A beautiful body

Kun törmäsin haasteeseen ensimmäisen kerran Oi mutsi mutsin blogissa, josta päädyin alkuperäiseen haastajaan Mami go go -blogissa, oli heti mielessäni että tahdon osallistua. En siksi, että se tarjoaisi jotain uutta ja shokkeeraavaa tai olisi minulta erityisen rohkeutta vaativa veto, onhan täällä noita kroppa kuvia jo pt-projektin myötä nähty useampia. Pääajatuksenani oli käydä läpi itseni kanssa, miksi ihmeessä sitä on niin järjettömän tyytymätön kroppaansa, ettei siitä mukaan mitään hyvää löydy omasta mielestä. Ei siitäkään huolimatta että paino olen kuluneen yhdeksän kuukauden aikana karistanut 14 kiloa.

Tässä minä, illalla, väsyneenä ja työpäivän jälkeen.

Miten raskaus muutti kroppaani? No kyllähän se muutti. +20 kiloa painoa lisää odotusaikana kyllä tuntui liikkumisessa. Ei sekään nyt niin haitannut, painon voi aina pudottaa jollain tavalla. Suurin murhekryynini oli raskausarvet, vaikka olisihan lopputulema ehkä pitänyt arvata teini-iässä peruskasvamisesta tulleista arvista. Niitä kuin ei tullut muutamaa hassua. Ei vaan niitä tuli joka paikaan: polvitaipeisiin, sisäreisiin, jenkkakahvoihin, nivusiin, vatsaan haaroista alimpiin kylkiluihin asti, kainaloihin ja tietenkin rintoihin. Pahimmat levisivät toista senttiä leveiksi ja olivat verenpunaisia pitkään. Ja pitkään arpien hyväksymisen kanssa on tehtykin töitä. Vasta nyt alan olemaan sinut niiden kanssa, vaikka toisinaan kauhuissani mietinkin, että mitä minun nahastani on enää jäljellä seuraavien mahdollisten raskauksien jälkeen.
Rinnatkaan eivät ole kovin ylhäällä ja kiinteät, mutta se ei ollut itselleni kova paikka. Sen verran iso kuppikoko ollut aina ja rinnat alaspäin suuntautuvaa putkimallia, että olisin jo teininä voinut kynätestissä kynän sijaan pidellä kokonaista penaalia.

Pitkin viikkoa olen miettinyt suhdettani kroppaan ja pikkuhiljaa ymmärtänyt sen, että mä en enää ole lihava, en ainakaan terveydenhuollollisten normien mukaan, jonkun silmiin tietenkin voin olla. Sitä en kiellä, etteikö rasvaa olisi turhan reilusti, mutta sitähän tässä työstetään. Siitäkin täytyy sen verran kommentoida, että olen nyt timmimmissä mitoissa kuin 3,5 vuotta sitten kun sain salikortin (jos kiinnostusta löytyy niin tästä 2010 lukemat ja tästä voi verrata toukokuun lukemat) ja aloitin treenailun, jos sitä nyt edes treenailuksi voi kutsua, mitä silloin tein. Myös lihasta on enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja mitä alemmaksi saadaan tuota rasvaa, niin sitä enemmän ne lihakset alkaa näkyä. Vaikka edelleen jaksan hämmentyä siitä miten paljon jo osittain näkyvät.

Vatsa on aikamoinen ruttu, 

mutta onneksi pahimmat nahkarypyt piiloutuu alushousujen alle.

Pikkuhiljaa sitä alkaa löytää itsestään osia jotka tuntuu ihan kivalta. Takamukseni on projektin aikana saanut rutkasti pyöreyttä (ainakin minun mielestäni). Käsivarsista ja jaloistakin löytyy lihasta, joka tuntuu vielä tarttuvankin kohtalaisen hyvin. Vatsa näyttää sivuprofiilissa hyvältä aina välillä, useimmiten aamuisin. Vielä helpompi itseään kohtaan on olla vaatteet päällä. Silloin tunnen näyttäväni hoikalta ja pidän rinnoistani, niiden koosta ja siitä miltä ne näyttävät tietynlaisissa paidoissa. Siitä huolimatta haaveilen edelleen painavani lukemia, joita en muista koskaan painaneeni, pääseväni jenkkakahvoista eroon ja olevani timmimmän näköinen myös ilman vaatteita. Sitähän sanotaan, että tyytyväisyys tappaa kehityksen, mutta aion ehdottomasti opetella jatkamaan muuttumistani kehoani kunnoittaen ja pitäen siitä, sen sijaan että jatkuvasti peilin edestä kulkiessani haukkuisin itsenäni.