Hyvinvointiin pyrkimistä

Varmaan (ehkä) täälläkin jossain vaiheessa maininnut tuosta vasemman lavan vihoittelusta. Pitkään sattui todellakin pahasti ja välillä tuntui kuin joku iskisi puukon rinnan yläpuolelta läpi. Yksityisellä selkälääkärilläkin kävin näyttämässä ja diagnoosi oli liohasten väliin pinteeseen jäänyt hermo ja siihen sitten kortisonipiikki pistettiin. Pt:n palkkaamisen jälkeen kipuilu muuttui satunnaisemmaksi, mutta heti jos tuli taukoa tuli se takaisin reilummin.

Nyt viime viikon tiistaina sitten vihdoin viimein kävin fysioterapeutilla. Alunperin oli aika akupuktioon, mutta koska en ollut ihan varma siitä mikä kropassa on vialla, katseltiin ekalla kerralla vähän mistä kiikastaa. Jotenkin sitä ajatellut, että fyssarille mennään aina lääkärin kautta ja pitää olla tyyliin joku leikkauskuntoutus, mutta tän kerran jälkeen muutta ajatukset kyllä ihan täysin. Kyllä se fyssarilla käynti käy kehonhuollosta samaan tapaan kuin hierojallakin käynti.

Mulla on tällä hetkellä lavat kääntyneet virheasentoon, niin että lapaluun alaosa törröttää ulospäin, kun sen pitäisi olla suorassa. Lavat puolestaan väärään asentoon vetää mm. todella kireät pienet rintalihakset ja muutenkin rintarangan tukkoisuus. En esimerkiksi ennen käsittelyä pystynyt kääntämään kroppaa kädet rinnalla ollessa tarpeeksi ääriasentoihin, sama pään kanssa, mutta käsittelyn jälkeen meni jo jonkin verran pidemmälle. Ilmeisesti mä pystyn hyvällä liikkuvuudellani (mä en vieläkään jaksa käsittää tätä että olisin erityisen liikkuva :D) pystyn kompensoimaan noita tukkosia lihaksia ja siksi ei ole tullut mieleen, että siellä olisi asennossa suuresti vaikuttava virhe. Nyt sitten pitää koettaa pitää lavat oikeissa asennoissaan ja pt:ltä kysäistä venytyksiä pienelle rintalihakselle.

Onneksi sitä alkaa tarpeeksi ajoissa (iän puolesta) hoksaamaan sen, että kroppa on sen verran monimutkainen kokonaisuus että kaikki todellakin vaikuttaa kaikkeen. Jo raskausajan muutokset avasi silmiä tälle, mutta erityisesti nyt pt:n kanssa treenaaminen ja hänen pitämillään tunneilla käyminen on saanut mielenkiinnon heräämään vielä lisää. Nyt kun opettelee kehonhuollon erityisesti niillä omilla ongelma alueilla (viitaten siis yläkropan tukkoutumiseen jo pelkästään rintavarustuksen vuoksi), niin sitä toivottavasti säilyy ilman sen suurempia kreppoja vanhempana. Muutenkin on alkanut kokonaisvaltaista hyvinvointia alkanut pitämään tärkeänä ravinto ja liikunta alkaa olemaankin aika hyvässä kondiksessa, vielä kun oppisi vähän paremmin ulkonäöstään rasvailujen yms. muodossa pitämään parempaa huolta niin kaikki olisi aika hyvin.

Esimerkki järkeistyneestä ruokailusta.

Teki pitkästa aikaa mieli uunimakkaraa, joten sitähän tehtiin. Bataattirankalaisten, raejuuston,
pinaatin, tomaatin ja paprikan kera se poikeaa entisestä huimasti.
Ennen kun se makkara vedettiin pelkkien pakasteranskisten kanssa.

Treenit ottivat viime viikolla jotenkin ihan mahdottoman kovasti kroppaan. Perjantain funktional trainig pt:n johdolla meinasi olla tappokeikka kun edellisen päivän salitreeni oli mennyt jotenkin superhyvin lihaksiin perille ja palautuminen ei ollut oikein kohdillaan. No, viikonlopusta tiputettiinkin sitten yksi treeni kerta pois tai oikeastaan vaihdettiin se aerobiseen. Mies juoksi lauantai aamuna 5,2 kilsan lenkin ja lähdin ite iltapäivästä kokeilemaan samaa reittiä aika tavoitteella 45 min, mutta menikin 5,75 kilsaa 40 minuuttiin. Vieläkään ei koko matka taitu juosten, mutta koko ajan suurempi osa. Eiköhän se ala olla ihan realistinen tavoite, että Cityrun (7km) juostaisiin tunnin aijalla :)