Neiti 11kk

Kovin on ollut vain minusta tekstit viime aikoina, mutta ihmekö tuo, kun kaikenlaista kirjoitettavaa projektistani olisi. Nyt kuitenkin mainitsen vain sen verran, että viikonloppu ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut, mutta tällä viikolla mennään taas uusillla voimilla eteenpäin ja pidetään se ruokavalio tiukemmassa syynissä loppuviikon mahdollisen treenattomuuden vuoksi.

Mutta meidän neiti. A on jo 11 kuukautta ja ne yksivuotissynttärit on ihan pienen matkan päässä enää. Kovasti on tarjoiluja jo mietitty, aika perinteisellä linjalla tullaan menemään. Synttärimekko löytyy jo (kiitos kälyn joululahjan) ja muutenkaan ei ole sen suurempaa stressiä. Ainakaan toistaiseksi.

A:lla on tällä hetkellä seitsemän kipaletta hampaita ja niitä kyllä käyttelee tehokkaasti. Erityisesti mä vihaan sitä kun nappaa mun polvilumpiosta kiinni. Hyih sitä tunnetta. A osaa myös jo taputtaa ja potalla käyntiä harjoitellaan vaihtelevin menestyksin (tänään tosin oli 3h päikkäreiden jälkeen vaippa ihan kuiva ja pisut tuli pottaan heräämisen jälkeen. Sarjassamme näitä "vain äiti on ylpeä"), lisäksi A kuitittelee meidän jalkapohjia on on tietenkin innoissaan kun saa meidät kutiamaan.

A ei kävele vielä, mutta nyt viime aikoina vähän ollut viitteitä tuetta seisomisesta. Saattaa osittain kyykkyyn jäädä niin ettei mistään pidetä kiinni. Kirjat on tällä hetkellä se, mikä tytön aikaa vie kaikista eniten. Aamut kuluvatkin leppoisasti, kun saan rauhassa lueskella Hesarin läpi aamupalapöydässä, sillä välin A käy kaikki kirjansa läpi. Erityinen lemppari on vaukirjan "Eetun eläinkirja", se kun on sellainen kapoisempi, jota on hyvä lueskella. Nyt vielä kun Jyskistä ostettiin sellanen pikkusäkkituoli, niin siinäpä vasta hyvä onkin lueskella.

Kirjojen kautta on myös tullut valtava kiinnostus meidän puheisiin ja monesti tapailee vaikeitakin sanoja, vaikkei niitä vielä ole tullut niin että voisi sanoa A:n osaavan sen. Tänä aamuna tosin kuului keittiöstä "ÄITI" niin selkeästi artikuloiden, että ihan hämmästyin. Vaikka onhan sitä äithää kuultu jo jonkin verran. Myös "kiitti" tulee enemmän tai vähemmän oikein eikä sen toistamista lopeteta ennen kuin sanon "ole hyvä".  Ymmärrys on tosi hyvä, kuuntelee ja useimmiten totteleekin, jos ei heti niin vähän viiveellä sitten

A myös osoittaa jonkinmoisia kulinaristin elkeitä, silloin nimittäin kun on oikein hyvää ruokaa esim. eilen virittelin pannulla makaronipaistoksen, johon tuli yksi siivu valmiiksi viipaloitua Arkijuustoa, niin maiskutus on aivan mahdoton ja saattaa jatkua pitkään ruokailun lopettamisen jälkeenkin. Ravintoloissakin olisi kova halu saada omalle lautaselle kunnon annos, mutta toistaiseksi ollaan vaan maisteltu meidän vanhempien lautaselta. Ruuan valmistus on myös puuhaa joka kiinnostaa ja se päivällisen laittaminen on aika ajoin aika haastavaa kun nälkäinen lapsi roikkuu lahkeissa ja haluaa osallistua. 

Synttärilahjatoivelistalle meneekin leikkiastiat, kirjat, palapelit, nukke ja tietenkin vaatteita ei ole koskaan liikaa. Synttäreihin asti koetetaan olla liikoja herkuttelematta, jotta saa sitten maistella omia leipomuksiaan. On tosiaan muutamia visioita, jotka haluaisin toteuttaa, mutta saa nähä jääkö ne vaan pään sisäisiksi :D