Hyvinvointiin pyrkimistä

Varmaan (ehkä) täälläkin jossain vaiheessa maininnut tuosta vasemman lavan vihoittelusta. Pitkään sattui todellakin pahasti ja välillä tuntui kuin joku iskisi puukon rinnan yläpuolelta läpi. Yksityisellä selkälääkärilläkin kävin näyttämässä ja diagnoosi oli liohasten väliin pinteeseen jäänyt hermo ja siihen sitten kortisonipiikki pistettiin. Pt:n palkkaamisen jälkeen kipuilu muuttui satunnaisemmaksi, mutta heti jos tuli taukoa tuli se takaisin reilummin.

Nyt viime viikon tiistaina sitten vihdoin viimein kävin fysioterapeutilla. Alunperin oli aika akupuktioon, mutta koska en ollut ihan varma siitä mikä kropassa on vialla, katseltiin ekalla kerralla vähän mistä kiikastaa. Jotenkin sitä ajatellut, että fyssarille mennään aina lääkärin kautta ja pitää olla tyyliin joku leikkauskuntoutus, mutta tän kerran jälkeen muutta ajatukset kyllä ihan täysin. Kyllä se fyssarilla käynti käy kehonhuollosta samaan tapaan kuin hierojallakin käynti.

Mulla on tällä hetkellä lavat kääntyneet virheasentoon, niin että lapaluun alaosa törröttää ulospäin, kun sen pitäisi olla suorassa. Lavat puolestaan väärään asentoon vetää mm. todella kireät pienet rintalihakset ja muutenkin rintarangan tukkoisuus. En esimerkiksi ennen käsittelyä pystynyt kääntämään kroppaa kädet rinnalla ollessa tarpeeksi ääriasentoihin, sama pään kanssa, mutta käsittelyn jälkeen meni jo jonkin verran pidemmälle. Ilmeisesti mä pystyn hyvällä liikkuvuudellani (mä en vieläkään jaksa käsittää tätä että olisin erityisen liikkuva :D) pystyn kompensoimaan noita tukkosia lihaksia ja siksi ei ole tullut mieleen, että siellä olisi asennossa suuresti vaikuttava virhe. Nyt sitten pitää koettaa pitää lavat oikeissa asennoissaan ja pt:ltä kysäistä venytyksiä pienelle rintalihakselle.

Onneksi sitä alkaa tarpeeksi ajoissa (iän puolesta) hoksaamaan sen, että kroppa on sen verran monimutkainen kokonaisuus että kaikki todellakin vaikuttaa kaikkeen. Jo raskausajan muutokset avasi silmiä tälle, mutta erityisesti nyt pt:n kanssa treenaaminen ja hänen pitämillään tunneilla käyminen on saanut mielenkiinnon heräämään vielä lisää. Nyt kun opettelee kehonhuollon erityisesti niillä omilla ongelma alueilla (viitaten siis yläkropan tukkoutumiseen jo pelkästään rintavarustuksen vuoksi), niin sitä toivottavasti säilyy ilman sen suurempia kreppoja vanhempana. Muutenkin on alkanut kokonaisvaltaista hyvinvointia alkanut pitämään tärkeänä ravinto ja liikunta alkaa olemaankin aika hyvässä kondiksessa, vielä kun oppisi vähän paremmin ulkonäöstään rasvailujen yms. muodossa pitämään parempaa huolta niin kaikki olisi aika hyvin.

Esimerkki järkeistyneestä ruokailusta.

Teki pitkästa aikaa mieli uunimakkaraa, joten sitähän tehtiin. Bataattirankalaisten, raejuuston,
pinaatin, tomaatin ja paprikan kera se poikeaa entisestä huimasti.
Ennen kun se makkara vedettiin pelkkien pakasteranskisten kanssa.

Treenit ottivat viime viikolla jotenkin ihan mahdottoman kovasti kroppaan. Perjantain funktional trainig pt:n johdolla meinasi olla tappokeikka kun edellisen päivän salitreeni oli mennyt jotenkin superhyvin lihaksiin perille ja palautuminen ei ollut oikein kohdillaan. No, viikonlopusta tiputettiinkin sitten yksi treeni kerta pois tai oikeastaan vaihdettiin se aerobiseen. Mies juoksi lauantai aamuna 5,2 kilsan lenkin ja lähdin ite iltapäivästä kokeilemaan samaa reittiä aika tavoitteella 45 min, mutta menikin 5,75 kilsaa 40 minuuttiin. Vieläkään ei koko matka taitu juosten, mutta koko ajan suurempi osa. Eiköhän se ala olla ihan realistinen tavoite, että Cityrun (7km) juostaisiin tunnin aijalla :)

Vuoden ikäinen

Mä tunnen hukkuvani hommiin ja tehtäviin, vaikkei niitä edes ole kovin montaa, joten syyllinen taitaa olla organisointikyvyn puutetta vain. Onneksi tällä viikolla loppuu yksi kurssi ja ensi viikolla toinen, niin ei koulu haittaa sitten muuta elämää :D

Ja olihan tuossa sunnuntaina aikaa vievää hommaa, kun vieteltiin A:n yksvuotissynttärit. Mä olen jo useampaan kertaan kliseisesti ihmetellyt, että mihin aika on kadonnut, mutta ei sitä vaan pysty käsittämään.

Aikaisemmin viikolla mun äitini, A:n mummi, kävi  maanantaista keskiviikkoon ihmettelemässä kasvanutta tyttöä ja keskiviikkona pari koulukaveria Ilmajoelta pyörähti myös. Loppuviikko menikin sitten leipoessa ja siivotessa, vaikkei meillä suuret synttärit olleetkaan, vain A:n kummit ja miehen sisarukset lapsineen.

Kahvipöydän antimet

Kävi juuri niinkuin epäilinkin, ettei tästä kakusta tullut sellainen kuin oli mielikuvissa, mutta lienee aika yleistä näin amatöörileipojalle. Maku oli oikein hyvä, vaikkei ulkomuoto ollutkaan ihan sitä mitä hain. Perus sokerikakkupohja tummana, välissä sitruunarahkatäyte ja valkosuklaatäyte.

Suolasiksi tein kanttarellikinkkupiirakkaa, johon kanttarellit sain äidin kätköistä sekä savulohiruisnappeja.

Sitten oli tietenkin pakko tehdä ihania vaaleanpunaisia cupcakeja, joihin yhdistin muutamaa eri reseptiä. Ovat kyllä ihan mahdottoman herkkuja ja aivan varmasti tulee cupcakeja tehtyä toistekin eri versioina. Tulppaanimaljakon vieressä näkyy syy kakun malliin. Tuo sammakkopehmo on siis A:n yksi lempipehmo ja halusin tehdä kakusta edes jollain tavalla sammakkoa muistuttavan.

Viikkoa ennen synttäreitä A aloitti kovasti seisomisharjoittelut ja ehtikin mummillensakin näyttää alkuviikosta miten onnistuu. Keskiviikkona pysyi seisomassa jo sen verran, että kerkesin nappaamaan kuvan ja nyt nousee ilman tukea jo ihan nätisti seisomaan.

Näin se sujuu.

Eilispäivä mentiinkin sitten suurimmaksi osaksi karhukävelyllä pitkin kämppää, joten selkeästi nyt on jonkinlainen lamppu synttynyt päässä, että pystympään on päästävä. Jäämme siis seurailemaan koska uskaltaa ottaa ensimmäiset askeleet ilman tukea :)

Treeneistäkin olisi juttua vaikka kuinka, mutta katsotaan jos niihin ehdin palailemaan vaikka torstaina junamatkojen aikana, jos ei muuten, niin saisi puhelimella aihion ainakin naputeltua.

Kommentteja.

Että voi lämmittää mieltä, kun joku tuttu toteaa ääneen: "sä oot kyllä ihan selkeesti laihtunut". Jos olisi jotain motivaatio ongelmia, niin tuosta saisi ihan uutta buustia. Kävinkin aamulla mielenkiinnosta kurkkaamassa omalla vaa'alla (taas, vaikken saisi :D) ja ihan kivoja lukemia siellä näkyi, tietenkään ei voi verrata, joten sinne ensi viikkoon odotellaan.

Mä jaksan edelleen hämmästellä, miten helppo nyt on tehdä oikeita valintoja. Maanantaina lähdin salille vähän huonolla mielellä ja ajattelin että sen jälkeen tehtävältä kauppareissulta otan jotain hyvää itselleni mukaan. Koko kauppareissun mietin, että mitä ihmettä ottaisin ja hetken pyörin karkkiosastollakin, jossa irttikset tuoksahtelivat, mutta mukaan ei lähtenyt mitään vaan päädyin ottamaan pakasteesta vadelmia. No, illan herkuttelu oli sitten piimä-vadelma smoothie ja yksi täysjyvädigestive. Niin vaan siitä tunnesyömisestäkin on mahdollista päästä eroon tai vähintään muokata tottumuksia paremmiksi. Huominenkin on suunniteltu tarkasti syömisten osalta, kun joudun iltapäivästä lähtemään Seinäjoelle iltatunneille. On välipala, päivällinen ja iltapalakin, kotona kun olen vasta 23 jälkeen :)

Parsakaali, täysjyväohra, raejuusto ja itsemarinoitu (oliiviöljy,rakuuna, sitruunapippuri, basilika) broilerin koipi. Kyllä maistui niin lapselle kuin äidillekin.

Ajattelin välillä ottaa muistakin ruuista kuvia kuin iltapalasta ja kirjoitella sanasen meidän tytönkin syömisistä. A on jo pidemmän aikaa ollut meidän kanssa samalla ruualla kuin me vanhemmatkin, enkä ole missään vaiheessa kokenut sitä vaikeaksi, päinvastoin. Ruuat tehdään ilman lisättyä suolaa ja se siitä, ainakin minun mielestäni. Tuntuu osalle olevan tämä vauvan ruokkiminen jotain tähtitiedettä, sen verran usea ihminen on multa A:n syömisistä kysellyt. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkee, niin samaa syödään. Tosin tuossa on A:n huominen lounas, päivälliskanan kun sai syödä itse luusta irti (ei syönyt koko koipea, vaan sen mikä oli jäljellä noiden lautaselle otettujen jälkeen). Puurot on ainoat mitä syötetään kokonaan, muuten A pistelee itse ruuat suuhun, joskus tosin vähän auttelen. Tahtoa aterimien käsittelyyn olisi, mutta harmittavasti ruuat lusikasta putoilee.

Varmasti uusiksi.

Tälle illalle kokeilin vähän jotain uutta iltapalan kanssa, jonkin asteista chiapuuroa, johon löysin muutaman ohjeen parista eri blogista jokin aika sitten, googletellasani jotain ihan muuta. Tässä versiossa oli:

1dl Valion appelsiinimehua

reilu 2rkl chiasiemeniä

mansikoita runsas kourallinen

seesamisiemeniä puolisen desiä.

Ensin siis liottelin mehussa chiat, jonka jälkeen nakkasin vähän sulatetut mansikat joukoon, vähän sauvasekottimella pyöräytystä. Maistelin ensin jo tässä vaiheessa, mutta tuntuma oli kovin keittomainen, joten lisäsin seesamisiemeniä. Oli taas oikein maukasta, tosin ei ole mitään hajua ravintosisällöistä. Olisihan nuo laskettavissa, mutta eipä tuo nyt kovin epäterveellistä ollut, että tarvisi mitään tuntoja potea suuntaan tai toiseen. Mutta niitä tarkkoja syömisohjeita odotellessa.

Päivän paras.

Tän reilu kaksi kuukautta, iltapala on ihan ehdoton lemppari päivän ruuista. Se on niin simppeliä ja vaihtoehtoja riittää. Pohjana mulla on maitorahka (Valion pehmeä rasvaton, tai nyt pienen tutkailun jälkeen Maitokolmion 0,3% maitorahka), viili (Lidlin 1%) tai Valio A+ rasvaton. Normaalistihan mä en käytä rasvattomia tuotteita, mutta nyt mennään toistaseksi niillä. Sekaan saa sitten heitellä lähes mitä vaan. Useimmiten marjoja (mansikka, mustikka, puolukka vaikka nyt alkaa pakastimesta määrät vähenee uhkaavasti), kananmuna (ei aina), chiasiemeniä tai -hyytelöä, auringonkukan- tai seesaminsiemeniä. Vaihdellen mukaan eksyy myös hedelmiä: banaania, ananasta, kiiviä jne. Joskus kippaan kaikki lautasella ja syön siitä, toisinaan sitten kuppiin ja sauvasekottimella sotkuksi.

Tän päivän iltapalassa n. pari desiä puolukoita, 6 mansikkaa, 2rkl chiahyytelöä, 

reilu rkl vehnälesettä ja desin verran rasvatonta A+ jogurttia. 

Ai että oli nannaa, vaikka puolukoiden happamuutta taas epäilin liian tujuksi.

Maanantaina oli treenit pt:n kanssa ja käytiin läpi mulle kotiin pieni treeni pallolla ja kuminauhalla tehtäväksi. Kuminauhaa mulla ei vielä ole, mutta T lupasi käydä hankkimassa mulle, niin on suoraan sit oikeanlainen. Tuo kotitreeni tuli juuri oikeaan aikaan, koska mulla on ens viikolla torstaista lauantaihin koulua iltasella, joten salille en ehdi kuin alkuviikosta. Aikaa jäi maanantaina treenin läpikäynnin jälkeen, joten juoksin sitten vielä 25 min. Juoksu takkuaa mun mielestä vielä ihan hirveesti, 5min. on maksimi jonka jaksan, vaikka toisella tai kolmannella pyrähdyksellä tuntuisi, että jaksaisi niin alkaa pistämään. T lupasikin, että antaa hengitysharjotuksia tehtäväksi, jotka voi helpottaa pistämistä.

Seuraava tapaaminen onkin viikolla 4, ensin punnituksessa tiistaina (jossa tarkoitus olisi alittaa 85kg) ja sitten perjantaina treenin sijaan pidetään ruokakeskustelu. Sitä odotankin, koska T sanoi, että saan yhdelle viikolle ihan tarkan ruokailuohjeen, että nyt ruvetaan sit oikeesti hommiin. Kunnon kiristämistä mä ehkä oonkin vähän kaivannut. Päätin jo ite alkaa kiristämään syömisiä nyt kun normi arki, mutta mä ihan todella odotan tota yksityiskohtasta syömisohjetta.

On hyvä, että heti alussa ei isketty tiukkaa linjaa, vaan mulla on ollut aikaa karsia itsenäisesti syömisiä ja tehdä oikeampia valintoja sekä nähdä se, että mä oon oikeasti valmis siihen tiukempaankin linjaan. Muuten olisi äkkiä mennyt aikaa siihen, että ahdistuu yhtäkkiä muuttuvasti ruokavaliosta, vähän samaan tapaan kuin Jutan puolenvuoden superdieetti ohjelman ekassa jaksossa ollut nainen puhui, että olisi pitänyt tehdä ennakkoon sitä ajatustyötä. Koska kyllä sen on huomannut, että kun on jo ennen pt:n pakkaamista prosessoinut asian ja todennut olevansa valmis muutoksiin ja jopa tarvitsevansa niitä, niin on paljon helpompi kulkea ruodussa, mutta kuitenkin niin ettei ota liikaa pahaa mieltä jos väliin eksyy niitä vähemmän mallikelpoisia päiviä.

Nam nam?

Ensimmäinen erikoisempi iltapala: 1prk 1%-viiliä, 1dl Valio mansikkamehukeittoa, 1 kananmuna ja vehnäleseitä. Ihan järjettömän kokonen satsi, eikä näytä sotkettuna erityisen hyvältä, mutta kaipa se alas menee :D Eli iltapalan ydin ajatus: proteiinia rakennusaineeksi rasvoja unohtamatta ja helposti sulavaakin vielä.

Ja menihän se. Yllättävän täyttävää kyseinen kombo ja todellisuudessa satsissa olisi ollut vielä lisääkin kamaa jos kaapissa olisi ollut. Huh, en olisi kyllä yhtään enempää jaksanut, ei olisi uskonut olevan noin täyttävää kuin mitä oli.

Multahan kiellettiin muulla kuin T:n vaa'alla käynti, mutta tänään piti ihan sen verran vilkasta, että onko mitään tapahtunut. No, onhan siellä: tuli alin lukema kotivaa'alla synnytyksen jälkeen. Todellinen tiputus selvii vasta ensi viikolla. Ihan kivan sysäyksen tuo anto, että pienellä muutoksella jo pudonnut paino (okei, varmaan nesteitä, mutta aina voi toivoa että hitunen muutakin), salille kun en ole ehtinyt oikean punnituksen jälkeen kuin kahdesti.

Ruokapäiväkirja I

Tässä on nyt sitten tätä ruokapäiväkirjaa. Painohan tosiaan oli -1,6kg sunnuntain 9.9. verrattuna edelliseen. Joten ehkä mun kroppa lähtee vaan hitaasti pudotukseen mukaan. Nyt tosiaan tää on sit jo kolmatta viikkoa kun kiloklubiin merkkailen syömisiä. Myös muutenkin piti ruokapäiväkirjaa pitää, kun sain salin just4you3or5 -pudotusryhmästä sähköpostia ja sieltä sitten pitäisi jonkinlainen ruokavalio ohjelma tulla, joka hyväksi käyttää mun (toivon mukaan olemassa olevia) syömisen hyviä puolia hyväkseen.

Su 9.9.
AAMUPALA: All Bran regular+maitoa, turkkilaista jogurttia 150g + teelusikallinen hunajaa
LOUNAS: Jauheliha-kesäkurpitsavuoka, lasillinen kevytmaitoa, paprikaa
VÄLIPALA: Raejuustoa, pieni siivu pullaa
PÄIVÄLLINEN: Kaali-avokadosalaatti (ei tarvi avokadoa ainakaan pelkältään enää syödä. Oli siis kokeilu, kun monessa paikkassa sitä hehkutetaan)
ILTAPALA:  Appelsiini, yksi ruislimpun viipale maksamakkaralla
Kiloklubin mukaan: 38% hiilihydraatteja, 44% rasvaa, 18% proteiinia. Syöty 1615kcl ja päivän kalorivaje -715 kcl.

Ma 10.9.
AAMUPALA: Tuorepuuro turkkilaisesta ja neljän viljan hiutaleista, tl hunajaa, raejuustoa
Aamupäivä välipala: Kaksi kuppia teetä (ilman sokeria), pieni korvapuusti (oltiin käymässä mammakaverin luona)
LOUNAS: Eilistä jauheliha-kesäkurpitsavuokaa, kanan ohuen ohut filettä, kesäkurpitsaa sellaisenaan
PÄIVÄLLINEN: Pekoni-tomaattikeitto (vähän varioitu), raejuustoa, lasillinen maitoa
ILTAPALA: VAlio ProFeel kaakaopalautusjuoma, rahkaherkku miehen kanssa puoliksi (prk maitorahkaa ja  prk kinuski jackya)
Kiloklubin mukaan: 33% hiilohydraatteja, 35% rasvaa, 32% proteiinia. Syöty 1370 kcl ja päivän kalorivaje -873kcl.
Liikunnalla kulutettu: 3 km kävely A Manducassa, Functional training 1h n. 600 kcl.

Ti 11.9.
AAMUPALA: All Bran regular+maitoa, hiivaton ruisleipä viipale, päällä keitetty kananmuna
Aamupäivävälipala: Kuppi teetä maidolla (ilman sokeria), yksi dominokeksi
LOUNAS: Eilistä pekoni-tomaattikeittoa, yksi keitetty kananmuna
PÄIVÄLLINEN: Kanasalaatti, lasillinen maitoa, rivi Fazerin sinistä (tämä perusteltakoon järkyttävän huonosti nukuttulla yöllä ja miehen ylipitkällä työpäivällä)
ILTAPALA: Päärynä, ruisleipää, 2kpl kananmunaa, teetä
Kiloklubin mukaan: 36% hiilihydraatteja, 39% rasvaa, 25% proteiinia. Syöty 1235 kcl ja päivän kalorivaje -994kcl

Loput päivät menköön toiseen postaukseen, kun näistä tuntuu tulevan niin hirvittävän pitkiä. Heti kyllä näkyy miten unen vähyys vaikuttaa väsymyksen muodossa syömiseen, sokerinhimo tuntuu olevan täysin käsittämätön, enkä usko helpotusta olevan tulossa hetkeen. Lapsi nimittäin herää 3-4 kertaa yössä ihan hirvittävästi itkien. Tiedä sitten mikä kausi meillä on menossa, mutta jo nyt väsyttää.

Laitatko suuhun ravintoa vai jotakin muuta?

Ajattelin kirjoitella aiheesta, joka nousi taas minun muistiini muutaman FB linkin kautta. Vielä enemmän asiaan kiinnitti huomiota, kun on itse aloittanut nuo elintarveke puolen opinnot. Lähinnä tää kirjoittamisen halu nousi siitä, kun laitoin kaverin seinälle parit linkit joista juttelimme ja joita hän ei ollut lukenut. Heti toinen kärkkäänä kommentoimaan, että emmekö asiaa muka ole aikaisemmin tiennyt jne. Ei me nyt tyhmiä olla.

Eli aloitetaan tästä, minkä moni varmaankin on nähnyt: http://areena.yle.fi/video/1298322184100. Mä vasta tänään ehdin katsomaan tuon Silminnäkijän, ja olin loppujen lopuksi erittäin pettynyt kyseiseen juttuun. Vähän liikaa keskityttiin noihin E-aineisiin, mun mielestä, kun vielä enemmän olisi ehkä pitänyt keskittyä siihen, mistä jakamani linkitkin kertoi:
- http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2011/02/22/yle-kinkkupizzassa-ei-ole-kinkkua--nain-ostajaa-vedatetaan/20112609/135?fb_ref=artikkeli&fb_source=profile_oneline
- http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2011/02/24/miksi-meille-syotetaan-tallaista-roskaa/20112692/139
- http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2010/10/16/kohukirja-paljastaa-nain-ruokateollisuus-vedattaa/201014362/135

Eli mun mielestä pitäisi saada ensiksi elintarviketeollisuus muuttamaan eineksissä käytettyjä aineita tai sitten muuttamaan nimiä vastaavimmiksi. En yleisestikään syö hirveästi eineksiä, mutta näiden lukemisen jälkeen sitä taas heräsi, että ei sitä todellakaan halua syödä kanannahkapullia, jotka markkinoidaan lihapullina. Mutta karu tosiasia on se, että elintarviketeollisuus on osittain kuluttajien vaatimuksista joutunut tekemään noita. Jos ei olla valmiita maksamaan, niin ei siinä kovin kummoisia tuotteita voi saadakaan. Enkä tosiaan väitä että elintarviketeollisuus olisi täysin viaton, ei todellakaan. Naurattaa vaan kun periaatteessa kyseessä on kauan tiedetty tosiasia ja nyt ihmiset yhtäkkiä alkavat vaahtoamaan asiasta.

Pariisissa jo mietin, että pitää kirjoittaa tästä Suomen ja Euroopan ruokateollisuuden erilaisuudesta, vaikkakin tästä ei ole ehkä muodostumassa mitenkään erityinen juttu. Pariisissa kävimme hotellin vieressä olevassa ruokakaupassa ja lihahyllyllä ensimmäinen minkä huomaa, on marinadien täydellinen puute. Muutenkin hyllyssä oli lihajuttuja, jotka kelpuuttaisin Suomen ihan koska tahansa: yksittäispakatut lihatuotteet. Suomessa kaikki myydään niin pirun isoissa pakkauksissa. Haluaisin Suomeen enemmän myös pienten kauppojen politiikkaa. Siis sitä, kun keski-Euroopassa ostaan liha yhdestä kaupasta, leipä toisesta kaupasta ja vihannekset ja muut sellaiset seuraavasta.

Sitä vain harmittaa opiskelijana, että halvin ruoka, johon olisi varaa on sitä pitkälle prosessoitua, e-aineilla täytettyä einestä. Puhtaat raaka-aineet joista itse ruokaa tekisi on huomattavasti kalliimpaa. Mutta kyllä nää ajattelut on taas herättänyt sen verran, että hiihtolomalta palatessa kaupasta haetaan mm. jauhoja joista tehdään itse sämpylät, maustamatonta luomujogurttia (Valion sitten vielä tietty) ja maustamattomia lihoja (vaikka ei miehen kanssa marinoituja ollakaan enää pitkään aikaan ostettu).

Ei tullut ihan niin lennokasta tekstiä taas kuin mitä sitä ensin päässään on ajatellut, mutta jotain nyt ainakin tuotu esiin. Eli mitä mielipiteitä lukijoilla on asiasta? Saataisinko ajankohtaisesta aiheesta keskustelua kommenttiboksiin?

Ruokaa vieraille.

Saatiin vihdoin ja viimein pitopalvelu hoidettua. Hinta on sitä luokkaa mitä se useimmiten on tälläisissä juhlissa, me maksamme 29 euroa/hlö. Alle 12 -vuotiaista ei veloiteta, mutta ne huomiodaan silti menussa. Meidän menumme näyttää sitten syyskuussa tältä.

Hedelmäinen vihersalaatti

Curry-kanapastasalaatti

Salaatikastike

Savustettua lohta ja sitruunainen smetanakastike

Leipälajitelma ja levitteet

Uunissa haudutettua porsaanfileetä ja pippurikastiketta

Lihapullia

Kasvisgratiinia

Kermaperunaa

Juomina kotikalja, vesi, maito ja lapsille pillimehut

Olemme kahteen kertaan syöneet pitopalvelun ravintolassa ja täytyy sanoa, että mä odotan häiden ruokia jo suurella innolla, koska kokki tekee aivan huippuhyvää ruokaa. Me päädyttiin ruokatarjoiluun häissä sen takia, että mun mielestä hyvä ruoka tuo tunnelmaa ihan erilailla kuin pelkkä kahvitus ja myös sen takia, että vieraita tulee useiden satojen kilometrien päästä molempien puolelta. Nyt on onneksi yksi huolenaihe vähemmän. Seuraavaksi pitää alkaa soitella seurakunnalle yms.

Kuin tuuliviiri

Eilen valittelin siitä kuinka kiire tuntuu olevan koko ajan. Noh, tänään mentiin sitten toiseen ääripäähän, tänään ei olla kiirettä nähtykään. Koulua oli 45 minuuttia, jonka aikana annoin ruotsin suullisen esityksen ja tarkastutin viimeisen tehtävän. Eli ruotsi on tenttiä vaille suoritettua ja opettaja sanoi ettei minulla ole mitään hätään tentin suhteen, kun olin niin hyvin viimeisen tekstin ymmärtänyt. Niin, eihän se ruotsi ole mua koskaan stressannutkaan, päin vastoin oon tykännyt siitä, vaan ne kaikki muut tulevat tentit. Ruotsin tuntien jälkeen olisi ollut matikkaa jonka kävin tekemässä pois rästitentissä kun en jaksanut tunneilla istua. Lukiossa sentään tuli luettua se noin 13 kurssia pitkää matikkaa, joten olen tottunut hieman toisenlaiseen tasoon tuossa aineessa. 

      Mutta ai että sitä tietämisen fiilistä! En muista, koska olisi ollut niin hyvä fiilis matikan tentissä kuin tämän meidän AMK matikan yhtälöt tentissä, josta sitten napsahti täysin täydet pinnat. Toinen osio ei mennyt ihan niin hyvin, mutta enpä mä koskaan ole geometriaa hyvin hanskannut.

On ollut kovin aikaan saava fiilis tänään. Koulusta tultuani aloitin leipomaan ja pyöräytin raparperi-vadelma-suklaamuffinit. Tuli muuten ihan mahtavia! Raparperi antaa kivan säväyksen sinne väliin. Koostumuskin oli pitäis parhain: kosteita ja pehmeitä. Tiedä sitten vaikuttiko raparperi vai se, että käytin juoksevaa margariinia (kimpale)leivontamargariinin sijaan. Ja mikäs niille sen paremmin sopisi kyytipojaksi kuin hyvin haudutettu tee. Tuo viisasten tee on tällä hetkellä suosikki kaapissa olevista teepuruista. Tuo suosikkitee vaihtelee aikalailla mielialojen ja sään mukaan. Välillä juon pitkiä aikoja samaa teetä, ja joskus en voi sietää ajatusta että juon samaa teetä kahdesti saman päivän aikana.

Lisäksi tuli syötyä oikein terveellisesti ruokaympyrän mukaan, kun tein maukkaan makaronilaatikon ja ananas-porkkanaraasteen. Lisäksi hoitelimme luokkakaverini kanssa yhden palautettavan yhteisprojektin to do -listalta pois palautuskuntoon. Kyllä nyt kelpaa.

Ja päivää on jäljellä vielä vaikka kuinka :)

Energiaa on riittänyt. Auringon laskuun asti.

Tänään on ollut todella energinen päivä, vaikka mua aamulla ketuttikin kun herätyskello alkoi soimaan, se katkaisi unen ihan täydellisesti. :/ Suihkun ja aamupalan jälkeen kuitenkin alkoi helpottaa. Kuten eilen kirjoitin tänään oli luvassa operaatio pelasta Volvo. Ja kuten kuvista näette ja voitte päätellä, se ei ollut mikään viiden minuutin homma.

Oikeasti kyljetkin olivat lumessa, kuten lumen "katkojäljistä" voi päätellä, mutta ne lähtivät ekalla oven kiinni paukautuksella...:D

45 minuuttia tuohon hommaa sitten menikin. Auto kyllä lähti ihan nätisti käyntiin, ei siinä mitään, mutta peruutusvaiheessa sai taas hypätä autosta ulos lunta siirtelemään pyörien takaa pois kun oli sellaiset "lentokone kiilat" :). Mä voin kuvitella kuinka viereisten paikkojen omistajat tykkää kun niiden paikalle heittelin kaikki lumet. Erityisesti tämän paikan omistaja, jonka suunnasta kuvat otin. Hänen paikkaansa ei ole aurattu koko aikana (en kyllä ymmärrä miksei) ja sitten minä vielä potkin tuon helmaan asti olevan vallin siihen päälle ja heittelen auton katolta lumikökköjä..:D Voitte kuvitella että minun päivän liikunta annokseni oli tuossa vaikka ilma houkutteli jäille ihan sata-nolla.

Ilma oli tänään kyllä jotain niin hienoa että oli pakko napata kämpän ikunasta kuva.

Tiedän, että menee vähän turhan sekavaksi postaukseksi (olen muuten saanut jostain ihan uutta intoa tähänkin hommaan, koska olen miettinyt muutamia juttuja joista voisi kirjoittaa..) mutta silti haluan jakaa yhden kehittelemäni reseptin. Ei mitään erikoista mutta erittäin hyvää:

Perunamuussia ja possusuikalekastiketta

Perunamuussin kaikki varmaan osaavat valmistaa :)

Kastike:

Possunsuikaleita

Taffel Ranch -dippi

Ruokakermaa

suolaa ja pippuria

1. Paistetaan suikaleet ja maustetaan

2. Lisätään vettä ja haudutetaan suikaleet kypsiksi asti

3. Lisätään dippijauhe pussista ja sekoitellaan (vettä voi tarvittaessa lisäillä)

4. Sekoitetaan ruokakerma joukkoon ja annetaan hetki hautua.

Ei ole kovin lautasmallien mukainen, mutta vihreää ei oikein näin talvella opiskelija raaski ostaa.

Mitä oivalluksia olet itse tehnyt ruokien suhteen?