Vauvavuosi oli ja meni

On tuo pikkumimmi ollut jo jonkin aikaa yksivuotias eli ei ole meidän perheessä vauvaa enää. Ihan rehellisesti sanon, ettei kyllä ole yhtään ikävä vauva vuotta, vaikkei tuo neitokainen edes ole ollut vaikea vauva. On vain muutenkin ollut kovin raskasta. Muutenkaan ei ol minkäänlaista luopumisen tuskaa siitä ettei mulla enää olisi vauvaa, vaan pikemminkin päinvastoin, välillä selviää vain sillä ajatuksella että koko ajan helpottaa.

Ja helpottaahan se, vaikka nyt taas kuluneet kaksi viikkoa on tuntunut siltä ettei helpotakaan, kun mies on ulkomailla hommissa, eilen illalla onneksi saatiin kotiin asti.

Synttäritarjoilut

Taitava tyttö tuo meidän yksivuotias. Kävelemään lähti viime viikon tiistaina, ensi askeleet saatiin silloin synttäreillä 26.7. Sanoja tulee paljon, tosin eivät ihan niin selkeinä kuin isosiskollansa saman ikäisenä, mutta täysin tunnistettavissa kuitenkin. Osa sanoista tulee säännöllisesti, osa tulee silloin tällöin. Leikit ovat paljon pikkutarkempia jo nyt, isosiskon My Little poneilla kun kopsutellaan menemään pitkin lattioita ja tasoja. Kyllä se esimerkki vaan on ihmeellistä.

Luonteeltaan on kovin iloinen ja positiivinen, tosin taipuvainen myös kiukuttelemaan jonkin verran ihan vain siksi koska voi :D

Tästä tuli vähän tynkä postaus, mutta pakko laittaa ulos, tämäkin kun on jo pidemmän aikaa maannut tässä luonnoksena. Koskakohan sitä tulisi lisää aikaa vuorokauteen.

Ne ristiäiset.

Johan meidän ristiäisistäkin viikko vierähti, ihan yhtäkkiä. Mihin lie kiireeseen, mielestäni viikko on ollut ihan normi, mutta siltikin tänään on taas jo sunnuntai ilta. Tässäpä muutama kuva ja se nimikin :)

Isosisko parkkeerasi kahvipöydän ääreen jo ennen ennen kuin vieraat saapuivat

Mukavat pikkumuistamiset tuli kaikilta

Tarjoilut oli yksinkertaiset: kahvi&tee, kinkkupiirakka, lohirieskarullia ja suklaajuustokakku. Suklaakeksejäkin olisi ollut, mutta ne jäivät kotiin keittiön kaappiin.

Toinen nimi oli varma jo ennen syntymää, koska tahdoin hieman samankaltaisuutta tyttöjen nimiin toien nimen kautta. Etunimiä oli kolme loppuvaiheessa, joista jokainen tuntui yhtä hyvältä (alkuun vastustin tosin miehen ehdottamaa, koska mielestäni R alkuinen etunimi R alkuiseen sukunimeen on liian kova): Ronja, Peppi ja Pipsa. 

Eipä tuossa syntymän jälkeen ollut epäselvää enää mikä etunimeksi tulee, tyttö ei näyttänyt muulta kuin Ronjalta.

Meillä on sitten kovin tasapuolisesti nimetyt tytöt. Vanhemman kohdalta oli etunimi selvä jo pitkään ja se oli minun. Mies sitten löysi toisen nimen Hesarista joku kerta. Pikkusiskon nimestä puolestaan toinen nimi on minun keksimä ja etunimi puolestaan miehen ehdotus. Lisäksi molempien nimiin on löytynyt sukukytkennät, vaikkei niitä ole mietittykään. A(ino)n etunimi minun äitini mummon nimestä ja nyt sitten R:n toinen nimi miehen papan äidin nimestä. Ja vieläpä hauskasti niin, että nimet ovat olleet juurikin etu- ja toisena nimenä, niinkuin meillä nyt.

Ristiäisten valmistelua

Mä en tiedä mitä mulle on synnytyksen yhteydessä kroppaan tumpattu, mä en oo synnytyksen jälkeen jaksannut stressata mistään. Tällä viittaan tulevaan sunnuntaihin ja meidän ristiäisiin. Ainoat mitä mä olen niiden eteen tehnyt, on kukkakimpun varaaminen ja eilen leivottiin A:n kanssa herkkusuklaakeksejä. Siinä se. Tänään A on tarhassa, mutta kerkeehän tässä vielä huomennakin tehdä, kun silloinkin viedään isosisko tarhaan leikkimään. Eipä sillä, että tarjottavat mitään kovin kummoista olisi, mennään hyvin yksinkertaisella (vaikka mä jostain hienosta kakusta kaikkine mahdollisine koristeineen haaveilenkin välillä) kahvipöydällä: suklaajuustokakku, kinkkupiirakka, lohirieskarullia, suklaakeksejä. Vieraitakin tulossa vähemmän tällä kertaa (kummit sukulaisia, osa kutsutuista matkalla) joten eipä siinä ole mitään järkeä väkertää tuhannelle hengelle hikihatussa.

Enemmän on tullut panostettua tuohon vaatepuoleen. A:lla oli juhlamekkona itsetehty mekko ristiäisissä, joten tahdoin Pikkusiskollekin tällä kertaa tehdä mekon myös. Löysin kivan kankaan ja siitä se väkertäminen sitten lähti.

Tälläinen oli lopputulos.

A:lle ei alunperin ollut tarkoitus tehdä mekkoa, mutta kasatessani kankaani yhteen paikkaan huomasin että sieltä löytyi hyvänkokoinen pala samaa kangasta, mistä A:n ristiäismekko on aikanaan ommeltu. No ei muuta kuin kaavaa etsimään ja tekemään mekkoa. Itsestäni hauska ajatus että on samasta kankaasta tehty mekko.

Käyttäjän kommentti: "näyttää äiti ihan hyvältä"

Pappi kävi eilen jutustulemassa (oli yrittänyt puhelimessa keskustella miehen kaa, mutta A:sta johtuen ei ollut pystynyt :D) ja siltä osin ristiäiset on selvät. Nimi on ollut selvä siitä asti kun syntymästä oli kulunut pari tuntia, joten siitä ei tarvitse vääntää kättä.

Huomenna sitten varmaan vähän piirakan tekoa ja kakut lauantaina, rieskarullat saa jäädä sunnuntai aamuun. Lauantaina ehtii hyvin aamusta tehdä ja sitten viettää mun vanhempien kanssa vähän aikaa, kun tulevat jo silloin pitkästä matkasta johtuen. Eli eipä tässä kyllä edes mitään stressattavaa taida ollakaan.