Pikkusisko viisi kuukautta

Tai lähempänä puolta vuotta taas tässä kohta jo ollaan, mutta vielä kuitenkin jonkin aikaa viisi kuinen.

Alkukuusta kun käytiin neuvolassa oli tytöllä mittaa 66cm ja 6,6 kiloa. Isosiskonsa oli samanikäisenä 2,5cm pidempi ja yli kaksikiloa painavampi, kun pakkohan niitä on aina vähän vertailla. Ihan omilla käyrillä neiti kuitenkin kasvaa tasaisesti joka kerta.

Ryömimäänähn R lähti heti 4 kk vanhana, mitä nyt vauhti ja liikkumisalue on kasvanut ihan huimasti. Ihan turhia jo olohuoneen matolla kaikki alustat tms. tilkkupeitot kun mennään sinne minne muutkin. Nyt noustaan jo kämmenten varaan konttausasentoon ja jalat jo konttaiskin, mutta vielä ei uskalleta käsiä siirtää. Voi huh mikä kiire tytöllä. Tosin, niin kauan kuin liike pysyy lattiatasolla, on sama onko tyyli ryömien vai kontaten.

Tutkimusmatkailija

Kiinteiden kanssa mennään tällä kertaa ihan kokonaan sormiruokaillen. Voin sanoa että tää on mulle ihan vaan laiskuuskysymys :D Paljon helpompi ottaa tyttö samaan aikaan meidän muiden kanssa pöytään ja antaa toisen maistella sitten ruokia siinä samalla kun syödään. En jaksa alkaa mitään soseita tehtailemaan. Ja eipä sillä, tuo tyttö on aikamoinen tahtotiina ja kaikki pitää saada syödä itse. Puurokin ollaan ne muutamat kerrat syöty niin että minä täytän lusikan ja hän vie sen suuhun imeskeltäväksi. Tosin, nyt tässä jo jonkin aikaa jatkuneesta katkonaisten öiden sarjasta johtuen olen vähän laiskistunut kiinteiden tarjoamisessa, mutta pitää nyt taas petrata.

Puurot eivät tunnu olevat mitään herkkuja, mutta apinaevään muodossa maistui (banaani, kaurahiutaleita + öljyä sekasin ja paistetaan uunissa puikuloiksi) eikä A:kaan niille nenäänsä nyrpistellyt. Jonkin muutamaan kertaan ollaan syöty koko perhe jo samaa ruokaa: ekalla kerralla kookosbataatti keittoa ja makaroonilaatikkoakin. Varsinkin jälkimmäinen oli mukavaa syötävää kun sai kunnon palasia mitä nyrkistä sitten jyrsiä.

Tälläinen tarjottiin...

Tämä jäi jäljelle

Yöt ovat meillä menneet vähän hulinaksi ja erityisesti tuo nukkumaanmeno tuottaa vähän päänvaivaa. Päätettiinkin nyt miehen kanssa pikkasen unikoulutella ja aikaistaa nukkumaanmenoa. R kun nukkuu useimmiten yhdet n. 3h unet 9-12 ja sitten pikkutirsat joskus 16-17 välillä maksimissaan puoli tuntia. Illalla monesti pitkään tyttö tykkäisi puuhailla ja ryömiä lattialla, mutta sitten se väsy iskee yhtäkkiä. Joten nyt vähän aikaisempaa nukkumaan laittoa ja omaan sänkyyn opettelua taas.

Kunnon kampaus, ponnarit ja pinnikin.

Muuten ei kyllä voi valittaa tästä elämästä, vaikka välillä on tosi tosi väsynyt. On ihan mahtavaa seurata miten nuo tytös koko ajan enemmän ja enemmän pelaavat yhteen. A pitää itsenäisesti jo seuraa R:lle ja antaa pikkusiskolle luvan tulla omaan huoneeseensa ja ihmettelemään legoja. Kovin ovat tärkeitä toisilleen jo nyt, A halailee ja pussailee pikkusiskoa ja pikkusisko ihastuu kovin aina kun A tulee paikalle viihdyttämään.

Uusi alku tai tarkemmin vanhan jatkoa.

Se on tammikuu ja uusi vuosi. Kauhulla odotan taas sitä joka vuotista ryntäystä salille, kun kaikki lupaavat uutta ja parempaa elämää. Itse en tänä(kään) vuonna lupaillut mitään ehdotonta, ne ei kuitenkaan koskaan pidä.

Tottakai sitä voi jollain tavoin sanoa aloittaneensa uuden terveellisemmän elämän, mutta toisaalta ei tuo elämä ole tossa syksyllä ollut lähelläkään niin retuperällä mitä se oli ennen pt-sopimuksen tekemistä. Joten ajattelinkin että palaan toimimaan vanhalla tavalla ja karsin vain ne hiukan huonontuneet tavat pois. Leikittelen ajatuksella olla syömättä mitään makeaa tässä tammikuussa (mm. tämän innoittamana, kuitenkaan ilmottautumatta), toisaalta en ole tietoista päätöstä asiasta tehnyt, koska silloin alkaa makean himo ihan satanolla. Tosin, tässä varmaan ihan luontasesti jää sokerit vähemmälle ja muutenkin ruokailu paranee, koska Pikkusisko kasvaa koko ajan ja alkaa enemmän syömään ja se tarkoittaa ei sokerilla ja kyllä suuremmalle kasvismäärälle.

Päivän lounas: Tomaattinen linssi-papukeitto ja riisikakku

Sain tässä viimein hankituksi myös uudet salikengät. Vanhat olivat ihan kelvot, mutta valitettavasti niistä alkoi pikkuhiljaa näkyä se, että ne on reilu kymmenen kiloa painavampana hankittu. Ja ehkä se on muutenkin ihan aiheellistä yli kahden vuoden 1-4krt viikossa käytöllä vaihtaa kyseiset kengät.

Reebookin RealFlesxit oli vanhastaan ja tykästyin kyllä heti alusta asti niihin. Vähän oli tottelemista ensin salilla ja ryhmäliikunnassa kun pohja joustaa joka suuntaan, mutta nyt sitä ei oo pitkään aikaan enää huomannut ollenkaan. Halusin kuitenkin vähän hiukan jämäkämmällä pohjalla olevan kengän tällä kertaa, koska aina aika ajoin functional training -tunneilla huomasi, että notkeudesta oli hiukan haittaa. Päädyin Reebokin jalkineeseen, ne kun tulivat hyvin tutuksi.

Reebook Sublite train RS

Ihan päteviltä vaikuttavat, mitä nyt niihin tottuessa menee aikansa. Vanhat kengät palvelevat vielä matolla juoksutreeneissä, kun mun "juoksu"lenkkarit on ilmeisesti aivan liian jäykät (ulkona juoksua yrittäessä jalkoihin alkaa tosi nopeasti sattumaan) enkä ihan vielä viitsi ostaa notkeampia kunnon juoksukenkiä kun ulos juoksemaan ei ole kuitenkaan asiaa vielä pitkään aikaan.

Tässä olisi nyt sitten tarkoitus käydä 1-2 krt viikossa juoksemassa matolla ensin 30 min treenejä ja vähän ajan päästä toisen pituus nostaa tuntiin. Sen lisäksi yksi kerta salilla koko vartalon treeni ja ainakin yksi pilateskerta myös. Mahdollisuuksien mukaan jotain ryhmäliikuntaakin olisi kiva katsella. Eli mitään suuria treenisuunnitelmia tai kroppatavotteita mulla ei ole tälle vuodelle. Lähinnä se ensi kesän 10 km juoksu, noin tunnin aikaan on tavoite. Siihen treenatessa kroppa muuttuu toivottavasti vähän kevyemmäksi ja kiinteämmäksi. Tällä hetkellä virallisia raskauskiloja on 2,9 jäljellä ja syyskuun alusta on hitaasti karissut se pari kiloa tähän hetkeen. Hyvin hyvin maltillisesti mulla näyttää paino tippuvan imettäessä, mutta ei se haittaa. Tällä kertaa kun se sujuu, niin imetyksen ehdoilla mennään.