Pikkuinen prinsessa

Hävettävän hiljaista taas pitänyt. Tosin, eipä tässä ole mitään sen normaali arkea kummempaa ollut. Vähän taas sairastelua koko perheen voimin, mies jotain reissaillut (kotimaassa tosin vain) ja etelämmässä käyty minun vanhempien luona kyläilemässä.

Tuossa ensimmäinen päivä korostui taas se, että miten nopeaan aika menee. Esikoinen täytti kolme vuotta. Jo kolme! En pysty ymmärtämään, varsinkaan kun samaan aikaan tuntuu siltä että itselle ei ole tullut ikää ollenkaan, vaikka todellisuudessa minäkin täytän jo yhden neljännesvuosisadan kesällä.

Elämä kolmevuotiaan äitinä ei ole tylsää. Ei todellakaan. Välillä huudetaan toisillemme naama punaisina kiukusta ja hetken päästä halitaan ja nauretaan päälle. Uhma ei ole kovin paha tällä hetkellä, että tarvisisi tapella, mutta korvat tuolta tytöltä on hukkunut ihan täysin.

Synttäriaamuna odottelua pikkusiskon kanssa 

lastenohjelmia katsellen

A on ihan huikaiseva isosisko. Tosin nyt on vähän havaittavissa se, mitä muiden perusteella osasinkin odottaa, että pikkusisko ei ole ihan niin kiva silloin kun yrittää leikkiä. R rakastaa A:n huonetta ja erityisesti legoja, joilla isosisko pitkälti leikkiikin. Omat lelut ei oo yhtään niin hauskoja ja jos R saa päättää niin ryömii yleensä aina pois olkkarista isosiskon huoneeseen. Eli pientä tuuppimista ja pukkimista, mutta eipä sitä voi kokonaan kitkeä mitenkään. Siitä pidän tosin huolen että satuttaa ei saa. 

Synttäripöytä.

 Kiinnostuksen kohteet A:lla on hyvin tyypilliset ikäiselleen tytölle. Vaaleanpunainen. Prinsessa. Kaikki pienet jutut kuten Petshopit, sormukset, korut jne. Kaikki ne vaan on meille tullut, vaikka mä olen itse kaukana prinsessaäidistä :D

Juustokakku oli äidin päätös pöytään, mutta muista esitti tyttö

toiveen: lakuja, prinsessakeksejä, suolatikkuja,

salamipiirakkaa, nakkipiiloja ja tietenkin tärkein:

vaaleanpunainen kakku.

Ei mennyt kuin strömsössä, mutta kyllä se vieraille maistui

Taitojahan kolmevuotiaallamme on mielestäni ihan sopivasti ikäisekseen. Puhuu hyvin ja selkeästi, nyt tullut välillä jopa kirjakielimäisiä piirteitä. Osaa aakkoset ja tunnistaa kaikki kirjaimet. Laskee kahteenkymmeneen. Juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee ja mitä mieleen juolahtaakaan. Osaa pukeutua kunhan vaatteet on oikein päin. Osaa piirtää ihmisiä, mutta mielenkiinto ei jaksa pysyä kovin kauaa yllä asiaan. Laulaa paljon, todella paljon ja tanssii mielellään. Siinäpä kai niitä perinteisiä. Ensi viikolla mennään 3-vuotisneuvolaan, mitään ihan pikkuisia mittoja sieltä ei varmasti ole tulossa :)

Prinsessana tukkaa myöden. Pyysi kiharoita ekan kerran.

Mikäpä tässä on ollessa. Tuollaisen herttaisen ja sanavalmiin kolmevuotiaan äitinä. Tämä tosin on niin paljon helpompi muistaa näin illasta lasten nukkuessa, kuin silloin pahimpien uhmahetkien ja kiukkujen aikaan. Silloin sitä vain toivoo että voi kun olisi itse pitkäpinnaisempi...

Pikkusisko viisi kuukautta

Tai lähempänä puolta vuotta taas tässä kohta jo ollaan, mutta vielä kuitenkin jonkin aikaa viisi kuinen.

Alkukuusta kun käytiin neuvolassa oli tytöllä mittaa 66cm ja 6,6 kiloa. Isosiskonsa oli samanikäisenä 2,5cm pidempi ja yli kaksikiloa painavampi, kun pakkohan niitä on aina vähän vertailla. Ihan omilla käyrillä neiti kuitenkin kasvaa tasaisesti joka kerta.

Ryömimäänähn R lähti heti 4 kk vanhana, mitä nyt vauhti ja liikkumisalue on kasvanut ihan huimasti. Ihan turhia jo olohuoneen matolla kaikki alustat tms. tilkkupeitot kun mennään sinne minne muutkin. Nyt noustaan jo kämmenten varaan konttausasentoon ja jalat jo konttaiskin, mutta vielä ei uskalleta käsiä siirtää. Voi huh mikä kiire tytöllä. Tosin, niin kauan kuin liike pysyy lattiatasolla, on sama onko tyyli ryömien vai kontaten.

Tutkimusmatkailija

Kiinteiden kanssa mennään tällä kertaa ihan kokonaan sormiruokaillen. Voin sanoa että tää on mulle ihan vaan laiskuuskysymys :D Paljon helpompi ottaa tyttö samaan aikaan meidän muiden kanssa pöytään ja antaa toisen maistella sitten ruokia siinä samalla kun syödään. En jaksa alkaa mitään soseita tehtailemaan. Ja eipä sillä, tuo tyttö on aikamoinen tahtotiina ja kaikki pitää saada syödä itse. Puurokin ollaan ne muutamat kerrat syöty niin että minä täytän lusikan ja hän vie sen suuhun imeskeltäväksi. Tosin, nyt tässä jo jonkin aikaa jatkuneesta katkonaisten öiden sarjasta johtuen olen vähän laiskistunut kiinteiden tarjoamisessa, mutta pitää nyt taas petrata.

Puurot eivät tunnu olevat mitään herkkuja, mutta apinaevään muodossa maistui (banaani, kaurahiutaleita + öljyä sekasin ja paistetaan uunissa puikuloiksi) eikä A:kaan niille nenäänsä nyrpistellyt. Jonkin muutamaan kertaan ollaan syöty koko perhe jo samaa ruokaa: ekalla kerralla kookosbataatti keittoa ja makaroonilaatikkoakin. Varsinkin jälkimmäinen oli mukavaa syötävää kun sai kunnon palasia mitä nyrkistä sitten jyrsiä.

Tälläinen tarjottiin...

Tämä jäi jäljelle

Yöt ovat meillä menneet vähän hulinaksi ja erityisesti tuo nukkumaanmeno tuottaa vähän päänvaivaa. Päätettiinkin nyt miehen kanssa pikkasen unikoulutella ja aikaistaa nukkumaanmenoa. R kun nukkuu useimmiten yhdet n. 3h unet 9-12 ja sitten pikkutirsat joskus 16-17 välillä maksimissaan puoli tuntia. Illalla monesti pitkään tyttö tykkäisi puuhailla ja ryömiä lattialla, mutta sitten se väsy iskee yhtäkkiä. Joten nyt vähän aikaisempaa nukkumaan laittoa ja omaan sänkyyn opettelua taas.

Kunnon kampaus, ponnarit ja pinnikin.

Muuten ei kyllä voi valittaa tästä elämästä, vaikka välillä on tosi tosi väsynyt. On ihan mahtavaa seurata miten nuo tytös koko ajan enemmän ja enemmän pelaavat yhteen. A pitää itsenäisesti jo seuraa R:lle ja antaa pikkusiskolle luvan tulla omaan huoneeseensa ja ihmettelemään legoja. Kovin ovat tärkeitä toisilleen jo nyt, A halailee ja pussailee pikkusiskoa ja pikkusisko ihastuu kovin aina kun A tulee paikalle viihdyttämään.

Taitava tyttö.

Kukapa ei sitä omaa lastaan pitäisi kaikista taitavimpina ja etevimpänä? Yksi parhaimpia juttuja äitinä on se, kun pikkuinen taapero kasvaa leikki-ikäiseksi (eikös nää kohta kolmivuotiaat jo leikki-ikäsiä ole, vai mikä tuleekaan taaperon jälkeen?) ja alkaa oppimaan aina vaan vaikeampia asioita. Kysymyksiinkin tulee ihan uutta syvyyttä ja pitkänkin selostuksen jälkeen saattaa saada lisäkysymyksiä tai vähintään kysymyksen "Miksi?"

Tänään olin ihan täpinöissäni kun A piirsi ihka ensimmäiset ihmisensä. Kuulemma äiti ja A. Seuraavalle paperille piirustettiin samantien koko perhe.

Näitä olenkin odotellut, tähän asti piirustukset

ovat olleet pelkkää ympyräksi piirrettyä viivaa.

Aakkoset on olleet meidän syksyn kovin juttu. En yhtään muista olenko jo paljonkin asiasta kirjoitellut (enkä jaksanut/ehtinyt alkaa selailemaan tekstejäni :D). Aakkoset luetellaan sujuvasti alusta loppuun, mitä nyt vähän samankuuloiset peräkkäin olet (dee, gee) saattavat tulla samallalailla. J on sitkeästi aina vaan "lii" eikä R surise meillä muuta kuin satunnaisesti sanoissa. Mutta onpahan tässä aikaa niiden muotoutua. 

Kirjaimien tavaamista

Ensin opeteltiin tunnistamaan isot kirjaimet ja nyt tunnistellaan jo pieniäkin kirjaimia. Ne ovatkin hieman vaikeampia, varsinkin konekirjoitetut a ja ä.  Pyrinkin vielä käyttämään isoja kirjaimia jos A tahtoo jotain kirjoitella mallista. Joitakin helppoja sanoja A saa jo luettua, yleensä niitä tuttuja nimiä yms. Mutta muutamaan kertaan on ihan tuntemattoman sanan onnistunut kirjaimet tunnistamalla lukemaan. 

Pienellä avustuksella mallista kirjoitetut terveiset.

Välillä sitä miettii, että kuinka vaikeita asioita tollaiselle 2 vuotta 9 kuukatta vanhalle tytölle voi opettaa. Toisaalta, kaikki opettelu on tapahtunut A:n oman kiinnostuksen kautta eikä me vanhemmat olla tuputettu mitään, vaan sitten ollaan hankittu juttuja mitkä voisi tukea kiinnostusta. Uusimpana ollaan miettimässä jonkinlaista ruotsinkielistä sanakirjan hankkimista, siihenkin kun on välillä kiinnostusta. Ja eipä tuo haittaisi minuakaan, jos ruotsi pysyisi vähän paremmin mielessä, jos sitä joskus töihin täällä vielä pääsee.

Hyvät ja rentouttavat joulontoivotukset kaikille tässä samalla!

P.S. Kyllä tuo R:kin kasvaa ja kehittyy aivan huimaa vauhtia, viime viikolla on harjoitellut jo konttausasentoon nousua..

Vuoden ikäinen

Mä tunnen hukkuvani hommiin ja tehtäviin, vaikkei niitä edes ole kovin montaa, joten syyllinen taitaa olla organisointikyvyn puutetta vain. Onneksi tällä viikolla loppuu yksi kurssi ja ensi viikolla toinen, niin ei koulu haittaa sitten muuta elämää :D

Ja olihan tuossa sunnuntaina aikaa vievää hommaa, kun vieteltiin A:n yksvuotissynttärit. Mä olen jo useampaan kertaan kliseisesti ihmetellyt, että mihin aika on kadonnut, mutta ei sitä vaan pysty käsittämään.

Aikaisemmin viikolla mun äitini, A:n mummi, kävi  maanantaista keskiviikkoon ihmettelemässä kasvanutta tyttöä ja keskiviikkona pari koulukaveria Ilmajoelta pyörähti myös. Loppuviikko menikin sitten leipoessa ja siivotessa, vaikkei meillä suuret synttärit olleetkaan, vain A:n kummit ja miehen sisarukset lapsineen.

Kahvipöydän antimet

Kävi juuri niinkuin epäilinkin, ettei tästä kakusta tullut sellainen kuin oli mielikuvissa, mutta lienee aika yleistä näin amatöörileipojalle. Maku oli oikein hyvä, vaikkei ulkomuoto ollutkaan ihan sitä mitä hain. Perus sokerikakkupohja tummana, välissä sitruunarahkatäyte ja valkosuklaatäyte.

Suolasiksi tein kanttarellikinkkupiirakkaa, johon kanttarellit sain äidin kätköistä sekä savulohiruisnappeja.

Sitten oli tietenkin pakko tehdä ihania vaaleanpunaisia cupcakeja, joihin yhdistin muutamaa eri reseptiä. Ovat kyllä ihan mahdottoman herkkuja ja aivan varmasti tulee cupcakeja tehtyä toistekin eri versioina. Tulppaanimaljakon vieressä näkyy syy kakun malliin. Tuo sammakkopehmo on siis A:n yksi lempipehmo ja halusin tehdä kakusta edes jollain tavalla sammakkoa muistuttavan.

Viikkoa ennen synttäreitä A aloitti kovasti seisomisharjoittelut ja ehtikin mummillensakin näyttää alkuviikosta miten onnistuu. Keskiviikkona pysyi seisomassa jo sen verran, että kerkesin nappaamaan kuvan ja nyt nousee ilman tukea jo ihan nätisti seisomaan.

Näin se sujuu.

Eilispäivä mentiinkin sitten suurimmaksi osaksi karhukävelyllä pitkin kämppää, joten selkeästi nyt on jonkinlainen lamppu synttynyt päässä, että pystympään on päästävä. Jäämme siis seurailemaan koska uskaltaa ottaa ensimmäiset askeleet ilman tukea :)

Treeneistäkin olisi juttua vaikka kuinka, mutta katsotaan jos niihin ehdin palailemaan vaikka torstaina junamatkojen aikana, jos ei muuten, niin saisi puhelimella aihion ainakin naputeltua.

8kk

A on viikkoa vaille 8kk ja tänään käytiin jo neuvolassa ottamassa uudet mitat. 74 (70)cm, 9750 (8850)g.  Iso tyttö jo, kaikin puolin. Itse olen ollut noissa pituuksissa vasta 1v neuvolassa, taidettu periä isältä sentti jos toinenkin.

A osaa  kontata, istua, nousta seisomaan tukea vasten ja kävelläkin tukea pitkin ja vilkuttaa pyydettäessä. A vihaa vaatteiden, erityisesti ulkovaatteiden päälle pukemista ylitse kaiken. A tykkää nauraa ja hassutella ja on sitä mieltä, että äiti on keksinyt uuden leikin: housuvaipan vaihdon. Eli siis nostan tytön seisomaan sohvaa tai itseäni vasten ja vaihdan seisovalle tytölle vaipan ja on muka niin hassua kun pyydän nostamaan jalkaa (tietenkin itse vielä nostaen) aina moneen kertaan, että saadaan housut pois ja takaisin jalkaan.

A tapailee sanojen alkuja pa (pallo) ja pu (puuro), maito on mämmää ja kissat on khiss ja hyvin moneen asiaan vastataan häh. Aamupuuroa myös puhalletaan mun perässä, se tosin aika usein menee pärinäksi. A:n lempilaulu tuntuu olevan Sutsisatsi, mutta Pienet sammakot on edelleen myös kiva. Uinti ja sukeltaminen on tosi kivaa, kotona vannassa kylpeminen ei niinkään (ei ainakaan samaan aikaan saunan kanssa, pelkäsi ihan hulluna kun saunan puolella heitti löylyä samaan aikaan). Lempiruokaa tuntuu olevan silakkapihvit, tai niistä ei ainakaan murentakaan mene hukkaan kun neiti itse ne pistelee poskeen.

p.s. Mulla on huomenna suunnittelutapaaminen personal trainerin kanssa :)

Uusi vaihde

Musta tuntui, että A oli pitkän aikaa tyytyväinen sen hetkisiin taitoihin. Oli hyvä kun pääsi eteenpäin ja välillä sai lattialla istua, kunhan istumaan laitettiin. Nyt tuntuu, että on laittu uusi vaihde päälle. Konttaus onnistuu aina välillä 4-5 konttausaskelta ja sitten todetaan ettei vielä ole tarpeeksi kova vauhti, jolloin pudottaudutaan mahalleen ja ampastaan eteenpäin. Jo nyt meidän keittiö "saarekkeen" (ei siis oikea saareke, vaan pieni väliseinä) kiertäminen on tosi hauskaa, varmaan vielä hauskempaa se on sitten kun joku juoksee

Nyt on tosi kova juttu se, että kaikkea mahdollista vasten pyritään seisomaan. Useimmiten se tarkoittaa mua ja mun jalkojani, kun istun A:n seurana lattialla. Pikkasen hirvittää, mutta ainakin toistaiseksi on ihan maltillisesti harjoitellut asiaa ja onnistuu pyllähtämään useimmiten pepulleen, jos on pystyyn asti kerennyt. Myös istumaan alkaa neiti itsekin päästä, tosin tekniikka taitaa olla vielä toistaiseksi silleen peruuttamalla :)

Tälläinen löytyi yksi ilta sängystä, kun olisi pitänyt nukkua

Mä en oikein vieläkään pysty käsittämään, että mistä ihmeestä A on saanut tän hirveän kiireen liikkua ja mennä :) Onhan se kiva, että toinen on tyytyväinen, mutta kyllä mä olisin vauvaakin voinut vähän pidemmän aikaa katsella.

A on onneksi hienosti parantunut ja syö maitoakin taas normaalisti (oltiin jo vähän huolestuneita nesteytyksestä). Antibioottikuuria on vielä keskiviikkoon asti ja sen jälkeen ajattelin soitella terveyskeskukseen, jotta saisi tarkistettua varmasti sen, että korvat on puhtaat.

Eilisen puolivuotis neuvolan mitat oli 70cm ja 8850g. Eli ei suurta muutosta edelliseen, mutta eipä tuo ole ihme kun tyttö liikkuu niin mahdottomasti joka paikkaan. Mikään paikka ei tunnu enää olevan liian kaukana.

Pian puolivuotias.

On käsittämätöntä miten paljon nopeammin aika menee lapsen kanssa kuin ilman, vaikka aina ennenkin sitä on saanut ihmetellä, että mihin se vuosi oikein hukkui.

Lapsen kehitys on oikeasti ihan huimaa ensimmäisenä vuotena ja välillä sitä toivoo että itselläänkin olisi se tarmo ja halu, puhumattakaan kyvystä oppia uutta tai luonteen myönteisyydestä.

A on niin aurinkoinen luonne, että välillä ihmetyttää. Päiväunien lyhyys tai niiden puuttuminen ei juurikaan näy, en tiedä mistä tuo tyttö vetää energiaa puuhata tuohon malliin. Ja A:han touhottaa. Tasan niin kauan kunnes nukahtaa. Lattialta on pakko nostaa välillä sitteriin (vielä kun mahtuu) lepäämään, muuten puuhaa ja jumppaa jatkuvasti. Tyttö on todella sosiaalinen, rakastaa kaikenlaista hulluttelua ja hyppyyttämistä (joka tosin on vähenemään päin kun painoa on sen verran reilusti) ja nauraa mielellään. Mä tällä hetkellä tykkään tämän hetkisestä kehitysvaiheesta todella paljon, kun vielä suurimmaksi osaksi äidin seura riittää, niin että on hauskaa.

A osaa:
-Istua tukea vasten oikein mallikkaasti ja melkein itsekin, tai ainakin treeni on kova
-Illistää ja näyttää kieltä oikein mallikkaasti
-nauraa kun kutitetaan
-melkein lähes jo kontata. Liikkuu siis aika ajoin silleen matelemalla, eli heittää kädet kauemmaksi ja polvet nostelee lähemmäs ja sitten heittäytyy mahalleen.

A tykkää:

-laululeikeistä (joita olen omiakin versioita kehitellyt) ja lauluista Pienet sammakot on ehdoton lemppari

-mannapuurosta ja tällä hetkellä muutenkin soseiden syömisestä

-Bubblasta ja siitä kun Bubbla tulee uniseuraksi. Erityisesti Bubblan häntä olisi kiva juttu

-keinumisesta ja ulkona kärräilystä

-uimisesta

-kaikenlaisista palloista

-päivistä kun tulee vieraita tai mennään jonnekin kylään

-muut lapset on myös tosi kiva juttu

Tietotekniikan insinöörin lapsi :)

Ruoka on kovin hauska juttu

Puolivuotias hassuvauva on rakkaampi kuin koskaan olisi voinut kuvitellakaan ja yllättää päivä toisensa jälkeen.

Hampaita

Nyt alkaa merkit jo aika vahvasti viittaamaan siihen suuntaan, hampaita saattettaisiin olla tekemässä. Jos tää sitä on, niin se tietenkin on ihan oma asiansa, koska hampaat läpi asti suvaitsevat puskea. Mitään muuta ongelmaa lapsen kanssa kun ei ole ollut, niin mun tuurilla nää hampaat on se kiukkuraivo juttu sitten.

Ruoka ei ole tosiaan jo pidempään aikaan oikein maittanut, tosin nyt viime päivinä ollaan ihan hyökätty soselusikan kimppuun, kun syöty lounasta. Tosin tässä kohtaa pitää huomauttaa, että ruoka on ollut suhteellisen viileää, lämmin ei maistu. Kylmää kurkkua kun kokeilin antaa, niin johan maistu ja oli tyttö hetken aikaa tyytyväinen. Myös sellaisen kumisen Ainun purulelun hankaaminen alaikeniin tuo hymyn huulille. Ja tänään sitten laitoin jääkaappiin sen äitiyspakkauksessa tulleen purulelun, niin johan oli tyttö tyytyväinen kun sen jonkin ajan päästä annoin pureskeltavaksi. Eli kyllä nää nyt vähän hampailta noin oireiden perusteella vaikuttaisi.

Olen muutaman kerran antanut pikkaisen nestemmäistä Panadolia, kun on pahin kärttyisyys ollut päällä ja se onkin yleensä johtanut siihen, että viimein nukahdettu päikkäreille joksikin aikaa. Pitää varmaan tänään kauppareissulla hankkia Ykkösrinkeleitä (kovia vehnärinkeleitä) joita äitini on meille syöttänyt hampaiden teon aikaan erityisesti (mä tykkään niistä yhä).

Onneksi tuo kitinä tuntuu vielä tällä hetkellä olevan sen verran laimeaa, että jos tekemistä piisaa, niin tyttö unohtaa kitinän. Tänään käveltiin reilu tunti kaupungilla niin, että A oli Manducassa ja hienosti meni reissu, vaikka unohdin tutinkin ottaa mukaan. Osasyy taisi olla siinä, että tajusin laittaa etupaneelista vetoketjun kiinni, niin että repusta näki ympärilleen.

Korjausta ja vähän kasvuakin.

Vasemman puolen lavan seutu oli pitkään kipeä. Kävin hieronnassa useampaankin kertaan touko-kesäkuussa ja minkäänlaisia tuloksia ei ollut. Liikunta auttoi aikansa, mutta lopulta siitäkään ei ollut apua.

Eilen kävin sitten vihdoin ja viimein jäsenkorjaajalla. Kaustisella on Jäsenkorjauskeskus , josta mies varasi mulle 45 minuutin jäsenkorjaushieronnan. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, joten ihan en ole vielä varma auttoiko kyseinen käynti, muttei ainakaan yöllä käynnyt nukkuminen enää niin kipeää. Ryhdinkin saan jo seisoessa suoraksi. Jumitus oli aika kokonaisvaltaista, vaikka kipukeskus onkin vasemmalla puolella ollut. Rintalihaksen hermot olivat kuulemma tosi jumissa, josta seuraa yläselän köyryyntyminen ja siitä sitten taas lisää ongelmia. No, josko ne nyt hetkeksi olisi taas selätetty.

A:n 5kk neuvolakin ehti olla jo viime viikolla, eikä täällä ole merkintää asiasta lainkaan. Iso tyttö jo, todellakin, kun pituutta oli 69cm ja painoa 8400g. Tänään siihen kasvuun heräsi ihan todella kun 74cm kokoiset housut meni ihan heittämällä päälle. Tähän asti kun yläosa on ollut kokoa isompaa, niin kuvittelin, ettei ne 74 kokoiset housut vielä päälle mene kun kerta vasta siirryttiin bodeista siihen kokoon. Olinpas väärässä ja siivouksen jälkeen hyllyyn ei jäänyt kuin kahdet 68 kokoa olevat housut jotka vielä menee. Onneksi tuli niitä haalarihousuja hankittu.
A liikkuu jo eteen ja taakse oikein sujuvasti. Eteenpäin ryömiminen on ihan mielenkiintoista, kun nousee polvilleen aina ennen eteenpäin menoa. Että taitaa konttaukseksi muuttua aika pian. Istumaankin kokeilee aina aika ajoin päästä, peruuttaa pepulleen ja saakin aika ajoin toisen kankun maahan. Siihen se tosin vielä jääkin.

Äidin iso tyttö :)

Kovasti on tytön kasvun myötä olleet myös tehtävät hankinnat mielessä. Kokeilin nimittäin äitiyspakkauksen toppapukua ja siinä ei ihan mahdottomasti varaa ole. Toiveena olisi, että menisi sinne tammikuun alennusmyynteihin asti, niin että sieltä voisi sitten ostaa reilun kokoisen toppahaalarin joka menisi seuraavanakin talvena. Lopputalvesta kun ei haittaa vaikka reilusti iso oliskin, kun vaunuissa istutaan ulkona kuitenkin. Välikausihaalaria en vielä koe tarpeelliseksi, ensi keväänä hankittu menisi varmasti sitten seuraavana syksynä, joten nyt välikausi mennään fleece ja vanuasuilla (vaikka se äpakkauksen vanupukukin on nyt just eikä melkein).

Sitten on niitä pienempiä vaatehankintoja: sukkiksia, kypärämyssyjä, villahaalari jne...

Eilisen toppahaalari sovituksen jälkeen alkoi turvaistuimenkin hankkiminen tuntumaan tarpeelliselta. Kaukalo menisi vielä, koska A:n pää ei ole tulossa yli sieltä, mutta tuo Primo on sen verran kapeaa mallia, että aika ahtaaksi käy toppavermeiden kanssa. Vähän tällä hetkellä tuntuisi siltä, että Brion Zento olisi hyvä seuraaja, mutta pitää vielä vähän tutustua tuohon istuin asiaan. Sen verran mulle on selvää, että haluan selkämenosuuntaan asennettavan istuimen. Mä en itse oikein tykkää palkki-istuimista ainakaan näin äkkiseltään..

 Eli kokemuksia aiheesta turvaistuimet saa jakaa :)

Motoriikkaa

Voiskohan tää meidän vauvan motorinen kehitys mitenkään vähän hidastua? Mä haluan, että mulla olis vauva vähän pidempään. Nyt A on kaksi päivää nostellut itseään lankkuasentoon. Myös kunnon konttausasentoon nousee, vaikkakin leuan parkettiin kopsahtamisen jälkeen vähän varovaisemmin. Liikkumisen suunta on edelleen taaksepäin ja nyt ei neiti meinaa enää tuossa mattojen päällä pysyä ollenkaan, vaan A:ta saa olla nostelemassa takaisin, kun eksyy parketille.

Vähän hirvittää, että kuinka aikaisin meillä sitten lähdetään kävelemään kun ei tää vauhti hidastu millään. Päinvastoin, tuntuu että yön aikana saadaa virtapiirit kohdilleen ja seuraavana aamuna tehdään taas jotain mitä edellisenä päivänä ei. Ei auta muuta toivoa kuin että ryömimis ja konttausaika olisi vähän pidempi, ettei hirveän paljon alle vuoden ikäisenä kävelemään lähdettäisi.

4kk

Niin se tyttö vaan jatkaa huimaa kasvuaan, vaikka tuo psyykkinen kasvu alkaa olemaan hurjempaa kuin fyysinen. Torstaina kävimme 4kk lääkärineuvolassa ja oli kyllä todella nopea käynti. Taas. Mitat oli 65,2cm ja 7560g. Olin kuvitellut, että käynnillä menisi jonkin verran enemmän aikaa ja saisimme lippulappusia aiheesta kiinteät, mutta ketun kikkarat. Ei niistä mainittu yhtään mitään. Sitten kun asiasta kysyin oli "ihan maltillisesti alotellaan, että ei heti puolta purkkia kerralla" ainut mitä sain vastaukseksi. Ahaa, no kaipa me ihan maalaisjärjellä pärjätään. Ainoa mikä mietityttää enemmän on se, että millä tahdilla niiden soseiden yms määrää tulisi lisätä? Millaisia määriä A:n tulisi syödä esim. kuukauden päästä? Eli fiksummat voi mua tässä asiassa vähän opastaa.

Tällä hetkellä syödään hedelmäsosetta aamu- ja iltapäivällä, joku 5-6 lusikallista. Siinä välillä menee yksi pakastekuutio vihannessosetta, joka tällä hetkellä on kukka- tai parsakaalta. Välillä tuntuu että suuremmatkin määrät maistuisi, joten olenkin miettinyt, että antaisin kaksi kuutiota, niin että sekoittelen eri makuja toisiinsa. 

Yksi A:n lempileluista Fisu, jonka evät sopii hyvin suuhun.

Kovasti on havaittavissa jo minä-itse -tahtoa. Pullo pysyy käsissä jo lähes joka kerta, vain loppumaitojen kallistukseen tarvitaan apua. Tänään piti saada tarttua lusikkaan itse ennen kuin äiti sai työntää päärynäsatsin suuhun asti. 

Kokeiltiin ponnarin laittoa :)

Meillä myös liikutaan. Hitaasti, mutta tasaisen varmasti kuitenkin edestään johonkin suuntaan. Napansa ympäri pyörii jo oikein näppärästi, saa lelut levitellä leikki alustan päälle jo ympyrään, että joka suunnasta löytyisi jotain. A myös peruuttaa jo, mutta tuo pyöriminen on tällä hetkellä tyypillisempi liikkumismuoto.

2kk

Me käytiin viime torstaina 2kk neuvolassa jossa saatiin neidin tämän hetkiset mitat. Pituutta oli 60,5 (60) cm ja painoa 5860 (5700)g. Ihan oli sopivasti kasvua ja varsinkin tuo pituus kasvu on hyvin tasaantumassa. Yheksässä viikossa kokonaisuudessaan tullut 9,5 cm pituutta ja painoa 1740g.

Ei ollut kyllä yhtään tyypillistä käytöstä neuvolassa A:lla, kun parku oli aivan mahdotonta. Neuvolan täti kommentoi kun mun syliin päästyä hiljeni huuto saman tien, että joko meinaat alkaa vierastamaan. Saman tyyppinen kommentti kuultiin keskiviikkona rokotusklinikalla, mutta itse en vierastukseen jaksa vielä uskoa. Lauantaina ristiäisissä kun ei muuta tehty kuin hymyilty kun kuljettiin sylistä syliin. Eli veikkaan rokotteita pienen kärttyisyyden syyksi. Päästiinkin todella pienellä rokotusten kanssa väsymystä ja hieman itkuisuutta ja ärsyisyyttä, ei sen suurempaa.

On hurjaa miten paljon kahdessa kuukaudessa tapahtuu. A on koko ajan sosiaalisempi ja sosiaalisempi ja illat melkein vaatiikiin täysin huomiota ja seurustelua. Hymyt tulevat kovin herkästi ja tuntui eilenkin hyvältä tulla kotiin venyttelystä kun tyttö selkeästi ilahtui minun näkemisestä. Nyrkit ovat löytyneet ja niitä lussataankin oikein kunnon antaumuksella välillä. Ittelläni tekee ihan melkein pahaa kun aika ajoin kuuluu hirvittävää kakomista. Kuolan määrä alkaa olemaan ihan kiitettävä, vaikka se lisääntyy varmasti vielä sitten kun hampaita aletaan tekemään. Tai toivon ainakin ettei vielä hampaita tehtäisi. Tuon kuolaamisen ja nyrkin suuhun tukemisesta johtuvan lisääntyneen puklaamisen takia neidin kaula on mennyt leuan alta aika punaiseksi siitä hankalimmin putsattavasta poimusta, joten tänään kun kaupungille menen ostamaan takin (että muuten sai tehdä töitä että löysin siistin takin, joka olisi suht halpa ja nytkin pelkään sitä että se ainut L koko on mennyt jo), niin käyn henkkamaukan puolelta hakemassa kuolalapun, jos siitä olisi apua. Sen lisäksi tietenkin tehopesut ja perunajauhotukset kaulaan, ettei rikki asti iho menisi.

Ennakkoilmoitin A:n myös jo vauvauintiin, täällä kun ei kesäksi onneksi uinti lopu. Eli heti kun se 3kk tulee täyteen olisi tarkoitus alottaa, niin että ehditään harrastaankin sitä. Kun vaikka mä hyvin epätodennäköisenä pidän kouluun paluuta vielä tässä syksyllä, niin pidän kuitenkin sille pientä varausta...

1kk neuvola

Maito taitaa riittää enemmän kuin hyvin, ainakin kasvun määrästä päätellen. Pituus oli 60cm eli edellisestä tullut nelisen senttiä, paino oli hypännyt kilon ylöspäin 5700 grammaan ja pipokin oli kasvanut reilu sentin 39,5 cm. Neuvolakorttiin lääkäri kirjoitti: "Tyytyväinen lapsi, kasvaa hyvin rintamaidolla. Sydän, keuhkot, vatsa, nivuspussit, lonkat, kallo ja ranka  normaalit. Iho, suu sekä silmät kunnossa. Liikkeet, jäntevyys ja varhaisheijasteet kunnossa". Kaikin puolin siis normaali ja terve tyttö :). Katselin omaa neuvolakorttiani ja itse olen yltänyt tuohon 60cm vasta kahden kuukauden iässä. Miehen vauva ajan mitoista ei ole tietoa :/

Meillä on tämä nuorempi kissoista alkanut tekemään lähempää tuttavuutta A:n kanssa. Kovasti käy puskemassa ja vähän nuollakin yrittää, mutta se ollaan kielletty kokonaan. Vasta sitten kun lähdetään liikkeelle niin ei haittaa jos käsiä välillä tulee nuolastua. Bubbla kun on tosi kova pesemään, tosin ei onneksi niin kova mitä alkuaikoina meille tullessa. Myös A seurailee selkeästi jo kissoja ja tykkää siitä kun käydään "silittämässä" (eli pyyhitään nyrkillä turkkia) välillä kissoja. Tämä kuva on tältä illalta, vaihdon neidin kainalon kautta syömään kun kiukutteli sylissä syödessään ja Bubbla oli sitä mieltä, että siinä tehtiin hänelle paikka. Siinä sitten A syöpötteli kissaan nojaten.

Kaikenlaista

On kyllä ihana katsoa miten oma pikkuinen lapsi oivaltaa. Tuntuu että ulkoinen muutos ei ole enää niin silmiin nähtävää kuin ensimmäisen kolmen viikon aikana, mutta sen sijaan selkeästi siellä pääkopassa kehittyy jatkuvasti uusia yhteyksiä. Hymyt löytyivät hiljalleen tuon miehen Pariisin matkan aikana ja nyt pääsiäisen aikana niistä ei enää voinut olla erehtymättä. Kameralle niitä saatiin hakea vähän pidemmän aikaa, vaikka vanhemmille ne helposti irtosivatkin. Mies sitten sai puhelimensa kameralle niitä napattua, kai se hämäsi sen verran. Minun nimittäin tarttuessa kunnon kameraan lakkaa yleensä kaikki toiminta mitä tarkoitus on tallentaa. Eli eipä eroa lapsi kissoista tässä asiassa.

Mahallaanhan meidän neitiä on pidetty lähes heti kun kotiin päästiin, asiaani googleteltua ja tämän artikkelin luettuani. Alusta alkaen on pää pysynyt äärimmäisen hyvin pystyssä, mutta koko ajan vain pidempään ja pidempään ja nyt käsillä pungerretaan jo aika pystyyn. Uusin leikki tällä hetkellä on se, että isi tai äiti laittaa masulleen, jossa ollaan hetken aikaa ja sitten kierrähdetään selälleen. Tätä jaksetaan niin kauan kuin joku vain jaksaa kääntää takaisin masulleen, eikä yhtään haitta vaikka välillä pää vähän mattoon kupsahtaisikin, vaikka äitiä se luonnollisesti hirvittää. Myös selällään ollessa vääntelyn määrä on valtava ja mahalleen yritetään itsekin päästä. Kyljelle asti välillä jo päästään, mutta sitten tulee stoppi. Kiire liikkeelle tuntuu siis olevan kova ja mummo (äitini) täällä käydessään toimintaa katsellessaan komentoikin, että jos vaan neitiä lattialla pidetään, niin lähtee äkkiä liikenteeseen. Yritystä ei ainakaan uuvu.

Tänään reippailtiin ei niin keväisessä loskasateessa postiin hakemaan Vaukirjan tutustumispaketti, jossa oli kaikenlaista kivaa (pehmokirjaa, pehmeitä rakennuspalikoita, pikkuinen kuvakirja), mikä varmasti tulee kiinnostamaan, jos ei ihan vielä, niin sitten hetken päästä. Samalla reissulla tuli käytyä myös piipahtamassa H&M:n kautta josta löytyikin sitten itselle mekko, joka on varasuunnitelma ristiäisvaatteiden suhteen, jos en mahdukaan niihin mihin suunnittelen tällä hetkellä mahtuvani. Ja jos ei tule ristäiskäyttöön, niin onpahan sitten kesäksi kiva mekko jossa on helppo imettää. Mä oon meinaa niin onnellinen, että kesän voi pärjätä pääasiassa mekoilla ja sitten vasta syksyllä hieman kevyempänä ja kiinteämpänä (toivottavasti ainakin) suunnitella mm. niitä farkkujen ostoa. 

Tälläistä siis tänne. Tällä hetkellä odotellaan isäntää kotiin, jotta itse pääsen saksituttamaan kuontalon hieman ihmismäisempään kuntoon. Edellisestä kerrasta onkin hetki, tammikuun lopussa taisin käydä kampaajalla viimeksi.

1kk

En ehtinyt enää eilisen puolella tänne postailla kuvaa meidän 1 kuukautta vanhasta neidistä. Ei olla tälläydytty pelkästään kuvaa varten, vaan käytiin juhlimassa A:n serkkutytön 10-vuotissynttärit.

Tänään koettiin myös selkeä oivaltamisen hetki, kun neiti makoilee sitterissä ja tajuaa että kun oikein potkii ja heiluu, niin se sitteri alkaa keinua kivasti. Siitä sitten innostuttiin niin, että unohdettiin tuttikin kokonaan. Normaalisti kun sitä aletaan känisemään takaisin suuhun hetken päästä jos se putoaa :)

Eroa

kolmen viikon takaiseen...

....on huimasti.

♥ 

Kohinalla kasvamista

Mä kuvittelin tietäväni taas tämän asian, monet siitä muistutellut moneenkin kertaan. Mutta niin se vaan taas on niitä asioita, joita ei oikeastaan suostu uskomaan ennen kuin sen itse näkee jollain tasolla. Meidän neiti kasvaa ihan hirvittävää vauhtia. Viime viikolla jouduin laittamaan jo joitakin vaatteita pois. Viime yö oli ensimmäinen tytölle omassa pinnasängyssä, tähän mennessä kun on nukkunut meidän välissä äitiyspakkauksen laatikossa. Alkoi sekin käymään pieneksi, kun A huitoo käsillään nukkumaan käydessään niin hirvittävästi, että heräsi joka kerta kun kädet osuivat laatikon seiniin.

Lisäksi tänään neuvolassa sen kasvamisen näki ihan konkreettisesti lukemina. Painoa oli 4720g (4210g) ja pituutta vasta roimasti olikin syntymästä tullut 57 cm (51cm). Jonkin verran pituudessa on mittavirhettä, ei nimittäin ollut tytön pää ihan päätylaudassa kiinni, mutta siltikin. Saa nähdä tuleeko tytöstä yhtä pitkä ja hoikka ruuminrakenteeltaan kuin isästään, kun paino oli nyt 0-käyrän alapuolella ja pituus vastaavasti ihan jossain omissa sfääreissään :)

Ja edelleen kiittelen kovin siitä, että A on toistaiseksi niin helppo. Mä tiedän, että tätä ei jatku välttämättä kovin kauaa (oon varautunut siihen 3kk kieppeillä tapahtuvaan muutokseen), mutta oon tyytyväinen, että alku on ollut helppoa, koska tyytyväiseen vauvaan on niin helppo tutustua. Neiti nukkuu yöt nätisti, tissilläkin melkein ollaan nukkuen, päivällä jaksaa pitää mekkalaa ja seurustella lukuunottamatta 10-14 välillä olevia 2-3 tunnin päiväunia. Mieskin on kovin ihmetellyt, että onpa tytöllä sama rytmi kuin meillä aikuisilla. Tietää jo että yöt on nukkumista varten. Toisaalta, niin se oli mahassakin ollessa.

Oma olo on kovin vaihteleva, jossain vaiheessa päivää tuntuu kuin jaksaisi vaikka mitä hommailla ja yleensä näihin aikoihin, ennen miehen töistä paluuta, musta tuntuu etten jaksa enää mitään ja että nukkumaan voisi mennä saman tien, vaikkei päivisin ole mitään tehnytkään. Nyt on viimeinen viisuri verottanut omaa yöunta kevyemmäksi, joten ne syöttöhetketkin tuntuu tuntien mittaisilta, vaikka todellisuudessa siinä menee varmaan 10 min, jos sitäkään. Mutta kyllä tämä tästä. Hiljalleen ainakin jollei mitään muuta.