Se toinen ultra

 

Sormet suussa

Johan tuosta rakenneultrastakin on ehtinyt kulua jo melkein kaksi viikkoa. Vähän kyllä mietin että miten ihmeessä? Viikot ovat tuntuneet kovin pitkiltä, viime viikko sairastettiin tytön kanssa ja itse jatkan sairastamista edelleen (järjetön nuha, kurkku on karhea, yskittää), kun ei tämä tunnu menevän suuntaan tai toiseen. Neuvolastakaan eivät sanoneet muuta kuin että lääkäriin jos pahenee.

No, kuitenkin rakenneultrasta: siellä köllötti 350 g painava vauva, jolla kaikki rakenteet oli ihan justiinsa kunnossa. Paljon rauhallisempi kuin isosiskonsa vastaavassa tutkimuksessa, tosin se on muutenkin ollut jo havaittavissa. Olin myös oikeassa siinä, että istukka on edessä, joten myöhemmin tuntuneet ja alkuun hyvin vaimeat liikkeet johtuivat siitä. Nyt on tyypillä jo voimaa sen verran ettei potkuja voi olla huomaamatta. Ja saa se isikin niistä nauttia, ainakin välillä jos vain kerkee (yleensä siis sanon, että nyt potkii: mies kokeilee ja saman tien stop liikkeille :D)

Tuon ultran perusteella ei meille tule tehtäväksi mitään uusia hankintoja vaan kaikki saadaan kierrättää vaatteista lähtien. Eli omat lievät fiilikset pikkusiskosta osuivat oikeaan. Itselle ainakin jäi tästä ultrasta varmempi fiilis sukupuolen suhteen kuin esikoisen ultrasta, mutta mistähän näitä koskaan varmaksi sanoo ennen tapaamista. Jos kuitenkin pikkusisko tulee, niin ainakin nimi on varmasti olemassa. Tai oikestaan kaksi hyvin saman tapaista ja molemmat yhtä kivoja tällä hetkellä, eli taidetaan lopullisesti nimi päättää vasta tulokkaan nähtyämme, toisin kuin esikoisesta, jollei ei ollut kuin se yksi ainut nimi.

Vaikka vaatteet ovat pääasiassa kunnossa, katselin jo himoiten Lindexin ja Po.pin ihania pikkuruisia vaatteita. Todennkäisesti kuitenkin joutuu jotain hankintoja tekemään kun sen verran eri vuoden aikaan syntyvistä lapsista on kuitenkin kyse.

Välillä harmittaa miten vähän aikaa tähän raskauteen on syventyä (esim. kirjottaa fiiliksiä vau:n päiväkirjaan tms.) ja siitäkin huolimatta koen laiminlyöväni A:ta ihan sata-nolla. Onneksi A isältään saakin sitten extrahuomiota ja tuntuu ymmärtävän että äidin pitää levätä. Kyllä mä silti olen miettinyt että pitää tytölle hankkia vähän jotain extrajuttuja, jotain vähän spesiaalia. On tosta meidän tytöstä sen verran iso, taitava ja hieno tyttö kasvanut tähän mennessä :) Kesää ja isosiskoksi tuloa mielenkiinnolla odottaessa.