Kommentteja.

Että voi lämmittää mieltä, kun joku tuttu toteaa ääneen: "sä oot kyllä ihan selkeesti laihtunut". Jos olisi jotain motivaatio ongelmia, niin tuosta saisi ihan uutta buustia. Kävinkin aamulla mielenkiinnosta kurkkaamassa omalla vaa'alla (taas, vaikken saisi :D) ja ihan kivoja lukemia siellä näkyi, tietenkään ei voi verrata, joten sinne ensi viikkoon odotellaan.

Mä jaksan edelleen hämmästellä, miten helppo nyt on tehdä oikeita valintoja. Maanantaina lähdin salille vähän huonolla mielellä ja ajattelin että sen jälkeen tehtävältä kauppareissulta otan jotain hyvää itselleni mukaan. Koko kauppareissun mietin, että mitä ihmettä ottaisin ja hetken pyörin karkkiosastollakin, jossa irttikset tuoksahtelivat, mutta mukaan ei lähtenyt mitään vaan päädyin ottamaan pakasteesta vadelmia. No, illan herkuttelu oli sitten piimä-vadelma smoothie ja yksi täysjyvädigestive. Niin vaan siitä tunnesyömisestäkin on mahdollista päästä eroon tai vähintään muokata tottumuksia paremmiksi. Huominenkin on suunniteltu tarkasti syömisten osalta, kun joudun iltapäivästä lähtemään Seinäjoelle iltatunneille. On välipala, päivällinen ja iltapalakin, kotona kun olen vasta 23 jälkeen :)

Parsakaali, täysjyväohra, raejuusto ja itsemarinoitu (oliiviöljy,rakuuna, sitruunapippuri, basilika) broilerin koipi. Kyllä maistui niin lapselle kuin äidillekin.

Ajattelin välillä ottaa muistakin ruuista kuvia kuin iltapalasta ja kirjoitella sanasen meidän tytönkin syömisistä. A on jo pidemmän aikaa ollut meidän kanssa samalla ruualla kuin me vanhemmatkin, enkä ole missään vaiheessa kokenut sitä vaikeaksi, päinvastoin. Ruuat tehdään ilman lisättyä suolaa ja se siitä, ainakin minun mielestäni. Tuntuu osalle olevan tämä vauvan ruokkiminen jotain tähtitiedettä, sen verran usea ihminen on multa A:n syömisistä kysellyt. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkee, niin samaa syödään. Tosin tuossa on A:n huominen lounas, päivälliskanan kun sai syödä itse luusta irti (ei syönyt koko koipea, vaan sen mikä oli jäljellä noiden lautaselle otettujen jälkeen). Puurot on ainoat mitä syötetään kokonaan, muuten A pistelee itse ruuat suuhun, joskus tosin vähän auttelen. Tahtoa aterimien käsittelyyn olisi, mutta harmittavasti ruuat lusikasta putoilee.

Varmasti uusiksi.

Tälle illalle kokeilin vähän jotain uutta iltapalan kanssa, jonkin asteista chiapuuroa, johon löysin muutaman ohjeen parista eri blogista jokin aika sitten, googletellasani jotain ihan muuta. Tässä versiossa oli:

1dl Valion appelsiinimehua

reilu 2rkl chiasiemeniä

mansikoita runsas kourallinen

seesamisiemeniä puolisen desiä.

Ensin siis liottelin mehussa chiat, jonka jälkeen nakkasin vähän sulatetut mansikat joukoon, vähän sauvasekottimella pyöräytystä. Maistelin ensin jo tässä vaiheessa, mutta tuntuma oli kovin keittomainen, joten lisäsin seesamisiemeniä. Oli taas oikein maukasta, tosin ei ole mitään hajua ravintosisällöistä. Olisihan nuo laskettavissa, mutta eipä tuo nyt kovin epäterveellistä ollut, että tarvisi mitään tuntoja potea suuntaan tai toiseen. Mutta niitä tarkkoja syömisohjeita odotellessa.