Tiptap tiptap

Tipetitiptap vaan, niin se alkaa vuosi hiipiä koko ajan kohti loppua, jotenkin ihan käsittämätöntä. Taitaa tuo meidän A olla innokkain joulun odottaja tällä hetkellä, vaikka eihän tässä voi itse olla innostumatta toisen odotuksesta ja jännityksestä. Joulupukin tuleminen tosin vielä on aika iso kysymysmerkki, kun A:lla on ilmeisesti ikään liittyvänä kovasti kaikenlaisen pelkääminen ja jännittäminen päällä. Ekalle kerralla joulunavauksessa ei ees karkkia uskaltanut pukilta hakea, eikä se reagointi ole siitä kovin paljon helpottanut. En viitsi sitten toista alkaa pakottaa ettei vahingossakaan jää mitään kunnon traumoja. Joulua ollaan laiteltu hiljaksiin, vähän valoja, koristeita yms. Kuusikin joudutaan varmasti tällä viikolla jo hakemaan ja koristelemaan, koska A odottaa sitä ihan mahdottomasti. Viime vuonna vielä tehtiin samaan tapaan kuin mitä mun kotona on aina tehty eli vasta aattona koristeltiin kuusi, mutta tänä vuonna tosiaan otetaan se koristeeksi aikaisemmin. Jouduttiin olkkaristakin vaihtamaan järjestys, jotta saatiin parempi paikka kuuselle :D Mutta kyllähän se vaihtelu muutenkin virkistää.

A:n joulukalenteri. Luukuista on löytynyt kaikkea mahdollista

 herkuista pikkuleluihin ja pieniin koristelu tms. toimiin.

Eipä meillä mitään ihmettä ole tässä ollut. Vähän molemmat lapset nuhaisia, mutta R:lläkin räkä on irtonaista tavaraa ja lähtee lapsen lattialla touhutessa hyvin liikkeelle. Pikkusisko on edelleen hyvin tyytyväinen, naurava ja liikkuvainen lapsi. Jo jonkin aikaa on ryömitty eteenpäin, nyt tyyli on jo perinteinen vedetään-käsillä-eteenpäin, sitä ennen tyyli oli hyvin huvittava. Kummasti kahden lapsen (helppojenkin) kanssa aika menee ihan niihin perustouhuihin päivän aikana ja ilta rötvätään (ainakin haaveissa, R on aikamoinen iltakukkuja) sohvalla. Tässä samalla availin lukemattomia postauksia uusiin välilehtiin, luulen että pelkkään silmäilyynkin menee se pari kolme päivää. Joulupukilta on toivottu jo parempaa tabletti, niin voisi sitä alkaa käyttämään enemmän, mutta saa nähdä olenko ollut kiltisti.

Itse olen jo jonkin aikaa ollut terve ja salilla päässyt vetämään treeniä ihan kunnolla. Lauantaina sain vedettyä itselleni sellasen treeniin puntilla, että sykkeet hyppi kattoon ja kun lopulta pääsin pukukoppiin ja istuin alas niin tuli huono olo. Nytkin on sen mukainen olo, että treeni potkii vähän takasin.

Viikonloppuna hoidettiin kaikki lahjat pakettiin.

 Mä en ole yhtään paketoinnin ystävä, en koskaan saa tehtyä

 hienoja ja siistejä paketteja

Keittiön ikkunaan paristokotelolla varustettu valosarja Clas Olhsonilta.

Odottelen joulua myös siitä syystä, että mies on aatosta loppiaiseen asti kotona. Otti viikon isyyslomia tuohon välipäiville. Lähdetäänkin sitten ennen uutta vuotta sunnuntaina kahdeksi yöksi käymään Oulun Edeniin. Oltiin toukokuussa siellä A:n kanssa kun mies juoksi Terwamaratonin ja tyttöhän tykkäsi ihan hulluna. Pääsee R:kin ensimmäistä kertaa uiskentelemaan, kun ei olla vauvauintiin menty tällä kertaa. Oulussas siis uiskentelua, shoppailua jonkin verran ja sukulaisilla varmaan käydään pyörähtämässä jos aikataulut osuu yksiin. Oulussa taitaa myös Hoplop olla, joten saa nähdä pitäisikö se käydä katsastamassa.

Joka kuinen yhteiskuva, jotta nähdään miten R kasvaa. 

Se on niin ihanaa, kun tytöistä on jo tosi paljon seuraa toisilleen

Se on syksy nyt.

Voi että kyllä ärsyttää. Blogger on tyhjännyt kaikki lukemani blogit. Useammin päivittyvät muistan varmasti, mutta kuinkakohan muistan kaikki harvemmin päivittyvät, joita kuitenkin tykkäsin seurata. No, ehkä ne löytyy ajan kanssa.

Mutta, ehkä ihan asiaakin. Se olisi taas syksy, noin ihan virallisestikin. Tykkään syksystä, tosin nää kelit on jonkin verran haasteellisia. Aamulla saa pukea lapselle tarhaan/puistoon yms. lähtiessä päälle, mutta iltapäivällä on jo jokseenkin lämmin. Onneksi toistaiseksi vaatevalinnat tuntuu osuneen kohdilleen, ainakin lasten kohdilla. Oma vaatekaappi puolestaan aiheuttaa harmaita hiuksia, koska eihän mikään tunnu istuvan ja imetysystävällisyyskin pitäisi muistaa huomioida. No, ehkä tämä tästä pikkuhiljaa.

Syksy tuo luonnollisesti sairastamiset ja meillä onkin kaikki olleet jo enemmän tai vähemmän räkäisiä. A:han sen tarhasta ensimmäisenä toi kotiin ja nyt on tuo pieni vauvakin rohissut viikon verran enemmän tai vähemmän. Viikonloppuna erityisen paljon, niin nyt kävin sitten viimein apteekissa hakemassa Baby-vac nimisen vehkeen Nenä-Friidan tilalle. Eihän tuo ihan halpa ollut (34 euroa) mutta ajattelin näin pienen kanssa olevan syksyä ja talvea ajatellen hyvä investointi. Tuo kapistushan liitetään imuriin ja sen avulla imetään räät nenästä pois.

Liekö kesän helteet mahassa kasvaessa ja sen ulkopuolellakin aiheuttaneet sen,

 että tyttö tykkää pesiytyä iltaisin aina joko mun tissejä tai miehen kainaloa vasten.

Arki pyörii kaikin puolin mallikkaasti. vauva on tyytyväinen tapaus ja kasvaa hienosti, A on aivan ihana isosisko ja itsellä vointi on hyvä, mitä nyt väsymys vaivaa aika ajoin. A tosiaan vauvaan suhtautuu todella hienosti ja hoivaavasti, mutta uhmaa löytyy sitten mulle ja isille senkin edestä. Myös vessajuttujen kanssa käy enemmän vahinkoja joko vahingossa tai tahallaan, mutta parempi niin kuin vauvaa koko ajan tuuppiva ja kiusaava isosisko. Pitää vain kuitenkin muistuttaa itseään muistamaan että A on vasta 2,5 vuotias ettei joudu liian isoksi muuttumaan.

A:lla alkoi tänään taaperojumppa jossa käy sitten jatkossa maanantaisin isin kanssa. Itsekin ajattelin tuota liikuntaa alkaa maltillisesti harrastamaan, vaikkei jälkitarkastusta olekaan vielä tehtynä. Viime viikolla alkoi pilates kerta viikkoon ja huomenna suuntaan kokeilemaan 30 min spinningin ja testaamaan kuntoa. Eiköhän tämä syksy tästä käyntiin lähde ihan kivasti :)

Hullu viikko

Kulunut viiko on ollut kovin vauhdikas. Kelien ollessa näin hyvät ollaan aika paljon vietetty aikaa ulkona puistoissa ja rannalla. Varsinkin lämpötilat alkaa olemaan ihan himpun verran liikaa, jolloin sisällä saa hikoilla tämän mahan kanssa kuin pieni porsas. Yöt on ehkä kamalinta mahdollista aikaa.

Tiistaina oli tosiaan vyöhyketerapia käynti ja kylläpä se teki hyvää. Vielä tällä kertaa ei käsitelty symnytykseen liittyviä pisteitä, vaan keskityttiin rentouttamaan kroppaa ja sitä kautta valmistautumaan synnytykseen. Käsittelyhän tarkoitti periaatteessa 1,5 tunnin jalkahierontaa, koska pisteet ovat siellä. Oli jännä huomata miten pisteet olivat selkeästi yhteydessä muualle kehoon, koska joitakin tiettyjä kohtia käsiteltäessä vauva aktivoitui liikkumaan vaikka muuten oli hyvin rentona johtuen omasta rentoudestani. Myös supistuksia tuli muutamia napakampia tiettyjen pisteiden käsittelyssä. Varasin vielä ensi viikolle yhden käynnin eli keskiviikkona olisi tarkoitus sitten niitä käynnistyspisteitä käsitellä, jollei vauva lähde tulemaan maailmaan ennen sitä.

Keskiviikko puolestaan oli illan osalta hieman onneton. Olin läjdössä yksikseni iltatorille ostamaan herneitä ja vähän käyskentelemään, mutta meninkin portaissa äärimmäisen huolellisesti vasemman jalkapöydän kautta ympäri  ja ennen kuin tajusinkaan, olin kontillani ensimmäisellä porrastasanteella. Ei muuta kuin klenkkaamaan portaat takaisin ylös ja sohvalle ensiapua antamaan kylmänä, kohona ja kompressiona. Kyllä pisti ärsyttämään, kun mies oli juuri ennen oven sulkeutumista huikannut otathan varavaisesti. Olen varma, että ilman tätä en olisi nurin menyt. Torstai aamuna jalka oli sitten ihan yhtä kipeä, joten soitto tk:hon ka sotä kautta päivystykseen. Jonkun diagnoosin asiasta sain, mutta mitä lie lääkärikieltä, kun en siitä sanaakaan ymmärtänyt. Kuitenkin jonkinlaisen tuen kanssa sieltä lähdin pihalle. Jos ei viikossa oo terve, niin sit uusiksi ja kuvaamaan ilmeisesti onko tullut isompaa vahinkoa, toistaiseksi kuitenkin parempaan päin mennään.

Tälläisen kanssa nyt kävellään. Jotenkin tuntui että tuli hassuun kohtaan tuo tuki, kun jalkapöytä on kipeä, mutta kyllä tämän kanssa on selkeästi tukevampi kävellä, eikä jalkaa särje samallalailla.

Perjantaina oli 39+0 neuvola ja se meni suoraan turhien käyntien kategoriaan, siis siinä mielessä etten kostautunut reissusta muuta kuin sen, että kaikki luvut priimaa. Painokin jäänyt aika hyvin pyörimään samoihin lukuihin eli sellaiset 12 kiloa tällä kertaa kerty elopainoa, turvotuksista huolimatta. Painan nelisen kiloa enemmän nyt loppuvaiheessa kuin A:n odotuksen alussa.

Iltapäivästä saimme A:n kummisedän kyläilemään ja päätimme lähteä päivälliselle Pedrinakseen, joka on paikallinen texmex ravintola. Kovin siinäkävellessä alkoi tutun oloisia jomotuksia alavatsassa ja -selässä tuntumaan, ja muutenkin oli koko ravintolakeikan ajan kovin dejavumainen fiilis oloista ja syömisestä. Hämärästi muistelisin,että oltaisiin miehen kanssa käyty tuolla syömässä myös silloin kunA:sta alkoivat sitten illan/yön mittaa supistukset. Ja kyllähän siinä illalla supistuksia tulikin vähän tiheämmin ja säryt sekä jomotukset pysyivät päällä. Vielä ei kuitenkaan ole lähtöä tullut, vaikka nyt aamustakin erityisesti selän puolelle särkee ja supistikin muutamaan kertaan kipeästi aamulla (herätty tänään ennen kuutta, niin tuntuu ettei enää ole aamu ollenkaan :D) mutta kaipa se lopulta tulee joku päivä.

Kuuluisan sairaalakassinkin pakkaamisen aloitin vihdoin ja viimein. Vauvan kotiutumisvaatteet ja äidin karkkipussi, eikös siinä ne tärkeimmät? Okei, pitää sinne vielä jotain nakkailla, mutta kerkeehän tässä eiks niin?

Se toinen ultra

 

Sormet suussa

Johan tuosta rakenneultrastakin on ehtinyt kulua jo melkein kaksi viikkoa. Vähän kyllä mietin että miten ihmeessä? Viikot ovat tuntuneet kovin pitkiltä, viime viikko sairastettiin tytön kanssa ja itse jatkan sairastamista edelleen (järjetön nuha, kurkku on karhea, yskittää), kun ei tämä tunnu menevän suuntaan tai toiseen. Neuvolastakaan eivät sanoneet muuta kuin että lääkäriin jos pahenee.

No, kuitenkin rakenneultrasta: siellä köllötti 350 g painava vauva, jolla kaikki rakenteet oli ihan justiinsa kunnossa. Paljon rauhallisempi kuin isosiskonsa vastaavassa tutkimuksessa, tosin se on muutenkin ollut jo havaittavissa. Olin myös oikeassa siinä, että istukka on edessä, joten myöhemmin tuntuneet ja alkuun hyvin vaimeat liikkeet johtuivat siitä. Nyt on tyypillä jo voimaa sen verran ettei potkuja voi olla huomaamatta. Ja saa se isikin niistä nauttia, ainakin välillä jos vain kerkee (yleensä siis sanon, että nyt potkii: mies kokeilee ja saman tien stop liikkeille :D)

Tuon ultran perusteella ei meille tule tehtäväksi mitään uusia hankintoja vaan kaikki saadaan kierrättää vaatteista lähtien. Eli omat lievät fiilikset pikkusiskosta osuivat oikeaan. Itselle ainakin jäi tästä ultrasta varmempi fiilis sukupuolen suhteen kuin esikoisen ultrasta, mutta mistähän näitä koskaan varmaksi sanoo ennen tapaamista. Jos kuitenkin pikkusisko tulee, niin ainakin nimi on varmasti olemassa. Tai oikestaan kaksi hyvin saman tapaista ja molemmat yhtä kivoja tällä hetkellä, eli taidetaan lopullisesti nimi päättää vasta tulokkaan nähtyämme, toisin kuin esikoisesta, jollei ei ollut kuin se yksi ainut nimi.

Vaikka vaatteet ovat pääasiassa kunnossa, katselin jo himoiten Lindexin ja Po.pin ihania pikkuruisia vaatteita. Todennkäisesti kuitenkin joutuu jotain hankintoja tekemään kun sen verran eri vuoden aikaan syntyvistä lapsista on kuitenkin kyse.

Välillä harmittaa miten vähän aikaa tähän raskauteen on syventyä (esim. kirjottaa fiiliksiä vau:n päiväkirjaan tms.) ja siitäkin huolimatta koen laiminlyöväni A:ta ihan sata-nolla. Onneksi A isältään saakin sitten extrahuomiota ja tuntuu ymmärtävän että äidin pitää levätä. Kyllä mä silti olen miettinyt että pitää tytölle hankkia vähän jotain extrajuttuja, jotain vähän spesiaalia. On tosta meidän tytöstä sen verran iso, taitava ja hieno tyttö kasvanut tähän mennessä :) Kesää ja isosiskoksi tuloa mielenkiinnolla odottaessa.

Melkein voiton puolella

Täällä on  mennyt torstai, perjantai ja tämä päivä ihan järjettömässä räkätaudissa. Sain keskiviikkona viimeiset oppariin liittyvät mittaukset tehtynä ja olen sitä pitänyt sellaisena rajana, että sen jälkeen on lupa höllätä, ettei töihin ole ns. pakko mennä jos oikeesti sattuu ja tuntuu huonolta. Luulen että stressi (joka on ollut ihan mieletön tässä viime aikoina) pääsi sen verran purkautumaan, että keskiviikko yönä pääsivät kaikki pöpöt iskemään. Ihmeen kauan sitä terveenä selvisinkin vaikka A ja mies onkin sairastellut useammankin räkätaudin.

Muuten varmaan tämä menisikin, mutta kasvanut maha tekee hengittämisestä muutenkin jo hieman haasteellista, joten nyt kun nenä on tukossa mä huohotan jo istuessani kuin jossain spinningtunnilla. Tässä nyt sit kotosalla oltu, mitä torstaina istuin sellasen 7 h luennolla, mutta aihe oli todella mielenkiintoinen ja luennoitsija ihan huippuhyvä. Koulun kanssa olen koettanut ottaa huhtikuun puolivälin jonkinlaiseksi deadlineksi, silloin on viimeset tunnit viimeisestä kurssista, joten siihen mennessä olisi kiva saada kaikki muutkin valmiiksi.
Alan välillä pikkuhiljaa epäilemään omaa mielenterveyttäni, ei nimittäin ole kauaakaan siitä kun vannoin etten opiskele enää mitään. Nyt ajatus elintarviketieteiden opiskelemisesta Viikissä on alkanut kiehtoa, siellä samassa kun olisi maataloustieteet, jonne moni jatkaa agrologin jälkeen agronomiksi. Mutta katsoo nyt, toistaiseksi vielä ihan ajatustasolla koko homma, en oo vielä yhtään kattonut että miten opiskelu voisi käytännössä tapahtua. Mutta onpahan jotain ajatuksia tulevaisuudelle, jos töihin ei sitten aikanaan pääsekään takaisin.

Tänään 19+1. Kiloja tullut ihanan maltilla (ainakin vielä) reilu pari kiloa, 

kun A:sta oli jo tuplaten tässä vaiheessa.

Nyt alkaa olemaan viikkoja sen verran enemmän, että nyt pitää alkaa vähän himmailemaan jos siltä tuntuu. Mielelläni olisi kyllä kesälomaan asti töissä, mutta saa nähä miten selkä ja maha tykkää tuosta päivittäisestä kävelystä painavien suojakenkien ja kypärän kanssa.

Tuleva viikko pitää haipakkaa, kun päivät menee töissä ja sitten illalla pitäisi leipoa meidän pikku prinsessan 2-vuotissynttäreille. Mulla on paha tapa ottaa pientä piilostressiä tarjottavista ja jonkinlaista näyttämisenkin halua :D Joten saa nähdä mitä saan aikaan. Toivottavasti meidän uusi ruokailuryhmä vaan tulisi ennen sitä, että saisi vähän isomman pöydän, jolle tarjottavat kasata.

Kuinka pitkälle voimat riittää?

Nyt alkaa epäilyttämään omat voimavarat. Työssäkäynti, opiskelu, koti ja perhe. Yhä kesken olevien kurssien lisäksi alkaa tälle vuodelle vielä kaksi uutta. Samaan aikaan pitäisi hoitaa työt ja tehdä opparini teoria osaa. Pitäisi liikkua, syödä hyvin, olla lapsen kanssa läsnä, keskustella miehen kanssa, ylläpitää jonkin asteisia kaverisuhteita.

Voin sanoa, että noista on jo aika monta tipahtanut. Treenit on tipahtanut tosi huonoihin viikko saldoin miehen kahden viikon Amerikan matkan jäljiltä (kun siis päässyt liikkumaan hoitajien puutteen vuoksi). Sille tosin on syykin (siis muu kuin järjetön väsymys ja kaamosmasennus): selkä on taas vaivannut kovasti, kun ei ole fyssarille kerennyt. Onneksi nyt olen oikeutettu työpaikan fyssarietuihin ja niitä olisi tarkoitus hyödyntää vielä tämän vuoden puolella.
Ruokapuoli ei suju yhtään niin hyvin kuin haluaisin ja pitäisi. En jaksa laittaa mitään monimutkaista ja terveellistä ruokaa, naposteltua tulee vähän turhan paljon (ei mitään vielä vuoden takaiseen verrattuna, mutta kuitenkin) ja muutenkin nälkä on koko ajan vaikka mitä söis. Ihana stressi.

Kavereita tulee nähtyä tosi huonosti, ei vaan jaksa. Ja välillä kyllä tuntuu, että mahtaako sitä olla kavereita ollenkaan, mä olen niitä ihmisiä jotka kaipaisi sen yhden paremman kaverin. Opiskelukavereille tai muille kavereille on vähän huono lähtee avautumaan perhe-elämän vaikeudesta.

Mä käyn ihan järjettömillä kierroksilla, koko ajan tuntuu että kihisee ja kohisee. Sit kun väsähtää, niin väsähtää täydellisesti. Jokaisesta joutenolon hetkestä (jotka tässä tilanteessa olisi todella tärkeitä) potee huonoa omaatuntoa, kun tietää että on se ja se tehtävä tekemättä. Ja kerrottakoon tässä rehellisesti, etten muista koska viimeksi olisi juurikaan siivonnut. Kiitokset siitä siis miehelle.

Stressiä ei helpota yhtään miehen työmatkat: parin viikon päästä viikko Saksassa, kun mulla olisi 8h tunnin edestä elintarvikekemiaa. Ja ne työt ja opparin teorian kasaaminen ja koti yksin ja ja.


Nyt sitä alkaa oikeesti miettimään, kuinka kauan tälläistä voi jaksaa?

kuva

Hullunmyllyä.

Turha edes enää selitellä miksi ei ole tullut kirjoitettua. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Mun pyhä kolminaisuuteni on tällä hetkellä työ, koti ja treeni, muulle juurikaan ei ole jaksamista. Kavereita ei tule nähtyä, mitään kivaa ei tule tehtyä: mulla on Game of thronesin kakkoskirjakin ollut työn alla varmaan reilun kuukauden, normaalisti tuo sivumäärä ei veisi paria viikkoa pidempään.

Kuvitukseksi ruokakuvia kesän ajalta. Nyt kun ei hirveesti oo mitään kummepia tullut kuvailtua.

Minttuperunasalaattia ja lohta.

Treenit sujuu ihan suhteellisen hyvin tuolla kaksijakoisella mikä nyt on. Ainoa mikä treeniä haittaa, on oman kropan ongelmat. Lapaväli meni lukkoon, sain sen fyssarilla auki ja selkä ehti olla 1,5 viikkoa ongelmaton ja sitten sunnuntaina nasahti taas. Ihan vain uimaaltaan reunalla istuessa, kun vähän liikahti. Onneksi on ihana pt, joka lupasi viikoksi lainaan oman fysiokiilansa, jolla itse on saanut lapaväliä auottua. Tällä hetkellä kun ei taloudellinen puoli anna yhtään periksi ylimäärästä fyssarikäyntiä, on noita yllätyksellisiä menoeriä piisannut (kuten mm. uudet kesärenkaat, lukkojen vaihtoa jne) ja en edes halua kuvitella sitä skenaariota että olisin kotona kodinhoidontuella.

Tää on miehen taidonnäyte mun synttäreiden kunniaksi. 

Voisipa kysäistä suostuisiko tekemään hääpäiväateriaksi uudestaan.

En ollut koskaan tajunnut kuinka hektistä elämä voi olla. Vaikka en elämääni muuhun vaihtaisi, silti välillä kaipaan rauhallisempaa aikaa. Tuntuu ettei mitään muuta ehdi tehdä kuin juosta koko ajan jonnekin tai tehdä koko ajan jotain. Kaikki mikä rikkoo viikon normaalirutiinin on tervetullutta, mutta itse sitä ei jaksa alkaa erikseen värkkäämään, joten eipä ole juurikaan tullut kyläiltyä tai nähtyä ketään. Onneksi A:n kummitäti vieraili edellisenä viikonloppuna ja eilen sain amk-kaverin käymään kylässä kun oli lähialueella.

Koulutehtäviäkin alkaa olemaan jo aikamoinen pino. Vielä kun sen keksisi, että missä välissä ne saisi raapustettua pois, sillä edellytyksellä tietenkin että ne edes osaisi.

Tuorepuuro omaan herukkamehuun chiasiemenistä, kaurahiutaleista ja vehnäleseistä. 

Vähän pensasmustikoita kaveriksi.

Tämmöistä siis tänne eli pitkälti hiljaisuutta tulee olemaan blogin puolella edelleen. Tätäkin postausta olen kirjoittanut viime sunnuntaista asti, vaikkei tämän kummoisempi ole.

Melkein 1,5 v.

Meikäläisellä on lomaviikkoa ja koulutehtävien pähkäilyn lomassa on hyvä aika vähän tehdä kaikkea muutakin (jotenkin ei nuo kustannuslaskelmat meinaa luonnistua millään). Varailin A:lle ensi kuun alkuun 1,5 v neuvolan ja tulipa mieleen, että voisihan sitä tännekin laittaa välillä muutaman kuvan siitä mitä neiti on kesän aikana puuhaillut. Niitä on jo nyt kertynyt ihan mahdoton määrä, joten kauhulla odotan sitä kun pitää alkaa 1-vuotiskirjaa kasailemaan. En missään nimessä halua että kuvat jäävät pelkästään koneelle, vaikka katsellaankin niitä aina välillä, koska se on A:n mielestä todella hauskaa. 

Puistossa hullutellaan.

A tuntuu kuluneen kesän aikana kasvaneen ihan todella paljon. Sanoja tulee päivittäin useita uusia ja keskustelukin onnistuu jo. Osataan ei, joo, kiitos, myös kato on kovassa käytössä. Kirjoja luettaessa A osaa kuvista näyttää lähes kaiken mitä keksii pyytää, eli sanojen merkityksiä tiedetään vielä enemmän kuin mitä sanotaan. Muunmuassa ruumiinosat on todella hyvin hallussa ja osataan näyttää niin kulmakarvat, kantapäät kuin kainalo ja niskakin. Isi on jostain syystä loman aikana hukkunut käytöstä (liekö siksi ettei ole H:n kanssa aikaisemmin ollut kotona kahdestaan yhtä pitkää jaksoa), joten äiti on kovassa käytössä. Bubblallekin on löytynyt jo nimi: Bubba, Neko sen sijaan on vain mau.

Voin suositella kuvassa näkyvää uimarengasta ihan kaikille.

 Tuossa pääsee siis lähemmäs oikeaa uintiasentoa kuin perus uimarenkaassa ja 

tämän kanssa uskaltaa antaa taaperonkin päästä hitusen kauemmaksi
Swintrainer

Rannalla ehdittiin pariin kertaan käymään.

"Ruoka-aika"

Omatoimisuus on ihan hämmentävää. Pytylle mennessä availlaan itse vessan kannet ja koetetaan laittaa supistaja paikoilleen. Käsiä pestessä koroke asetetaan itse lavuaarin alta ja kädet pestään hanan avaus avustuksella. Kovin juttu tällä hetkellä tuntuu olevan vaatteiden päälle pukeminen ja voi sitä huudon määrää kun ei kaikki vielä ihan omille paikoilleen mene. Kissojen ruokkiminen herkkupaloilla on ihan mahdottoman hauskaa. Muutenkin on kiva ollut nähdä miten kissat koko ajan suhtautuu suopeammin A:han.

Eilen kysyin A:lta, että pitäisikö Bubblaa käyttää pihalla ulkoilemassa ja totta kai piti lähteä.
A:n Mimmi kisukin sitten lähti mukaan.

Näin sujuu ulkoiluttaminen.

Niin se vaan aika menee eikä tuota pienen ihmisen oppimista voi pysäyttää mikään. Vaikka töiden, harrastusten ja kodin yhdistäminen meinaakin vähän rankaksi käydä tässä välillä, niin silti tuosta lapsesta saa niin paljon voimaa jaksaa. Sitä kun ehdottomasti haluaisi kaiken parhaan mahdollisen lapselle, tosin pitää se parisuhteen toinenkin osapuoli muistaa. Ensi viikonloppuna A pääsekin taas mummulle yökylään ja me miehen kanssa käydään "treffeillä": salille spinningiin pitkästä aikaa yhdessä ja vähän jotain ulkona syömistä.

Syksyä ilmassa

Ei voi olla huomaamatta miten töistä kotiin ajettaessa päivä päivän jälkeen pellot näyttävät keltaisimmilta (ja juu, niiden katseluun pystyy keskittymään vasta töistä päästessä, ei mennessä). Puut ravistelee jo pikkuhiljaa lehtiä alas ja ilmakin tuoksuu aika ajoin jo ihan syksyltä.

Tämä syksy tulee olemaan erilaisempi kuin mikään aikaisemmista, ihan jokaiselle perheessä. Työpäivät kun eivät lopukaan 75 harjoittelupäivän jälkeen, vaan jatkuvat vuoden työsopimuksen muodossa ensi vuoden elokuuhun asti. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että A jatkaa tarhassa kesäloman jälkeen (on isänsä kanssa ollut kotona reilu kuukauden) ja mies joutuu toimimaan tarhaanviejänä läpi talven. Omalta osalta jo pelkästään tuo työelämässä pidempään pysyminen on kokemus, mutta sen yhdistäminen opintoihin on vielä ihan toinen juttu. Onneksi ei kursseja ole kovin montaa ja asiaa lukujärjestyksistä tutkailtuani ei vielä elokuussa tarvitse koulua miettiä. Lauseen loppu tosin on hienoista liiottelua, viikko 33 on loma viikko ja silloin olisi tarkoitus rutistaa pois muutamat keväältä jäänet (osa ihan luvallisesti, kun palautusaika vasta elokuun lopussa, osa ei niin) tekemättömän koulutehtävät.

Kesäkuulta jo eli vanha (tai pitkälti se on tukka vaan joka on muuttunut),
mutta antaa vähän viitteitä miltä nykyään näytetään

Vaikka koin paikkaa hakiessani olevani vahvoilla, niin siitä huolimatta en mahdollisuuteen uskonut ennen kuin pomo ilmoitti, että tervetuloa porukkaan pidemmäksi aikaa. Työ tässä vaiheessa on niin napakymppi ihan jokaisella mahdollisella saralla. Ensimmäisenä tulee tietenkin taloudellinen puoli: ei meillä tiukkaa ole oikestaan ollut, mutta on se silti kivaa kun on ylimääräistä rahaa, jota voi laittaa vähän parempaan ruokaan eikä jokaista ostosta tarvitse punnita, että voinko nyt ottaa vai en, vaikka tarve olisikin. Toisena puolena on työkokemus: vähän päälle vuosi. Haaveena kun on jossain välissä saada sisaruksia A:lle, niin jos sellainen olisi heti tähän perään alettu yrittämään, olisi jossian vaiheessa alkanut stressi siitä, että kuinka kauan voi olla kotona valmistumisen jälkeen ennen kuin on pakko hakea töihin. Nyt saa ihan kivan pätkän oman alan töistä CV:hen kirjoitettavaksi ja koen, että voin paremmin sitten miettiä mitä haluan tehdä ja miten kauan olla lasten kanssa kotona.

Plussaksi luen myös sen, että A viihtyy tarhassa ihan mahdottoman hyvin, vaikka onhan siinä tietysti kääntöpuolensakin vähäisen yhteisen ajan muodossa. Nyt on ollut mukava tulla kotiin kun mieheltä on saanut yksityiskohtaisesti kuulla mitä uusia sanoja tytöltä on tullut jne. Tarhassa on kuitenkin aina niin monta lasta, ettei päivän kuulumiset kovin yksityiskohtaisia ole.

Saa nähä miten päivät tästä nyt taas muuttuvat kun kukin aloittaa oman arkensa.

Monta rautaa tulessa

Kaikkien lankojen pitely käsissä käy edelleen työstä. Siksi niistä ensimmäisenä karsiutuukin ne vähäpätöisimmät, kuten kodin tarkka siivous ja blogin kaltaiset harrastukset. Paljon olisi kirjoitettavaa, niin itsestäni kuin A:stakin.

Alotetaan kuitenkin itsekeskeisesti. Projekti sujuu ihan kivasti ja juoksu kiinnostaa itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tässä olisi vähän vajaa pari kuukautta ennen Venetsialaismaratonia, josssa olisi kymppiin osallistumisen mahdollisuus. Syy siihen miksi olen sitä vihan vakavissaan alkanut harkita, on se että viime perjantaina juoksin toistaiseksi pisimmän yhtenäisen matkan 3,9 kilometriä. Eihän se monelle paljon ole, mutta mä aloitan aikalailla tyhjästä. Alunperin ajattelin ensi KCR:n osallistumista ja tämän vuoden ajan parantamista, mutta kun näistä kuvioista ja tilanteista ei koskaan tiedä. Tekisi mieli haastaa itsensä jo nyt syksyllä.

Tällä hetkellä viikko ohjelmaan olisi tarkoitus saada puristettua: funktionaalinen treenaus, yksi kerta punttisalilla (ylläpitävä treeni, vaikka mulla se kuulemma kehittääkin), mäkitreeni, jossa on mäkijuoksuja ja tekniikkaharjotteita sekä yksi hölkkälenkki. Aika paljolta tuo tuntuu, mutta viime viikolla ainakin onnistuin puristamaan kaikki +yhden ekstra bootcamp treenin mäessä. Paino hiissautuu tasaisen hidasta vauhtiaan alaspäin, tosin nyt kun aletaan ekassa painotavoitteessa olla, se löysä läski alkaa ahdistaa enemmän. Sitä sitten tuolla juoksemisella koetetaan kurittaa. Syksystäkin on ollut jo puhetta pt:n kanssa elisissä treeneissä. Sitten kun siirryn kelien puolesta taas enemmän sisälle ja puntti kiinnostaa taas erilailla, lähdetään salitreeniä jakamaan 2-3 jakoiseksi. Nyt ollaan menty koko kropan treeneillä, mutta turhan paljon jää jo paukkuja varastoon näiden treenien päälle, joten nyt tulee sitten jako eteen. Oli kiva olla salilla pitkästä aikaa pt:n kanssa ja kuulla omia ajatuksia tukevia juttuja ja niitä kehujakin oli ihan tarpeellista taas välillä kuulla.

Huomaavaisempi bloggari olisi siistinyt eteisen ennen kuvaamista :D

Tänään on kehonhuolto päivä. Fyssarikäynniltä sain tuliaisiksi ekat kinesioteippaukset, toinen rentouttava ja toinen asentoa korjaava (lapojen siirrottaminen vähentynyt, mutta vielä on töitä tehtävä). Salille meinaan painella vähän infrapunasaunaan joogailemaan ja siitä vielä sen jälkeen tunniksi aktiivivenyttelyyn. Luulisi unen tulevan hyvin ja kropan kiittelevän taas huoltopäivästä :) 

Kestä, kestä.

Kyllä kävi eilinen mielenpäälle. Puntari päivä ja vaaka näytti +400g kahden viikon takaiseen, ilman että luustolihasprosentti olisi noussut selkeästi. Ei lohduttanut, vaikka pt sanoi, että painon tasaantuminen on odotettavaa jossain vaiheessa, kun melkein puoli vuotta ollaan jo tappavan tasaisesti tultu alaspäin. Ei se hirveästi mieltä lämmittänyt, kun sitä tunsi olonsa vain niin laiskaksi ja saamattomaksi, alkuviikosta oli täysin veto pois ja jätin käymättä salilla, vasta torstaina oli ekat treenit: pt:n johdolla mäkivetoja matolla, joista täytyy todeta sen verran, että ehdottomasti juoksussa mun juttu on ihan kaikki muut kuin tasainen hölköttäminen.

Eilinen oli muutenkin ihan tuskaa. Kouluun tuli ajeltua 2h suuntaan ihan täysin turhan takia ja mäkivedoista johtuen mulla oli huutava nälkä koko päivän! Onneksi pt varoitti asiasta, muuten olisi ollut varmasti itsekuri heikommalla kannattimella. Ainut ylimääränen oli salin jälkeen yksi miehen tekemä jauhelihapasteija, muuten puputin kurkkua ja parsakaalta vatsa parkani täytteeksi.

Jotenkin on taas sellainen olo, että on laiska, saamaton ja itsekuriton. Puoli vuotta lähenee ja olisin toivonut siihen mennessä -10 kiloa täyteen. 2,5 viikkoa ja reilu 2,5 kiloa ei tuu onnistumaan, kun tähän mennessä menty sillä -300g/vk. Pitäisi varmaan ihan täysin lopettaa kaikenlaisten laihdutusohjelmien kattominen, ne vaan masentaa, kun muutamissa viikoissa lähtee toistakymmentä kiloa. Se olisi niin hienoa saada seuraavaan punnitukseen nyt kunnon tulos, tekisi taas hyvää tolle pääkopalle, se kun alkaa jo olemaan ihan liikaa sitä mieltä, että kun ei tapahdu, niin olisi ihan sama luovuttaa. Lisäksi hirvittää jo valmiiksi, miten ihmeessä saan työt ja 4krt/vk (mäkivedot, funktionaalinen harjoitus, 2x puntti) treenit yhdistettyä, puhumattakaan siitä että lapsi ja mies saa tarpeeksi aikaa myöskin.

Ensi viikosta ja osittain seuraavastakin tulee haasteellista, erityisesti treenien onnistumisessa, kun mies lähtee taas viikon kestävälle ulkomaanreissulle. Onneksi ensi viikonloppuna kuitenkin A:ta odottaa ensimmäinen yökyläily reissu mummun luona ja tämä äiti lähtee vähän humputtelemaan koulullamme järjestettävään Nuijaturnaukseen. Kysymyksessähän on epävirallinen sm-kisa lentopallosta eri agrologi ja agromini koulujen kesken. Täydellinen irtiotto tulee olemaan tervetullut, vaikka hieman jännittääkin A:n jättäminen niin pitkäksi aikaa hoitoon.

Kesäloma

Minullakin, kelistä huolimatta, eräällä tapaa ainakin. Mies on elokuun kolmanteen päivään asti kotona, joten auttavia käsiä on enemmänkin kuin minun parini. Ja niille käsille on tasaisin väliajoin jo tarvetta, tuntuu että A on nyt ihan parissa viikossa aktivoitunut vielä ihan huimasti.

Lomailusta johtuen siis voi olla asteen hiljaisempaa taas täällä. Tosin koetan kuvailla vähän asuntopostaukseen kuvia ja mahdollisesti ehkä yrittää ehtiä naputtaakin niitä nyt kun eteinenkin on siinä kuosissa, että sitä kehtaa esitellä. Tosin siihenkin olisi vielä haaveena hankkia eräs useamman valokuvan valokuvakehys, mutta kun se pirulainen maksaa 130 euroa, enkä tiedä raaskinko investoida. Vaikka se näyttäisi kyllä tosi makealta tuossa eteisessä.

Ulos lähtöä odotellessa.

Aikomuksena tässä lähiaikoina on leipoa mansikkaherkkukakku mulle synttäreiden kunniaksi, kestittää pikkusiskoani ja sään salliessa käydä hänen kanssa JukuParkissa, piipahtaa meillä kotopuolessa ja sitten tietenkin ihan vaan olla ilman suunnitelmia.

4kk

Niin se tyttö vaan jatkaa huimaa kasvuaan, vaikka tuo psyykkinen kasvu alkaa olemaan hurjempaa kuin fyysinen. Torstaina kävimme 4kk lääkärineuvolassa ja oli kyllä todella nopea käynti. Taas. Mitat oli 65,2cm ja 7560g. Olin kuvitellut, että käynnillä menisi jonkin verran enemmän aikaa ja saisimme lippulappusia aiheesta kiinteät, mutta ketun kikkarat. Ei niistä mainittu yhtään mitään. Sitten kun asiasta kysyin oli "ihan maltillisesti alotellaan, että ei heti puolta purkkia kerralla" ainut mitä sain vastaukseksi. Ahaa, no kaipa me ihan maalaisjärjellä pärjätään. Ainoa mikä mietityttää enemmän on se, että millä tahdilla niiden soseiden yms määrää tulisi lisätä? Millaisia määriä A:n tulisi syödä esim. kuukauden päästä? Eli fiksummat voi mua tässä asiassa vähän opastaa.

Tällä hetkellä syödään hedelmäsosetta aamu- ja iltapäivällä, joku 5-6 lusikallista. Siinä välillä menee yksi pakastekuutio vihannessosetta, joka tällä hetkellä on kukka- tai parsakaalta. Välillä tuntuu että suuremmatkin määrät maistuisi, joten olenkin miettinyt, että antaisin kaksi kuutiota, niin että sekoittelen eri makuja toisiinsa. 

Yksi A:n lempileluista Fisu, jonka evät sopii hyvin suuhun.

Kovasti on havaittavissa jo minä-itse -tahtoa. Pullo pysyy käsissä jo lähes joka kerta, vain loppumaitojen kallistukseen tarvitaan apua. Tänään piti saada tarttua lusikkaan itse ennen kuin äiti sai työntää päärynäsatsin suuhun asti. 

Kokeiltiin ponnarin laittoa :)

Meillä myös liikutaan. Hitaasti, mutta tasaisen varmasti kuitenkin edestään johonkin suuntaan. Napansa ympäri pyörii jo oikein näppärästi, saa lelut levitellä leikki alustan päälle jo ympyrään, että joka suunnasta löytyisi jotain. A myös peruuttaa jo, mutta tuo pyöriminen on tällä hetkellä tyypillisempi liikkumismuoto.

Kummia kausia

Meillä on nyt havaittavissa jonkin verran kahdenlaista kautta. Toinen, joka on jatkunut jo jonkin verran pidempään on se, ettei tissi tunnu kelpaavan enää illalla, sanotaanko noin viidestä eteepäin. Nälkä olisi, mutta tissi ei kelpaa vaan kun sitä yrittää suuhun, niin alkaa huuto. Sitten kun lopetan yrittämisen huuto loppuu, kunnes sitten jossain vaiheessa on niin kova nälkä että huuto alkaa ihan itsestään.  Ollaankin sitten annettu korviketta kerran tai kahdesti illan aikana päivästä riippuen pullosta, kun eihän toista nyt huudattaakaan voi. Ja sitä korviketta meneekin kerralla desi niin että napsahtaa, joten nälkä on. Haluaisin mieluusti omaa maitoa antaa pullostakin, mutta tuntuu etten heru pullolle enää niin paljon kuin aikaisemmin. Liekö maitomäärä sit pikkaisen pienentynyt kun neiti syö enää vain kahdesti yössä. Voi kyllä, yösyötöt taas menee tissistä ihan huolettomasti. Eli pikkasen on ärsyttävästä vaiheesta kyse, mutta suhteellisen pientä kuitenkin. Odotan tosin jo 3kk ikää ja sitä, että Valio tuo markkinoille kotimaiset vellit ja puurot. Tällä hetkellähän käsittääkseni maissi ja peruna-porkkanavellit puuttuvat valmistuksen lopetuksen vuoksi kokonaan markettien hyllyiltä, mutta kesäkuussa siihen tulee taas helpotusta kun Valio tuo omat kotimaiset puuro ja korviketuotteensa. Ajatuksena on nimittäin ehdottomasti kokeilla tuohon iltaan velliä, josko se pitäisi nälkää vähän paremmin. Päivällä kun saattaa mennä suhteellisen pitkilläkin syöntiväleillä, mutta iltaisin tuntuu olevan kova nälkä koko ajan. Eikä siinä kovin paljon voi imetellä, kun tissi suussa vain huudetaan.

Toinen, mikä ei ihan niin pitkäaikainen vaihe ole vielä ollut, on päiväunettomuus. Päiväunille nukahdetaan kyllä liikkuviin vaunuihin, mutta parvekkeelle nukahtaminen on ollut vähän vaikempaa. Sitten kun sinne on nukahdettu, niin ei olla nukuttu niitä pitkiä päikkäreitä mitkä on pitkään kuulunut ohjelmaan. Nukkuu kuitenkin edes pätkiä ja äidin kainalo on aika hyvä nukahtamispaikka. Eilen olinkin niin väsynyt, että mentiin makkariin sängylle makoilemaan jotta molemmat pystyi nukkumaan. En tiedä paljon A nukkui koska nukuin itse, mutta jonkin verran kuitenkin.

Mies otti tiistaina tälläisen vähän reppana kuvan sillä välin kun olin salilla.

Tuntuu että rahaa olisi menossa ihan mahdottomasti tässä. Ihan asiallisiinkin hankintoihin: kevättakkiin ja salikenkiin (on tuo lesti levinnyt sen verran että vanhat jäi tiukaksi), piilareihin ja urheiluliiveihin. Mutta tuli tänään sit tehtyä sellainen, ei ehkä niin välttämätönkin ostos: uusi puhelin Samsung Galaxy S Plus. Kytkyllä tosin sen otin, ettei kerralla langennut maksettavaksi. Mutta jos nyt miehen puhelin saisi olla rauhassa ja mies voi myös lopettaa mun houkuttelun Ipadilla (oikeasti se haluaisi sen tietenkin itse, mutta väittää mulle, että minä tarvitsen) eikä tarvitse läppäriäkään uusia.

Vk 20

Viikon 20 liikunnat
Ma: Kuntosali 30 min, keskisyke 132, 253 kcl
Ke: Spirals lämpö, 1 h, keskisyke 131, 491 kcl
       Syvävenyttely 1 hTo: Pilates 1 h, keskisyke 113, 356 kcl
Pe: Tehokiinteytys 1 h, keskisyke 158, 908 kcl
        Spinning 1h, keskisyke 126, 453 kcl

Paino: 82,8 ja rasva 39,5 %. Paino tullut taas reilu kilon verran lisää, mutta rasvapsosentti on pienentynyt aika kivasti
Senttimitat: Vyötärö 81 cm,  Rinnanympärys: 106 cm, Rintojen alta 86 cm, Lantio 102 cm, Peppu 105 cm. Edelleen täysin samat.

kuva

Viikko hujahti ohi nopeammin taas kuin kuvittelin, en ehtinyt siirtää kuvia tai muutenkaan keskittyä tänne kovin paljoa. Viimeistelyn alla on nimittäin ollut viime kesän harjoittelurapotti, joka viimein alkaa näyttää valmiiksi. Enää muutama laskutoimitus ja allekirjoitus. Sen jälkeen pitäisi tilille napsahtaa 30 opintopistettä. Huomenna joudunkin taas tekemään keikan Ilmajoelle kemian labrojen takia. Samalla tuon raportin palautus. Turhauttaa tälläiset yhden yön keikat Ilmajoelle, varsinkin kun sitten ensi viikon sunnuntaina pitää taas palata sinne kolmeksi viikoksi kasvukausi jaksolle. Parit tehtävät olisi vielä tekemättä, mutta ne joutuu odottamaan ensi viikonloppuun, jotta piipahdetaan miehen veljen luona, heillä kun on maatila. Ärsyttää suunnattomasti noi tehtävät, joissa oletetaan automaattisesti, että kaikilta löytyy jotain kautta tila josta tehdä. Ja toinen tehtävä oli vielä sellainen, että koulutilastakaan ei voi tehdä, koska opettaja ei halua siitä montaa versiota, joku kun sen jo varasi. Hirveästi joutuu vaivaamaan ihmisiä että saa tehtävät tehtyä, ihan vain sen takia, että opettajat tuntuu unohtavan sen ettei kaikki tule tonne kouluun maalta. Toivon todella että alkaa nää pikkuhiljaa loppuu niin ei tarvisi enää: "Voidaanko tulla kylään, olis pari tehtävää?"

Kosteutusta. Ainakin toivottavasti

Mä olen ollut täällä blogin puolella aika negatiivinen viime aikoina, oikeassa elämässä en ole ihan niin negatiivinen ollut. Jotenkin olen ärsyyntynyt suurimmista osista lukemieni blogien postauksissa, koska kaikissa hehkutetaan koulun loppumista ja kesäloman alkamista sekä kesää. Mulla on koko kesäloma fiilis ollut ihan hukassa, enkä välttämättä saakaan sitä tänä kesänä, koska en kesälomaa vietä. Itse asiassa tajusin, että en välttämättä koe kesäloma fiilistä ennen kuin valmistumisen jälkeen. Ensi kesänä on kesällä kasvukausi ja kolmannen vuoden kesällä on erikoistumisharjottelu. Sen jälkeen vuosi opiskelua ja valmistuminen. Voi jopa käydä niin, etten silloinkaan saa kesälomaa jos pääsen jo alani töihin. Onneksi on kuitenkin mahdollisia elämänmuutoksia, jotka voivat tuoda lomaa keskelle opiskeluja. 

Tämä viikonloppu oli aika hyvä. Ja syy siihen miksi postaan viikonlopustani vasta nyt, kun suurinosa on tehnyt sen jo eilen illalla. Mun viikonloppuni oli tällä kertaa lauantai illasta tähän iltaan. Lauantai iltana kun pääsin navelta, olo oli todella väsynyt. Onneksi mies oli niin ihana, että päätti tehdä kanasalaatin mulle valmiiksi. Pääsinkin suoraan valmiiseen pöytään salaatin ääreen, lasissa Red Catia ja Jackfruit limua. Ah. Ruuan jälkeen pääsikin saunaan rentoutumaan.

Kanasalaatti

2 maustamatonta ohutfilee leikettä

kirsikkatomaatteja

kurkkua

salaattia

fetaa

punasipulia

Paistetaan kanafileet, maustetaan suolalla ja pippurilla. Leikellään paloiksi kulhoon

jonne lisätään kaikki muutkin ainekset. Sekoitetaan ja nautitaan hyvässä seurassa.

Sunnuntaina ajeltiin Ylivieskaan anopin luona käymään. Ennen sitä käytiin Kärkkäisillä, josta löytyi paljon kaikkea mitä oli tarkoitus ostaa. Hääaskarteluihin löytyi kuviosakset, mulle löytyi lupaavan oloinen yövoide. Sen jälkeen kun aloitin harjoittelun on ongelmani ollut kasvojen kuiva iho. Ammoniakkihuuruissa kun työskentelee, niin ei se kovin hyvää tee. Mulla on oliviiöljyjä sisältävä suojakertoimellinen päivävoide käytössä, mutta se ei ole ollut riittävä. Kärkkäisiltä löytyi yövoide, joka sisältää 60% aloe veraa, lisäksi siinä on jobajoba öljyä, E-vitamiinia, B3-vitamiinia ja panthenolia. Tänä aamuna ainakin oli iho todella pehmeä, kun eilen illalla rasvaa ensimmäisen kerran käytin. Lisäksi löysin uudestaan helokkiöljykapselit, joiden kosteuttavan vaikutuksen olin ihan täysin unohtanut. Nyt katsotaan josko ihoni pysyisi paremmassa kunnossa näillä eväillä. Pitäisi varailla aikoja jonnekin kosmetologillekin, että olisi hääpäivänä sitten nätti iho :)

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Se siitä sitten.

Tajusin tässä juuri, että kuntoiluni ja kiinteytymiseni on jäänyt hävettävän vähälle sitten viime kuun. En viitsi edes kaivaa mittanauhaa esiin tällä hetkellä, koska muutoksia ei varmasti ole tapahtunut. Kaksi päivää kun jaksaisi rutistaa niin sitten olisi maaseutuelinkeinojen koulutusohjelman ensimmäinen vuosi takana. Enemmän tai vähemmän kunnialllisesti, lopun kunniallisuuden näkee sitten kun saa näiden kolmen päivän tentit takaisin. Nyttenkin pitäisi lukea joko maatalouspolitiikkaa tai lannoitusta ja muokkausta. Mutta jotenkaan ei jaksa. 

Lisäksi tällä viikolla pitäsi putsata kämppä, siivota yhteisiä tiloja ja pakata kaikki tavarat. Arvatkaapas kuinka mahdottomalta tuntuu ajatus pakata viideksi kuukaudeksi?! Periaatteessa pitäisi ottaa mukaan kaikki. Enhän mä tila töissä tarvi kuin navettahaalarin ja työvaatteet, mutta entäs sitten ne kaikki kesän vapaapäivät?! Ja viikonloput Kokkolassa H:n luona. Huh huh sanon minä. Onneksi tää kämppä on kuitenkin vain kahden tunnin ajomatkan päässä Kokkolasta, joten voi tulla hakemaan unohtuneita tavaroita. Koska niitä varmasti tulee olemaan. 

kuva

Eli ei tästä auta muu kuin aloittaa se rutistus. Jottei syksyllä tarvisi hirveän montaa tenttiä uusia :D

Kuin tuuliviiri

Eilen valittelin siitä kuinka kiire tuntuu olevan koko ajan. Noh, tänään mentiin sitten toiseen ääripäähän, tänään ei olla kiirettä nähtykään. Koulua oli 45 minuuttia, jonka aikana annoin ruotsin suullisen esityksen ja tarkastutin viimeisen tehtävän. Eli ruotsi on tenttiä vaille suoritettua ja opettaja sanoi ettei minulla ole mitään hätään tentin suhteen, kun olin niin hyvin viimeisen tekstin ymmärtänyt. Niin, eihän se ruotsi ole mua koskaan stressannutkaan, päin vastoin oon tykännyt siitä, vaan ne kaikki muut tulevat tentit. Ruotsin tuntien jälkeen olisi ollut matikkaa jonka kävin tekemässä pois rästitentissä kun en jaksanut tunneilla istua. Lukiossa sentään tuli luettua se noin 13 kurssia pitkää matikkaa, joten olen tottunut hieman toisenlaiseen tasoon tuossa aineessa. 

      Mutta ai että sitä tietämisen fiilistä! En muista, koska olisi ollut niin hyvä fiilis matikan tentissä kuin tämän meidän AMK matikan yhtälöt tentissä, josta sitten napsahti täysin täydet pinnat. Toinen osio ei mennyt ihan niin hyvin, mutta enpä mä koskaan ole geometriaa hyvin hanskannut.

On ollut kovin aikaan saava fiilis tänään. Koulusta tultuani aloitin leipomaan ja pyöräytin raparperi-vadelma-suklaamuffinit. Tuli muuten ihan mahtavia! Raparperi antaa kivan säväyksen sinne väliin. Koostumuskin oli pitäis parhain: kosteita ja pehmeitä. Tiedä sitten vaikuttiko raparperi vai se, että käytin juoksevaa margariinia (kimpale)leivontamargariinin sijaan. Ja mikäs niille sen paremmin sopisi kyytipojaksi kuin hyvin haudutettu tee. Tuo viisasten tee on tällä hetkellä suosikki kaapissa olevista teepuruista. Tuo suosikkitee vaihtelee aikalailla mielialojen ja sään mukaan. Välillä juon pitkiä aikoja samaa teetä, ja joskus en voi sietää ajatusta että juon samaa teetä kahdesti saman päivän aikana.

Lisäksi tuli syötyä oikein terveellisesti ruokaympyrän mukaan, kun tein maukkaan makaronilaatikon ja ananas-porkkanaraasteen. Lisäksi hoitelimme luokkakaverini kanssa yhden palautettavan yhteisprojektin to do -listalta pois palautuskuntoon. Kyllä nyt kelpaa.

Ja päivää on jäljellä vielä vaikka kuinka :)

Huh kiirettä.

Kiire tuntuu olevan ihan jumalaton, vaikka juuri tällä hetkellä ei ole mitään akuuttia meneillään missään suhteessa. En tiedä sitten kulutanko liikaa aikaa ajattelemalla niitä töitä mitä pitäisi tehdä vai mistä tää hirveä stressi ja ahdistus tulee. Kun ei kerta elämässäkään ole mitään vikaa tällä hetkellä. Tai, ei ainakaan muuta kun se iän ikuinen rahapula.

Tänään sain hammaslääkärille särky ajan ja pääsin yhdestä viisauden hampaasta jälleen eroon. Viimeinen on vielä jäljellä, ja se joutuukin varmaan yksityisen hammaslääkärin käsittelyyn. Täällä leikkaava lääkäri jää eläkkeelle eikä ehdi ottaa ennen sitä pois. Hämeenlinnaan on ihan turha soittaakaan, koska tiedän jo nyt, että aika menisi jonnekin ensi vuoden puolelle, ihan varmasti. Haluaisin hampaan pois ennen harjoittelun alkamista, jotta ei tarvisi pitää mitään sairaspäiviä, mutta saa nähdä antaako budjetti periksi. Ja minkäköhänlainen rumba on kesällä saada hammaslääkäri yksityiselle, kun kaikki pitävät lomiansa. Noh, taidan mennä asioiden edelle, ei noin kaukaisista saa vielä stressata. 

Kiireen takia on jäänyt laittamatta kuvia vähän useammastakin projektista ja hankinnasta, joten tässä viime viikon juttuja kuvina. Laatu ei ole ihan paras, ovat napsittu videokameralla, pokkari kun on Kokkolassa.

Saimme viime viikolla hienot opiskelijahaalarimme. Meille kun ei tule opiskelijajärjestön kautta nuo, vaan me myymme mainospaikat itse ja ostamme itse haalarit. Ylijäänneillä rahoilla rahoitetaan meidän kakkosvuoden kesällä tapahtuvaa parin viikon opintomatkaa.

Haalarin kuvassa erittäin hailakanpunaiselta näyttävät kohdat ovat oikeasta sellaista nättiä fuksianpunaista joka sointuu valkoisen kanssa aivan mahtavasti. Niin, ja se onkin toinen erikoisempi juttu haalareissamme. Meillä eri vuoden opiskelijat erotetaan noiden värien perusteella. Aikaisempia värejä on mm. musta, vihreä ja oranssi. Keskiviikon haalaribileissä huomasi kyllä kuinka tuo fuksia erottui eduksensa :).

Seuraavassa näkyykin, nyt jo kuollut projekti :/. Ei musta vissiin ole viherpeukaloksi sitten olleenkaan. Harmittaa aika paljon, olisi ollut kiva kasvatella yrttejä. Mutten vaan vissiin ole tarpeeksi kotona. Ensin ajattelin että ostan siemeniä kunnon siemenpusseissa, mutten taida uskaltaa. :( Tuossa pakkauksessa oli kaikki tykötarpeet, tosin siemenet eivät osuneet tekstiensä kanssa yksiin. On nimittäin basilikaa tuo missä lukee persilja.

Kissa on taas luonani ilahduttamassa arkeani, mikäs sen mukavampaa. Tuli Kokkolan reissulla haettua SuomiSoffasta tuollainen vuoderahi, mikä siis avautuu patjaksi. Hintaa ei ollut kuin 29 euroa, mikä on tosi hyvin. Kangas ei ole kovin imarteleva, mutta äkkiäkös siihen uuden päällisen ompelee. 

Sitten vielä pieni höppänä joka ei aina tunnu sisäistävänsä että se sattuu jos leikkii omalla hännällään.

Ja pahoittelen tästä "tungetaan-kaikki-samaan-postaukseen-koska-ei-jaksa-kirjoittaa-kuin-sen-yhden" postauksesta.