Tukkajumala

Meidän pikkuneidissä on yksi hallitseva piirre, josta kuulee kommenttia lähes tulkoon aina ensimmäisenä kun uusia ihmisiä tavataan. Eivätkä ne moneen kertaan tavatutkaan jaksa aina sitä päivittelyä asiasta lopettaa. Ai että mikä se on? No se tukka, jota laitokselta lähtien on ollut varmasti useammankin vauvan tarpeiksi, kun katsotaan keskiverto haivenia mitä vastasyntyneiltä löytyy.

Kaksi päivää vanha ja lähes musta tukka.

Isommallakin tytöllä oli aikanaan tukkaa, mutta R:llä sitä on ollut tuplaten. Ja isosiskon tapaan tukka ei oo lähetenyt minnekään vaan alkanut vain kasvaa pidemmäksi ja pidemmäksi, samalla kun uutta tukkaa puskee vanhan seuraksi. Nyt jo tukkaa alkaa olemaan niin paljon, että siitä on hyvin paljon ongelmia, jos sitä ei kiinnittele pannoilla, pinneillä ja ponnareilla. Pikkusisko on aikamoinen hikipää ja tukan hautoessa niskaa pipon kanssa on niska usein punaista hikinäppyä täynnä. Eikä tarvinne erikseen mainita sitä, kuinka usein tukasta voi tsekkailla päivän ruokalistan siinä vaiheessa kun päivä kääntyy iltaan ja iltapala on syötynä. Laiska kun olen, eikä käytäntökään tue tukan pesua päivittäin, niin useimmiten annan ruuan kuivahtaa, jotta se sitten kätevästi lähtee piikkikammalla kampaillessa ropisten pois.

Oon A:n tukkaa innostunut jo laittelemaan, tosin kovin paljon erilaisia ei vielä olla opeteltu, kun harmikseni toisen tukka on vielä kovin ohkainen, niinkuin lasten tukan monesti on. Sinänsä ei ihme, eihän sitä ole koskaan muuta kuin latvoista vähän tasattu. On kiva tehdä lettejä isommalle, mutta vielä söpömpiä ne on tolla kohta kahdeksankuisella, kun sitä ei vaan voi käsittää miten paljon tukkaa on ikään nähden. Oonkin alkanut oikein kuvata erikseen kuvan aina kun kokeilen jotain uutta. Vielä onnistuu ihan hyvin tekeminen, tietenkin vaatii kärsivällisyyttä, mutta kunhan on jotain tekemistä samalla kun äiti näpertää niin ei tuu vastustusta pientä päänkääntelyä enempää.

Tähän mennessä kokeiltuja. Enemmän tullut tehtyä lettejä, kun ne pitää 

vähän pidempään tukan siellä missä pitääkin.

Meillä ei vaatesamistella, 

vaan äiti tekeen samanlaiset kampaukset tytöille.

Yhtään nipsaisua ei pikkuneidin tukkaan olla vielä tehty, kun kasvaa otsatukkakin ihan nätisti pois silmiltä. Hiuksen kasvun näkee tosi hyvin tukassa, latvassa on edelleen sitä hyvin lähelle mustaa olevaa väriä, kun taas juuri kasvu on niin vaaleaa, että välillä valokusissa näyttää kun päässä olisi kaljuja läikkiä. 

Tuosta irronneesta suortuvasta näkyy vähän sävyn vaihtuminen

Aikamoinen peikonpoikanen tuo on välillä, mutta niinpä ne kai kaikki välillä. Ja A:lle koittaa hiusten kanssa jännä paikka kun perjantaina mennään ensi viikolla leikkaamaan kesätukka. Jos se ainainen väittely siitä tarviiko laittaa ponnari vai ei loppuisi sillä että nipsaistaan kiva polkkatukka. Jos se hius siitä vaikka vahvistuisikin.

Äiti ei ole ainut joka leikkii kampaajaa vauvan kanssa. :)

Treenirintamalla

Moni on  varmaan nähnytkin blogeissa juttua jo buzzadoreiden kirjoittamana Yoogaia -palvelusta. Itsekin pääsin mukaan kokeilemaan ja olenkin sivustolle jo kirjautunut. Vielä en ole ehtinyt kokeilemaan, koska haipakkaa on pitänyt, mutta mies lähtee huomenna loppu viikoksi kotimaan työreissulle, joten salikäynnit ja juoksulenkit ei luonnistu, joten meinasin kokeilla tuolta palvelusta jotain venyttävämpää ja jotain rankempaa.


Kyseessähän on sivusto, joiden kautta voi osallistua joko livetunnille tai sitten tehdä nauhoituksia myöhemmin. Tarjonta vaikuttaa todella monipuoliselta sillä selailulla mitä olen ehtinyt harrastaa. Ilmeisesti hinnat ei päätä huimaa, joten kotona treenaavalle varmasti hyvä vaihtoehto.
Koodilla YOOGAIATRIAL2015 saa sivustoa kokeilla 14 päivän ajan maksutta. Kirjottelen itse heti tarkemmin vielä kun pääsen tällä viikolla tunteja kokeilemaan.

Muuten tässä ollaan aika kevyellä treenillä oltu tavoitteeseen nähden. Josko tää aurinko pikkuhiljaa häätäisi kaikki pöpöt ja pääsisi hetkeksi painamaan satalasissa. Kunnes mies lähtee taas ensi kuussa lähes koko kuuksi ulkomaille. Siinä jää juoksukuntoon treenaaminen vähän minimiin. Eka ulkojuoksu lenkki heitettiin nimittäin vasta lauantaina, mutta siitä olenkin ylpeä 27 min 3,7 kilometriä ja kaikki alusta loppuun asti juosten. 1,5 kilsan kohdalla homma lähti rullaamaan tuli taas se ymmärrys miksi joku vapaaehtoisesti juoksee. Tänään seuraavaa ulkolenkkiä juoksemaan, vaikka nyt odotukset ei ole kovin kovat, koska kroppa on tosi tukossa. Ehkä tässä on toivoa Cityrun 7km jaksaa juosta kokonaisuudessan. 

Toissa viikonloppuna hankitut uudet juoksukengät.

On muuten ihan pikkasen eroa edellisiin "juoksukenkiin" 

Piti napata tosi tyylikäs fiiliskuva hyvän lenkin jälkeen.

p.s. näköjään ulkoasu tappelee ihan välttämättä mulle vastaan ja tekstin ulkonäkö vaihtuu kesken aikan :/

Pikkuinen prinsessa

Hävettävän hiljaista taas pitänyt. Tosin, eipä tässä ole mitään sen normaali arkea kummempaa ollut. Vähän taas sairastelua koko perheen voimin, mies jotain reissaillut (kotimaassa tosin vain) ja etelämmässä käyty minun vanhempien luona kyläilemässä.

Tuossa ensimmäinen päivä korostui taas se, että miten nopeaan aika menee. Esikoinen täytti kolme vuotta. Jo kolme! En pysty ymmärtämään, varsinkaan kun samaan aikaan tuntuu siltä että itselle ei ole tullut ikää ollenkaan, vaikka todellisuudessa minäkin täytän jo yhden neljännesvuosisadan kesällä.

Elämä kolmevuotiaan äitinä ei ole tylsää. Ei todellakaan. Välillä huudetaan toisillemme naama punaisina kiukusta ja hetken päästä halitaan ja nauretaan päälle. Uhma ei ole kovin paha tällä hetkellä, että tarvisisi tapella, mutta korvat tuolta tytöltä on hukkunut ihan täysin.

Synttäriaamuna odottelua pikkusiskon kanssa 

lastenohjelmia katsellen

A on ihan huikaiseva isosisko. Tosin nyt on vähän havaittavissa se, mitä muiden perusteella osasinkin odottaa, että pikkusisko ei ole ihan niin kiva silloin kun yrittää leikkiä. R rakastaa A:n huonetta ja erityisesti legoja, joilla isosisko pitkälti leikkiikin. Omat lelut ei oo yhtään niin hauskoja ja jos R saa päättää niin ryömii yleensä aina pois olkkarista isosiskon huoneeseen. Eli pientä tuuppimista ja pukkimista, mutta eipä sitä voi kokonaan kitkeä mitenkään. Siitä pidän tosin huolen että satuttaa ei saa. 

Synttäripöytä.

 Kiinnostuksen kohteet A:lla on hyvin tyypilliset ikäiselleen tytölle. Vaaleanpunainen. Prinsessa. Kaikki pienet jutut kuten Petshopit, sormukset, korut jne. Kaikki ne vaan on meille tullut, vaikka mä olen itse kaukana prinsessaäidistä :D

Juustokakku oli äidin päätös pöytään, mutta muista esitti tyttö

toiveen: lakuja, prinsessakeksejä, suolatikkuja,

salamipiirakkaa, nakkipiiloja ja tietenkin tärkein:

vaaleanpunainen kakku.

Ei mennyt kuin strömsössä, mutta kyllä se vieraille maistui

Taitojahan kolmevuotiaallamme on mielestäni ihan sopivasti ikäisekseen. Puhuu hyvin ja selkeästi, nyt tullut välillä jopa kirjakielimäisiä piirteitä. Osaa aakkoset ja tunnistaa kaikki kirjaimet. Laskee kahteenkymmeneen. Juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee ja mitä mieleen juolahtaakaan. Osaa pukeutua kunhan vaatteet on oikein päin. Osaa piirtää ihmisiä, mutta mielenkiinto ei jaksa pysyä kovin kauaa yllä asiaan. Laulaa paljon, todella paljon ja tanssii mielellään. Siinäpä kai niitä perinteisiä. Ensi viikolla mennään 3-vuotisneuvolaan, mitään ihan pikkuisia mittoja sieltä ei varmasti ole tulossa :)

Prinsessana tukkaa myöden. Pyysi kiharoita ekan kerran.

Mikäpä tässä on ollessa. Tuollaisen herttaisen ja sanavalmiin kolmevuotiaan äitinä. Tämä tosin on niin paljon helpompi muistaa näin illasta lasten nukkuessa, kuin silloin pahimpien uhmahetkien ja kiukkujen aikaan. Silloin sitä vain toivoo että voi kun olisi itse pitkäpinnaisempi...