Korkeasaari

Viime perjantain Korkeasaari reissusta selvittiin hengissä, vaikka aika tiukkaa se tekikin. Erityisesti aamulla oli vähän kiire ehtiä ensimmäiseen lauttaan, juna kun oli asemalla 9.42 ja lautta lähti 10.00. No, kerettiin me vaikka maha ei tästä spurttailusta tykännyt yhtään.

Jännittävin eläin koko reissun aikana taisi ihan ehdottomasti olla leijona. Satuttiin juuri sopivasti kulkemaan leijona häkin ohi heti saareen saapumisen jälkeen, kun leijonat olivat ihan lasin vieressä. Myöhemmin päivällä kun kävimme kissalaakson muuten läpi oli jo sen verran lämmintä, että melkein kaikki kissapedot olivat jossain piilossa.

Leijonien jälkeen me lähdettiin kiertämään saarta myötäpäivää, koska kissalaaksossa oli ruokinta 12:30, jonka ajattelimme katsoa viimeisenä. 

Reissun ehdoton pelastus oli se, että vanhempi pikkusiskoistani ja tämän poikaystävä lähtivät mukaan. Oli A:n ja tavaroiden kantajaa sekä rattaiden työntäjää.

Tällä pöllöllä oli jotain omaa hauskaa meneillään. Kaveri näytti ihan siltä kuin nauraisi meille.

Päästiin tosiaan näkemään juuri sopivasti tiikerin ruokintakin.

Pois lähdettiin jo 13.00 lautalla, mutta tuo kolmisen tuntia mikä meillä oli aikaa kiertää, riitti ihan just eikä melkein. Ehdittiin katsella lähes kaikki eläimet ja ruokailemaankin välillä. Vaikka A olikin eläimistä kovin innoissaan ei hän siitäkään huolimatta jaksanut kovin kauaa yhtä eläintä katsella. Ja monen eläimen kohdalla (esim. pöllöjen ja pikkueläinten) oli se ongelma, että vaikka me aikuiset bongattiin eläin, ei A välttämättä osannut kohdistaa katsetta oikeaan paikkaan jos eläin oli kovin kaukana ja piilossa/liikkumatta. 

Matkamuistoksi A valikoi pikkuisen vaaleanpunaisen pehmopapukaijan. Nauroinkin äidilleni, että ei ainakaan liikoja vaadi, kun noin pieneen juttuun tyytyi. Minä kun olin ajatellut että saisi valita isommankin pehmon myymälästä. Pikkutirppa jaksoi koko päivän aivan käsittämättömän hyvin, erityisesti vielä sen huomioiden että emme menneet suoraan mummilaan, vaan haimme toisen siskoistani ja käytimme tämän ratsastustunnillaan. Yhtään ei kiukkuamista tullut A:lta, lähinnä se lopulta olin minä joka olin niin väsynyt että ärähtelin ihan turhasta.

Huomenna olisi edessä miehen kanssa päivä Tukholmassa. Aamulla lähtee lennot ja illalla tullaan takaisin. Saa nähdä miten jaksaa, tämä oma olo kun vaihtelee ihan mahdottoman paljon päivittäin.

Agrologi (AMK)

Eiköhän sitä voi sanoa ihan oikeasti tässä jo valmistuneensa, kun opparin numero oli tänään kirjattu opintosuorituksiin ja laitoin tutkintotodistus hakemuksen menemään. Eli konkreettinen paperi vielä puuttuu, mutta muuten sitä pitäisi olla valmis agrologi (AMK). Elintarvikkeethan mulla oli suuntautumisvaihtoehtona, että voisikohan sitä itseään elintarvikeagrologiksi kutsua? :D

Ei tämä kiire tunnu hellittävän kesälomallakaan. Kyllä tuo neiti 2 vuotta 3 kuukautta pitää siitä hyvin huolen. Otettiin siis tyttökin tarhasta kesälomalle, jotta säästetään hoitomaksuissa. Rankaksi kuukausi tulee kyllä kropalle käymään, on liitoskivut (en ainakaan tiedä mitä muuta ne olisivat) on sitä luokkaa että kävely tekee kipeää joka ikisellä askeleella. Että tämän hetken oloilla ja tämän kesäkuun ohjelmalla ihmettelen jos mennään laskettuun aikaan asti, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Ei näihin oloihin auta liikaa luottaa, kun käy pian niin että ollaan sitten käynnistykseen varailemassa aikaa.

Tälläinen pallo tällä hetkellä mukana roikkumassa.

Huomenna suunnataan A:n kanssa mun vanhempien luokse sunnuntaihin asti. Pääsevät mummi ja vaari pitkästä aikaa näkemään neitokaista ja mulle ei käy aika pitkäksi. Mies kun lähtee huomenna myös to-la työreissulle. Suunniteltiin perjantaille Korkeasaari reissu, saapa nähdä miten jaksaa taapertaa. Onneksi vanhempi pikkusiskoistani poikaystävänsä kanssa lähtevät mukaan, niin on A:lle täysissä voimissa ja juoksukunnossa oleva peräänkatsoja. Olen tarhareppuun jo viritellyt yhden kissojen talutushihnoista kiinni, meidän elohopea kun ei varmasti tule pysymään rattaissa koko reissua, eikä tarvitsekaan. Tuo vaan tuo omatekoinen talutusreppu sitten siihen isossa kaupungissa liikkumiseen vähän turvallisuutta.