Kai se pitää pikkuhiljaa uskoa että vuosi lähenee loppuaan, jouluaattokin jo huomenna. Onkin ollut kovin poikkeuksellinen vuosi, menoa ja meininkiä on riittänyt kun yli puolet vuodesta on kulunut päivisin töissä. Lisäkiirettäkin tähän loppuvuoteen pukkasi parin kurssin muodossa, mutta eipä auta valittaa, eipähän jää ainakaan niistä valmistuminen kiinni.
Opparikin on vienyt tässä viime aikoina aikaa: ensin oli materiaalian hankkimista ja jonkin asteista pohdintaa jäsentelystä ja nyt on sitten itse kirjoituskin aloitettua. Ja siis ihan oikeasti aloitettu, niin että kyllä siellä jo 3-4 tekstikappaletta möllöttää valmiiksi muotoillussa pohjassa.
Pitänee myös tällä bloginkin puolella mainita eräs asia nyt kun asia on kaikille saatu sanottua ja siitä tuli jo eräässä kommentissa vähän puhuttua. Että ei tää loppuvuoden kiire ole pelkästään koulusta johtunut, vaan myös ihan rehellisestä ja aivan lamaannuttavasta väsymyksestä, joka puolestaan johtuu toivon mukaan heinäkuun puolivälin kieppeillä syntyvästä A:n pikkusisaruksesta. Ajatuksena oli alunperin, että vuoden vaihteen jälkeen vasta maagisen ekan kolmanneksen mentyä kirjoittelisin asiasta enemmän, mutta mähän jouduinkin jo viidennellä viikolla kertomaan töissä, kun voin niin huonosti ja teurastamoon olisi pitänyt kaikkien ihanien sulotuoksujen keskelle mennä. Ei kiitos, eikä edelleenkään. Pahoinvointi on ollut potenssiin sata verrattuna A:n alkuraskauteen, samoin väsymys. Muuten ollaan menty samoilla oireilla, ajoittaista päänsärkyä, vessassa ravaamista yms. tyypillistä.
Eli timmin kropan tavoittelu on tässä nyt vaihtunut mahdollisimman maltilliseen painonnousuun (toistaiseksi näyttää hyvältä, paino on jopa tipahtanut). Pt:n kanssa treenaan edelleen, ainakin pari kuukautta, jotta saadaan mahdollisimman hyvät tukitoimet odotusajan liikunnalle ja syömiselle. Syömisenhän perusta on ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt pitäisi panostaa entisestään kasviksiin ja vähentää erityisesti punaista lihaa, joka on muutenkin ollut työn alla tässä viime aikoina. Kotipilates ohjelman oonkin jo saanut ja sitä oon pyrkinyt tekeen pari kolme kertaa viikossa, siihen tulee sitten parit spinningit ja pari punttipäivää ensi vuoden puolella jos ja kun toivon mukaan pahoinvointi lähtee.
Vieläkään ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että varmasti vauvalla sydän jumpsuttaa, mutta eipä tässä auta muu kuin odottaa vielä pari päivää nt-ultraa. Paljon epävarmemmalla ololla tätä toista oon näin alkuviikot odotellut, mutta se lienee ihan tyypillistä.
Että tälläset täältä. Minä koetan pikkuhiljaa alkaa hiljentyä joulun viettoon, fiilistä siihen kun ei ole vielä tuntunut olevan. Mutta huomista odotan kyllä jo kovasti, koska A:lle on sukulaisten toimesta hankittu mahdoton määrä paketteja, enkä malta odottaa mitä tyttö tuumaa kaikesta uudesta :)
