Ei oo tullut lähtöä vielä. Huomenna on se viisi päivää yli, jolloin A aamuyöstä putkahti maailmaan. Kyllä se pistää mieltä kaivertamaan kun jotenkin oli sitten kuitenkin ajatellut, että toinen tulisi aikaisemmin, kuin mitä ensimmäinen. Ei siltä nyt näytä.
Eilen oli neuvola, ja tuli kyllä taas sellainen olo, että eipä siellä kukaan kuuntele. Eri terkka taas jälleen (täällä on kesän ajan kaikki neuvolat vain yhdessä pisteessä) ja tuntui että olojen yms. kertomiset meni ihan kuuroille korville. Viime torstaina kun lupailtiin jo vähän että jotain voitaisiin ruveta tekemään. No joo, soittihan tuo synnytysvastaanotolle, mutta toisin kuin luulin, sain sieltä vain normaalin 10 päivää yli lasketun yliaikaiskontrollin ensi viikon maanantaille. Sitä ennen perjantaina neuvola, jossa en muuten enää vaa'alle nouse, ällöttää tää turvotuksen aiheuttama painon nousu, vaikkei turvotus näykään mulla juuri missään.
Tänään puolestaa käväisin taas synnytysvastaanotolla, kun supistuksia oli tullut jo kuusi tuntia säännöllisesti vähän vajaa 10 min välein ja kovempina loppuvaiheessa. No, arvasihan siinä kuinka kävi: käyrillä taisi tulla kaksi ja nekin aika laimeita. Valittelinkin kätilölle, että kyllä tämä toisen kohdalla lähteminen on niin paljon vaikeampaa. Lähteäkö vai eikö, soittaako vai eikö jo hoitajalle vai mitä oikein tehdä. Masentavaa oli myös se, kun kätilö ei meinannut ylttää sisätutkimuksessa yhtään mihinkään. Onneksi siellä oli kuitenkin sen verran hiljaista että pääsin lääkärinkin juttusille tilanteen etenemisestä. Tarrkisteltiin ultralla tarjonta, kun jotenkin vähän vinossä tämä neiti vatsassa majailee. Ihan oli pää oikeassa paikassa. Samalla kertaa lääkäri otti mitoista painoarvion ja kyllä meille on ihan kirjaimellisesti pikkusisko tulossa, painoarvio oli 3,7 kiloa kun A:n 40+3 oli 4,1 kiloa. Tai ainakin itsestä tuo ero tuntuu tällä hetkellä todella isolta, mutta kuten tiedetään niin arvioitahan nuo vaan ovat (tosin A oli syntyessään 3,2 kiloa). Lääkäri onnekseni sai tulokseksi kahdelle sormelle auki, joka kuullosti jo huomattavasti paremmalta.
Nyt sitten taas kotona, selkää jomottaa ja supistelee, mutta tässä nyt sit kattellaan rauhassa. Multa alkaa mennä usko siihen, että lähtisi ennen maanantaita mihinkään suuntaan sitten kuitenkaan, joten pitää tässä järkätä joka päivälle tekemistä loppuviikolle että jaksaa tän olon kanssa roikkua tässä helteessä.
Jospa se sieltä päättäis tulla ennen viikonloppua. Mulla kans koko ajan odottava olo, synnytys pyörii päässä lähes koko ajan. Vähän mutkia tuli matkaan, kun ultrassa näkyi napanuora tosi lähellä päätä tai pään ympäri, ei lääkäri osannut sanoa tarkasti. Pikkuisen mietityttää, mut voi kai tilanne vielä muuttuakin.
VastaaPoistaPaljon tsemppiä kalkkiviivoille! Eihän sitä kuule tiedä, jos vaikka ollaan synnärillä samaan aikaan! :D
Mä oon jo luopunut ajatuksesta että tää lähtisi itsekseen tulemaan. Tai että jos lähtee, niin se menee ens viikon maanantaille sitten ja mahdollisesti lähtee kalvojen pyörittelystä käyntiin.
PoistaVoin kuvitella että vähän mietityttää napanuoran paikka. Eilen työkaverini sai lapsen ja napanuora oli ollut kahdesti kaulan ympäri. Niin paljon kaikkea sattunut tässä lähiaikoina ihmisille, että pistää mietityttämään että mikä omassa synnytyksessä voisi mennä pieleen. Toivottavasti ei kuitenkaan mikään.
Kieltämättä riskit on tajunnassa ihan eri tavalla kuin esikoiselta ja muiden kohtaloiden kauttakin. Jospa silti menis kaikki hyvin.
PoistaItse mietin tuota napanuoraa, kun esikoiselta oli niin lyhyt, ettei edes rinnalle yltänyt. Jos on sama homma nyt ja vielä kaulan ympäri niin huhhuijaa... Mut kai tuo tuolla liikuskelee niin, että voi vielä auetakin, tai sit on nuora pidempi kuin viime kerralla. Toivoa sopii aina.