sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Tulevaisuus näkymiä

Nyt pitää jäsennellä vähän ajatuksia tänne bloginkin puolelle tästä tulevaisuudesta ja muusta mistä' miehen kanssa ollaan puhuttu. Koska ne tulevat jossain vaiheessa välttämättä näkymään täällä. Ite kyllä mietin kahteen kertaan että kirjotankko, varsinkin kun en oikein ole satavarma siitä mitä mies ajattelee tästä mun blogi hommasta. Toisaalta totesin myös sen, että tää mun blogi toimii myös eräällä tapaa päiväkirjana, jota nuorempana kirjoitin paljon, monen kymmenen sivun mittaisia juttuja. Osa asioista oli henkilökohtaisia, osa arkipäiväisempiä. Lähinnä se epäröinti johtuu ehkä siitä, että mun blogia lukee yllättävän moni tuttu. Tai, ei sen pitäis olla mikään ylläri, jos osote on mun FB:tilin tiedoissa, mutta silti. Sen unohtaa yleensä, kun kommentteja ei juuri tule, mutta muistaa sitten kun rupee miettimään jotain isompaa kirjoittelua.

Mutta, aloitetaan siitä vanhemmasta asiasta. Mä oon muutamaan otteeseen mahdollisesti maininnut mun vauvakuumeen täällä bloginkin puolella. No, asiahan sitten on niin, että nyt me ollaan otettu askel sitä kohden, että asialle mahdollisesti tapahtaa jotain. Eli mä olen jättänyt e-pillereiden syömisen. Mä mietin, perustaisinko vauvahöpinöille oman blogin, mutta itseni tuntien mä en jaksaisi pitää kahta blogia pystyssä samaan aikaan, joten sama se on tänne sitten kirjoitella ajatuksia siitä. Joten jossain määrin on luvassa itkua ja märinää mahdollisista epäonnistumisista. Opiskeluiden kannalta meinaa olisi loppukesästä tapahtuva ylläri parempi, kuin ihan heti tässä alussa, mutta koskaan ei tiedä. Ja nyt kun on tääkin asia tänne sylkästy, niin voin lakata kiusaamasta kavereitani, joita ei todennäköisesti lainkaan kiinnosta mun ajatuksen vauvoista (siis yleisesti toi mun vauvakuume, en mä vielä ole erityisemmin kuulutellut, että ollaan ihan "virallisesti" aloitettu). Jos kiinnostaa lukijoitakaan.


Yksi syy siihen, että kirjotan tästä just nyt, on se, että osallistun tälläiseen projektiin: Kesän toivotut ja tuntuisi äärimmäisen hölmöltä kirjoittaa tänne jotain mahdollisia kiertopäiviä ja kroppatuntemuksia, jos en olisi edes yrityksesta pukahtanut. Joten, katsellaan mitä tapahtuu.

Se toinen juttu mistä meinasin koettaa ajatuksia jäsentää, on vielä aikalailla auki. Mutta ehkä sen verran raotetaan, ettei me miehen kanssa muutetakaan minnekään uudelle paikkakunnalle, vaan mies toistaiseksi pitää  nykyisen työpaikkansa ja se siis tarkoittaa sitä, että minusta taitaa tulla kokkolalainen. :)

2 kommenttia:

  1. Hienoa Laura ja onnea, kummastakin asiasta.:)
    Olen jopa kade, mäkin haluaisin muuttaa Kokkolaan, siellä kun on suurin osa kavereista ja sydän on jäänyt keski-pohjanmaan maisemiin.:)
    Oma vauvakuume ei oo paha, onneksi (ja kai se mieskin siihen tarkoitukseen pitäis löytää?).:)

    VastaaPoista
  2. Kata: No, mulla kun onneksi on tuo mies jo löytynyt, niin ei ole mitään syytä sitten enää lykätä sitä vauvakuumetta.

    VastaaPoista

Kommentit ja mielipiteet lämpimästi tervetulleita :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.