Kolmantena ja painavimpana on oma uupuminen, joka meni siihen pisteeseen että alkoi tuntua siltä, ettei tunnista enää itseään. Jatkuvaa väsymystä, vaikka yöunet sinänsä olivat kunnossa, ärtyneisyyttä, alakuloa ja muutenkin pientä negatiivisuutta, joka tuntui vain korostuvan kun jokainen hehkuttaa lisääntyvää valoisuutta, kevättä ja energisyyttä. Jonkin verran ennen pääsiäistä sitä oli alkanut pyöritellä ajatuksissa että olisiko kyseessä jotain muutakin kuin vain väsymystä, kunnes erään avautumisen jälkeen kuulen ystävältäni, että hänkin oli miettinyt, että voisinko olla esimerkiksi masentunut. No, 8kk neuvolaan ei ollut pitkä aika ja siellä nostin asiaa sitten esiin. Sain heti tietoa enemmän kotiavusta ja ajanvarauksen psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Nyt sitten tiistaina kävin juttelemassa tämän sairaan hoitajan kanssa ja samaan päädyttiin hänenkin kanssa, että uupumusta/lievää masennusta tai miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua olisi olemassa. Onneksi olin jo ehtinyt ajatusta miettiä vähän itsekseen, muuten olisi voinut tulla tosi vahva epäonnistumisen fiilis. "Miten sitä muka voi väsyä ja uupua, kun elämä on niin helppoa, mies auttaa kotona jne jne" Nyt ne oli jo etukäteen itsekseen ajateltuna ja koin tosi hyväksi päästä puhumaan asioista.
Nyt tässä odottaakin sitten loppukuulle lääkärin tarkastus aika, jotta tutkitaan vähän onko siellä sitten muutakin lisänä. Treeneistä palautuminen kun on ollut ihan käsittämättömän heikkoa, puhumattakaan tästä koko kevään jatkuneesta sairastelusta. Eli tahdon tarkistuttaa mykoplasman ja kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuudet. Yleensäkin sellainen yleisluontoinen terveystarkastus olisi varmasti hyvästä, en muista koska sellaisessa oikein olisin ollut. Ei varmaan sitten peruskoulun, yleensä sitä soittaa vaan siitä yhdestä ja tietystä asiasta mikä pitää saada hoidettua.
Kaikista eniten toivon ettei lapsille, varsinkaan isommalle jäisi mitään huonoa mieltä tästä äidin oloista. Valitettavasti on pinna ollut entistä lyhyempi ja on tullut ihan hävettävän paljon äristyä asioista, joita paremmalla mielellä ollessa olisi pystynyt antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Myös asioiden tekeminen esim. ulos lähteminen ja ruuanlaittaminen tuntui aika ajoin aivan käsittämättömän vaikealta ja monella kertaa on menty siitä mistä aita on matalin.
Hetken mietin, että lähdenkö tänne edes kirjoittelemaan, mutta toisaalta, en varmasti ole ainoa joka väsyy vaikka elämä olisi helppoa. Ja edes jotain selitystä niille muutamalle jotka joskus blogiani säännöllisemmin kommentoivat. Toivon kaikesta sydämestä että tämä tästä helpottaa. Seuraavan kerran pitkiä reissuja miehellä tämän hetken tiedon mukaan on vasta syksyllä, viikon päästä lähdetään Barceloonaan lomailemaan koko perheellä ja 1,5kk sitten miehen kesälomaan.
