, koska vaikka periaatteessa kanat kuuluvat opintoihin, on niistä opiskeltavat asiat vain pintapyyhkäisyjä. Tuolla tuli opittua mm. että sen jälkeen kun emolinnut on purettu laatikoista, niin tunnin jälkeen kukot ovat jo valikoineet kanat laumaansa. Kukon laumassa on joku kymmenkunta kanaa.

Eli mitä me siis tehtiin? Noh, purettiin kanoja laatikoista, näin yksinkertaisesti selitettynä. Kanat saapuivat isoissa konteissa, joissa oli 3x3 laatikkoa. Jokainen kana nostettiin vuorollaan laatikossa pois (yhdellä kädellä siipien takaa eli kaksi kerralla), jonka jälkeen linnuille annettiin rokotuspyssyllä kaksi rokotetta. Tämän jälkeen linnut nakattiin (joo, kuulostaa ehkä hurjalta, mutta ne osaa kuitenkin lentää, ja matka oli lyhyt) ritilälle, jonka yllä kulki juomalinjasto.

Huomenna olisi edessä vielä samanlainen urakka, veikkaan että periaatteessa sujuu nopeammin kuin tänään (5h), mutta toisaalta olen varma että paikat on kipeenä. Oon nimitäin jo ihan valmis kaatumaan sänkyyn. Ja yks juttu on ihan varma kanssa. Kanaa en huomisen jälkeen halua vähään aikaan nähdäkään.

Taas tällästä

Kuten joku mahdollisesti on jo huomannut (not) täällä on ollut tosi hiljasta viime aikoina. Ja täytyy todeta, että hiljaisuus varmaan jatkuukin hetken aikaa. Ei ensinnäkään oo juurikaan mitään kirjotettavaa (paitsi ne häät, hyi mua), ja toiseksi on niin saakelin kireetä koulussa ettei mitenkään repeä joka paikkaan. Kyllähän se tiedettiin, että ennen joulua (1kk ja 1 pv jouluun!!) tulee pirun kiire, mutta jotenkin tää on taas ihan täysin yllättänyt. Lähinnä nyt se, että on ollut niin erilaista kuin viime syksynä. Meillä on nimittäin vain kahdesta kurssista tentti (toisesta tosin sit onkin kaks) ja kaikki muut kurssit arvioidaan tehtävien perusteella. 

Eniten vaivaa aiheuttaa kurssi nimeltä maatalousteknologian perusteet (mitkä v***n perusteet kysyn minä? Joudutaan opetteleen meinaa niin pikkujuttuja ettei ne enää mun mielestä ole perusteita). Tässä nyt sitten ollaan yritetty ymmärtää koneiden sielunelämää, miten moottori toimii, kuinka prkl monia kytkimiä on olemassa (joo, mä luulin että meidän kytkinten opettelu jää pelkästään siihen auton ajokytkimeen. Kanan kakat, niitä kytkimiä on lumilingoissa, traktorissa voimanulosoton kytkennässä ja nivelakseleissa ja vaikka missä muualla {ei tartte ymmärtää termejä :D}). 

Kurssin suorittamiseksi pitää tehä vaatimattomasti 7 ryhmätehtävää ja kolme itse. Ja ainakin se seittemän kappaletta niitä näyttöjä. Ei hirveesti rohkase lähteen opettelee jotain synkronointikytkimen toimintaa (joo, ne ketkä asiasta tietää, niin mä tiiän kyllä ettei sellasta oikeesti ole olemassa), jos pojat joutuu soitteleen isiltä apua, että miten tää oikein toimii. Puhumattakaan siitä, että opettajana on just Viikistä (agronomi) valmistunut pojan kloppi, joka ei osaa puoliakaan asiasta jota opettaa. Se valmistelee tunnin sitä mukaa kun se  opettaa (eli hiljenee viideks minuutiks aina uuden dian kohalla, lukee sen, opettaa ja hyppää puolet yli kun ei se ite tajua). Sen puhe on KAUKANA kansantajusesta, mitenkään ei huomioida että n. puolet ryhmästä on tyttöjä, jotka osaa ajaa autoa, lisätä pissapoikaan nestettä ja tarkistaa öljyt (oikei, on siellä niitä osaajiakin, mutta hyvin vähän). Jos pyytää selittään uudestaan, opettaja selittää asian ihan just samoin kuin ekallakin kerralla. Puolet kaavioista se hyppii selittämättä ja sanoo opetelkaa siitä.

Kaikista eniten mua ehkä rassaa se, ettei toi kurssi välttämättä olis mulle pakollinen. Jos valitsen elintarvikeagrologin suuntautumisvaihtoehdon (tästä aiheesta yritän jossain vaiheessa kirjottaa enemmän), toi kurssi ei kuuluisi mulle ollenkaan. Mutta, kun ei vielä ole sata varma, niin pakko se on käydä (ja täytyy lohduttautua sillä, että sen saa VVO opintoihin sitten ja niitä ei tarvi käydä niin paljon).

Kyllä tää vuodatus aina välillä helpottaa :D.  Nyt taitaa olla aika heittää viimesetkin tältä illalta vapaalle ja lähteä paikalliseen baariin mukivisailemaan, jos vaikka tulisi voitettua juomalippuja :p

p.s. Koulun rankkuuden huomaa siinäkin, että pukeutuminen on muuttunut vielä mukavuuden haluisemmaksi (ihan kuin mä muka normistikin hirveesti panostaisin kouluvaatteisiin), oon hiihdelly koulussa tänäänkin löysissä housuissa, villasukissa ja säärystimissä, löysissä t-paidoissa ja hupparissa. Laiska mikä laiska. :D

Yritä tässä nyt sitten mitään tehtäviä tehdä...

Kuvat puhukoon puolestaan. Bubbla on ollut aivan mahdoton hellyyskohtauksiensa kanssa tänään.

 

P.s. Syyslomasta johtuen tukkaa ei ole laitettu :D

"Niisk, köh, köh"

Viikon verran oon ollut jo sellasessa ihanassa räkätaudissa. Itseasiassa varmaan vähän pidempäänkin, koska ensin se oli sellasta pientä kurkun köhinää. Niin tyypillistä että sairastan syyslomalla. Äh. Ei tässä muuten mitään, periaattessahan tässä on hyvin aikaa sairastaa, mutta kun olisi niin saakelisti kaikkea mitä pitäisi tehdä, eikä jaksaminen riitä mihinkään kun pää on täynnä räkää ja hengitys ei kulje kunnolla. Onneksi akuutteja tehtäviä ei ole kuin yksi, joka pitää palauttaa ensi maanantaina. Maatalousteknologian (on muuten niin miesten kurssi kuin vaan voi olla, en tajua yhtään mitää mitä siellä puhutaan) kurssille pitäisi palauttaa joku koneketju tehtävä, jossa valitaan koneketju ja kerrotaan mitä laitteita siinä on ja miten ne toimii sekä osaisiko niitä itse käyttää (juu ei varmaankaan suurinta osaa, traktoria osaan ajaa eteenpäin :D) Tiedän jo tässä vaiheessa että olen niin uusimassa tuota sitten joskus, varmaan vielä kolmannellakin vuodella (kurssi meinaa kestää kevääseen), koska se on 7op:ta, 7 itsenäistä tehtävää, 3 ryhmätehtävää ja kaksi tenttiä. Voi luoja.

Opiskeluissa lisä päänvaivaa aiheuttaa se, että elintarvikeagrologin opinnot alkavat jo tänä syksynä. Tälläsiä agrolokeja ei oo koskaan Suomessa vielä valmistunut, joten ei oo mitään hajua siitä mihin olisi oikeesti mahdollista päästä töihin sitten jos tuon ottaa ja lukee. Kun en halua minnekään Atrialle pakkaamaan maksalaatikkoa. Toisaalta se kiinnostaa mua sen verran, että todennäköisesti mun on pakko ottaa syksyllä ensimmäinen kurssi ja katsoa voisiko se olla yhtään sellaista mitä tekisi työkseen. Ensimmäinen kurssi on nimeltään elintarviketeollisuuden oerusteet, joten sen luulisi aika hyvän kuvan antavan siitä, että mitä luvassa voisi olla. Onni tässä on se, että vaikka valitsisinkin tuon kurssin, se ei haittaa muuta koulunkäyntiä. Kurssi järjestetään pe-la tyyliin kahtena kertana. Tämä siksi että se on aikuisopiskelijoilla sama, ja heille ei viikko-opinnot käy.

Välillä muutenkin mietin, että olisi se niin paljon helpompaa kun oikeesti tietäisi mitä haluasi tehdä isona. Tai että saisi konkreettisia paikkoja eri suuntautumisvaihtoehdoista, jotta saisi käsitystä siitä mihin voisi päätyä. Kun tuntuu välillä ettei opettajatkaan aina tiedä, ne vaan sanoo, että agrologilla on monipuolinen työkenttä. Ei se riitä, haluan jotain tarkempaa. Varsinkin kun ei tästä elämän suunnasta koskaan tiedä.

Lomallle

Ei tää koulunkäynti näin alkuun liian rankkaa ole. :D Kokonaisuudessaan ollut koulua ehkä viikon verran, on sen verran repaleista ollut tää homma. Loma tulee ihan hyvään väliin. Ei sen takia, että olisi väsynyt koulunkäyntiin vaan siksi että tässä tuli viime viikon tiistaina pämpättyä oikein kunnolla. Viime viikonloppuna oli kaverin synttärit joten sielläkin tuli hieman otettua. Ja niin tuli tehtyä eilenkin, vaikkei pitänyt. Eilen ei onneksi tosiaan mennyt niin lujaa kuin viime keskiviikkona. Mutta kuten luokkakaverini totesi, työtapaturmia sattuu. En voi muuta kuin ihmetellä miten osa meidän luokan pojista harrastaa kännejä joka keskiviikko, ja välillä tiistaina ja torstainakin. Huh huh.

Joo, mutta ei siitä sen enempää. Täytyy katsoa jos saisin kirjoiteltua häistä vihdoin ja viimein. Myös budjetti täytyy viimeistellä, niin sitten saisi kiinnostuneille vähän viitettä siitä miten järjestettiin häät, jotka myös minun, opiskelijan, on mahdollista maksaa. Koska kun oon katsellut, niin aika hyvin maksettiin puokkiin koko homma, vaikka tietty vaaka kallistuu vähän enemmän miehen puolelle. Ja meilläkin olisi ollut varmasti vielä varaa karsiakin noista kuluista jos oikein oltaisiin alettu nuukailemaan. Mutta ei tässä sentään niin köyhiä olla. :D

P.s. Ei tarvi olla enää lainkaan tekemisissä harjoittelutilan kanssa. Sovittiin harjotteluvastaavan kanssa että teen sen koulun tilalta.

Karvajalka osa II

Täytyypä hieman päivitellä kuulumisia tässä, kun ensimmäinen työviikko koulun tilallakin on jo puoli välissä.

Eli kivaa on ollut. Porukka on ihan hulvatonta, ei minkäänlaista stressiä, itseasiassa välillä tuntuu, ettei töissä olisi ollenkaan. Olen päässyt puimaan viljaa ja kytkemään sekä ajelemaan ja peruuttamaan erilaisten koneiden kanssa. Ylitöitä tälle viikolle on jo kertynyt 3,5 tuntia, joten tätä vauhtia ehdin ehkä jopa pitää lomaa ennen koulun alkua. Ja se loma olisi ihan tervetullutta ja hyödyllistä.

Ai miksi, kun kerta jo viime viikon lomailin. No siksi, että meille tulee taas uusi karvaturri. Otamme viimein Nekolle kaverin. Alkuperäinen aikomus oli, että otetaan se myöhemmin, mutta rinnakkaisluokallani opiskelevan tytön harjoittelutilalla on kolme kuukautta vanha pentukissa, jolla ei ollut ottajia ja tilalaiset eivät voi kisua pitää. Kun sain kuulla tästä, aloimme heti miehen kanssa miettiä, onnistuuko toisen kissan otto, ja päätimme että jos kissa voi olla tilalla häiden jälkeiseen viikkoon asti otamme kissan.

Kuvassa näkyvä oranssi ruipelo tulee ilahduttamaan arkeamme. Kissa on kolli, mutta ei se harmita (olin alunperin suunnitellut että haluan tyttökissan), jolle nimikin on jo valmiina. Bubbla. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki henkilölle joka tunnistaa mistä nimi tulee. :)

Aikaa

Kuvittelin lopettavani harjoitteluni tämän kuun lopussa, koska loppuviikosta puhuessani asiasta ei kuulunut mitään sen erikoisempia kommentteja. Tänä aamuna navettaan mentyäni, huikkasin isännälle huomenet ja tämä tulee luokse. Taas kauhea palopuhe (olin mm. epärehellinen !?!?) ja sen jälkeen isäntä ilmoitti että he tulevat kahdeksalta hakemaan kämpän avaimen. Ai jaha. Olisi voinut tietysti jo perjantaina ilmottaa että takasin ei ole tulemista, vituttaa meinaa toi turha bensan kulutus nyt. Mutta samapa tuo. Ei enää ikinä minnekään tuonne päin Suomea!

Tämän alustuksen jälkeen pääsenkin sitten kirjoittelemaan oikein ajan kanssa hääjutuista :). Ajattelin vähän listailla mitä on tehtynä ja mitä vielä tekemättä.

To do:

• Valokuvaajan varaaminen. On vähän venähtänyt, mutta en usko että olisi niin huono tuuri että kaikilla Kokkolan studiolla olisi varaus meidän lauantaille.
• Soitto pitopalvelulle. Mm. viinien ja muiden juomien takia. Lisäksi vähän kysellä koska käymme juhlapaikalla vilkaisemassa ja mitä koriste ideoita heiltä tulee.
• Askartelut. Pääsen askartelemaan oikein urakalla, pitää tehdä paikkakortit ja tuikkupurkit koristella pöytiin. Ja tietenkin selvitellä vähän hääkarkkien kohtaloa ja auton takaikkunan koristusta
• Vieheiden ja kukkakimpun tilaaminen. Ja varmaan pieni heittokimppukin pitää tilata
• Tekokynsien osto ja koekäyttö :p. Meinaan hakea Sokokselta jotkut kivat valmiiksi koristellut kynnet, ne riittää mulle.
  
  

Muuten kaikki suurimmat asiat on mielestäni hanskassa

•  Kakuksi tilasimme tummalla suklaalla päällystetyn kakun, johon tulee sisälle suklaakreemiä ja vadelmahilloa. Muut kahvipyödän tarjottavat tulevat sukulaisilta. Äitini leipoo pikkuleipiä ja parit kuivakakut, anopilta pitää kysyä josko hän leipoisi vaikka pikkupullia. 
• Esteiden tutkinta on tehty ja saatu läpi
• Viikonloppuna tehtiin myös istumajärjestys, josta tuli mielestäni ihan toimiva.
• Itselleni on varattuna meikki ja kampaus

Sellaisia siis tällä hetkellä. Täytyy katsella jos saisin sitten postailtua mm. askarteluista jotain tänne.

Happy

Vastaava opettaja oli soitellut tilalle ja sieltä oltiin sanottu ihan samaa kuin mistä laitoin mailiini tälle opettajalle. Opettaja ei tietenkään kertonut yhteydenotostani, kyseli vain että saako tunnit täyteen jne kuulumisia. Nyt iltapäivällä hän soitti minulle. Juteltiin pitkän aikaa harjottelusta vastaavan opettajan kanssa ja se kertoi, että jos en kestä, niin voin aivan hyvin tehdä tunnit loppuun koulun tilalla viikonloppuisin ja esim. syyslomalla. Tai ettei haittaa ollenkaan vaikka tuntien täyttyminen menis ensi kesään, se vain tietää sitä, että mä en saa tästä harjottelusta opintopisteitäni ennen kuin tunnit on täynnä. Soitin sitten miehelle puhelun jälkeen ja kerroin mitä mulle sanottiin ja keskusteltiin tästä mun tilanteesta, ja molempien mielestä on parasta että teen tunnit koululla loppuun. Aion nyt iltalypsyn aikana puhua asiasta, että olisin tämän kuun loppuun ja sitten bye bye. 

On niin helvetin helpottunut olo. Koko aamun stressasin opettajan yhteydenottoa, koska kyllä mä vähän pelkäsin, että sieltä tulee tyyliin "mitä sä siellä nyt oikein olet sählännyt". Mutta ei, opettaja oli täysillä mun puolella. Ja niinkun mies sanoa, niin se pitääkin olla, koska on kuitenkin oppilaitoksesta kyse. "Oppilaitokseen tullaa oppimaan, ei siksi että kaikki asiat osataan jo".

Voisin pitkät pätkät kirjoittaa tähän niistä vääryyksistä mitä oon tuntenut yms. mutta ei se erityisesti taida ketään kiinnostaa. Joten tää asia on tällä selvä, kohta voin keskittyä vain häihin.

Nyt lähti sitten sähköpostia harjoittelusta vastaavalle opettajalle tästä mun tilanteesta, joka tuntuu vain pahenevan koko ajan. Katsotaan mitä sieltä tuumataan. On ollut mielessä jotain positiivisempiakin postauksia, mutta ei nyt. Mä oon niin hajalla.

Hektistä, hektistä

Elämä on edelleen liian kiireistä ja pääasiassa, viikonloppuja lukuunottamatta, pelkkää paskaa. Synttärit juhlittiin ja samoin polttaritkin. Kuvamateriaalia ei polttareista ole minulla lainkaan, ehkä hyvä niin, koska sillä tuleva avokki ei nää mitään mitä ei saisi. Kaasot lupasivat kyllä väsätä jonkinlaisen kansion sitten häihin näytille :). Täytyy vielä todeta, että en ikinä, ikinä ole ollut niin päissäni. Mutta kunnon känni kyllä teki siihen väliin hyvää. Tän paskan työn takia.

Eli edelleen täällä harjottelussa ei mikään toimi. Mua haukutaan, eikä mikään ole koskaan hyvä. Mulle ei puhuta mistään eikä kerrota mitään. Tänäänkin sain kuulla että tunnit eivät kuulemma täsmää heidän "kontrollipäiviinsä" mutta mitään ei sanottu kuinka paljon heitti ja jne. Mutta loppuun asti täytyy puristaa, joku reilu 200 tuntia vielä tekemättä. Tähän kuuhun tulee 25 työpäivää, ja jos saan tehtyä joka päivä sen 8 tuntia niin se tekee yhteensä 200 tuntia. Toivottavasti en jää siitä paljoa, koska silloin syyskuulle jäisi joku max. 50 tuntia. Aion nimittäin lopettaa heti kun tunnit vaan on täynnä, jotta saisin vähän "lomailtuakin" ennen koulun alkua. Syyskuun loppuun, häiden jälkeiseen aikaan kun on aika paljon kaikkea säätöä. Pitää saada tavarat Kokkolasta takaisin Ilmajoelle. Lisäksi pitää auttaa varmaankin H:ta pakkaamisessa, koska toivon mukaan toinen kotikaupunki muuttuu lokakuun alussa.

Viikolla tunteet mitä tuntee on lähinnä vitutus, ja väsymys. Nukun yöllä, nukun aamunavetan jälkeen, ja nukun päiväunet vielä ennen iltanavettaa. Siltikään ei tunnu että jaksaisin. En ikinä kyllä enää tee tälläsiä hommia elääkseni, en missään nimessä. Ensi kesälle ei kesätöitä, pelkkää koulua ja lomailua.

En tahdo valittaa...

..En millään lailla, kunhan esitän huomioni, että olis kiva jos välillä tulisi vaikka vettä. Jos se vähän viilentäisi tätä ilmaa. En ole ehtinyt niistä kutsuistakaan postata, ne ovat menneet postin mukana perille jo aikoja sitten, ja hyvä niin. Kyllä mä tässä vielä kun viikot taas normalisoituu pikkasen.

Viime viikolla isäntäväki oli lomilla, ja minut oli päätetty jättää navetasta kokonaan pois lomittajien työtä. Haluaako joku tehdä villin veikkausen mitä tein koko viikon? Risusavottaa. Tässä lähes 30 asteen helteessä, tummissa metsurin vaatteissa, raivaussaha kaverina. Äly hoi, älä jätä! Ei vissiin oltu mitään muuta keksitty. Oli aika tappopäiviä, siitäkin huolimatta, että heräsin viime viikolla joka aamu ennen 0300, jotta ehtisi edes suhteellisen inhimillisissä oloissa hommia tekemään. Siitä huolimatta sain parina päivänä lämpöhalvauksen. Motivaatio oli aika ajoin täys nolla tota hommaa kohtaan. Naama ihan täynnä paarman puremia loppuviikosta, oikeaa silmää en meinannut saada kunnolla auki kun koko silmänympäristö oli turvonnut ja tulehtunut.  Eipä sillä, että tämän päivän jälkeen tuo navetointi yhtään paremmalta vaikuttaisi.  Kuvitelkaapa kuinka paljon noin 100 kappaletta täysikokoisia lehmiä tuottaa lämpöä. Paljon.

Nyt täytyy vain koettaa nauttia auringosta vapaa-ajalla. Ottaa aurinkoa ja heittää kaikki ajatukset pois. Tässä sinnitellään tää viikko ajatuksella, että ensi sunnuntaina on synttärit ja seuraava viikko polttareita odotellessa.

Paljon olisi kaikkea mitä täällä haluaisin kirjoitella, ei vaan ole kerennyt. Eikä varmaan kerkeä vieläkään, koska sisällä on melkein kuumempi kuin ulkona, jossa sentään tuulee, joten ulkona tulee päivät oltua. Ehkä pitää joku ilta rykästä kaikki kerralla kuntoon ja sit ajastella niitä. Kun vaan vielä keksin miten se tehdään :D

Kävin muuten perjantaina luovuttamassa Kokkolan veripalvelussa toista ja viimeistä kertaa verta. Siellä ei osata hommia kyllä ollenkaan. Ekalla kerralla ei löydetty muka suonia ja nyt pistettiin niin että veri roiskui tuolille asti. Ja tuli aika komeat jälket. Mies sanoi pelkäävänsä meidän liikkuessa viikonlopulla kaupungissa, että joku tulee vielä kysymään onko mut pahoinpidelty. 

Onko pakko jos ei taho?

Kolottaa, särkee, janottaa, väsyttää, kutittaa. Siinäpä varmaan päälimmäiset tunteet tällä hetkellä. Ja tää päivä on ollut taas sellanen, että jos tää harjottelu ei olisi  pakollinen, mä löisin ehdottomasti hanskat tiskiin ja menisin kesäksi jonnekin kaupan kassalle töihin. Mä olen kaksi päivää kerännyt JÄTTIMÄISIÄ kiviä. Eilen neljä tuntia ja tänään kuusi! En enää ikinä tahdo nähdä kiviä, mutta todennäköisesti en voi siihen vaikuttaa. Jos oikein huono tuuri käy, niin joudun vielä jyräämään ja samalla keräämään sen edestä kiviä. 

Lisäksi pellon ojat olivat täynnä vettä, joka tiesi sitä että ilma oli mustanaan hyttysiä ja mäkäräisiä. Nyt illalla tarviikin ottaa yksi allergialääke että selviää tästä kutinasta hengissä. Kaikista eniten mua tällä hetkellä nyppii se, että mun ranteeni on ihan paskana. Mulla oli ranteiden kanssa ongelmia silloin kun olin kaupan kassalla, ja niin on ongelmia nytkin. Silloin ongelmat johtui toistosta, nyt liiallisestä liikkestä ja käytöstä. Kipu ei ole pelkkää lihas rasitusta, koska ranteen "jänteet" vetävät käden kireäksi ranteen sisältä. En tiedä ymmärsikö kukaan, mutta selitinpähän kuitenkin. Täytyy nyt katsoa aiheutuuko ranteista enemmän ongelmia tai menevätkö ne huonommaksi. En ole nimittäin kertaakaan käynyt näyttämässä niitä lääkärille. Ehkä kysyn asiasta hierojalta tai vastaavalta minne menen sitten jossain vaiheessa kesää.

Jos jotain hyvää täytyy tästä päivästä löytää, niin ainakin olen syventänyt rusketustani kivasti. Tosin siinäkin on kääntöpuolensa. Jouduin olemaan liikaa selkä aurinkoon päivän, joten nyt hartian seutu hiukkasen kuumottaa. Ei niin pahasti että se olisi palamalla palanut, mutta vähän kuitenkin saanut liikaa aurinkoa. Ei nimittäin tullut ostettua aurinkorasvaa viime viikonloppuna, koska en ajatellut että sää olisi näin aurinkoinen. Säätiedotus sanoi vain puolipilvistä/pilvistä. No, rasvailemalla se menee ohi ja ensi viikonloppuna pitää mennä ostamaan aurinkorasvaa, after sunia ja ihan tavallista vartalorasvaa.

Kuvat netistä.