No, maanantaina kuitenkin töihin todetakseni että nokka alkoi taas mennä tukkoon työpäivän perään. Tiistai aamuna kurkku tuntui karkealta ja viime yönä nukuin taas todella katkonaisesti. Töissä ehdin muutaman tunnin olla, kun alkoi näyttää siltä, että yskä alkaa ihan huolella vaivaamaan. Ei oo yskäsenä kyllä pakkaamattomien elintarvikkeiden joukkoon asiaa. No, sain taisteltua itselleni huomiselle ajan hoitajalle, että kurkkaisivat korvat (kutiavat), ottaisivat tulehdusarvot ja katsastaisivat kurkun. Erityisesti vasemmalle puolelle kertyy painetta poskionteloon ja tuntuu hampaissa asti. Ja hampaat ne ei oo mitkä särkevät, vaikka siltä tuntuvatkin koska ne on just viime syksynä paikattu.
Alkaa tympäsemään tää sairastaminen, oon alkuvuodesta ollut enemmän kipeänä kuin varmaan ikinä. Tiedä onko tällä kertaa sitten raskauden ja hektisemmän arjen yhdistelmä hukannut multa kaiken vastustuskyvyn. Tk:n suhtautumisesta johtuen alkaa itseänikin epäilyttämään, että olisiko tämä sittenkin normaalia (yskästä kuulemma huolestutaan aikuisilla vasta sitten kun on viisi viikkoa yskinyt). Tuli sellainen olo, että kun kuumetta ei ole, niin pitäisi selvitä. Mä oon tasasin väliajoin tässä sairastellessa kuumetta mitannut, enkä oo kertaakaan saanut mittaria kipuamaan edes 36°C, vaan se on aina ollut jotain 35,6°C vaikka olo olisi ollut kuinka kuumeinen. Harvemmin sitä toivoo itselleen mitään sairauksia, mutta nyt toivon ihan todella että siellä olisi jotain mikä voitaisiin hoitaa pois.
Viime viikolta kun olin vähän freesimpi.
Olisi paljon meidän kaksivuotiaastakin kirjoitettavaa. No, huomisen jälkeen olen viisaampi siitä onko päivisin aikaa taas hetken aikaa tehä jotain ei niin tärkeää. Oppariakin on suht hyvällä mallilla, joten voisi nipistää hetken aikaa kunnon postaukselle A:sta ja hänen taidoistaan. :)
