Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huolenaiheet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huolenaiheet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Sormin ja soseita

Meillä on päädytty lapsen ruokailussa soseiden syöttämisen ja sormiruokailun yhdistelmään. Tyttö tykkää imeskellä kaikenlaisia vihannestikkuja. Itsekin syödessä kasvikset on ehdoton pop-juttu. Oli nimittäin yhdessä vaiheessa omenaa muiden vaihtoehtojen lisäksi ja neiti kyllä maistoi lohkoa, mutta paiskasi sitten mokoman lattialle. Porkkana, parprika ja parsakaali on sellasia että ne imeskellään ihan löysiksi tai niin kauan kunnes lattialle putoavat. Myös kana oli ilmeisen hyvää kun sai kokonaisesta kanasta suikaleen imeskeltäväski. Sotku on itse syödessä melkoinen, mutta sekin on suhteellista, sotkussa ollaan soseenkin jälkeen (varsinkin, kun aina on pakko aivastaa kun on lusikallinen laitettu suuhun). Hankin syöttötuolin alle vahakangas palan (sen verran sisustettu koti kuitenkin, että olisi häirinnyt se musta muovipussi lattialla) johon on helppo pyyhkiä kaikki palaset syöttötuolista ja pyödästä ja ravistaa sitten roskiin.

Paprikaa imeskelemässä

Vähän hirvittää ne määrät mitä joillakin noin saman ikäisillä vauvoilla menee ruokaa kerralla tuolla meidän FB-ryhmässä. Meillä kun päivän aikana saadaan yleensä syötyä lounaaksi 3 jääpalaa vihannesta ja iltapuuroa joku vähän reilu puoli desiä. En viitsi väkisin alkaa tuputtamaan jos selkeästi on sellainen päivä ettei maistu. Seuraavana päivänä kun saattaa mennä ihan ilman ongelmia noiden lisäksi hedelmäsosettakin. En tiedä pitäisikö jo tässä vaiheessa olla huolissaan syödyistä määristä. Toisaalta, itse olen ajatellut, ettei sitä korviketta kaikesta huolimatta mitenkään älyttömiä määriä mene, joten miksi tosiaan tuputtamaan jos ei maistu? Usein niinä päivinä kun on todennut että sose ei maistu, olen sitten antanut jotain sormin syötävää, vaikkei siitäkään vielä ihan älyttömiä määriä mahaan asti mene.  Näkeehän sen tuossa parin viikon päästä sitten, että miten on paino ja pituus noussut, että pitääkö sitä ruokaa alkaa enemmän syöttämään. Ihan tyytyväiseltä tuo tyttö kuitenkin kokonaisvaltaisesti vaikuttaa.

Nyt tuntuu, että maidonkin syöminen on vähentynyt (oon kirjottanut tätä postausta varmaan jo kolme, neljä päivää :D), mutta toisaalta eipä ole erityisen kiukkuinen tai väsynytkään A ollut, joten olisiko vain joku vaihe. Hampaita ei meillä ole ollut näkyvissä vilaustakaan, ei edes ikenien pullotuksen muodossa.

maanantai 13. elokuuta 2012

Auts.

Ei ollutkaan pelkkä lihasjumi vasemmassa hartiassa niinkuin kuvittelin. Mies meni ja varasi mulle Terveystalolta lääkäri ajan, ilmeisesti sen jälkeen kun aamulla en ollut nukkunut kovin hyvin ja olin aika kärttyinen herätessäni.

Lääkärisetä oli joku erikoiskirurgi, jonka osaamisalaan kuului selkä ja niska-hartia alueet mm. Eli juuri oikeanlainen lääkäri. Eipä sillä kauaa nokka tuhissut, kun se löysi ongelma kohdan (joka oli aivan eri kohdassa kuin missä kuvittelin kivun olevan). Joku hermo on pahassa pinteessä (ilmeisesti ei ihan hirveän yleistä, kun kommentoi "näitä näkee aina silloin tällöin") ja sen lisäksi ilmeisesti lihakset ovat ympäriltä tulehtuneet pinteen seurauksena. Lääkärisetä sitten iski sellaisen 135 euron hintaisen kortisonikipupiikin lavan yläosaan ja sanoi tervetuloa uudelleen jos ei kahdessa viikossa parane. Nyt en sitten muuta toivo kuin että lähtisi tuolla yhdellä piikillä paranemaan, vähän tuo hinta nimittäin jo kertaalleen kirpasi, niin toinen kerta kirpaisisi vielä enemmän. Tosin nyt kun tietää mikä siellä on, niin luulisi että voisi mennä terveyskeskuksessa käymään kun tietää mitä vaatia, ettei saa ja tyydy "ota buranaa, käytä lämmintä, käy hierojalla" -vastakseen.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Vaatimatonta urakkaa

Näytää tämä kevät hieman vielä rankemmalta kuin tuo syksy opiskelujen suhteen. Tai ainakin tämä tulee olemaan kunhan kaikki asiat selkenee. Erikoistumisopinnoista alkaa tällä viikolla mikrobiologia ja sitä onkin sitten ensi viikolla kunnon rykäsy, torstaina ja perjantaina 14-19.45. Eli sellaset 12 tuntia opintoja just ennen hiihtolomaa. Noh, on ainakin aikaa pureskella asiaa sitten hetken aikaa. Perusopinnoissa on tällä hetkellä päällä kaikkea, mikä menee kyllä aika ajoin ihan yli hilseen: maatalous- ja metsäverotusta, kahdenkertaista kirjanpitoa ja edelleen sitä saakelin koneteknologiaa.

Muutenkin noi koulu yms kuviot on tällä hetkellä aika mielenkiintoisia. Viikonloppuna hain muutamiin kesätyöpaikkoihin, vaikkakin erittäin epäillen. Meillä nimittäin on kesällä 10 op:n kasvukausi jakso, joka tarkoittaa viikoilla 22-24 intensiivi opiskelua ja samanlaista pätkää sitten elokuussa kaksiviikkoa. Ei noi kesätyönantajat oikein tykkää mahdollisista kesätyöntekijöistä, jotka sanoo ettei voi tulla töihin silloin, silloin ja silloin. Näistä huolimatta hain kuitenkin. Nyt kuitenkin paljastui noista erikoistumisopinnoista että ne jatkuu toukokuulle asti, lauantaisin. Ei kesätyöntekijällä, varsinkaan kaupan alalla jonne hain, ole hirveästi varaa sanoa mitä työvuoroja voisi tehdä. Joten saa nähdä saako sanoa hyvästit koko kesätöille.

Olisi kesällä ollut myös luokan kesken opintomatka Eurooppaan, mutta taitaa sekin jäädä tekemättä sen takia, että ei multa varmaan löydy rahaa. Tosin, tästäkään en ole vielä varma. Kun jos lähden, silloin ainakin jää kesätyöt tekemättä. Olisi vain kiva saada pikkuhiljaa tietää mikä tulee olemaan matkan hinta, että onko mahdollista lähteä. Koska jos lähtee, pitäisi tehdä erilaisia urakkahommia että saisi tehtyä hintaa pienemmäksi. Tosin, tähän tulee taas esteeksi erikoistumisopinnot. Että tää on aikamoinen kehä.


Oppinnot ei ole tällä hetkellä stressaavimmillaan, vaan se on se raha mikä stressaa. Ahdistaa, kun opintotuki ei riitä mihinkään. Opintolainaa pitää säästää kesän vuokria varten (jo valmiiksi hirvittää se lainanmäärä, mikä on päällä kun valmistun). Tällä hetkellä päiväbudjetti seuraavaan opintotukeen asti on 0,882 euroa. Revippä siitä sitten huumoria. En ole syönyt koulussa lounasta varmaan kuukauteen, vaan sinnittellyt päivän läpi jollain porkkanoilla ja syönyt sitten kotona iltaisin viikon verran makaroonilaatikkoa. Kaikista ahdistavinta on se ETTEI OLE MISTÄÄN MISTÄ KARSIA MENOJA! Ei ole mitään sellaista mistä voisi enää tinkiä. Laskut on pakko maksaa ja syödäkin pitää edes sen kerran päivässä.

Kaikista eniten tää ahdistaa, koska oon ollut aina niin tarkka rahasta. Miten nyt muka voi olla niin että kaikki se raha mitä saa, liukuu samantien sormien läpi kankkulan kaivoon? Stressiä ei yhtään vähennä se, että totta kai ollaan miehen kanssa puhuttu tulevaisuudesta. Talosta ja siihen säästämisestä. Jotenkin sitä tuntee jatkuvaa häpeää kun ei voi säästää samaan tapaan rahaa kuin toinen, kun ei ole mistä säästää. Ei mies todellakaan missään vaiheessa ole vaatinut multa samaa kuin itseltään, onhan miehellä kuitenkin säännölliset tulot. Tuntee olevansa jotenkin se heikompi osapuoli suhteessa kun ei pysty panostamaan samalla lailla.

Koetetaan kuitenkin yhteisesti löytää säästömahdollisuuksia. Keskusteltiin pidemmän aikaan molempien autojen vaihdosta, mutta nyt kun toinen on vaihdettu hyvään, tuoreeseen autoon, on mies alkanut mietiskelemään jos sitä sittenkin pärjäisi yhdellä autolla. Joka siis suomeksi tarkottaisi sitä, että ainoa auto olisi minulla. Totta kai siistä säästyisi rahaa ihan hirvittävästi kun minun ei tarvitsisi enää maksaa vakuutusmaksuja ja muita juttuja vanhasta Volvosta. Katsellaan jos joku sen huolisi vielä kesä/peltoautoksi, niin että siitä saisi vähän omiaan takaisinkin.




maanantai 6. heinäkuuta 2009

Luontoa ajatellen

Olen alkanut ihonhoito- ja hiustuotteina käyttää lähes yksinomaan Bodyshopin tuotteita. Niissä on paljon seikkoja, jotka vetoavat minun eettiseen puoleeni. Bodyshop käyttää tuotteidensa pulloihin kierrätysmuovia ja kun purkit ovat tyhjät, liikkeet ottavat ne vastaan ja laittavat kierrätykseen. Monet tuotteissa käytetyt raaka-aineet ostetaan yhteisökaupan kautta, jolloin viljelijät saavat paremmat hinnat, ja mahdollistaa raaka-aineiden tuottajille paremman elämän. Bodyshopin tuotteita ei myöskään testata eläimillä mikä on minulle tärkeää. Bodyshop myös tukee tuotteillansa erilaisia maailman laajuisia kampanjoita mm. kotiväkivaltaa vastaan. Kaiken tämän lisäksi, olen huomannut, että ihoni voi paremmin sen jälkeen kun aloin käyttää Bodyshopin luonnonmukaisempia tuotteita. Siinä on tiedot jolla olen kyseiseen liikkeeseen ihastunut. Noh, kaikki ei aina ole siltä mitä näyttää. Koin suuren pettymyksen kun bongasin tänään Ostolakossa -blogin pitäjältä kommentin, että Bodyshopin tuotteessa, jonka hän oli juuri hankkinut, on EDTA nimistä yhdistelmää, joka on kaloille haitallista. Minähän menen wikipediaan ja haen mitä EDTA oikein on:

Turvallisuus

Hengitettynä EDTA aiheutaa hengenahdistusta ja nieltynä huonoa oloa. Kuumentuessaan aine hajoaa, jolloin syntyy muun muassa typenoksideja Kaloille ja muille vesieliöille EDTA on lievästi myrkyllistä Tämän jälkeen menen ensimmäiseksi tarkastamaan tuoteet joita käytän suihkussa, koska sieltähän se on todennäköisintä, että aine joutuisi vesistöön. Kaksi kolmesta tuotteesta sisälsi EDTA:ta. Mikä pettymys. Tämän jälkeen tarkastin rasvat, jotka ovat tietokoneeni lähettyvillä. Ja taas sama pettymys. Eikö Bodyshop otakaan luontoa kokonaisuutena huomioon. Eläinkokeita nisäkkäillä ei hyväksytä, mutta entäs kalojen ja muiden vesieliöiden hyvinvointi? Sen verran pettyneempi olin, että naputtelin pienimuotoisen sähköpostin Bodyshopin sivuilta löytyvään osoitteeseen. Kyselin mm. että kuinka paljon ainetta tuotteissa on ja mikä sen merkitys oikein on. Ja että kuinka vaarallista sitten on jos tuotteita, jotka sisältävät EDTA:ta, joutuisi vesistöihin. Että onko merkitystä jos jatkan käyttöä, vain onko se vain pisara meressä. Tosin, jos muutkin ajattelevat näin, niin pisaroista voi tulla suuri virta. Tämä on niin vaikeaa kun yrittää elää paremmin. En mielelläni kuitenkaan luopuisi tämän pu.ljun tuotteiden käytöstä, koska olen lötänyt monta mahtavaa tuotetta, kuitenki vielä ihan kohtuu hintaan, verrattuna sertifikoituun luonnonkosmetiikkaan. Minä nimittäin haluan yrittää jättää tätä maailmaa vähän paremmaksi kuin minä sen löysin. :)