Syksyä kohti

Ukkosmaisen kosteasta hellesäästä huolimatta syksy alkaa olla jo mielessä. Osittain siitä syystä, että mies on jo monta viikkoa hokenut, että kohta se syksy tulee ja osittain siitä syystä että eilen ajelulla käydessä tajusin viljapeltoihin hiipineen haalean, jo kellertävän sävyn. Itselle se viljan kypsyminen on aina ollut merkki siitä että syksy tulee ihan pian. 

Tästä johtuen onkin alkanut pikkuhiljaa mietintä sen suhteen miten tuota pikkuneitiä syksyllä ja talvella puetaan. Reiman verkkokaupasta lähti tilaukseen Tuttan housuhaalareita (terättömiä potkareita vai mikä se oikea termi todellisuudessaan onkaan), tänään tuli mieleen miten ostoslistalle täytyy lisätä sukkahousujen lisäksi vielä yksi setti H&M:n hihattomia bodeja seuraavassa koossa alustopeiksi, kun niitä toivon mukaan vielä liikkeissä on. On nimittäin enemmän ihan rehellisiä paitoja nyt 74 koossa tulossa käyttöön, enkä halua neidin navan vilkkuvan. Lisäksi on mietitty jo jonkin verran talven haalaria, pipoja ja muita asusteita ja vaikka mitä, vaikkei kiire vielä olekaan.

Myös oma vaatekaappi on ollut mietinnässä, mutta ne itselle tarkoitetut vaatteet saa jäädä nyt joksikin aikaan vielä haaveeksi. Tämän hetken unelma olisi pudottaa se 15 kiloa jouluun/tammikuuhun mennessä, jolloin saisi veronpalautus rahat ihan hyvillä mielin laittaa ihan omaan hyvinvointiin ja mielihyvään. Kattoo nyt, ens viikolla alkaa todellinen projekti, kun saadaan mies laitettua takaisin töihin.

Tein jo viileämpiä kelejä varten tälläisen neliöpipon, kun ei se kesän lipallinen lätsä enää päähän mahdu. Hengittävää puuvillatrikoota kun on, niin sopii kyllä tähän loppukesäänkin aurinkolasien kaveriksi vallan hyvin.

Retuperällä

Tuntuu, että ollaan koko perhe ihan retuperällä. Kyllä siis perusrutiinit on, mutta silti kyllä huomaa että lomalla ollaan. Miehellä vielä ens viikko lomaa ja jo nyt mietityttää miten tuon tytön kanssa menee kun arkeen palataan. On nimittäin isänsä kanssa peuhannut erityisen paljon päivisin :).

Taidan minä olla se, joka eniten retuperä elämästä kärsii, hirvittää taas tällä viikolla hypätä vaa'alle. Olen nyt sentään saanut tämän viikon tehtyä joka ilta Suurimman pudottajan aikaan vatsalihastreenin, josko tuo löllö tuosta saisi kyytiä...

Motoriikkaa

Voiskohan tää meidän vauvan motorinen kehitys mitenkään vähän hidastua? Mä haluan, että mulla olis vauva vähän pidempään. Nyt A on kaksi päivää nostellut itseään lankkuasentoon. Myös kunnon konttausasentoon nousee, vaikkakin leuan parkettiin kopsahtamisen jälkeen vähän varovaisemmin. Liikkumisen suunta on edelleen taaksepäin ja nyt ei neiti meinaa enää tuossa mattojen päällä pysyä ollenkaan, vaan A:ta saa olla nostelemassa takaisin, kun eksyy parketille.

Vähän hirvittää, että kuinka aikaisin meillä sitten lähdetään kävelemään kun ei tää vauhti hidastu millään. Päinvastoin, tuntuu että yön aikana saadaa virtapiirit kohdilleen ja seuraavana aamuna tehdään taas jotain mitä edellisenä päivänä ei. Ei auta muuta toivoa kuin että ryömimis ja konttausaika olisi vähän pidempi, ettei hirveän paljon alle vuoden ikäisenä kävelemään lähdettäisi.

Viisi vuotta

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, että nähtiin miehen kanssa ekaa kertaa naamatusten. Enpä olisi silloin Hämeenlinnan juna-asemalla odottaessani voinut aavistaa että mihin suuntaan juttu lähtee menemään.

Viidessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Enpä vaihtaisi hetkeäkään pois, varsinkin kun omalle kohdalle sattui niin hyvä tuuri että se ensimmäinen jäi myös ainoaksi ♥

Kesäloma

Minullakin, kelistä huolimatta, eräällä tapaa ainakin. Mies on elokuun kolmanteen päivään asti kotona, joten auttavia käsiä on enemmänkin kuin minun parini. Ja niille käsille on tasaisin väliajoin jo tarvetta, tuntuu että A on nyt ihan parissa viikossa aktivoitunut vielä ihan huimasti.

Lomailusta johtuen siis voi olla asteen hiljaisempaa taas täällä. Tosin koetan kuvailla vähän asuntopostaukseen kuvia ja mahdollisesti ehkä yrittää ehtiä naputtaakin niitä nyt kun eteinenkin on siinä kuosissa, että sitä kehtaa esitellä. Tosin siihenkin olisi vielä haaveena hankkia eräs useamman valokuvan valokuvakehys, mutta kun se pirulainen maksaa 130 euroa, enkä tiedä raaskinko investoida. Vaikka se näyttäisi kyllä tosi makealta tuossa eteisessä.

Ulos lähtöä odotellessa.

Aikomuksena tässä lähiaikoina on leipoa mansikkaherkkukakku mulle synttäreiden kunniaksi, kestittää pikkusiskoani ja sään salliessa käydä hänen kanssa JukuParkissa, piipahtaa meillä kotopuolessa ja sitten tietenkin ihan vaan olla ilman suunnitelmia.

Bloggaaminen on muuten hirveen kivaa jne. mut mä en oo vieläkään päässyt tän ulkoasun muokkaamisen kanssa kovin pitkälle. Koitin tehä uutta banneria, mutta ei se nyt ihan vielä oikein miellytä, täytyy jatkaa kokeiluja sit kun mies tulee kotiin, jos se osais neuvoa. Teksti osa on nyt aivan liian levee, tosin omalla näytöllä se ei haittaa, kun meillä on leveä näyttö tässä olohuoneen koneessa, mutta veikkaan että ei näytä normi näytöllä yhtään niin kivalta.
Noh, ei auta muuta kuin yrittää. Voin muuten kertoa että mä vihaan Picasaa :D Mä en koskaan saa sitä toimimaan niinkuin haluaisin.

EDIT. Onnistuinpas. Nyt tykkään. Ainakin sen hetken aikaa...
Ja onpa muuten bloggerin kautta lukevien määrä lisääntynyt ihan huimasti tässä viime aikoina :)

Senttejä.

Järkytyin eilen ja kovasti. Mulla on ollut mittanauhat hukassa, vaikka niitä on kaksikin kappaletta. Oli sitten mitoista puhetta meidän "laihdutusryhmässä", joten kaivoin sitten narua ja rullamitan ja päätin, että otan niillä ne mitat sitten vihdoin ja viimein.

kuva

7.5. rinnan ympärys: 114cm, rinnan alta: 93cm, vyötärö: 91cm, lantio: 110cm ja maha: 113cm. 
Eilen vastaavat mitat oli: 107cm (-7cm), 82cm (-11cm), 89cm (-2cm), 100cm (-10cm) ja 106cm (-7cm). Yht 37cm!! Huh, jotenkin vielä konkreettisemmaksi tekee tuon kiinteytymisen. Eiköhän se painokin hiljalleen ala alapäin taas hilautua, oli viime viikkoon eroa -200g ja tältä viikolta toivon pikkasen suurempaa lukemaa syömisten auttamana. 

4kk

Niin se tyttö vaan jatkaa huimaa kasvuaan, vaikka tuo psyykkinen kasvu alkaa olemaan hurjempaa kuin fyysinen. Torstaina kävimme 4kk lääkärineuvolassa ja oli kyllä todella nopea käynti. Taas. Mitat oli 65,2cm ja 7560g. Olin kuvitellut, että käynnillä menisi jonkin verran enemmän aikaa ja saisimme lippulappusia aiheesta kiinteät, mutta ketun kikkarat. Ei niistä mainittu yhtään mitään. Sitten kun asiasta kysyin oli "ihan maltillisesti alotellaan, että ei heti puolta purkkia kerralla" ainut mitä sain vastaukseksi. Ahaa, no kaipa me ihan maalaisjärjellä pärjätään. Ainoa mikä mietityttää enemmän on se, että millä tahdilla niiden soseiden yms määrää tulisi lisätä? Millaisia määriä A:n tulisi syödä esim. kuukauden päästä? Eli fiksummat voi mua tässä asiassa vähän opastaa.

Tällä hetkellä syödään hedelmäsosetta aamu- ja iltapäivällä, joku 5-6 lusikallista. Siinä välillä menee yksi pakastekuutio vihannessosetta, joka tällä hetkellä on kukka- tai parsakaalta. Välillä tuntuu että suuremmatkin määrät maistuisi, joten olenkin miettinyt, että antaisin kaksi kuutiota, niin että sekoittelen eri makuja toisiinsa. 

Yksi A:n lempileluista Fisu, jonka evät sopii hyvin suuhun.

Kovasti on havaittavissa jo minä-itse -tahtoa. Pullo pysyy käsissä jo lähes joka kerta, vain loppumaitojen kallistukseen tarvitaan apua. Tänään piti saada tarttua lusikkaan itse ennen kuin äiti sai työntää päärynäsatsin suuhun asti. 

Kokeiltiin ponnarin laittoa :)

Meillä myös liikutaan. Hitaasti, mutta tasaisen varmasti kuitenkin edestään johonkin suuntaan. Napansa ympäri pyörii jo oikein näppärästi, saa lelut levitellä leikki alustan päälle jo ympyrään, että joka suunnasta löytyisi jotain. A myös peruuttaa jo, mutta tuo pyöriminen on tällä hetkellä tyypillisempi liikkumismuoto.