Astetta keveämpi

Oli tänään sitten aamusta pitkästä aikaa vaakapäivä, jota ihan todella pelkäsin, että miten on vaikuttanut koulupäivät ja niden syömiset, sairastaminen ja kahden viikon liikkumattomuus. Olikin positiivista kun pt heti takin pois ottamisen jälkeen kommentoi, että kyllä taas olet hoikistunut, näkee selkeästi kun ollut pidempi tauko näkemisissä. -1,8kg oli neljän viikon tulos, eli vähän vajaa puoli kiloa viikossa.

17 viikkoa on kulunut ensimmäisestä punnituksesta ja kokonaissaldo on 6,2 kiloa. Eihän se ole kuin vähän päälle 300g per viikko ja moni olisi tehnyt tuplasti paremman tuloksen tähän mennessä, mutta silti olen ihan tyytyväinen. Välissä on kuitenkin ollut joulu ja nyt mennyt viime aikana syömisetkin heikommin tän räkäisyyden vuoksi. Rasvaprosentti on pudonnut 3% ja luustolihasprosentti puolestaan noussut reilun prosentin verran.

Nyt aletaan olemaan siinä painossa, mikä neuvolakorttiin on merkattu odotuksen alussa. Sen lisäksi on kiloja jotka tuli heti pillereiden lopettamisen jälkeen ja eiköhän siinä muutama parisuhde kilokin ole. -8 kiloa vielä vähintään puristetaan, mutta koska vuotta pt:n kanssa on vielä hyvin jäljellä, niin -13 kiloon tähdätään. Sitten ollaan pitkäaikaisessa painossa joka tuntui sopivalta. Tietenkin treenaamisen kautta kroppa varmaan näyttää vähän erilaisemmalta, ainakin toivon mukaan. 70 kg on se paino jonka tällä hetkellä ajattelen olevan sopiva vaikka BMIn mukaan olisi varaa painaa vieläkin vähemmän.

Täytyy kyllä olla ihan tyytyväinen, kun missään vaiheessa ei olla kuitenkaan millekään dieetille ryhdytty :). Itselle ainakin on passannut oikein hyvin tällänen, vaikka välillä tuntuu ettei laihduta ollenkaan.

Yksinään

Kiirettä on piisannut ja kiirettä piisaa edelleen. Viime viikko meni koulujutuissa ja sairastellessa, kun se räkätauti päätti viimein minuunkin iskeä. Harmitusta sairastumisesta nosti entisestään se, että päivittettiin mun kuntopiiri ohjelma pt:n kanssa edellisellä treenikerralla, enkä kerennyt tekemään sitä kuin kerran ennen sairastumista. Tuo uusi ohjelma on ihan huippu, aika keskivartalo ja selkä kuormitteinen, mutta se ei haittaa lainkaan, niissä on vielä edelleen erityisen paljon tehtävää. Torstaina on sitten pitkästä aikaa vaa'alla käynti ja tällä kertaa se kyllä ihan rehellisesti pelottaa. Mutta toivotaan, että on hilautunut edelleen alaspäin ja saadaan se eka -5 kiloa rikki.

Tämä viikko ollaankin sitten A:n kanssa kahdestaan, kun mies lähti Chicagoon työmatkalle. Paljon kivoja tuliaisia odotellessa, tosin meidän ainut matkalaukku on aika pieni, joten saa nähä saako mies sinne mitään mahtumaan :D. Kovasti on A:n synttärit jo mielessä ja tänään kokeilin cupcakeja, joihin yhdistelin vähän kahta eri reseptiä. Osottautuikin hyväksi ajatukseksi kokeilla ne ennakkoon, kuorrute vaatii fiksausta, voipohjainen ei ollut yhtään mun makuun, maistui se voi turhan paljon läpi. Siivoilujakin oon pikkuhiljaa jo aloitellut, tänään pesin ja vahasin parketin, huomenna ajattelin ottaa kaikkien ihmeroiskeiden pyyhkimisen kaappien yms. ovista tehtäväksi. Ensi viikolla kun mies on kotona ja mun äitini tulee kylään, niin voisi sitten pesaista ikkunat. Sitten ei tarvitsisi kuin vähän imuroida synttäreitä varten. Kutsut pitääkin huomenna varmaan askarrella, mut askartelut kun liian usein tuppaa olemaan niitä, että "mä teen vaan tälläsen yksinkertasen" ja lopulta homma ei olekaan niin yksinkertainen :D

Neiti 11kk

Kovin on ollut vain minusta tekstit viime aikoina, mutta ihmekö tuo, kun kaikenlaista kirjoitettavaa projektistani olisi. Nyt kuitenkin mainitsen vain sen verran, että viikonloppu ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut, mutta tällä viikolla mennään taas uusillla voimilla eteenpäin ja pidetään se ruokavalio tiukemmassa syynissä loppuviikon mahdollisen treenattomuuden vuoksi.

Mutta meidän neiti. A on jo 11 kuukautta ja ne yksivuotissynttärit on ihan pienen matkan päässä enää. Kovasti on tarjoiluja jo mietitty, aika perinteisellä linjalla tullaan menemään. Synttärimekko löytyy jo (kiitos kälyn joululahjan) ja muutenkaan ei ole sen suurempaa stressiä. Ainakaan toistaiseksi.

A:lla on tällä hetkellä seitsemän kipaletta hampaita ja niitä kyllä käyttelee tehokkaasti. Erityisesti mä vihaan sitä kun nappaa mun polvilumpiosta kiinni. Hyih sitä tunnetta. A osaa myös jo taputtaa ja potalla käyntiä harjoitellaan vaihtelevin menestyksin (tänään tosin oli 3h päikkäreiden jälkeen vaippa ihan kuiva ja pisut tuli pottaan heräämisen jälkeen. Sarjassamme näitä "vain äiti on ylpeä"), lisäksi A kuitittelee meidän jalkapohjia on on tietenkin innoissaan kun saa meidät kutiamaan.

A ei kävele vielä, mutta nyt viime aikoina vähän ollut viitteitä tuetta seisomisesta. Saattaa osittain kyykkyyn jäädä niin ettei mistään pidetä kiinni. Kirjat on tällä hetkellä se, mikä tytön aikaa vie kaikista eniten. Aamut kuluvatkin leppoisasti, kun saan rauhassa lueskella Hesarin läpi aamupalapöydässä, sillä välin A käy kaikki kirjansa läpi. Erityinen lemppari on vaukirjan "Eetun eläinkirja", se kun on sellainen kapoisempi, jota on hyvä lueskella. Nyt vielä kun Jyskistä ostettiin sellanen pikkusäkkituoli, niin siinäpä vasta hyvä onkin lueskella.

Kirjojen kautta on myös tullut valtava kiinnostus meidän puheisiin ja monesti tapailee vaikeitakin sanoja, vaikkei niitä vielä ole tullut niin että voisi sanoa A:n osaavan sen. Tänä aamuna tosin kuului keittiöstä "ÄITI" niin selkeästi artikuloiden, että ihan hämmästyin. Vaikka onhan sitä äithää kuultu jo jonkin verran. Myös "kiitti" tulee enemmän tai vähemmän oikein eikä sen toistamista lopeteta ennen kuin sanon "ole hyvä".  Ymmärrys on tosi hyvä, kuuntelee ja useimmiten totteleekin, jos ei heti niin vähän viiveellä sitten

A myös osoittaa jonkinmoisia kulinaristin elkeitä, silloin nimittäin kun on oikein hyvää ruokaa esim. eilen virittelin pannulla makaronipaistoksen, johon tuli yksi siivu valmiiksi viipaloitua Arkijuustoa, niin maiskutus on aivan mahdoton ja saattaa jatkua pitkään ruokailun lopettamisen jälkeenkin. Ravintoloissakin olisi kova halu saada omalle lautaselle kunnon annos, mutta toistaiseksi ollaan vaan maisteltu meidän vanhempien lautaselta. Ruuan valmistus on myös puuhaa joka kiinnostaa ja se päivällisen laittaminen on aika ajoin aika haastavaa kun nälkäinen lapsi roikkuu lahkeissa ja haluaa osallistua. 

Synttärilahjatoivelistalle meneekin leikkiastiat, kirjat, palapelit, nukke ja tietenkin vaatteita ei ole koskaan liikaa. Synttäreihin asti koetetaan olla liikoja herkuttelematta, jotta saa sitten maistella omia leipomuksiaan. On tosiaan muutamia visioita, jotka haluaisin toteuttaa, mutta saa nähä jääkö ne vaan pään sisäisiksi :D