Kesä ja loma

Viime viikon torstaina oli sitten ensimmäinen kesälomapäivä. Oli koko päivän ihan mahdottoman hyvä fiilis. Keskiviikkona sain esitettyä opparini töissä ja meni sitten kaikesta jännityksestä huolimatta ihan hyvin. Itse sitä kuvittelee aina pälpättävänsä kaiken naama punaisena ihan liian nopeasti, mutta niin siinä vain meni se puoli tuntia, joka meillä suosituspituus on tulosesityksille ja kuulemma olin hyvin selkeä ja rauhalllinen esiintyjä. Sain aivan mahtavia juttuja työpaikan ja työporukan puolesta valmistumisen johdosta.

Kuvassa näkyy osa saaduista, tuohon oli vielä lisäksi tuotepaketti ja työporukalta amppelimansikka. Onkin kiva kun A jää helatorstaista eteenpäin kesälomalle mun kanssa, niin voidaan tehdä oikein kunnon letturetki jonnekin nuotiopaikalle minimuurikan kanssa. Ja kylmälaukku tulee varmasti olemaan käytössä, se on juuri sopivan kokoinen kesälounaiden mukana kuljettamiseen. 

Ensi tiistaina on koululla sitten tuo tulosseminaari, ja sitten se on siinä. Yksi kurssinumero ja numero tuosta opparista, niin sitten ei tartte muuta kuin tehdä valmistumishakemus. Eli eiköhän se virallinen valmistumispaperi ole käsissäni viimeistään ensi kuun lopussa.

Katsotaan millainen sato saadaan.

Viikonloppuna vietettiin aikaa Oulussa. Mies osallistui lauantaina Terwamaratonille ja me sillä välin A:n kanssa käytiin kälyn luona kylässä. Ei tällä mahalla olisi jaksanut neljää tuntia kaupungilla pyöriä odottelemassa. Juoksujen jälkeen mentiin Edeniin yöksi ja voi että A nauttikin tästä kylpylähotelli yöstä. Lauantaina käytiin vähän polskimassa ja syötiin hyvin päivällisbuffassa. Voin sanoa, että lapsi simahti aika pian sen jälkeen kun laitettiin pinnasänkyyn. Sama eilen kotimatkalla, ei mennyt autossa nukahtamiseen kauaa, kun ensin oltiin syöty aamiainen (A veti mm. kolme vohvelia, voileivän, kanamunan, nakkeja jne) ja käyty 1,5 h uimassa ja pyörähdetty kaupungilla hakemassa yhdet kesäkengät A:lle.

Nyt olisikin tarkoitus koettaa puuhailla vähän ekstrareissuja A:n kanssa kaksin, ollaan menossa Hämeenlinnaan mummilaan ja mietittiin myös samalle kerralle Korkeasaaren reissua. Sitten olisi tarkoitus ulkoilla puistoissa paljon, käydä makkaraa paistamassa ja toivottavasti vähän uimassakin.

Tipahti.

Viikossa voi tapahtua näköjään paljonkin:

Vasemmalla se 30+0, oikealla puolestaan eilinen 30+6. Vaikka tiistaina th sanoikin vauvan olevan alhaalla, ei maha silloinkaan näyttänyt vielä ihan tuolta. Liikkumisen vaikeutumisen puolesta en olisi kaivannut tätä tapahtumaa vielä, nyt vasta sitä taas tajuaa kuinka paljon se maha voi painakaan ja olla tiellä. Supistukset lisääntynyt selkeästi, samoin paineen tunne ja lantio/selkä jne kivut. Toisaalta, aina voi alka haaveilemaan että kun mahan valahtaminen tapahtui näinkin aikaisin, että vauvakin mahdollisesti tuli maailmaan ennen laskettua.

Pitkä aika ja toisaalta niin lyhyt.

Hiljaista on ollut, yli kuukausi taas vaihteeksi vierähtänyt edellisestä tekstistä. No, sille on mielestäni ihan hyvä syy, viime kuu meni lähes täysin opparia viimeistellessä ja pääsiäisen aikaan sen laitoin arvioitavaksi. Uudestaan lähetin viikon jälkeen, kun oltiin käyty pomon kanssa läpi hänen huomaamansa virheet ja epäkohdat, lähinnä kielelllisiä ja merkinnällisiä. Moni oli sellainen, että olin jossain vaiheessa pohtinut asiaa ja luvannut tarkistaa asian myöhemmin, mutta sitten en sitä ollutkaan tehnyt. Tänään tarkistelin opintosihteeriltä, että kurssit ovat ihan todella kasassa yhtä merkintää lukuunottamatta ja laitoin opparista tiivistelmät kielten opettajille tarkistukseen ja koko opparin äidinkielen tarkistukseen. Tulosseminaarin olettaisin tulevan toukokuun viimeiselle viikolle, koska ilmeisesti ei ohjaajilla ollut sen kummempaa sanomista oppariini, kun ainoa vastaus tähän mennessä oli kysymys onko tiivistelmien ja koko työn kielioppi jo tarkistettu.

Tämän kuun puolella aikaa sinänsä olisi ollut, jäin nimittäin viime viikon tiistaina sairaslomalle. Tai vielä pitää viikolla 21 käydä kolme päivää töissä, mutta se onkin vain paikkojen siivoamista ja tuon opparin esittäminen sielläkin. Jäin töistä puhtaasti kipujen vuoksi pois, kävelystä ei tullut enää mitään ja supistuksia oli turhan reippaasti. Tiistai meni aika koomassa, koska kävin poskiontelopunktiossa (maineeltaan kamalampi toimenpide kuin mitä todellisuus, ainakin näin spesialistilla käyneen mielestä), mutta kyllä tuli keskiviikkona ja torstaina pohdittua, että miten ihmessä jaksoin töissä tähän asti, millä energialla? Pyykkejäkään en jaksanut telineeltä viikata kerralla vaan viikkasin pari vaatetta, kävin koneella istumassa ja taas uudestaan pyykkitelineelle.

Perjantailta 30+0

Tänään kävin taas neuvolassa pyörähtämässä. Paino on tällä hetkellä samaa kuin A:sta alkupainona, että ei huono. 7 kiloa tähän mennessä kertynyt ja kyllä huomaa, että tuollaisen laihdutusprojektin jälkeen tuo painon kertyminen on paljon vaikeampi hyväksyä kuin ensimmäisellä kerralla. Silloin en muista olleeni niin ahdistunut painonnoususta vaikka sitä tuli paljon reippaampaa tahtia.

Vauva majaili jo raivotarjonnassa ihan kuin epäilinkin. Oli sen verran kipeä mylläys eilen mahassa että varmasti teki kuperkeikan. Pää oli myös kovin alhaalla ja sekin on kyllä ikävästi tuntunut eilisen ja tämän päivän aikana. Alan jo nyt olemaan pikkuhiljaa kypsä tähän raskaana olemiseen

A:kin tahtoi että hänen mahansa kuvataan

Paljon enemmän hirvittää tällä kertaa se, että miten arki alkaa sujumaan sitten kotiinpääsyn jälkeen kahden kanssa. A yhä suhtautuu tosi hienosti ja uteliaasti asiaan ja tuntuu ymmärtävän asian aivan käsittämättömän hyvin. Silti mietityttää paljon, että miten käy kun vauva on oikeasti olemassa. Toivon että tarpeeksi hoitopuuhiin osallistuminen ei aiheuttaisi pahaa mustasukkaisuutta. Kovasti nyt pinnalla kaikenlaiset nukkeleikit ja kirjastosta on haalittu Vallatonta vauvaa (Valtaa vatsa & tulee kotiin -versiot) ja Puppe saa pikkusiskon kirjoja, joita sitten luetaankin lähes repeatilla.