keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Pikkusisko viisi kuukautta

Tai lähempänä puolta vuotta taas tässä kohta jo ollaan, mutta vielä kuitenkin jonkin aikaa viisi kuinen.

Alkukuusta kun käytiin neuvolassa oli tytöllä mittaa 66cm ja 6,6 kiloa. Isosiskonsa oli samanikäisenä 2,5cm pidempi ja yli kaksikiloa painavampi, kun pakkohan niitä on aina vähän vertailla. Ihan omilla käyrillä neiti kuitenkin kasvaa tasaisesti joka kerta.

Ryömimäänähn R lähti heti 4 kk vanhana, mitä nyt vauhti ja liikkumisalue on kasvanut ihan huimasti. Ihan turhia jo olohuoneen matolla kaikki alustat tms. tilkkupeitot kun mennään sinne minne muutkin. Nyt noustaan jo kämmenten varaan konttausasentoon ja jalat jo konttaiskin, mutta vielä ei uskalleta käsiä siirtää. Voi huh mikä kiire tytöllä. Tosin, niin kauan kuin liike pysyy lattiatasolla, on sama onko tyyli ryömien vai kontaten.

Tutkimusmatkailija

Kiinteiden kanssa mennään tällä kertaa ihan kokonaan sormiruokaillen. Voin sanoa että tää on mulle ihan vaan laiskuuskysymys :D Paljon helpompi ottaa tyttö samaan aikaan meidän muiden kanssa pöytään ja antaa toisen maistella sitten ruokia siinä samalla kun syödään. En jaksa alkaa mitään soseita tehtailemaan. Ja eipä sillä, tuo tyttö on aikamoinen tahtotiina ja kaikki pitää saada syödä itse. Puurokin ollaan ne muutamat kerrat syöty niin että minä täytän lusikan ja hän vie sen suuhun imeskeltäväksi. Tosin, nyt tässä jo jonkin aikaa jatkuneesta katkonaisten öiden sarjasta johtuen olen vähän laiskistunut kiinteiden tarjoamisessa, mutta pitää nyt taas petrata.

Puurot eivät tunnu olevat mitään herkkuja, mutta apinaevään muodossa maistui (banaani, kaurahiutaleita + öljyä sekasin ja paistetaan uunissa puikuloiksi) eikä A:kaan niille nenäänsä nyrpistellyt. Jonkin muutamaan kertaan ollaan syöty koko perhe jo samaa ruokaa: ekalla kerralla kookosbataatti keittoa ja makaroonilaatikkoakin. Varsinkin jälkimmäinen oli mukavaa syötävää kun sai kunnon palasia mitä nyrkistä sitten jyrsiä.

Tälläinen tarjottiin...

Tämä jäi jäljelle

Yöt ovat meillä menneet vähän hulinaksi ja erityisesti tuo nukkumaanmeno tuottaa vähän päänvaivaa. Päätettiinkin nyt miehen kanssa pikkasen unikoulutella ja aikaistaa nukkumaanmenoa. R kun nukkuu useimmiten yhdet n. 3h unet 9-12 ja sitten pikkutirsat joskus 16-17 välillä maksimissaan puoli tuntia. Illalla monesti pitkään tyttö tykkäisi puuhailla ja ryömiä lattialla, mutta sitten se väsy iskee yhtäkkiä. Joten nyt vähän aikaisempaa nukkumaan laittoa ja omaan sänkyyn opettelua taas.


Kunnon kampaus, ponnarit ja pinnikin.

Muuten ei kyllä voi valittaa tästä elämästä, vaikka välillä on tosi tosi väsynyt. On ihan mahtavaa seurata miten nuo tytös koko ajan enemmän ja enemmän pelaavat yhteen. A pitää itsenäisesti jo seuraa R:lle ja antaa pikkusiskolle luvan tulla omaan huoneeseensa ja ihmettelemään legoja. Kovin ovat tärkeitä toisilleen jo nyt, A halailee ja pussailee pikkusiskoa ja pikkusisko ihastuu kovin aina kun A tulee paikalle viihdyttämään.

2 kommenttia:

  1. Onpa vauhdikas neiti! Meillä ei vielä liikuta kuin oman akselin ympäri mutta halu ryömiä taitaa olla kova. Ainakin närkästys on suuri, kun ei yrityksistä huolimatta pääse eteenpäin. :D

    Mäkin mietin tässä vasta, että on tää elämä aika kivaa, väsymyksestä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vauhtia kyllä piisaa. Kunhan tuon konttaamisen hoksaa niin varmaan sitäkin enemmän vielä...
      Eipä tätä vaihtaisi muuhun, vaikka välillä kyllä miettii, että mihin sitä taas ryhtyikään :D

      Poista

Kommentit ja mielipiteet lämpimästi tervetulleita :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.