Vuoden viimeinen.

Ei mitään suuria juhlia tänäkään uutena vuotena. Eikä edes rakettejen katselua, neitokainen meni nukkumaan jo seitsemän aikaan, joten menee sitten ensi vuodelle paukutuksen ihmettely.

Itse vietin siinä mielessä poikkeuksellisen uuden vuoden illan, koska kävin vielä salilla hikoilemassa kunnon treenin pt:n johdolla. Siitä on hyvä jatkaa ensi vuoteen ja pinnistää vielä suurempaa rutistukseen. Kyllä se on makea kuulla kehuja pt:ltä miten painot kasvaa ja liikkeet jämäköityy (esim. kyykky). Muutos alkaa myös näkyä jo ulospäin, vaikka kiloissa ei puhuta kuin vajaan kolmen kilon pudotuksesta tähän mennessä. Mutta kyllä saadaan varmasti tulostakin vauhdikkaammin, kunhan saadaan nää kaikki juhlat ja pyhät pidettyä ja päästään normiarkeen pidemmäksi aikaa.

Huomenna vähän vielä herkutellaan, kun A:n kummitäti tulee pariksi päiväksi kyläilemään, mutta siltikin terveellisemmin kuin hetki sitten, otin itselleni nimittäin kasviksia dipattavaksi kun muut saavat mutustaa sipsejä. Pitsaakin aiotaan tehdä, mutta siitäkin tulee keveämpi ja terveellisempi versio, jotta A saa samaa ruokaa kuin muutkin :)

Tämä vuosi on ollut käsittämättömän mieleen painuva A:n syntymisen ja kasvamisen kautta. Olen elämääni äärimmäisen onnellinen, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois, vaikka välillä mennäänkin heikommalla jäällä. Odotan ensi vuodesta vähintään yhtä hyvää kuin tästä, kenties vielä parempaakin kun on yksi ilopilleri elämässä vauhtia tuomassa.