Olipahan viikko.

Piti eilinen hyödyntää ja kirjoitella kuulumisia taas täältä lapsiperheen arjesta, mutta satuinkin sitten eilisen hyödyntämään ihan vain itselleni oikein mieluisiin puuhiin (= nukkumiseen ja ompeluun) joten jäi kirjoittelematta. Meillähän siis mies lähti maanantaina Amerikan mantereelle työmatkalle ja ollaan nyt tänään iltasella lähdössä kentälle vastaan.

Matkasta johtuen A vietti perjantaista tähän sunnuntai aamupäivään aikaansa mummunsa luona yökylässä ja minä sain sen hetken aikaa hengähtää. Oli A tietenkin pari päivää viikolla tarhassa, mutta kyllä tuo yksinoleminen silti työstä käy. Erityisesti siinä vaiheessa kun on tottunut siihen että se toinenkin on olemassa ja auttamassa iltaisin.

Yhdessä saman pöydän ääressä puuhaaminen on mukavaa.
A kovasti piirteli minulle kaavoja tuossa :)

Iltaisinkin olen sitten lähinnä jumittanut itsekseni facessa tai sitten selaillut ompeluryhmiä, kankaita ja miettinyt "voi kun olisi rahaa vähän enemmän", niitä kankaita ja välineitä kun olisi niin kiva hankkia. Voitte kuvitella minkä näköinen meidän kämppä on, kun siivoaminen ei todellakaan ole ollut iltaisin lasten mentyä nukkumaan päälimmäisenä tehtävälistalla. Tulisi tosi tyylikkäitä kuvia Pingun kaipailemasta arkirealismista, tosin omat voimat on ollut niin vähissä, että en oo jaksanut edes stressata :D

Ompeluksista oli tarkoitus eilen illalla myös kirjoitella ajastukseen yksi postaus, mutta eipä sitä ole tehty. Lähinnä olisin esitellyt mitä minä olen saanut aikaan. Voin sanoa että olen hurahtanut ihan kokonaan tuohon ompeluun, olin unohtanut kuinka mukavaa se on. Lopputulos ja jälki paranee koko ajan ja samalla tekemisen nälkä. Jos seuraavaksi kokeilisi vauvalle bodeja (jostain syystä A:n vanhat pikkubodyt ei miellytä värittömyydellään yhtään enää silmää) ja jopa itselleni voisi alkaa ompelee. Kun ei kerta kaupoista löydy kivoja (musta on tullut ihan käsittämättömän nirso lastenvaatteidenkin suhteen) niin tehään ite.

Ostin alkuviikosta uuden puhelimen Googlen Nexus 5, jolla voisi opetella tekemään näitä postauksia, niin saisi ehkä vähän useammin laitettua, jos ei muuta niin ainakin kuvia niistä ompeluksista, jotka kuvailen aina joka kerta.

Kuinka pitkälle voimat riittää?

Nyt alkaa epäilyttämään omat voimavarat. Työssäkäynti, opiskelu, koti ja perhe. Yhä kesken olevien kurssien lisäksi alkaa tälle vuodelle vielä kaksi uutta. Samaan aikaan pitäisi hoitaa työt ja tehdä opparini teoria osaa. Pitäisi liikkua, syödä hyvin, olla lapsen kanssa läsnä, keskustella miehen kanssa, ylläpitää jonkin asteisia kaverisuhteita.

Voin sanoa, että noista on jo aika monta tipahtanut. Treenit on tipahtanut tosi huonoihin viikko saldoin miehen kahden viikon Amerikan matkan jäljiltä (kun siis päässyt liikkumaan hoitajien puutteen vuoksi). Sille tosin on syykin (siis muu kuin järjetön väsymys ja kaamosmasennus): selkä on taas vaivannut kovasti, kun ei ole fyssarille kerennyt. Onneksi nyt olen oikeutettu työpaikan fyssarietuihin ja niitä olisi tarkoitus hyödyntää vielä tämän vuoden puolella.
Ruokapuoli ei suju yhtään niin hyvin kuin haluaisin ja pitäisi. En jaksa laittaa mitään monimutkaista ja terveellistä ruokaa, naposteltua tulee vähän turhan paljon (ei mitään vielä vuoden takaiseen verrattuna, mutta kuitenkin) ja muutenkin nälkä on koko ajan vaikka mitä söis. Ihana stressi.

Kavereita tulee nähtyä tosi huonosti, ei vaan jaksa. Ja välillä kyllä tuntuu, että mahtaako sitä olla kavereita ollenkaan, mä olen niitä ihmisiä jotka kaipaisi sen yhden paremman kaverin. Opiskelukavereille tai muille kavereille on vähän huono lähtee avautumaan perhe-elämän vaikeudesta.

Mä käyn ihan järjettömillä kierroksilla, koko ajan tuntuu että kihisee ja kohisee. Sit kun väsähtää, niin väsähtää täydellisesti. Jokaisesta joutenolon hetkestä (jotka tässä tilanteessa olisi todella tärkeitä) potee huonoa omaatuntoa, kun tietää että on se ja se tehtävä tekemättä. Ja kerrottakoon tässä rehellisesti, etten muista koska viimeksi olisi juurikaan siivonnut. Kiitokset siitä siis miehelle.

Stressiä ei helpota yhtään miehen työmatkat: parin viikon päästä viikko Saksassa, kun mulla olisi 8h tunnin edestä elintarvikekemiaa. Ja ne työt ja opparin teorian kasaaminen ja koti yksin ja ja.


Nyt sitä alkaa oikeesti miettimään, kuinka kauan tälläistä voi jaksaa?

kuva

Väsyttää

..mutta kun on yksi pulputtava neitokainen seurana, niin kummasti jaksaa päivät, vaikka yöllä olin ihan rättipoikkikuitti.

Päiviä jolloin ei vaan jaksaisi

Tänään ollut jotenkin tosi p-fiilis. Mua särkee vasenta korvaa ihan pirusti, pelkään että uusii viime kesän tulehduksen, jolloin oli viikon lääkekuuri korvakäytävän tulehdukseen ja lisänä jotain tippoja. Myös samalla puolella oleva viisauden hammas oireilee tai sitten en enää vain erota kumpi johtuu korvasta ja kumpi hampaasta. Mä oon itkenyt ihan mahdottomasti, ensin aamulla siitä kun en mahtunut mihinkään omistamiini farkkuihin ennen näyttöön lähtöä, ja sieltä tullessa ihan vain yksinkertaisesti siitä syystä etten jaksa enää asunnonmetsästystä tai yhtään mitään muutakaan. Nytkin täysin blankko fiilis, en vaan jaksaisi. Kuulopuheiden mukaan pillerit on ne jotka aiheuttaa kummallista käytöstä, mutta mulla tuntuu tää pillereiden lopettaminen sekoittaneen kaiken täysin.

Eikä voisi jotenkaan yhtään kiinnostaa huomenna Ilmajoella ajaminen.

weheartit

Nyt lähti sitten sähköpostia harjoittelusta vastaavalle opettajalle tästä mun tilanteesta, joka tuntuu vain pahenevan koko ajan. Katsotaan mitä sieltä tuumataan. On ollut mielessä jotain positiivisempiakin postauksia, mutta ei nyt. Mä oon niin hajalla.

Hektistä, hektistä

Elämä on edelleen liian kiireistä ja pääasiassa, viikonloppuja lukuunottamatta, pelkkää paskaa. Synttärit juhlittiin ja samoin polttaritkin. Kuvamateriaalia ei polttareista ole minulla lainkaan, ehkä hyvä niin, koska sillä tuleva avokki ei nää mitään mitä ei saisi. Kaasot lupasivat kyllä väsätä jonkinlaisen kansion sitten häihin näytille :). Täytyy vielä todeta, että en ikinä, ikinä ole ollut niin päissäni. Mutta kunnon känni kyllä teki siihen väliin hyvää. Tän paskan työn takia.

Eli edelleen täällä harjottelussa ei mikään toimi. Mua haukutaan, eikä mikään ole koskaan hyvä. Mulle ei puhuta mistään eikä kerrota mitään. Tänäänkin sain kuulla että tunnit eivät kuulemma täsmää heidän "kontrollipäiviinsä" mutta mitään ei sanottu kuinka paljon heitti ja jne. Mutta loppuun asti täytyy puristaa, joku reilu 200 tuntia vielä tekemättä. Tähän kuuhun tulee 25 työpäivää, ja jos saan tehtyä joka päivä sen 8 tuntia niin se tekee yhteensä 200 tuntia. Toivottavasti en jää siitä paljoa, koska silloin syyskuulle jäisi joku max. 50 tuntia. Aion nimittäin lopettaa heti kun tunnit vaan on täynnä, jotta saisin vähän "lomailtuakin" ennen koulun alkua. Syyskuun loppuun, häiden jälkeiseen aikaan kun on aika paljon kaikkea säätöä. Pitää saada tavarat Kokkolasta takaisin Ilmajoelle. Lisäksi pitää auttaa varmaankin H:ta pakkaamisessa, koska toivon mukaan toinen kotikaupunki muuttuu lokakuun alussa.

Viikolla tunteet mitä tuntee on lähinnä vitutus, ja väsymys. Nukun yöllä, nukun aamunavetan jälkeen, ja nukun päiväunet vielä ennen iltanavettaa. Siltikään ei tunnu että jaksaisin. En ikinä kyllä enää tee tälläsiä hommia elääkseni, en missään nimessä. Ensi kesälle ei kesätöitä, pelkkää koulua ja lomailua.

Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä..?

Mulla oli mahtava viikonloppu. Ajattelin, että sen voimalla jaksaisin tämän viikon läpi ihan huoletta. Mutta ei. Jotenkin tänne työpaikan asuntoon palaaminen imee kaiken ilon, huolimatta siitä miten mukava ja rentouttava viikonloppu oli. 

Mä olen kyllästänyt valittamaan. Mutta mä en myöskään pysty pitämään kaikkea sisällä, koska silloin tulee vielä pahempi olo. Mä olen niin helvetin stressaantunut koko ajan ja mä hajoan sekä henkisesti että fyysisesti. Ei riitä, että ranteet on paskana, vaan nyt on oikea olkakin sanonut sopimuksen irti. Pitää varmaan oikeasti mennä jonnekin fysioterapeutille tai jäsenkorjaajalle, jotta sais edes fyysisen puolen kuntoon.

Stressiä tulee työstä, mutta myös häät aiheuttaa päänsärkyä ihan tajuttomasti. Ollaan odoteltu pitopalvelusta tarjousta ja tänään miehen soitettua sinne selvisikin että paikan jatkosta ei ole selvyyttä ja eivät ole sen takia tarjousta tehneet. Jeij. Kaikki muutenkin tuntuu mättävän häiden järjestelyissä. Ehkä se siitä, kun saadaan kortit askarreltua ja laitettua eteenpäin.

Voi olla että otan suosiolla taukoa tästä postailusta siihen asti että tulee jotain oikeaa sanottavaa. Ei kukaan jaksa lukea tälläisiä valituksia...

Onko pakko jos ei taho?

Kolottaa, särkee, janottaa, väsyttää, kutittaa. Siinäpä varmaan päälimmäiset tunteet tällä hetkellä. Ja tää päivä on ollut taas sellanen, että jos tää harjottelu ei olisi  pakollinen, mä löisin ehdottomasti hanskat tiskiin ja menisin kesäksi jonnekin kaupan kassalle töihin. Mä olen kaksi päivää kerännyt JÄTTIMÄISIÄ kiviä. Eilen neljä tuntia ja tänään kuusi! En enää ikinä tahdo nähdä kiviä, mutta todennäköisesti en voi siihen vaikuttaa. Jos oikein huono tuuri käy, niin joudun vielä jyräämään ja samalla keräämään sen edestä kiviä. 

Lisäksi pellon ojat olivat täynnä vettä, joka tiesi sitä että ilma oli mustanaan hyttysiä ja mäkäräisiä. Nyt illalla tarviikin ottaa yksi allergialääke että selviää tästä kutinasta hengissä. Kaikista eniten mua tällä hetkellä nyppii se, että mun ranteeni on ihan paskana. Mulla oli ranteiden kanssa ongelmia silloin kun olin kaupan kassalla, ja niin on ongelmia nytkin. Silloin ongelmat johtui toistosta, nyt liiallisestä liikkestä ja käytöstä. Kipu ei ole pelkkää lihas rasitusta, koska ranteen "jänteet" vetävät käden kireäksi ranteen sisältä. En tiedä ymmärsikö kukaan, mutta selitinpähän kuitenkin. Täytyy nyt katsoa aiheutuuko ranteista enemmän ongelmia tai menevätkö ne huonommaksi. En ole nimittäin kertaakaan käynyt näyttämässä niitä lääkärille. Ehkä kysyn asiasta hierojalta tai vastaavalta minne menen sitten jossain vaiheessa kesää.

Jos jotain hyvää täytyy tästä päivästä löytää, niin ainakin olen syventänyt rusketustani kivasti. Tosin siinäkin on kääntöpuolensa. Jouduin olemaan liikaa selkä aurinkoon päivän, joten nyt hartian seutu hiukkasen kuumottaa. Ei niin pahasti että se olisi palamalla palanut, mutta vähän kuitenkin saanut liikaa aurinkoa. Ei nimittäin tullut ostettua aurinkorasvaa viime viikonloppuna, koska en ajatellut että sää olisi näin aurinkoinen. Säätiedotus sanoi vain puolipilvistä/pilvistä. No, rasvailemalla se menee ohi ja ensi viikonloppuna pitää mennä ostamaan aurinkorasvaa, after sunia ja ihan tavallista vartalorasvaa.

Kuvat netistä.

Sairaudesta toipumista

Tuli sitten pidettyä tällä viikolla kolme päivää sairaslomaa korvien takia. Korvat on aina ollut mulla murheenkryyni vaikkei ne olekaan tällälailla kipuilleet. Viime viikon perjantaina heräsin aamulla siihen, että korvissa on hirveä paineen tunne, enkä kuule kummallakaan korvalla kunnolla. Päivällä niitä alkoi sitten särkeä, mutta sain helpotusta syömällä pari buranaa. Helvetti iski illalla kun pääsin Kokkolaan miehen luokse. En ikinä ole voinut niin pahoin pelkän kivun takia.

Yö meni särkylääkkeillä joten kuten, aamulla heti kahdeksalta soittamaan  Kokkolan päivystykseen. "Joo, hakekaa apteekista antihistamiinia, kun se voi olla allegiraa. Ja huuhdelkaa korvia Remo-waxilla". Hirveesti kiittelin niitä tossa vaiheessa kun sattui ihan hemmetisti ja kuumeemkin oli pukannut päälle. Tehtiin kuitenkin niinku sanottiin ja lauantai meni iltapäivään enemmän tai vähemmän vain nukkuessa. Lopulta lähettiin lääkäriin. Koska kyse oli päivystyksestä odoteltiin tietty vaikka kuinka kauan. Ja kun vihdoin ja viimein päästiin sisään, ne laittoi vain jotain öljyä korviin, koska tärykalvoja vasten painoi vaikkupallot, jotka aiheutti paineen tunteen ja käski tulla seuraavana päivä uudestaan. Särkyyn antoi ohjeeksi syödä 3 x päivässä 600 mg buranaa ja siihen sai ottaa 1 g panadolia päälle. 

             Sunnuntaina sitten käytiin huuhtomassa korvia, mikä oli erittäin epämiellyttävää, koska mun korvat ei kestänyt yhtään edes korvalehtiin kosketusta. Loppujen lopuksi hoitaja pyysi lääkärin vilkaisemaan ja päättivät määrätä mulle antibioottikuurin korvakäytävien tulehduksen vuoksi ja kaveriksi laitettiin myös kortisoonikorvatippoja. Sunnuntai meni loppuun kiskoessa särkylääkettä edellisen ohjeistuksen mukaan, samoin maanantai. Tiistaina onneksi alkoi jo helpottaa pikku hiljaa.

Nyt korvat alkaa tuntua jo suhteellisen normaaleilta, vasemmalla puolella jopa jo kuulee normaalisti. Oikeaa puolta taas pitää parannella vähän pidempään. Ei sitä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa vielä ole, ajomatka työpaikalle vei mehut ihan täysin ja olisin jo nyt valmis nukkumaan vaikken neljään päivään muuta olekaan tehnyt. Tuli sitten erittäin lyhyt työviikko, huominen ja perjantai, sitten taas viikonlopun viettoon. Viikonloppuna pitääkin käydä ajelemassa Ilmajoelle ja hakemassa vähän vaatteita ja muita.

Day 16 - A song that you used to love but now hate

Nää on niin pilanneet multa tämän kappaleen. Sir Elwoodin versio on musta se paras.

Huh kiirettä.

Kiire tuntuu olevan ihan jumalaton, vaikka juuri tällä hetkellä ei ole mitään akuuttia meneillään missään suhteessa. En tiedä sitten kulutanko liikaa aikaa ajattelemalla niitä töitä mitä pitäisi tehdä vai mistä tää hirveä stressi ja ahdistus tulee. Kun ei kerta elämässäkään ole mitään vikaa tällä hetkellä. Tai, ei ainakaan muuta kun se iän ikuinen rahapula.

Tänään sain hammaslääkärille särky ajan ja pääsin yhdestä viisauden hampaasta jälleen eroon. Viimeinen on vielä jäljellä, ja se joutuukin varmaan yksityisen hammaslääkärin käsittelyyn. Täällä leikkaava lääkäri jää eläkkeelle eikä ehdi ottaa ennen sitä pois. Hämeenlinnaan on ihan turha soittaakaan, koska tiedän jo nyt, että aika menisi jonnekin ensi vuoden puolelle, ihan varmasti. Haluaisin hampaan pois ennen harjoittelun alkamista, jotta ei tarvisi pitää mitään sairaspäiviä, mutta saa nähdä antaako budjetti periksi. Ja minkäköhänlainen rumba on kesällä saada hammaslääkäri yksityiselle, kun kaikki pitävät lomiansa. Noh, taidan mennä asioiden edelle, ei noin kaukaisista saa vielä stressata. 

Kiireen takia on jäänyt laittamatta kuvia vähän useammastakin projektista ja hankinnasta, joten tässä viime viikon juttuja kuvina. Laatu ei ole ihan paras, ovat napsittu videokameralla, pokkari kun on Kokkolassa.

Saimme viime viikolla hienot opiskelijahaalarimme. Meille kun ei tule opiskelijajärjestön kautta nuo, vaan me myymme mainospaikat itse ja ostamme itse haalarit. Ylijäänneillä rahoilla rahoitetaan meidän kakkosvuoden kesällä tapahtuvaa parin viikon opintomatkaa.

Haalarin kuvassa erittäin hailakanpunaiselta näyttävät kohdat ovat oikeasta sellaista nättiä fuksianpunaista joka sointuu valkoisen kanssa aivan mahtavasti. Niin, ja se onkin toinen erikoisempi juttu haalareissamme. Meillä eri vuoden opiskelijat erotetaan noiden värien perusteella. Aikaisempia värejä on mm. musta, vihreä ja oranssi. Keskiviikon haalaribileissä huomasi kyllä kuinka tuo fuksia erottui eduksensa :).

Seuraavassa näkyykin, nyt jo kuollut projekti :/. Ei musta vissiin ole viherpeukaloksi sitten olleenkaan. Harmittaa aika paljon, olisi ollut kiva kasvatella yrttejä. Mutten vaan vissiin ole tarpeeksi kotona. Ensin ajattelin että ostan siemeniä kunnon siemenpusseissa, mutten taida uskaltaa. :( Tuossa pakkauksessa oli kaikki tykötarpeet, tosin siemenet eivät osuneet tekstiensä kanssa yksiin. On nimittäin basilikaa tuo missä lukee persilja.

Kissa on taas luonani ilahduttamassa arkeani, mikäs sen mukavampaa. Tuli Kokkolan reissulla haettua SuomiSoffasta tuollainen vuoderahi, mikä siis avautuu patjaksi. Hintaa ei ollut kuin 29 euroa, mikä on tosi hyvin. Kangas ei ole kovin imarteleva, mutta äkkiäkös siihen uuden päällisen ompelee. 

Sitten vielä pieni höppänä joka ei aina tunnu sisäistävänsä että se sattuu jos leikkii omalla hännällään.

Ja pahoittelen tästä "tungetaan-kaikki-samaan-postaukseen-koska-ei-jaksa-kirjoittaa-kuin-sen-yhden" postauksesta.

Painot harteilla

Että voi pieni ihminen olla väsynyt. Silmät lupsuu jo kovinkin. Tässä sitä hetki rentoudutaan kurkkutikkujen ja sour cream&onion -dipin kanssa, omatekoinen raparperimansikka mehu kyytipoikana ja katsellaan Detective Conania :). Päivä tuntuu niin hirmuisen pitkältä, onneksi se kohta puoliin on loppu. Aamulla olin niin aktiivinen että kävin heti puoli kymmenen aikoihin noin 3 kilometrin hölkkälenkillä, ja siihen perään aamu-uinnilla. Eli siis takapihaltamme pääsee Apparelle, joka on luonnonsuojelualua ja ulkoilualue, jossa menee hyvät polut. Harjujen välissä on sitten järvi, joka on kovin suosittu paikka kesäaikaan. Totesin kovin kivaksi lenkiksi järven ympäri hölkkäämisen ja sitten pulahdus. Ensin oli vain tarkoituksena käydä hiet huuhtomassa, mutta vesi oli niin lämmintä että tuli vielä varmaan melkein kilsan verran uituakin. Ei siis ihme että väsyttää. Mummot hieman katsoivat kun meikä heitti vaan tpaidan ja kengät pois ja hyppäs veteen. Olin meinaa pukenut shortsit jotka on quick dry -materiaalia ja niillä on mukava uida. Ja urheilurintsikatkin on niin makeen pinkit, että ei yhtään hävettänyt näytellä niitä.:D Ja totta kai työpäiväkin veroitti voimia, vaikka hiljainen päivä olikin. Tänään oli irtisanoutumispäivä, huomenna alkaa irtisanomis aika. :) JES! Oonhan mä jo ysiluokan keväästä asti tehnyt töitä koulun oheen. Kirjoitusten jälkeen on painettu niin paljon kun vaan töitä on riittänyt, jotta saan rahaa paljon säästöön syksyä varten. Ettei tarvitsisi koulun oheen tehdä heti töitä, kun uuteen kouluun ja kaupunkiin menee. Ja tietenkin säästöjä on kerätty Kiinan matkaakin varten. Odotan jo sitä innolla! :)