Syömisen yllättävä helppous

Voisin alottaa tän tekstin sanolla muutaman hyvin huolella valitun sanan tuosta miehestä, mutta onneksi pahimmat höyryt on jo päästetty ilmoille, niin ei tarvitse.

Tarkoituksena oli kirjotella taas vähän mitä meillä on meneillään täällä. Itse olin eilen muutaman äitikaverin kanssa vähän pikkujouluilemassa, käytiin Pedrinaksessa syömässä ja siitä jälkkärille Amarilloon, jossa sitten istuttiin puoleen yöhön asti jutustellen. Tuli siinä yks drinkki ja lonkero juotua, mutta yhtään enempää ei kyllä kaivannut.

Oli eilenkin jotenkin jännä huomata, miten äkkiä kroppa tottuu siihen hieman ajatuksella koottuun ruokalautaseen. Otin pariloidun broilerinfileen maalaislohkoperunoilla ja bernaisekastikkeella Pedrinaksessa ja kylläpä sitä alko peruna äkkiä tökkimään. Ihan selkeesti tuli sellanen "äh, ei tippaakaan enempää", kun aikaisemmin olisin ihan huoletta voinut kiskoa koko annoksen ja tuntea ehkä jälkikäteen huonoa omaatuntoa, "että oliko pakko?" Myös Amarillon brownies tuntui vaan tirskuvan rasvaa hampaiden välissä. Yöh, ei tarvi toisten kokeilla. Toisen esimerkin ajatusmaailman pikkuhiljaisesta muuttumisesta on myös eiliseltä, lounaalta. Kaapissa ei edellisen päivän tähteitä, niinkuin normaalisti eikä pahemmin mitään muutakaan. Noh, heittelin sitten aamukaurapuuron jämien joukkoon auringonkukan siemeniä, paistelin pannulla oliiviöljyssä ja tein yhden munan munakkaan kalkkunaleikkeleillä. Ripaus suolaa päälle ja avot. Oli hyvää :p Alkaa myös näyttää siltä, että omasta mielestä noi syömiset ei kuullosta mitenkään terveyshifistelyltä, mutta niin vaan mammakaverit nyrpisteli nenäänsä mun lounaalle, kun tuli puhetta että miten oli porukka syönyt ennen Pedrinakseen menoa :D


Päivittelin tonne muutossivulle vähän mittoja, ja yllätyin itsekin, että miten paljon niitä senttejä olikaan lähtenyt. Olin kyllä erityisesti mahan pienenemisen havainnut itsekin, mutta silti kun ne konkreettiset sentit saa eteensä niin voi sitä tsempin määrää. Tänään toivon ehtiväni salille kerrankin ennen iltaa, mutta saapas nähdä. Tämän päivän operaationa kun on A:n sängyn siirto omaan huoneeseen yms. puuhailuja (mm. yks tehtävä ens viikolle kouluun). Voisi sitä asuntopostaustakin taas miettiä paremmin, kun saa makkarit kuosiin ja eteisestä kaiken roinan pois.

Eilisen lounas.

Kaikista parasta ehdottomasti tässä pt-hommassa on ollut se, että mä olen saanut sen stressitilan purettua. Vaikka mä katson mitä lautaselle laitan ja kuinka paljon, laihdutus ei ole se päällimäinen ajatus mielessä. Oli on niin paljon energisempi kuin ajatusmaailmakin on kohillaan ja sieltä on saatu yksi negatiivinen tekijä kitkettyä pois. Mä pääsen vielä omiin  huipputuloksiin, aivan varmasti!