Ei tämä kiire tunnu hellittävän kesälomallakaan. Kyllä tuo neiti 2 vuotta 3 kuukautta pitää siitä hyvin huolen. Otettiin siis tyttökin tarhasta kesälomalle, jotta säästetään hoitomaksuissa. Rankaksi kuukausi tulee kyllä kropalle käymään, on liitoskivut (en ainakaan tiedä mitä muuta ne olisivat) on sitä luokkaa että kävely tekee kipeää joka ikisellä askeleella. Että tämän hetken oloilla ja tämän kesäkuun ohjelmalla ihmettelen jos mennään laskettuun aikaan asti, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Ei näihin oloihin auta liikaa luottaa, kun käy pian niin että ollaan sitten käynnistykseen varailemassa aikaa.
Tälläinen pallo tällä hetkellä mukana roikkumassa.
Huomenna suunnataan A:n kanssa mun vanhempien luokse sunnuntaihin asti. Pääsevät mummi ja vaari pitkästä aikaa näkemään neitokaista ja mulle ei käy aika pitkäksi. Mies kun lähtee huomenna myös to-la työreissulle. Suunniteltiin perjantaille Korkeasaari reissu, saapa nähdä miten jaksaa taapertaa. Onneksi vanhempi pikkusiskoistani poikaystävänsä kanssa lähtevät mukaan, niin on A:lle täysissä voimissa ja juoksukunnossa oleva peräänkatsoja. Olen tarhareppuun jo viritellyt yhden kissojen talutushihnoista kiinni, meidän elohopea kun ei varmasti tule pysymään rattaissa koko reissua, eikä tarvitsekaan. Tuo vaan tuo omatekoinen talutusreppu sitten siihen isossa kaupungissa liikkumiseen vähän turvallisuutta.

Mukavaa reissua!
VastaaPoistaTutun oloiselta näyttää masu, itsellä samaa kaliiberia. :D Onneksi on tukivyö, on siitä ollut apua. Helteellä ei tosin tee mieli käyttää, kun muutenkin on hiki päällä.
Mullakin olisi tukivyö kyllä, mutta en saa sillä mitään eroa siihen ettei sitä olisi. Siksi jäänyt sitten pois käytöstä. :/
PoistaMä en kyllä millään jaksais enää lähteä kiertämään Korkeasaarta, me suunnataan Tyypin ja beibin kanssa sinne sitten, kun beibi on syntynyt. :)
VastaaPoistaJa paljon paljon onnea valmistuneelle! *ojentaa yksittäisen valmistujaisruusun, keltaisen*
Meillä oli onneksi apuvoimina toinen pikkusiskoistani ja tämän poikaystävä. Nuoriso sitten kanteli ja käveli A:n kanssa sen jälkeen kun minä ja mummi väsähdettiin. Mutta voin sanoa, että kun päästiin Hesasta takaisin Hämeenlinnaan ja piti jalat nostaa autoon, niin kyllä piti käsin auttaa, kun sattu niin paljon :D
Poista