Kesä ja loma

Viime viikon torstaina oli sitten ensimmäinen kesälomapäivä. Oli koko päivän ihan mahdottoman hyvä fiilis. Keskiviikkona sain esitettyä opparini töissä ja meni sitten kaikesta jännityksestä huolimatta ihan hyvin. Itse sitä kuvittelee aina pälpättävänsä kaiken naama punaisena ihan liian nopeasti, mutta niin siinä vain meni se puoli tuntia, joka meillä suosituspituus on tulosesityksille ja kuulemma olin hyvin selkeä ja rauhalllinen esiintyjä. Sain aivan mahtavia juttuja työpaikan ja työporukan puolesta valmistumisen johdosta.

Kuvassa näkyy osa saaduista, tuohon oli vielä lisäksi tuotepaketti ja työporukalta amppelimansikka. Onkin kiva kun A jää helatorstaista eteenpäin kesälomalle mun kanssa, niin voidaan tehdä oikein kunnon letturetki jonnekin nuotiopaikalle minimuurikan kanssa. Ja kylmälaukku tulee varmasti olemaan käytössä, se on juuri sopivan kokoinen kesälounaiden mukana kuljettamiseen. 

Ensi tiistaina on koululla sitten tuo tulosseminaari, ja sitten se on siinä. Yksi kurssinumero ja numero tuosta opparista, niin sitten ei tartte muuta kuin tehdä valmistumishakemus. Eli eiköhän se virallinen valmistumispaperi ole käsissäni viimeistään ensi kuun lopussa.

Katsotaan millainen sato saadaan.

Viikonloppuna vietettiin aikaa Oulussa. Mies osallistui lauantaina Terwamaratonille ja me sillä välin A:n kanssa käytiin kälyn luona kylässä. Ei tällä mahalla olisi jaksanut neljää tuntia kaupungilla pyöriä odottelemassa. Juoksujen jälkeen mentiin Edeniin yöksi ja voi että A nauttikin tästä kylpylähotelli yöstä. Lauantaina käytiin vähän polskimassa ja syötiin hyvin päivällisbuffassa. Voin sanoa, että lapsi simahti aika pian sen jälkeen kun laitettiin pinnasänkyyn. Sama eilen kotimatkalla, ei mennyt autossa nukahtamiseen kauaa, kun ensin oltiin syöty aamiainen (A veti mm. kolme vohvelia, voileivän, kanamunan, nakkeja jne) ja käyty 1,5 h uimassa ja pyörähdetty kaupungilla hakemassa yhdet kesäkengät A:lle.

Nyt olisikin tarkoitus koettaa puuhailla vähän ekstrareissuja A:n kanssa kaksin, ollaan menossa Hämeenlinnaan mummilaan ja mietittiin myös samalle kerralle Korkeasaaren reissua. Sitten olisi tarkoitus ulkoilla puistoissa paljon, käydä makkaraa paistamassa ja toivottavasti vähän uimassakin.

Tukholma maraton 2013

Ajattelin kirjoitella vähän meidän viime viikonlopusta, vaikka en itse ollutkaan juoksemassa, ainakaan vielä.

 Mies tosiaan joskus viime syksyllä ilmottautui Tukholma maratonille. Meidän matka oli Kaleva Travelsin kautta eli yhdistettiin samaan syssyyn risteilykin. Olisihan tuosta Kokkolan kentältä päässyt lentämälläkin, mutta tuo oli kyllä ihan sopiva ratkaisu, saatiin koko viikonloppu yhteistä aikaa.

Perjantaina siis herättiin todella aikaisin aamusta, A kun piti viedä ensin Ylivieskaan mummulle, josta mies hyppäisi junaan. Mä jäin itse vielä kotiin, koska oli sovittu pt:n kanssa punnitus (joka ei toteutunutkaan) ja oli tarkoitus että laittelen vielä kissoille murkinat, vedet ja muut tykötarpeet viikonlopusta selviytymistä varten.

Helsingissä lähtöä odottelemassa.

Tukholman päässä.

Tunnelma oli ihan järjettömän mahtava ihan pelkkänä sivustaseuraajanakin ja kyllä sitä vähän taisi itseänikin maraton kärpänen puraista. Mutta, kuten mieheni (joka juoksi ensimmäisensä siis) niin mulla on kyllä aikaa vielä paljon, sen verran vähän tuota ikää on. Vähän aikatauluttelin itsekseni, että joska parin-kolmen vuode päästä kokeilisi puolikkaan ja viimeistään sitten kun täyttää 30, juoksisi kokonaisen. Vaikken ole kovin kilpailuhenkinen, niin totta kai siinä vähän kutkuttaisi lyödä miehen ensimmäisen maratonin aika sitten aikanaan omallaan.

Tavarasäilytys on mun mielestä tosi hauskan näköinen kun identtisiä pusseja jonoissa ja riveissä.

Ennen juoksua urheilukentän vilinästä tunnelmaa

Garminin jäniksiä siirtymässä kohti lähtöpaikkaa

Aika-autot valmiina

Nyt starttasi.

Ensimmäisenä juosseen aika n. 30 kilometrin kohdalla

Ensimmäiset pinkoivat ihan järjettömän kovaa vauhtia. Kyllähän siinä ihan reipasta tuntivauhtia saa juosta, kun 42,2km juoksee 2h 18 min aikaan.

Joukkoon mahtui myös paljon pukeutuneita juoksijoita. Yhellä juoksijalla oli mm. asu joka näytti ihan mehiläistarhurin suojapuvulta :D

Sain kuin sainkin miehen muutamaan kuvaan napattua. Suhteellisen hyvin aikalaskelmani pitivät etenemisestä paikaansa. Mutta kyllä siinä silmissä keinui jonkin aikaa kun totta kai silmä tarkkana tuijotin juoksijoita, ettei vahingossakaan menisi ohi. Näytti kyllä jonkin verran kummalta kun katseen käänsi sivuun ja katu aaltoili.

Maaliintulo oli Olympia stadionilla. Vähän harmittaa kun missasin miehen maaliin tulon, olin siellä vähän liian aikaisin kun miehellä oli tullut vähän hidasteita matkalle. Paikka oli jo niin tupaten täynnä ja vettä tuli kaatamalla, etten kovin kauaa siellä viitsinyt olla kastumassa. 

Kyllä sitä vähän mietti, että kuinka hitosti sitä saa vielä tehdä töitä ennen kuin olisi lähelläkään maratonkuntoa. Ensinnäkin en vieläkään osaa juosta, joten se pitäisi opetella. Toisekseen suurin osa juoksevista naisista oli tosi pieniä (siis lyhyitä) tai sitten jos olivat pidempiä, niin sellaisia tosi "kuivia". Itellä on rasvaa aivan liikaa, jotta juokseminen olisi lähellekään taloudellista :D Mutta, onneksi otan sellaisen pidemmän ajantavoitteeksi tuon, sen sijaan että heti ensi vuonna osallistuisin maratonille.

Oli kyllä mukavaa tuollainen kokonainen viikonloppu ihan kahden keskeistä aikaa ja A:kin oli kovasti viihtynyt mummulla puuhailemassa.

Röyh.

Plääh, että kroppa tottuu nopeasti ajatuksella laitettuun ja syötyyn ruokaan. Tänään oli Seinäjoella koulua elintarvikepuolella ja lähdettiin sitten koko perheen voimin liikkeelle ajatuksella, että mies ja A kärräilevät vähän kaupungilla sekä käyvät Pomppulassa (näitä Hoplop tyylisiä paikkoja) leikkimässä sillä aikaa kun minä opiskelen. No ennen tunteja, jotka alkoivat 12.15, piti tietenkin ruokailla ja päädyttiin helppoon Rossoon, jossa A sai syödä salaattipöydän antimia. Sallin itselleni valita mitä haluan, vähän vapaasyöntipäivä meiningillä (vaikkei tarkkaa ruokailuohjetta vielä olekaan), miettimättä mikä olisi terveellisintä, päätyen broileripastaan. Se meni melkein heittämällä alas, sen verran hyvää oli. Niin meni heittämällä alas myös yksi pannini tuntien jälkeen, ennen kotiin ajelua. Siitä jäi jäljelle jotain, ei ollut kovin kummoisia "talon pannineja".

Mutta nyt. Voi öyh. Vatsa tuntuu olevan ihan tukossa (ihan juuri siinä mielessä minkä voi ymmärtääkin), vatsa ihan järkyttävä pallo ja olo muutenkin väsynyt ja löysä. Tämä vielä yhdistettynä siihen, etten ole juonut normaaliksi muodostunutta 2-3 litraa vettä. Yöks, ei kiitos taas hetkeen tälläisiä höttöhiilari päiviä, mä en nimittäin jaksa tätä ahdistus-pulla-oloa.

Kulutellaan sitten huomenna kuntopiiriä tehdessä kaloreita. Voisin jotenkin kuvitella, että treeni kulkisi vielä paremmin kun tänään vähän tankkaillut reilummin kaikenlaista.

Jahkasin ja jahkasin, että laitanko vai enkö laita ja päätin sitten lopulta kuitenkin laittaa. Eli tässäpä olisi vähän vertailua siitä mistä lähettiin ja missä nyt ollaan, että kyllä mä ihan oikeesti siellä salillakin jotain teen, enkä vaan asiasta kirjoittele :D

Eipä sitä vielä tyytyväisiä olla, mutta on suunta ainakin oikea, jos ei muuta.

Ristiäiset

Ristiäiset oli siis eilen ja hienosti meni kaikki. Nyt on neidin nimi paperillakin: Aino Matleena. Meillä tuo nimi oli jo pitkän aikaa ihan selkeä, tosin löytyi sitten varasuunnitelma pojankin nimeksi, jos olisi ylläri päässyt synnytyksessä käymään.

Vieraita meillä ei ollut kuin parisenkymmentä, ihan perhe ja muutamat kaverit. Ja oli kyllä ihan tosi hyvä paikka tuolle porukalle. Ristiäisethän pidettiin seurakunnan tiloissa Lähetyssopessa, jota voin suositella ehdottomasti kaikille, jotka Kokkolassa järjestävät ristiäiset muualla kuin kotona. Kokonaisuudessaan tila vetää nelisenkymmentä henkeä, mutta tykkäsin siitä väljyydestä mikä tilaan jäi tuolla meidän porukalla

Neiti lepäili hetken ennen juhlakoitosta.

Tyttö vaikutti olevan kypsä kuvailuun jo ennen toimituksen alkua. Tai itelle tuli ainakin sellainen "voi ei, taas ne kuvaa" olo tästä tilanteesta.

Oman asuni kanssa kävin vääntöä pitkään, että onko riittävän juhlava vai ei, kun miehelläkin oli ihan puku. Mutta suorat mustat housut ja tuollainen hieman juhlavammalla kauluksella oleva imetyspaita oli oikeastaan ainoa vaihtoehto joka todella sopi päälle. Kävin hakemassa perjantaina vielä tuohon alle sellaisen vyötärökorsetin kun itseäni ärsytti ne jenkka kahvat mitkä housut puristi esiin. Tosin, kuvia eilen katsellessa totesin, että ei ne jenkkakahvat oliskaan ongelma ollut vaan se kaksoisleuka. Että pikkasen pitäs vielä kiloja tiputella. 

Tarjoilut oli kohtuullisen yksin kertaiset. Makeina oli kuvassa näkyvä Marianne-juustokakku ja Pätkis-kuivakakku sekä Jaffa-keksejä. Suolaisia oli coctailpiirakat, kalaleivät (savukirjolohta, paprika-chilituorejuusto ja creme fraich) ja sitten tietenkin se voileipäkakku. Kyllä muuten onnistu hyvin ja oli oikein maukasta. Myös muiden kuin itseni mielestä :). Tarjoltavia oli juuri sopivasti, juustokakuista toinen jäi melkein kokonaan vielä meille kotiin syötäväksi, mutta muuten kaikki meni. 

Perhepotretti.

.

Ja kai se vaan on todettava, että kyllä tässä äidistä ja tyttärestä jotain samaa näköä löytyy.

Remppa: Makuuhuone

Ensimmäiseksi pitää aloittaa tällä sympaattisella kuvalla Bubblasta. Pikkuhiljaa ollaan siis alettu harkitsemaan niitä vauvatavaroiden hankkimista, joten kun kirppikseltä tuli vastaan sitteri halvalla, niin matkaanhan se tarttui. Ajatuksena on tehdä uusi päällinen siihen, joten siksi en olekaan asiaan puuttunut, vaikka Bubbla tuon nukkumapaikakseen onkin vallannut. Mutta päällisen teon jälkeen sen joutuu varmasti piilottamaan. Bubblan ilmeestä nimittäin hyvin näkee, että tietää olevansa väärässä paikassa :D

Sitten itse aiheeseen. Päätettiin urakoida makuuhuoneen pinnat kuosiin tänä viikonloppuna, koska huomenna sinne tulee Ikeasta tilattu sänky ja yöpöytä, joten kustomointi oli helpompi tehdä ilman kalusteita. Ihan alkuvaiheesta mulla ei ole kuvaa, koska mies oli vastuussa tapetin poistosta ja unohti ottaa lähtökuvan.

Tässä siis kaksi kappaletta seiniä joilta tapetti poistettiin. Valkoinen betoniseinä sai edelleen tapetin päälleen, mutta puuelvyseinä pohjamaalattiin ja maalattiin.

Seinässä ollut tapetti oli tosi järkyttävän näköistä (kulunutta, likaista, valkoinen tapetti pikkupikku kukkaisilla varustettuna), ja kuten tästäkin kuvasta näkee oli se ollut täynnä kaikenlaisia pikkutauluja.

Ikkunaseinä oli ennestään maalattu, joten sille ei tarvinnut sen kummemmin tehdä pohjatöitä, muuta kuin putket ja patterit suojata.

Sävyksi valittiin sivuseiniin Tikkurilan Remontti-Ässän sävy Shaali, joka on lämmin sävyistä vaaleanruskeaa. Tosin, maalia tuijoteltua se alkoi välillä näyttää vaaleanpunertavalta ja violetiltakin :D

Mies nauroi, että taas raskaana oleva vaimo tekee kaikki työt. Mä siis halusin itse tehdä edelleen, kun tiiän että jos mies olisi tehnyt ja minä vieressä, niin hermot siinä olisi mennyt kun mä olisin naputtanut koko ajan. Vielä onnistui maalaus sen suuremmitta ongelmitta.

Kyllä se mieskin siis teki koko ajan joten. Tapetin tasoittelu oli mm. taas miehen hommaa.

Tässä tapetista kuva miltä näyttää isompana kokonaisuutena. Todellisuudessa sivuseinät ei ole noin samanvärisiä kuin tapetin pohjaväri, vaan selkeästi vaaleampi. Kuva otettu tässä illalla, joten senkään takia ei totuus ole paras mahdollinen.

Sitten kun ollaan saatu kalusteet koottua, niin voin hiljalleen alkaa tehdä kokonaisuudesta postauksia, siitä miten meillä on sisutettu yms. Mutta en pidä niiden kanssa liian kiirettä, ettei tule liian keskeneräisen näköistä. Ja onhan tässä vielä kohteita joista remppapostauksia voi tehdä, keittiön kaappien muodonmuutoksesta en ole tainnut muistaa kuvia laittaa ja wc:kin on vielä tekemättä, siihen on värit ja ideat, toteutus vain puuttuu. Eteisestä puuttaa kalusteita, mutta kun haluan tietynlaiset, niin pitää odotella että koska löytyy. Pikkumakuuhuoneeseen eli lastenhuoneeseen on pieni idea, mutta sillä ei toistaiseksi ole kiirettä. Katsotaan kylppäriremontti ja se kuinka paljon sen teettämine nielee rahaa ja mietitään sitten loppuja.

Venetsialaiset

Eilen oli Kokkolan Venetsialaiset. Päivällä käytiin katselemassa polkupyörä huutokauppa, mies kun ajatteli löytävänsä sieltä mahdollisesti halvalla fillarin varastetun tilalle. Muttei löytynyt kuitenkaan ja niistä joista mies olisi voinut tarjota, hinta nousi aika korkealle.

Illalla lähdettiin sitten uudestaan torille kuuntelemaan Juha Tapion konserttia. Kyllä kannatti ehdottomasti, varsinkin kun ilta huipentui todella hienoon ilotulitukseen. Harmitti kovin, kun vasta ilotulituksen alkaessa tuli mieleen, että videokameralle sen olisi saanut hienosti. Ehkäpä ensi vuonna sitten. Oli tosiaan panostettu todella hienosti tuohon ilotulitukseen vaikka oli "vain" Venetsialaiset (itse siis en ole sellaisiin juuri tottunut), viimeksi kuin näin Kokkolassa uuden vuoden ilotulituksen niin oli aika laimea. Mutta tuo Venetsialaisethan on tosi iso juttu täällä Kokkolassa, mies sanoikin joskus että se on täältä vähän niinkuin lähtöisin. Ja onhan se kiva tapa juhlia kesän päättymistä, koska kyllä se tosi asia on vaan todettava, että syksy alkaa ihan juuri.

Kuvakooste

Mä ajattelin nyt heitellä useampia postauksia kehiin, mutta kattoo jos saan ajatuksen toimimaan. Mies on meinaa ottanut taas sen verran hyviä kuvia kissoista, että pitää laittaa niistä taas kuvia tänne. Mutta ennen sitä, keikkameininkiä.

Oltiin eilen siis Seinäjoen Rytmikorjaamolla kuuntelemassa miehen kanssa Samuli Putron keikka. Oli kyllä niin mahtava fiilis, ettei paremmasta väliä. Tosin välillä sitä tunsi olevansa vähän väärässä paikassa, kaikki muut olivat selkeästi jotain tiettyä tyylisuuntaa (älkää kysykö mitä, mä en todellakaan tiedä), koska samantyyliset vaatteet ja tukat oli kaikilla melkein. Oli siellä tietenkin sitten sitä hieman vanhempaakin väkeä, joitakin seurueita. Tässä vähän kuvia, jotka on otettu puhelimella, jossa tällä hetkellä on parempi kamera kuin mun varsinainen digikamera on. Tosin toi hämärällä klubilla kuvaaminen on aina vähän sitä mitä on.

Oli kiva saada mies taas vähäksi aikaa luokseen, edellisestä näkemisestä kun ehti se kolme viikkoa jo vierähtää erinäisten kiireiden takia. Saatiin juteltua aika isojakin asioita, kun istuskeltiin juomien kanssa ennen keikan alkua. Täytyy niitä vähän jäsennellä ja kirjoitella jonkinlaista tulevaisuuden mietintää tänne.

Aurinkoista viikon alkua!

Pariisi 19.-23.2.2001

Ensimmäinen ja toinen päivä 19.-20.2.
Täytyy todeta, että, mun mielestä ainakin, Pariisi on ehdottomasti kaiken sen hypetyksen arvoista. Tää nousee kyllä ehdottomasti mun lemppari kaupungeiksi Euroopassa (muut, joissa olen käynyt ja jonne haluan ehdottomasti uudestaan on Prha, Berliini, Riika ja Varsova). Mitä netissä ehti katsella ihmisten mielipiteitä ennen matkaa, niin vähän oltiin sitä mieltä että ei tää niin hieno paikka ole. Musta on, mutta tietty ne ylimääräset vaaleanpunaiset lasit kannattaa jättää kotiin.

Tultiin tänne siis eilen. Lennettiin Vaasasta Riikan kautta De Gaullen lentokentälle, josta sitten otettiin Roissybus keskustampaan ja siitä vielä metrolla hotellille. Hotelli, Hotel Prince on mun mielestä äärettömän sympaattinen, tosin täälläkin pitää pitää mielessä, että kyse on kahden tähden hotellista eikä sen kummemmasta (netissä paljon haukuttu hotellia). Sijainti hotellilla on niin hyvä kuin Pariisissa voi vain toivoa. Tai ainakin mun mielestä. Vieressä metro, posti, paikallinen ruokakauppa, josta on hyvä hakea pikkunaposteltavaa ja pienen kävelymatkan päässä on myös leipomoita, leivokauppoja ja perus turisti krääsä kauppoja. Ja mikä parasta. Eiffelille on vain viitisen minuuttia kävellen.

Eilen käytiin illallisella yhdessä lähellä olevista ravintoloista ja täytyy sanoa, että kyllä ranskalainen keittiö on jotain aivan erilaista. Maut tehdään mausteilla, eikä suolalla ja aromivahventeella. Ehdottomasti oli eilinen kokemus! Keräilen ruokakuvia sitten ihan omaan postaukseen kun pääsen kotiin niin saan kuvia vähän järkättyä kivemmin (miehen työkoneella nyt postailen)

Tänään sitten jo harrastettiin vähän enemmän tätä turisti hommaa ja käytiin sitten siellä Eiffelillä. Käytiin tietenkin ihan huipulla asti. Lippujahan on mahdollista ostaa erilaisia: portaat joko 1. tai 2. tasanteelle tai sitten hissillä kyseisiin tasanteisiin tai sitten Sommet lippu, jolla pääse ylös asti. Me totta kai haluttiin ihan ylös asti ja mulla lippu maksoi 11,50 (sain alennusta kun olin alle 24, yli sen ikäsen maksoi 13,10€). Hissillä mentiin ja ne oli aika hurjia kun ne kiipesi noita jalkoja pitkin hydraulijärjestelmällä. Voisin kokeilla jos videokuvaa saisin järkkäiltyä tänne jos, jota kuta kiinnostaa :D.

 Toinen tasanne.

Huipulla tuulee.

Käytiin myös katsastamassä vähän Avenue Champ Elyseetä, joka on maailman kuulu puistokatu. Matkalla pysähdyttiin Place de la Concordella, jossa oli kaikenmoista nähtävää. Sitä huomaa, että kun on videokamera käytettävissä ottaa paljon vähemmän still kuvia. Varsinkin kun niitä kuvia ei oikein tule koskaan teetettyä paperille asti.

Huomioita joita on tullut tehtyä:

- Paikalliset puliukotkin painii ihan eri luokassa kuin suomalaiset toverinsa. Saatiin nimittäin eilen tullessa apua niin ystävälliseltä herras mieheltä ettei paremmasta väliä. Herra siis seisoskeli kaljatölkki kädessä postin portailla

- Täällä ollaan paljon tarkempia turvallisuudesta. Vähän on hurjaa katsella sotilaiden kulkua kaduilla isot konekiväärit käsissä.

- Nää ajaa päivällä täysin ilman ajovaloja.

Sateinen lauantai

Kun ulkona tulee vettä kaatamalla, eikä ole mitään tekemistä tai kiirettä minnekään voi vaan olla ja nauttia. Nukkua aamulla pitkään, nukkua päiväunet mies ja kissat kainalossa. Lukea kirjoja kunnolla pitkästä aikaa. Herkutella pannukakulla ja vain olla

Viime aikaisesta poikkeavaa

No, niin. Jos sitä saisi välillä postattua jotain normaalimpaa viime aikaisen angstauksen sijaan. Oon ollut niin kaiken kökön syövereissä, etten oo edes huomannut että oon saanut lisää lukijoita. Kiva homma hei :). Ja tosiaan, en mä oikeesti oo niin negatiivinen ihminen miltä saattaa vaikuttaa..:D

Viikonloppuna saatiin hommia häiden suhteen tosi hyvin eteenpäin. Miehen pukeutuminen on nyt täysin valmis. Käytiin lauantaina hakemassa Kokkolan Pukumiehestä kauluspaita ja taskuliina, jotka sointuvat solmioon ja minun pukuuni. Minun pukeutumiseni on myös sukkia vaille valmis, kunhan alushame saapuu postitse. Ja voin tässä samalla ohimennen paljastaa, että hankinkin uudet kengät hääpäiväksi :p. Tarkoitushan ei ollut, vaan olin ajatellut että käytän vanhoja olemassa olevia, mutta törmäsin niin ihaniin sandaaleihin, etten voinut vastustaa. Täytyy katsoa jos saisin niistä kuvaa jossain välissä. En vähään aikaan ole törmännyt kenkiin jotka on heti niin mukavat jalassa :).

            Kävimme myös kyselemässä kukkakaupoista kimppujen hintoja. Hintahaarukka tuli todella isoksi. Ensimmäinen paikka sanoi kuvailujeni jälkeen 120 euroa kiitos. Toisesta saisimme saman kimpun 30 eurolla ja kolmannesta 60 eurolla. Mä tiedän, että hääkimpun tekeminen voi olla aikaa vievää ja huolellisuutta vaativaa, mutta jos opiskelijalle tarjotaan vaihtoehdot 120 € ja 30 € lienee sanomatta selvää kumman valitsen, se on kuitenkin vain kimppu, ja sitä käytetään sen päivän verran. Vieheet olivat joka paikassa sen 8 euroa, heittokimpusta en kysynyt, mutta en usko sen tulevan kalliiksi. Pitää vielä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna tehdä kunnolla tilaus.

Viikonloppu koostui myös näistä.

Laitettii pakkasesta viimeset mustikat piirakaksi. Kyllä kelpasi herkutella. Oli muuten ensimmäinen kerta kun koskaan tein mustikkapiirakan kermaviilitäytteellä, yleensä kippaan mustikat sokerikakku taikinan joukkoon.

Tuli myös todettua, että mies on minua parempi tekemään löytöjä alennusmyynneistä. Minulle. Piti vain kävellä Aukian läpi kaupungilla ollessa, mutta H päätti että katsellaan vähän alerekkejä. Löydettiin sitten ylläolevissa kuvissa näkyvät paidat, yhteensä 15 euroa kun normaalihinnat oli 19 ja 17 euroa. Eli ihan tyytyväinen voin olla.

Tässä vielä kuva meidän Nekosta ja hänen lempipaikastaan. Yleensä sillä on yksi iso tyyny tossa etutassujen alla (ikkunan alla sänky) mutta katseltiin leffaa H:n kanssa niin tyynyt oli omien selkien takana.