Melkein 15 kk

Ei ole tullut A:sta kirjoitettua ihan hetkeen, silloin kun on kerennyt kirjoittamaan niin se on ollut mun liikkumisista pääasiassa. Kovasti koko ajan taidot karttuu ja puhetta tulee jo tosi paljon, yksittäisiä sanoja tosin vielä, ei useamman sanan yhdistelyjä. Kävelyä ollaan odotettu pitkään ja tällä viikolla nyt sitten ollaankin vauhdilla kehitytty siinä: alkuviikosta alkoi kävely sujumaan pelkästään yhdestä kädestä tuettuna ja nyt tänään ollaan saatu todistaa useamman kerran 1-2 metrin mittaisia kävelymatkoja sisällä. Eli kyllä se siitä pikku hiljaa ja ihan justiinsa parahiksi. Pari viikkoa sitten nimittäin kyselin A:lta, että koska lähdet kävelemään ja miehellä oli siihen vastaus: "kolmen viikon päästä tai minä lähden konttaamaan". Kolme viikkoa tulee täyteen ensi viikonloppuna, mutta ei mies joudukaan lähteä töihin maratonmatkan jälkeen konttaamalla :D

Tarhassa on kohta oltu kuukauden päivät ja kylläpä tuo tyttö viihtyy. Yhdet itkut on toistaiseksi tullut ja nekin oli aiheesta, kun joku oli vähän mätkimässä. On jotenkin niin ihanaa väsyttävän työpäivän jälkeen hakea tyttö tarhasta, aina niin hyväntuulinen ja leveä hymyinen lapsi vastaanottamassa :)

Tässä vähän kuvitusta välillä meidän touhuista:

Uloslähteminen ei ole aina kovin helppoa kun kissat on niin seurankipeitä. Varsinkin Bubbla on ottanut aika raskaasti mun työhön menon (kuten näkyy), siitä huolimatta että ne nukkui päivisin aina vaikka oltaisiinkin kotona oltu.

Torstaina käytiin A:n tarharyhmän kevätjuhlassa :) Olivat tehneet auringonkukkahatut päähän laitettavaksi.

Tänään käytiin kalamarkkinoilla. Saa nähdä millanen pärinämimmi tosta tytöstä tulee, autot ja moottoripyörät yms. on tosi kova juttu tytölle. Että kyllä oli tyytyväinen kun pääsi hienon vanhan traktorin kyytiin.

Imuri on edelleen kaveri. Nyt A on hoksannut miten kiva sillä on hulmuttaa tukkaa.

Äidin töistä huolimatta etsitään aikaa piknikille ja muille kesäisille puuhille.

Pinnasänky alkoi hajoamaan pikkuhiljaa (ollut kolmella lapsella ennen meille tuloa), joten todettiin että aika hankkia uusi sänky. Sotkasta löytyi sitten hyvällä hinnalla sänky ja hyvimpä tuo uni tuntuu siellä maistuvan.

Nukkekoti projektini on jäänyt vähän viimeistelemättä,mutta eikös ne oikeatkin talot viimeistellä vasta sitten kun asukkaat ovat muuttaneet sisään. Kovasti tuli hupia kun legoukkoja ja -eläimiä pudoteltiin rappusia pitkin alakertaan.

Tämmöistä siis ainakin meidän kohta 15 kk ikäiselle kuuluu :)

"Run Forrest, run"

Se oli kulunut viikko jo toinen viikko töissä ja nyt ensi viikosta eteenpäin pitäisi yksinään vastata område ykkösen tehtävistä. Saa nähdä kuinka moneen kertaan puhelimeen saa tarttua ja tarkistaa asioita. Myös päivät varmasti pitenevät vähän, kun yksin tekee hommat, loppuviikosta kun pääsi aikaisemmin lopettamaan päivän, kun saatiin sen verran tehokkaasti hommia hoidettua. Periaatteessa on kaikki hommat on selviä, mutta niitä erikoistilanteita voi tulla koska tahansa, puhumattakaan miljoonista ihmisistä joihin pitää ottaa yhteyttä ties missäkin asiassa sekä täytettävistä lomakkeista ja lappusista, jotka pitäisi saada vielä oikeille paikoillekin. Noh, eiköhän se siitä, tuolla on kiva olla töissä, kun ei tule tyhmä olo kysymyksistä toisin kuin maatilaharjoitteluni aikana.

Perjantaina oli yksi elämäni ensimmäinen kokemus: juoksutapahtumaan osallistuminen. Kokkolan Cityrun juostiin siis perjantai-iltana ja oli kyllä ihan huikea kokemus. Mies on monena vuotena osallistunut, mutta kertaakaan en ole ollut tapahtumaa edes katsomassa, vaikka pari viimeistä vuotta sentään olen Kokkolassa ollut tapahtuma aikaan. Nyt sitten tuli nähtyä ja osallistuttua. Matka oli 7 kilometriä ja ihan ajanotolla osallistuin, ilmankin olisi ollut mahdollista. Ennen tapahtumaa asetin itselleni tunnin aikatavoitteen ja sen alle päästiinkin. Matkan varrella asetin uuden tavoitteen, joka ei sitten toteutunut, osittain varmasti siitä syystä että jouduin reitin tankkauspisteellä piipahtamaan vessassa. 273. oli sijoitus kun osallistujia naisten ajanotolliseen 7 kilsan matkaan oli 333, aika 0:55:27.

                                                                            kuva

Kyllä tuosta ihan ylpeä voi olla, näin niinkuin ensi kertalaiseksi, ihan onnettomalla juoksutaustalla puhumattkaan vielä tuosta perjantain +25 asteisestä kelistä. Taisin tehdä oman ennätykseni tuossa alussa, 1,5 kilsaa putkeen juoksua (koulun kuntotesteissä en koskaan jaksanut sitä 1500m) ja vielä reitin rankimmalla osuudella: edestä paahtava aurinko.

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan ja toivon mukaan sitten paremmalla ajalla. Tosin lähtökohdaksi ensi vuodelle otan sen, että koko matka olisi juoksua/hölkkää ilman yhtään kävelyaskelta alun ruuhkaa lukuunottamatta. Mulla tuo tekniikka eikä vauhdin ylläpitäminen ole oikein kohdillaan, joko mä painelen sitä 8,5-10km/h vauhtia tai kävelen. Eli tasasen varman juoksuvauhdin ylläpitäminen pitää opetella. Onneksi onkin tarkoitus PT:n kanssa paneutua enemmän tuohon aerobiseen puoleen ja erityisesti juoksuharjoitteluun, kesällä onkin hyvä juoksennella. Saadaan kulutusta suuremmalle ja toivon mukaan ylläpidettyä tasanen  painonpudotus vauhti.

kuva

Ei se aina toimi.

Ei mennyt tuo töiden alku ihan niinkuin suunnittelin. Maanantaina aloitin ja kovasti tykkäsin hommasti, mutta tiistaina sitten tuli jo haastetta kerrakseen. Mies lähti varhain aamulla Ruotsiin johonkin kokoukseen ja mun piti hoitaa tyttö tarhaan. Normaalistihan menen seitsemään töihin, mutta onnistui sopimalla tiistaille ja keskiviikolle vasta kahdeksaan meno. Paitsi että että tiistaina jouduin lähtemään kesken pois kun tarhasta tuli soitti, että neidillä on päikkäreiden jälkeen ollut kuumetta. No, eihän siinä autanut muu kuin lähteä kesken töistä pois ja pahoitella, etten mitenkään pääse keskiviikkona. Tarhathan kun vaativat sen kuumeettoman päivän kuumetapauksissa. Eihän tuo tyttö ollut mitenkään normaalista poikkeava silloin tiistai-iltana, vähän lämmin, muttei pahasti. Eilen sitten ei enää ollutkaan mitään ja tänään on meinannut hajota itse kenenkin pää, kun koko päivän on satanut eikä ulos ole kaatosateeseen viitsinyt lähteä.

Alkaa välillä olla jo korvia myöden täynnä noita miehen työ- ja matkajuttuja, mutta kaipa se kesäksi hiljenee, varsinkin kun hän aikoo pitää gradun kirjoituslomaa ja sitten jää juhannuksesta heinäkuun loppuun asti kesälomalle.

Työhommista pikkasen kertoakseni, niin kaikenlaista ehti jo kahdessa päivässä nähdä. Tai sanotaanko, että sen pahimman ehti nähdä, kun kolmesta vastuualueesta aloitin teurastamosta. Mikään näkemäni ei vielä ole tehnyt pahaa, niin että alkaisi yököttämään, mutta siihen hajuun joutuu toistaiseksi vielä joka kerta tiloihin astuessa totuttelemaan. Tuo homma on ihan käsittämättömän mielenkiintoista, vaikka monen mielestä saattaisi olla että me ei tehdä mitään tai sitten vaan nalkutetaan. Eli mitään konkreettisia teurastushommia en tee. Hygieenia- ja laadunvalvonta osastolle kun kuuluu jo pelkästään tuolta navetta-teurastamo-jäähdytys-leikkaus osastolta ihan todella paljon hommia. Lisäksi on ollut mielenkiintoista kuulla miten monipuolisella koulutustaustalla tuolla osastolla on ihmisiä töissä.

Lisäksi tuolla osastolla tuntuu helppo olevan saada ylimääräistä hyötyliikuntaa työssäolon ohella, Tehdas kun ei ole mikään pieni ja sieltä joutuu ravailemaan konttorista toiseen ja taas takaisin jne. Tiistaina koko päivältä (sisälsi pikkulenkin kaupungilla yms. työn ulkopuolistakin kävelyä) n. 10500 askelta, kun A:n kanssa kotona ollessa aktiivisimpina päivinä se jäi alle puoleen tuosta.

Huomenna taas intoa puhkuen töihin :)

Uudet tuulet, monellakin tavalla.

Oli perjantaina palaute/ravintokeskustelu pt:n kanssa ja huh heijaa, tulikin sellasta suitsutusta että korvat ihan punehtui. Teki kyllä hyvää kuulla kehuja mun tekemisestä ja tekemisen innosta sekä kuulla olevansa asiakastyyppinä vähemmistönä, niinkuin positiivisessa mielessä. Aiemmin viikolla kun oli taas illalla kokenut sellaisen "olen ikuinen läski" -fiiliksen. Kymppi häämöttää (en jaksa uskoa että tiistain punnistuksessa vielä paukahtaisi rikki, 1,7 kiloa olisi pitänyt edellisestä laihtua) ihan nurkan takana ja vaikka selkeitä vihjeitä laihtumisesta esim. housujen valuminen tai toisiin mahtuminen on, niin sitä itse näkee koko ajan vain sen jäljellä olevan läskin.

Ravinnosta juteltiin sen verran, että tuloksista päätellen mun itsenäisesti tekemät muutokset on olleet täysin riittäviä. Mutta nyt kun tiputettu kilomäärä kasvaa, niin kilojen tippuminen mahdollisesti hidastuu. Jotta näin ei pääsisi käymään, niin vähän järkytellään kroppaa. Pt ehdotti maidottoman ja hiilarittoman (tai siis perunan, pastan, riisin tiputtamista) kokeilua. Sen lisäksi saan kesäkuussa parille viikolle täysin tarkat kirjalliset ohjeet syömiseen. Odotan tätäkin ihan mielenkiinnolla, koska se tuntuu jo valmiiksi todella kurinalaiselta, tähän asti kun mikään ei ole ollut kiellettyä.

Syy miksi tälle kuulle ei vielä laiteta tuota tarkkaa ruokaohjetta on mun huomenna alkavat työt. Kesä on tarkoitus viettää Pietarsaaressa Herra Snellmannin leivissä erikoistumisharjoittelun merkeissä. Sijoituspaikkani on hygieenia- ja laadunvalvonta tehtävissä ja odotan kyllä innolla. Huomenna 07 alkaa työt ja ensimmäisenä pääsen kurkkaamaan mitä lihatuotteiden tuotannon alkupäähän oikein liittyy. Tämä hygieeniaosastolle pääseminen on ehdottomasti todella mielenkiintoista, koska omavalvonta luonnollisesti kulkee koko ketjun läpi. Töiden takia päätinkin aloittaa kropan järkyttelyn maidottomalla ruokavaliolla, hiilarittomaan kun pitää vähän ensin tutustua työpaikkaruokalan tarjontaan. Suurimpana haasteena on proteiinilisä aterialle, raejuusto kun on ollut niin kätevää siihen tarkoitukseen. Myös iltapalana syödystä luonnonjogurtista voi olla haasteellista luopua, mutta eiköhän se siitä. Viisi päivää ehdotonta maidottomuutta, tai ainakin mahdollisimman ehdotonta ja sitten viikonloppuna höllään, koska luvassa anopilla äitienpäivälounasta ja mies aikoo taikoa jotain leipomuksia. Miehellä kun selkeesti on jo jonkinlaista stressiä valmiiksi asiasta ilman että tarvisi maidottomuutta miettiä. :)

 

Eilen tunsin näyttäväni juoksijalta, mutta juoksu ei kulkenut lenkillä sitten millään.